Akuutin faasin proteiinit sialla

Akuutin faasin proteiinit ovat maksan tuottamia proteiineja, joiden pitoisuudet muuttuvat tulehduksen akuutin vaiheen vasteen aikana. Akuutin vaiheen vaste käynnistyy paikallisesta kudosvauriosta, joka voi olla bakteerin, viruksen, loisten, immunologisen reaktion tai esimerkiksi kasvaimen aiheuttama. Paikallinen vaurio saa valkosolujen ja sytokiinien välityksellä aikaan muutoksia koko elimistön tasolla. Lähes kaikki sairaan eläimen oireet, kuten syömättömyys, lämmönnousu ja leukosytoosi, johtuvat akuutin vaiheen vasteen aiheuttamista muutoksista. Terveillä eläimillä akuutin faasin proteiinien pitoisuudet voivat olla suurentuneet muun muassa kuljetuksen ja stressin myötä. Myös ikä, sukupuoli ja tiineys vaikuttavat akuutin faasin proteiinien pitoisuuksiin. Akuutin faasin proteiineja on lukuisia erilaisia, mutta useita proteiineja ei havaita terveillä eläimillä laisinkaan. Tärkeimpiä akuutin faasin proteiineja ovat fibrinogeeni, haptoglobiini, CRP, seerumin amyloidi-A, α1-hapan glykoproteiini, ferritiini, transferriini ja keruloplasmiini. Lajien välillä on eroja siinä, minkä proteiinin pitoisuudet muuttuvat akuutin vaiheen vasteen aikana. Sialla tärkeimpiä akuutin faasin proteiineja ovat CRP, haptoglobiini, sika-MAP ja seerumin amyloidi-A. Niiden pitoisuus kohoaa parin päivän kuluttua altistuksesta tai sairastumisesta ja voi olla jopa 40-kertainen lähtötasoon nähden. Tutkimukseen arvottiin 21 eteläsuomalaista emakkosikalaa, joissa 646 emakkoa tutkittiin ontumisen ja valuttelun varalta. Lisäksi tutkittiin valuttelun varalta viidellä valutteluongelmatilalla vielä 178 emakkoa. Ontumisen prevalenssi oli 8,5 % ja valuttelun 1,3 %. Koe-eläimistä ja niiden kontrolleista otettiin verinäyte, josta määritettiin CRP:n ja haptoglobiinin pitoisuudet. Ontuvilla emakoilla akuutin faasin proteiinien pitoisuudet olivat merkitsevästi korkeammat kuin niiden kontrolliemakoilla. Vakavasti ontuvilla emakoilla ero kontrolliemakoihin oli vielä suurempi kuin lievästi ontuvilla emakoilla. Valuttelevilla eläimillä ei havaittu pitoisuuksissa merkitseviä eroja kontrolliemakoihin verrattuna. Tulokset ovat samansuuntaisia kirjallisuuden kanssa. Akuutin faasin proteiinien pitoisuuksien määritykset tarjoavat uusia ja tarkempia mahdollisuuksia eläinten terveyden- ja sairaudenhoitoon. Ennen rutiininomaista käyttöä on kuitenkin tehtävä vielä paljon perustutkimusta, johon tämänkin tutkielman kokeellinen osuus voidaan lukea

Field trial to evaluate the effect of an intranasal respiratory vaccine protocol on bovine respiratory disease incidence and growth in a commercial calf rearing unit

BackgroundBovine respiratory disease (BRD) continues to be great challenge in calf rearing units. The urgent need to decrease the use of antibiotics and increase animal welfare in beef production has forced us to introduce new preventive methods. Vaccinations could contribute to the solution, but the high incidence of BRD already at an early age has made it difficult to introduce suitable vaccination programs. Challenge studies have shown promising results in 3-14day old calves vaccinated with intranasal BRD vaccine, but very few field trials are available to assess the efficacy of the intranasal vaccines in field conditions. We evaluated the effect of one dose of commercial intranasal vaccination on calf mortality, daily gain, and treatment incidence for BRD in one calf rearing unit. In total, 497 calves (mean age 19days) were included in our study, 247 of which were vaccinated at the time of arrival to the unit and 250 served as negative controls (unvaccinated). Vaccinated and unvaccinated calves were situated in separate compartments until weaning. Daily gain, treatment incidence, and mortality were recorded until the calves were transported to the finishing unit, which averaged 154.5days from arrival.ResultsAverage daily gain over the complete study period was 1151.9g/day (SD 137.9) for the vaccinated calves and 1139.5g/day (SD 135.9) for the unvaccinated calves. Intranasal vaccination combined with older arrival age (17days or older) resulted in a higher daily gain (47.8g/day) compared with unvaccinated calves (coef. 0.0478, p=0.003). This association was not recorded in calves that were younger than 17days upon arrival. Intranasal vaccination was not significantly associated either with mortality (OR 0.976, p=0.968) or treatment incidence for BRD (OR 1.341, p=0.120). In total, six vaccinated calves (2.43%) and six unvaccinated calves (2.40%) died during the study period.ConclusionsVaccinating arriving calves with intranasal vaccine in the calf rearing unit did not decrease the mortality or treatment incidence for BRD, but it significantly improved the weight gain in calves transported to the unit at the age of 17days or older.Peer reviewe

Effect of farm and animal-level factors on youngstock mortality and growth on calf rearing farms

Both calf mortality and daily weight gain have a crucial impact on profitability of calf rearing farms. In addition, high calf mortality rates represent an animal welfare problem. Mortality rates on calf rearing farms have been reported in several studies in different countries, but scant data regarding daily weight gain of the calves are available. The objectives of this observational retrospective study were to determine the average mortality and daily weight gain of calves and youngstock on Finnish calf rearing farms and to identify factors associated with these production parameters. National cattle register and national herd health register databases together with meat companies' databases were used to collect weight, age, breed, medication, and origin farm data for 28 228 calves transported to the 87 calf rearing farms between 1 January and 1 October 2016. A telephone questionnaire was completed by selected farms to collect management and farm-specific data. Calves were retrospectively followed for maximum 180 days since arrival to the farm. Average arrival age of the calves were 24 days (SD 14). Average calf mortality on Finnish calf rearing farms was 4.5 %. Mortality was 5.3 % on fattening farms buying milk calves, 4.6 % on specialized calf rearing farms, and 2.5 % on fattening farms buying weaned calves. Size of the calf rearing farms varied, being smallest on fattening farms for weaned calves and largest on specialized calf rearing farms. Average daily gain of the study calves was 1.074 kg/day (SD 0.166). Multilevel mixed effects logistic and linear regression models, where herd and calf batch were used as random effects, were generated to study calf level mortality and daily gain, respectively. Activities preventing transmission of pathogens between arrival batches and different age groups of animals, including application of the all in/all out principle and proper washing and disinfection of compartments for milk feeding calves between arrival batches, were associated with lower mortality and increased daily gain. In addition, higher arrival age was associated with lower mortality during the rearing period and relatively higher arrival age of the calf, compared to other calf in a same arrival batch, was associated with higher daily gain. By contrast, increased number of individual medications during the rearing period was associated with both increased mortality and decreased daily gain. There was no significant difference in mortality between farm types. Current study highlights several factors that can be affected in future to further develop the beef production chain.Peer reviewe

Intestinal pathogens, diarrhoea and acute phase proteins in naturally infected dairy calves

In this study, the association between Eimeria spp. related signs and innate immune response in dairy calves was examined. Calves (n= 100) aged 15-60 days were clinically examined and faecal samples, blood samples and deep nasopharyngeal swabs obtained. The samples were analysed for intestinal pathogens, acute phase proteins and WBC count, and respiratory tract pathogens, respectively. Diarrhoea was diagnosed in 32.6% (23.3-43.0%, 95% CI) of calves. An association between the pathogenic Eimeria spp. and diarrhoea was detected by multiple correspondence analysis. Eimeria related signs (diarrhoea, presence of pathogenic species and total oocyst count) were combined resulting a four level variable. Calves with weak signs of eimeriosis had decreased haptoglobin concentrations (p = 0.02) and increased fibrinogen concentrations (p = 0.048) compared to no signs. Increased haptoglobin and fibrinogen concentrations were associated with respiratory tract infection and umbilical infection. Serum amyloid A and WBC counts showed no association with signs of eimeriosis or clinical diagnoses. (C) 2015 Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Siipikarjan lintuinfluenssariski Suomessa – riskiprofiili

Korkeapatogeenisen lintuinfluenssan aiheuttama paine suomalaisiin siipikarjoihin on kohonnut. Tautia on todettu vuoden 2016 jälkeen luonnonvaraisilla linnuilla yhä useammin ja yhä laajemmalla alueella. Kartoitimme riskitekijöitä, jotka voisivat johtaa lintuinfluenssan leviämiseen siipikarjaan Suomessa. Samalla arvioimme siipikarjan alueellista ja ajallista lintuinfluenssatartuntariskiä sekä siipikarjan ulkonapitokiellon tarkoituksenmukaista laajuutta ja ajankohtaa. Aineistona käytimme BirdLifen lintuseuranta-aineistoja, siipikarjan salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvien tilojen tarkastuskäyntipöytäkirjoja, Ruokaviraston eläintenpitäjärekisteriä ja lintuinfluenssaseurannan tuloksia, kirjallisuutta sekä asiantuntijahaastatteluista saatua tietoa. Lintuinfluenssalle vähiten alttiit alueet ovat Pohjois- ja Koillis-Suomessa. Altistumisriski on vähäisin talvisin. Ulkonapitokielto vähentää altistumisriskiä, mutta Suomessa on alueita ja ajankohtia, jolloin siipikarjan ulkonapitokiellon laajutta tai ajankohtaa voisi muuttaa. Euroopan kulloisenkin kevään lintuinfluenssatilanne voitaisiin huomioida ulkonapitokiellon ajanjaksoa määriteltäessä. Tehokkain tapa suojata siipikarja lintuinfluenssalta on pitopaikan hyvä tautisuojaus

Lypsykarjatilan eläinten ryhmittely : tavoitteena sujuva työ ja eläinten hyvinvointi

Lypsykarjatilan eläinten ryhmittely jaettu Maito ja Me -lehden liitteenä 1/201

Antimicrobial use, biosecurity, herd characteristics, and antimicrobial resistance in indicator Escherichia coli in ten Finnish pig farms

We investigated connections between antimicrobial use (AMU), biosecurity, and the numbers of pigs and staff in ten Finnish farrow-to-finish herds. Data on AMU in each herd were collected for 12 months. AMU was quantified as treatment incidences per 1000 days at risk (TI) using the consensus defined daily dose calculation. Biosecurity was scored using the Biocheck.UGent T system. We also examined antimicrobial resistance patterns of indicator E. coli isolated from faeces of selected pigs. In each herd, two groups of five pigs were formed: 1) antimicrobial treatment group (ANT: at least one pig in the litter was identified as sick and treated with antimicrobials) and 2) non-antimicrobial treatment group (NON: the litter was not medicated). Faecal samples were taken from these pigs at 5 and 22 weeks of age, cultured, and indicator E. coli isolates were tested for antimicrobial susceptibilities. The AMU varied considerably between the herds. Altogether, most of the antimicrobial treatment courses were assigned to weaned piglets. When AMU was quantified as TIs, suckling piglets had the highest TI (mean 46.6), which was significantly higher (P 0.05). We found few connections: enhanced external biosecurity levels found in the large herds co-occurred with lower use of antimicrobials and herds with low biosecurity scores - especially in the internal subcategories - appeared to have higher proportions of resistant isolates. Conclusively, we suggest that enhancing internal biosecurity might contribute to a reduction in the spreading of antimicrobial resistance in pig herds.Peer reviewe

Cross-validation of generic risk assessment tools for animal disease incursion based on a case study for African swine fever

In recent years, several generic risk assessment (RA) tools have been developed that can be applied to assess the incursion risk of multiple infectious animal diseases allowing for a rapid response to a variety of newly emerging or re-emerging diseases. Although these tools were originally developed for different purposes, they can be used to answer similar or even identical risk questions. To explore the opportunities for cross-validation, seven generic RA tools were used to assess the incursion risk of African swine fever (ASF) to the Netherlands and Finland for the 2017 situation and for two hypothetical scenarios in which ASF cases were reported in wild boar and/or domestic pigs in Germany. The generic tools ranged from qualitative risk assessment tools to stochastic spatial risk models but were all parameterized using the same global databases for disease occurrence and trade in live animals and animal products. A comparison of absolute results was not possible, because output parameters represented different endpoints, varied from qualitative probability levels to quantitative numbers, and were expressed in different units. Therefore, relative risks across countries and scenarios were calculated for each tool, for the three pathways most in common (trade in live animals, trade in animal products, and wild boar movements) and compared. For the 2017 situation, all tools evaluated the risk to the Netherlands to be higher than Finland for the live animal trade pathway, the risk to Finland the same or higher as the Netherlands for the wild boar pathway, while the tools were inconclusive on the animal products pathway. All tools agreed that the hypothetical presence of ASF in Germany increased the risk to the Netherlands, but not to Finland. The ultimate aim of generic RA tools is to provide risk-based evidence to support risk managers in making informed decisions to mitigate the incursion risk of infectious animal diseases. The case study illustrated that conclusions on the ASF risk were similar across the generic RA tools, despite differences observed in calculated risks. Hence, it was concluded that the cross-validation contributed to the credibility of their results.info:eu-repo/semantics/publishedVersio

Salmonellan leviäminen suomalaisille sika- ja nautatiloille

Hankkeen tavoitteina oli tunnistaa nauta- ja sikatilojen salmonellatartuntojen lähteitä sekä toimintatapoja, joilla saneeraus ja tartuntojen ehkäisy tiloilla parhaiten onnistuu. Lukuisista tartuntalähteistä tärkeimmiksi arvioimme yhdyskuntalinnut ja muut haittaeläimet sekä turkistuotanto mahdollisena alkulähteenä haittaeläinten välittämille tartunnoille. Viime vuosina nauta- ja sikatiloille tehtyjen saneerausten aineistosta arvioimme seikkoja, jotka johtivat saneerauksen onnistumiseen tai pitkittymiseen tai tartunnan uusimiseen. Saneeraus pitkittyi, jos tartunta oli alkutilanteessa levinnyt laajalle, tartuntalähdettä ei saatu heti selville, salmonellapositiivisia eläimiä ei poistettu ajoissa, puhdistus-, pesu- ja desinfiointitoimet eivät olleet riittäviä tai käytettävissä oleva työpanos ei riittänyt. Saneerauksen onnistumista edistivät hyvä työnjohto, systemaattisuus, saneeraussuunnitelma sekä suunnitelman ja muiden ohjeiden noudattaminen. Tarkastelimme tilan salmonellatartunnan ja sen saneerauksen vaatimuksia myös työturvallisuuden suhteen. Salmonellatartunnan ehkäisy edellyttää tilatason tautisuojausta, jonka on oltava jokapäiväistä ja kohdistuttava tilan koko toimintaan ottaen huomioon haittaeläimistä aiheutuva tartuntavaara. Hankkeessa syntyi tietopääomaa salmonellan epidemiologiseen seurantaan, saneerausneuvontaan ja suosituksia tukemaan salmonellatorjuntaa.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Acute phase proteins in healthy and sick dairy and beef calves and their association with growth

The acute phase response (APR) is a component of the innate immune system, a general and non-specific response that limits the spread of infection and removes factors potentially harmful to the body. Infection, neoplasm or tissue trauma initiates an acute phase response, resulting in visible systemic signs of illness, fever, reduction of appetite and depression. APR also induces a variety of less discernible changes. One measurable sign of APR is the increased synthesis of acute phase proteins (APP) by the liver, mediated by cytokines. In bovine medicine, increased concentrations of the APPs haptoglobin (Hp), serum amyloid A (SAA) and fibrinogen (Fb) have been associated with several diseases, including respiratory tract infections in calves, metritis, mastitis, and hoof diseases. The aim of this thesis was to explore further the associations between APPs and common diseases in calves and assess the ability of APPs to differentiate between severities of disease during different stages. The studies also addressed the possibility of using the variation in APP concentrations in apparently healthy animals to predict the growth. The thesis is based on four individual studies, performed as field studies on commercial Finnish farms. APP measurements and collection of data for explanatory variables were got from dairy calves on dairy farms, beef calves in suckler herds and calves on a calf-rearing farm. The reference values for Hp, SAA and Fb were established from the healthy population of dairy calves (Study I). The association between the diseases and APPs were assessed in different calf populations, and increased concentrations of Hp, SAA and Fb were recorded in calves with respiratory tract infection and umbilical inflammation (Studies I, II, III). Fb, Hp and SAA differed between surgically confirmed diagnoses of local umbilical inflammation and severe umbilical inflammation reaching the abdominal cavity (Study I). Decreased haptoglobin concentrations were associated with weak signs of eimeriosis (diarrhoea or low oocyst count or presence of non-pathogenic Eimeria spp.; Study II). Increased albumin concentrations at around two weeks of age were associated with better growth rate over the first 30 days of life (Study III) in a population of beef calves. However, a longer-term effect was recorded for SAA concentrations around two to three weeks of age (Studies III and IV). A negative association between increased SAA and growth rate was evident for beef calves over the period 30–200 days of age in (III). A similar association between SAA and growth was apparent in rearing dairy calves over two months, seven months and even at slaughter, at 15–18 months (Study IV). The results support the concept that APPs are suitable markers for inflammation and several calf diseases. The novel finding of an association between SAA and growth rate represents opportunities for purposes other than aiding clinical work. The increase in non-specific markers of inflammation can indicate general disturbance in animal health.Akuutin vaiheen vaste käynnistyy osana luonnollisen immuniteettijärjestelmän reaktiota, kun elimistö havaitsee mahdollisen uhan, esimerkkisi infektion, kasvaimen tai kudostrauman. Akuutin vaiheen nvastteen näkyvänä seurauksena kehittyvät systeemiset sairauden merkit: kuumeennousu, ruokahalun väheneminen ja vaisuus. Myös heikommin ulospäin havaittavia muutoksia tapahtuu. Yksi suhteellisen helposti mitattava muutos on akuutin vaiheen proteiinien pitoisuuksien nousu, kun niiden synteesi kiihtyy maksassa vasteen seurauksena. Naudoilla merkittävien akuutin vaiheen proteiinien, haptoglobiinin, seerumin amyloidi-A:n ja fibrinogeenin kohonneita pitoisuuksia on havaittu vasikoiden hengitystietulehdusten, kohtutulehduksen, utaretulehduksen ja sorkkasairauksien yhteydessä. Väitöskirjan tutkimusten tarkoitus oli selvittää naudan akuutin vaiheen proteiinien ja yleisten vasikoiden tautien yhteyksiä, sekä arvioida, miten hyvin akuutin vaiheen proteiinien avulla voidaan erotella sairauden vakavuusasteita toisistaan. Lisäksi tutkittiin, voitaisiinko akuutin vaiheen proteiinien mittausta käyttää terveillä eläimillä kasvun ennustamisen apuna. Väitöskirja perustuu neljään, tavallisilla suomalaisilla nautatiloilla toteutettuun, kenttätutkimukseen. Aineistoon kuuluu vasikoita lypsykarjatiloilta (Osatyö I ja II), emolehmäkarjoista (Osatyö III) sekä vasikkakasvattamosta (osatyö IV). Osatyössä 1 muodostettiin haptoglobiinin, seerumin amyloidi-A:n ja fibrinogeenin viitearvot terveillä lypsykarjavasikoilla. Kohonneita haptoglobiinin, seerumin amyloidi-A:n ja fibrinogeenin pitoisuuksia havaittiin hengitystietulehdusten ja napatulehdusten yhteydessä lypsykarjavasikoilla että emolehmäkarjan liharotuisilla vasikoilla (Osatyöt I, II, III). Sekä haptoglobiinin, seerumin amyloidi-A:n että fibrinogeenin perusteella pystyttiin jälkikäteen luokittelemaan paikallinen napatulehdus ja vakava, vatsaonteloon ulottuva napatulehdus, jotka oli vahvistettu leikkauksessa (Osatyö I). Alhaisemmat haptoglobiinipitoisuudet olivat yhteydessä lievään Eimeria spp.-infektioon (Osatyö II). Kahden viikon iässä havaitut kohonneet seerumi amyloidi A:n pitoisuudet emolehmäkarjan vasikoilla olivat yhteydessä huonompaan kasvuun ensimmäisen elinkuukauden aikana ja vielä 200 päivän ikään saakka (Osatyö III). Vasikkakasvattamon lypsykarja- ja risteytysrotuisilla vasikoilla tulovaiheen noin kahden viikon iässä mitatun seerumi amyloidi-A:n yhteys huonompaan kasvuun todettiin kahden, seitsemän ja vielä jopa 15-18 kuukauden iässä, eli teurastuksen yhteydessä (Osatyö IV). Tämän väitöskirjan tulokset tukevat käsitystä, että akuutin vaiheen proteiinit soveltuvat tulehduksen mittariksi ja sairauksien epäspesifiseen tunnistamiseen. Uutena löydöksenä raportoitiin kohonneen seerumin amyloidi A:n ja huonomman kasvun yhteys. Tämä avaa näkymiä akuutin vaiheen proteiinien käyttöön muuallakin kuin vain kliinisen työn yhteydessä. Näiden epäspesifisten tulehdusindikaattorien muutokset voivat auttaa huomaamaan muutokset tilan eläinten terveydentilan tasossa, minkä jälkeen tilannetta voidaan alkaa kohentaa