Lääkebarometri 2019 : Aineistonkeruu ja tutkimusseloste

Fimea toteutti syksyllä 2019 järjestyksessään kolmannen Lääkebarometri-kyselyn. Tutkimuksen aineisto on kerätty verkkokyselynä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvata kansalaisten näkemyksiä lääkkeistä ja niiden käytöstä. Tänä vuonna kyselyssä oli mukana 10 moduulia. Kyselyn otos (n = 10 650) muodostui Taloustutkimus Oy:n verkkopaneeliin kuuluvista 18–79- vuotiaista suomalaisista. Otanta oli stratifioitu sukupuolen, iän, koulutustason ja asuinpaikan mukaan. Kyselyn tavoitteena oli saada 2 000 vastausta. Kyselyyn vastasi 2 104 henkilöä (19,8 %). Aineiston edustavuutta tarkasteltiin vertaamalla jakaumia vuosien 2017–2018 väestöjakaumiin. Tarkasteltavina tekijöinä olivat sukupuoli, ikä, sosioekonominen asema (koulutus, pääasiallinen toiminta ja tulot), siviilisääty ja asuinalueen kaupunkimaisuus. Naiset olivat hieman yliedustettuna suhteessa väestöön. Aineisto edusti väestöä hyvin keskiikäisessä ja tätä vanhemmassa väestössä ja heikommin nuoremmissa ikäryhmissä. Työllisten vertailu ei ollut suoraan mahdollista johtuen erilaisesta tilastointitavasta. Kyselyssä työttömät olivat aliedustettuina, kun taas eläkeläiset edustivat väestöä hyvin. Korkeakoulututkinnon suorittaneet olivat kyselyssä yliedustettuina ja matalasti koulutetut aliedustettuina suhteessa väestöön. Kaupungin läheisellä taajama-alueella asuvat olivat hieman yliedustettuina, kaupungissa ja haja-asutusalueella asuvat taas hieman aliedustettuina verrattuna väestöön

Biosimilaarien käyttöönotto Suomessa - Lääkäreiden näkemyksiä

Biologisten lääkkeiden käyttö on yleistynyt monien kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti merkittävien sairauksien hoidossa viimeisen vuosikymmenen aikana. Biosimilaarit ovat teholtaan, turvallisuudeltaan ja laadultaan biologisia alkuperäislääkkeitä vastaavia valmisteita, joiden kehitys perustuu osittain alkuperäislääkkeen kehittämisestä ja käytöstä saatuun kliiniseen tutkimustietoon. Näin ollen niitä voidaan tuoda markkinoille alkuperäislääkettä edullisemmalla hinnalla. Biosimilaarien käyttöönoton edistäminen lisää hintakilpailua, josta hyötyy sekä lääkkeen käyttäjä että yhteiskunta. Biosimilaarien käyttö avohoidossa on kuitenkin ollut vaatimatonta verrattuna biologisten alkuperäislääkkeiden käyttöön. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia biologisia lääkkeitä määräävien lääkäreiden asenteita ja suhtautumista biosimilaarien käyttöönottoon, biosimilaarien käyttöönottoa edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä lääkäreiden käyttämiä tiedonlähteitä biologisista lääkkeistä. Tutkimus keskittyi dermatologisten, gastroenterologisten ja reumatologisten sairauksien hoitoon erikoissairaanhoidossa sekä diabeteksen hoitoon erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina ja ryhmäkeskusteluina tammi-syyskuussa 2018. Teemahaastatteluihin valittiin toimintayksikköjen vastaavia lääkäreitä ja ryhmäkeskusteluihin kliinistä työtä tekeviä erikoislääkäreitä ja diabeteksen hoidosta vastaavia lääkäreitä 13 paikkakunnalta. Teemahaastatteluihin osallistui 45 lääkäriä. Ryhmäkeskusteluita tehtiin yhdeksän ja niihin osallistui 31 lääkäriä. Teemahaastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä ja ryhmäkeskustelut kuvailevalla analyysilla. Teemahaastatteluihin osallistuneista lääkäreistä suurin osa (n = 37) piti biologisia alkuperäislääkkeitä ja biosimilaareja samanarvoisina. Puolet (n = 21) lääkäreistä kertoi aloittavansa biosimilaarin ensimmäisenä biologisena lääkehoitona ja vaihtavansa potilaan aiemman biologisen lääkehoidon biosimilaariin. Lääkäreiden suhtautuminen biologisten lääkkeiden lääkevaihtoon apteekeissa vaihteli hyväksyvästä kielteiseen. Tyypillisimmät biosimilaarien käyttöönottoa edistävät tekijät olivat kustannushyöty yhteiskunnalle (n = 38), organisaation yhteinen toimintakulttuuri (n = 37) sekä lääkehankintojen kilpailutus ja yhteistyö lääkehankinnoissa (n = 37). Tyypillisimmät biosimilaarien käyttöönottoa estävät tekijät olivat lääkäreiden henkilökohtaiset mielipiteet ja toive lääkkeenmääräämisautonomiasta (n = 40), potilaan toive käyttää alkuperäisvalmistetta (n = 33) sekä se, että lääkkeiden kallis hinta yleensä vähentää niiden käyttöä (n = 33). Lääkärit saivat tietoa biologisista lääkkeistä tyypillisimmin lääketeollisuudesta (n = 44). Muita tiedonlähteitä olivat esimerkiksi koulutukset ja kongressit (n = 29) sekä tieteelliset (n = 26) ja ammatilliset julkaisut (n = 24). Ryhmäkeskustelut vahvistivat teemahaastattelujen tulokset. Tämän tutkimuksen perusteella lääkäreiden suhtautuminen biosimilaarien käyttöönottoon on pääosin positiivista. Biosimilaarien määrääminen ei kuitenkaan ole yhtä yleistä kuin lääkäreiden pääosin positiivisen suhtautumisen perusteella voisi olettaa. Biosimilaarien käyttöönottoa edistävät tyypillisimmin yhteiskunnalliset ja organisatoriset tekijät, kun taas käyttöönottoa estävät tekijät ovat tyypillisimmin lääkäreihin ja potilaisiin liittyviä tekijöitä. Biosimilaarien käyttöönoton edistämiseksi tarvitaan nykyistä enemmän riippumatonta informaatiota terveydenhuollon ammattilaisille ja potilaille sekä yhteisiä käytäntöjä, toimintatapoja ja teknisiä ratkaisuja, jotka varmistavat rationaalisen lääkkeenmääräämisen kansallisella, organisatorisella ja yksilön tasoilla

Recommendations on TNFα inhibitor biosimilar use in clinical practice: a comparison of European gastroenterology IBD guidance

Background: Professional associations publish guidance advising gastroenterologists on prescribing biosimilars; however, guidelines differ between countries and change over time. This study aimed to map the presence and content of guidance from European gastroenterology associations on TNFα inhibitor biosimilar use and its development over time. Research design and methods: Guidelines on biosimilar prescribing from national gastroenterology associations in the European Economic Area (EEA) partnered with the European Crohn’s and Colitis Organization (ECCO) were collected. Treatment guidelines and biosimilar position papers from 2010 to 2022 were included. Data were extracted using a template. Results: 26 of 30 EEA countries have an ECCO-partnered gastroenterology association, of which 14 (53.8%) had national guidelines addressing biosimilars, four (15.4%) followed ECCO’s position, and three (11.6%) had treatment guidelines without mentioning biosimilars. From five countries (19.2%) no guidelines were retrieved. Among 18 countries with guidance, 14 (77.8%) associations endorsed initiating biological treatment with biosimilars, and 13 (72.2%) endorsed transitioning from originator to biosimilar. Nine associations published multiple guidelines over time addressing biosimilars; overall, their positions became more encouraging. Conclusions: The majority of gastroenterology associations endorsed biosimilar use. The lack of (up-to-date) guidelines for some associations indicates an area of improvement to support biosimilar use in clinical practice

Henkilökohtainen budjetointi - mahdollisuus yksilölliseen arkeen : Haastattelututkimus vammaispalveluiden asiantuntijoille

Henkilökohtainen budjetointi on avun, tuen ja järjestämisen tapa, jossa henkilö on itse keskiössä omia palvelutarpeitaan vastaavan kokonaisuuden suunnittelussa, valinnassa ja toteuttamisessa. Suomessa toteutettiin vuosien 2020 ja 2021 aikana hallitusohjelmaan kuuluva kokeiluhankekokonaisuus, jonka tavoitteena oli vahvistaa vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta, osallisuutta ja valinnanmahdollisuuksia; arvioida henkilökohtaisen budjetoinnin vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja haasteita; ja lopulta tuottaa esitys henkilökohtaisen budjetoinnin järjestämisestä Suomessa. Yksi sosiaali- ja terveysministeriöltä hankerahoitusta saaneista, kokeiluhankkeeseen kuuluvista hankkeista oli Eteva kuntayhtymän Silta omannäköiseen elämään -hanke, jonka osana tämä tutkimus toteutettiin. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla henkilökohtaisen budjetoinnin ja asiakkaan kokonaistilanteen huomioivan monialaisen palvelu- ja elämänsuunnittelun tavoitteiden toteutumista, mahdollisuuksia ja haasteita. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa monialaista yhteistyötä ja tiedonkulkua edistävistä ja estävistä tekijöistä. Tutkimuksen toteutti Kelan tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin vammaispalveluiden asiantuntijoiden ryhmähaastatteluista touko-kesäkuussa 2021. Ryhmähaastatteluita järjestettiin neljä kappaletta ja niihin osallistui yhteensä 18 henkilöä. Aineisto analysoitiin kuvailevaa analyysia käyttäen. Tutkimuksen mukaan henkilökohtaisen budjetoinnin tavoitteet toteutuvat nykyisessä järjestelmässä vaihtelevasti. Kilpailutus, hajautuneet palvelut, asiakkaiden nykyinen tulonmuodostus ja henkilöstöpula ovat merkittäviä haasteita yksilöllisten palveluiden toteutuksessa. Tutkimuksessa tunnistettiin, että yksilöllisiin palveluihin on mahdollisuuksia myös henkilökohtaisen budjetoinnin ulkopuolella. Samaan aikaan henkilökohtainen budjetointi voisi mahdollistaa yksilöllisen arjen rakentamisen nykyistä paremmin. Aidot valinnat, valintojen läpinäkyvyys, mahdollisuus kokeilla ja vaihtaa mielipidettään sekä asiakkaan riittävä tiedonsaanti erilaisista mahdollisuuksista koettiin tärkeiksi tekijöiksi omannäköisen arjen rakentamisessa. Henkilökohtaisen budjetoinnin ja asiakkaan kokonaistilanteen huomioivan monialaisen palvelu- ja elämänsuunnittelun tavoitteiden toteutuminen edellyttää tutkimuksen mukaan moninäkökulmaista tietoa asiakkaalta ja lähiverkostolta, sillä monipuolisilla verkostoilla ja pysyvillä asiakassuhteilla voidaan vahvistaa asiakkaannäköisiä ratkaisuja. Moninäkökulmaisuuden lisäksi korostui toimiva yhteistyö ja tiedonkulku toimijoiden välillä. Haastateltujen mukaan riittämättömät vastuunjako, resursointi ja ajankäyttö sekä puutteellinen toiminnan seuranta koettiin monialaisen yhteistyön haasteiksi. Henkilökohtainen budjetointi nähtiin toimintakulttuurin ja ajattelun muutoksena, joka edellyttää rajauksia ja linjauksia resursseihin, palveluihin, toteuttajiin ja vastuisiin, ja jossa päätöksentekoon ja toteutumisen seurantaan tarvitaan selkeät työkalut ja järjestelmät.nonPeerReviewedVertaisarvioimato