Elvytyksen historia ja tietomateriaalin luominen

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoa elvytysmenetelmistä, sekä elvytysmenetelmien kehittymisestä elämän alkuajoista tähän päivään. Opinnäytetyön tehtävänä oli tuottaa tietomateriaalia käytetyistä elvytysmenetelmistä kyseessä olevalta ajanjaksolta. Opinnäytetyön keskeinen tuotos on diasarja (LIITE 2). Opinnäytetyön tuotoksena valmistunut diasarja ”Elvytyksen historia –Elvytysmenetelmät”. Diasarjan laadinnassa opinnäytetyön tekijä perehtyi vastaavanlaisiin ulkomaalaisiin - ja kotimaisiin tuotoksiin internetsivustojen kautta. Näiden pohjalta suunniteltiin diasarjan rakenne. Diasarjalle kirjoitettiin käsikirjoitus. Diasarjan kuvat ja teksti perustui erilaiseen ja eri aikoina kirjoitettuihin suomalaisiin ja ulkomaisiin kirjoihin jotka sisälsivät aitoja kuvia ja tekstejä. Aineistoja koottiin lainaamalla teoksia kirjastoista, kotimaasta ja ulkomailta tai ostettuna antikvariaateista ja sähköisestä vertaiskauppapaikasta sekä internetsivustoilta. Diasarjan laatimisessa tuli käytännön toteutuksen yhteydessä ns. keskinäisiä toiminnallisia elektronisia kommunikointiongelmia, koska vanhentuneiden tietokoneiden ohjelmistot eivät toimineet samalla tavalla uudenpien tietokoneohjelmistojen kanssa. Lopullisessa muodossaan diasarjan visuaaliseen ilmeeseen saatiin luotua historiallista tunnetta ja tuntumaa. Historiallinen vaikutelma muodostui käyttämällä vanhanaikaiselta vaikuttavaa taustakuvaa, jossa näkyi harmaalla antiikinajan pylväät. Tekstityksissä vanhanajan kirjainmerkkejä ja numerointia. Lisäksi on käytetty väriskaalaa vaalea - harmaa – musta akselia koko diasarjan ajan mikä loi vanhanajan korostusta aiheen ympärille.The purpose of this thesis was to increase knowledge of resuscitation methods, as well as the development of resuscitation methods from the beginning of time to the present. The purpose was also to produce information material about used resuscitation methods of the period involved. The main output of the thesis is a series of slides (appendix 2). The outcome of this thesis is a photo slide show the “The history of Resuscitation - Resuscitation Methods”. The thesis writer became acquainted with comparable foreign and domestic outputs on Internet sites. Based on them the slide show structure was designed, and a script was written. The slide show images and text were based on different and at different times written Finnish and foreign books, which contained authentic images and texts. The data were collected with quote books from libraries, domestically and from abroad, or purchased at an antiquarian and online. During the process, there were incompatibility problems with the outdated computer software and the new small computer software. In its final form, the visual image slide show was created with historical sense and feel. Historical impression was formed by using an old fashioned background with gray antiquity poles. Texts were old fashioned typography and numbers. Also, a color spectrum of light – gray - black was used in the entire set of slides which created old fashioned highlighting around the subject

Pyridiinioksiimien kompleksinmuodostus kahdenarvoisten siirtymämetalli-ionien kanssa vesiliuoksessa

The complex formation equilibria of pyridine-2-aldoxime and its methyl or amido derivatives (HL) with cobalt(II), zinc(II), and cadmium(II) ions, and the protonation and complex formation equilibria of pyridine-2,6-carboxamidoxime (H2L) with copper(II) and nickel(II) ions were studied in aqueous 0.1 M Na(Cl) solution at 25 C by potentiometric titrations with the use of glass electrode. The experimental data were analyzed with the least-squares computer program SUPERQUAD to determine the complexes formed and their stability constants. In addition, the structure of the crystallized pyridine-2,6-carboxamidoxime complex with the formula [Ni(HL)2]∙4H2O has been determined with X-ray measurements. The complexes of types Co(HL)2+ and Co(HL)22+ are mainly octahedral with a high spin d7 electron structure (t2g5eg2) and their oxidation states are stable. The deprotonated bis complexes of type Co(HL)L+ are often low spin (t2g6eg) and because of the easy loss of their only eg electron they are easily oxidized to very inert low spin cobalt(III) complexes (t2g6). Only small amounts of cobalt(III) complexes cause the very slow attainment of equilibrium often already in the pH range 2–5. Pyridine-2-carboxamidoxime and pyridine-2-aldoxime and probably also 1-(2-pyridinyl)ethanone oxime forms also tris complexes Co(HL)32+ and/or Co(HL)2L+. The complex formation of pyridine-2-aldoxime in the pH range 5–10 could be studied by using very small cobalt(II) ion concentrations. There, all the cobalt(II) form the low spin CoL2, which quantitatively displaces also the tris complex Co(HL)2L+. 6-methylpyridine-2-aldoxime forms complexes Co(HL)2+, CoL+, CoL2, Co2L2OH+, Co2L3+, and Co2L3OH, mainly in the pH range 6–10. The stabilities of the low spin CoL2, Co2L3+, and Co2L3OH and their oxidation reactions are decreased by the steric requirements of the 6-methyl groups of the ligands. Pyridine-2-acetamidoxime forms also a complex Co(H2L)3+ and pyridine-2-carboxamidoxime forms a complex Co2(HL)2H2L5+ with a positively charged ligand (H2L+). Zinc(II) and cadmium(II) ions form with 6-methylpyridine-2-aldoxime only Zn2L22+, Zn2L2OH+, and Zn2L2OH)2, and CdL+, CdL2, and Cd2L2OH+. With pyridine-2-acetamidoxime, they form only Zn(HL)2+, Zn2L2OH+, Cd(HL)2+, and CdL+. The other oximes form also Zn(HL)L+, ZnL2, Cd(HL)L+, and CdL2. Cd(HL)22+ reaches only with pyridine-2-carboxamidoxime and Zn(HL)22+ also with 1-(2-pyridinyl)- ethanone oxime measurable concentrations. Pyridine-2-carboxamidoxime forms also Zn4(L–H)2L22+ and Cd4(L–H)2L22+. The stability constants of the mono complexes M(HL)2+ increase with few exceptions in the order 6-methylpyridine-2-aldoxime < pyridine-2-acetamidoxime < pyridine-2-aldoxime < 1-(2-pyridinyl)ethanone oxime < pyridine-2-carboxamid-oxime < pyridine-2,6-dicarboxamidoxime and Cd < Zn < Co < Ni < Cu.Pyridiini-2-aldoksiimin ja sen metyyli- tai amidojohdannaisten (HL) kompleksin- muodostus koboltin(II), sinkin(II) ja kadmium(II)ionien kanssa, sekä pyridiini-2,6-karboksamidiimin (H2L) protonaatiota ja kompleksinmuodostusta kuparin(II)- ja nikkelin(II)ionien kanssa vesiliuoksella 0,1 M Na(Cl) 25°C tutkittiin potentiometrisillä titrauksilla käyttäen lasielektrodia. Kokeelliset tiedot analysoitiin vähiten neliömäisen SUPRQUAD-tietokoneohjelman avulla muodostuneiden kompleksien ja niiden stabiilisuusvakion määrittämiseksi. Lisäksi kiteytyneen pyridiini-2,6-karboksamidioksiimikompleksin [Ni(HL)2]∙4H2O rakenne on määritetty röntgenmittauksilla. Co(HL)2+ ja Co(HL)22+ -tyyppiset kompleksit ovat pääasiassa oktaedraaleja, joissa on korkeaspinninen (engl. high spin) d7 elektronin rakenne (T2g5jag2) ja niiden hapettumisasteet ovat vakaat. Muotoon Co(HL)L+ deprotonoituneet bis-kompleksit ovat usein matalaspinnisiä (engl. Low spin) (T2g6jag) ja niiden ainoan eg elektronin irrotessa ne hapettuvat helposti hyvin inerttin matalaspinniseksi koboltin (III) kompleksiksi (T2g6). Jo pienet määrät koboltti(III)komplekseja aiheuttavat hyvin hitaan tasapainon asettumisen usein jo pH-alueella 2–5. Pyridiini-2-karboksamidioksiimi ja pyridiini-2-aldoksiimi ja todennäköisesti myös 1-(2-pyridinyyli)etaanioksiimi muodostavat myös tris kompleksieja Co(HL)32+ ja/tai Co(HL)2L+. Pyridiini-2-aldoksiimin kompleksinmuodostusta pH alueella 5–10 voitiin tutkia käyttämällä hyvin pieniä koboltti(II)ionipitoisuuksia. Silloin kaikki koboltti(II) muodostaa matalanspiinisen CoL2:n, joka kvantitatiivisesti syrjäyttää myös tris-kompleksin Co(HL)2L+.6-metyylipyridiini-2-aldoksiimi muodostaa kompleksit Co(HL)2+,CoL+,CoL2,Co2L2OH+,Co2L3+ja Co2L3OH, pääasiassa pH-alueella 6–10. Matalaspiniset col2, Co22L3+ja Co2L3OH ja niiden hapettumisreaktiot pienenevät ligandien 6-metyyliryhmien steristen vaikeuksien vuoksi. Pyridiini-2-asetamidoksiimi muodostaa myös kompleksin Co(H2L)3+ ja pyridiini-2-karboksamidioksiimimuodostaa kompleksin Co2(HL)2H2L5+, joissa ligandin (H2L+) on positiivinen varaus. Sinkki(II) ja kadmium(II)ionit muodostavat 6-metyylipyridiini-2-aldoksiimi vain kopleksit Zn2L22+, Zn2L2OH+ ja Zn2L2OH)2 sekäCdL+, CdL2 ja Cd2L2OH+. Pyridiini-2-asetamidoksiimin kanssa ne muodostavat vain Zn(HL)2+, Zn2L2OH+, Cd(HL)2+ja CdL+2. Muut oksiimit muodostavat myös Zn(HL)L+, ZnL2, Cd(HL)L+ ja CdL2. Cd(HL)22+ saavuttaa vain pyridiini-2-karboksamidioksiimin ja Zn(HL)22+ myös 1-(2-pyridinyyli)etaanioksimin kanssa mitattavissa olevia pitoisuuksia. Pyridiini-2-karboksamidioksiimimuodot myös kompleksit Zn4(L–H)2L22+ ja Cd4(L–H)2L22+. Monokompleksien M(HL)2+ stabiilisuusvakiot kasvavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta järjestyksessä 6-metyylipyridiini-2-aldoksiimi < pyridiini-2-asetamidoksiimi < pyridiini-2-aldoksiimi < 1-(2-pyridinyyli)etaanioksiimi < pyridiini-2-karboksamidioksiimi < pyridiini-2,6-dikarboksamidioksiimi ja Cd < Zn < Co < Ni < Cu

Decreasing trend in the incidence of serious pneumonias in Finnish children with juvenile idiopathic arthritis

OBJECTIVES: Children with juvenile idiopathic arthritis (JIA) may be predisposed to serious pneumonia due to modern disease-modifying anti-rheumatic treatment. In this nationwide retrospective study with clinical data, we describe the pneumonia episodes among children with JIA. METHODS: Patients under 18 years of age with JIA and pneumonia during 1998-2014 were identified in the National Hospital Discharge Register in Finland. Each individual patient record was reviewed, and detailed data on patients with JIA and pneumonia were retrieved, recorded, and analyzed. If the patient was hospitalized or received intravenous antibiotics, the pneumonia was considered serious. RESULTS: There were 157 episodes of pneumonia among 140 children with JIA; 111 episodes (71%) were serious (80% in 1998-2006 and 66% in 2007-2014). The mean age of the patients was 9 years. Forty-eight percent had active JIA and 46% had comorbidities. Disease-modifying anti-rheumatic drugs (DMARD) were used at the time of 135 episodes (86%): methotrexate (MTX) by 62% and biologic DMARDs (bDMARD) by 30%. There was no significant difference in the use of bDMARDs, MTX and glucocorticoids between the patient groups with serious and non-serious pneumonia episodes. During six of the episodes, intensive care was needed. Two patients (1.3%) died, the remaining ones recovered fully. CONCLUSIONS: Although the incidence of pneumonia and the use of immunosuppressive treatment among children with JIA increased from 1998 to 2014, the proportion of serious pneumonias in these patients decreased. There was no significant difference in the use of anti-rheumatic medication between patients with serious and non-serious pneumonia.Key Points• The incidence of serious pneumonias decreased from 1998 to 2014 among children with juvenile idiopathic arthritis (JIA).• There was no significant difference in the use of the disease-modifying anti-rheumatic medication between JIA patients with serious and non-serious pneumonias.• Active JIA, comorbidities, and combination medication were associated with nearly half of the pneumonias.Peer reviewe

Inarijärven ja sen sivuvesistöjen kalataloudellinen velvoitetarkkailu 2016

Julkaisussa esitetään Inarijärven kalataloudellisen velvoitetarkkailun tulokset vuoteen 2016 asti. Inarijärven kokonaissaalis oli noin 159 tonnia (1,4 kg/ha) vuonna 2016. Kotitarvekalastajien saalis oli 50 % ja kaupallisten kalastajien osuus 30 % kokonaissaaliista. Siikasaalis (noin 86 tonnia) kasvoi edellisvuodesta lähes 10 tonnilla. Siika on ylivoimaisesti tärkein saalislaji muodostaen yli puolet kokonaissaaliista. Punalihaisten petokalojen yhteissaalis oli noin 27 tonnia, josta taimensaalis oli 20 tonnia, nieriäsaalis 4 tonnia ja harmaanieriäsaalis 2 tonnia. Muikkusaalis oli noin 13 tonnia. Muikun saalis jäi edelleen puoleen vuosien 2010–2013 saalistasosta. Verkkokalastuksella saatiin 74 % kokonaissaaliista. Siikasaaliista verkkopyynnin osuus oli 82 % ja taimensaaliista 59 %. Inarijärveen on syntynyt 2000-luvulla useita hyviä muikkuvuosiluokkia, joiden ansiosta petokaloille on tähän asti riittänyt ravintoa. Muikkuvuosiluokka 2016 jäi kuitenkin heikoksi talvinuottaseurannan perusteella. Vuosiluokasta 2017 saadaan suuntaa-antava arvio ensimmäisistä talvinuottanäytteistä vuodenvaihteessa 2017–2018. Taimennäytteistä noin puolella oli suolistossaan lokkilapamadon ja/tai sukeltajasorsien lapamadon (Diphyllobothrium-suvun) loisrakkuloita kohtalaisesti tai runsaasti edelleen vuonna 2016. Taimenten ja nieriöiden eli rautujen loisongelma jatkui vähintään samantasoisena vuonna 2017. Harmaanieriät olivat huomattavasti vähemmän loisittuja kuin raudut ja taimenet. Toisen heisimatolajin, haukimadon (Trianephorus crassus) esiintymistä osasta siikanäytteitä alettiin seurata systemaattisesti vuonna 2017. Haukimato-ongelma näytti keskittyvän eniten tiheäsiivilähampaisiin riikasiikoihin ja enenevässä määrin järven pohjoisimpia osia kohti. Istutettujen pohjasiikojen osuus saaliissa laski aikaisemmalta 30–40 %:n tasolta 10–15 % tasolle vuosiluokissa 2012–2014, mikä tarkoittaa, että pohjasiika lisääntyy luontaisesti tehokkaasti. Taimenella sitä vastoin istukkaiden osuus on ollut selvästi yli 50 %, nuorissa ikäryhmissä jopa 80 %. Nieriällä luontainen lisääntyminen on ollut luultua voimakkaampaa luonnontuotannon osuuden vaihdellessa 50 %:n molemmin puolin ja ollen jopa 80 %. Harmaanieriän saalis perustuu kokonaan istutuksiin. Pohjasiian kasvun hidastuminen on pysähtynyt. Taimenen ja harmaanieriän kasvussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, mutta nieriällä kasvu hidastui vuonna 2016.201

Inarijärven ja sen sivuvesistöjen kalataloudellinen velvoitetarkkailu 2017

Julkaisussa esitetään Inarijärven kalataloudellisen velvoitetarkkailun tulokset vuoteen 2017 asti. Inarijärven kokonaissaalis oli noin 165 tonnia (1,5 kg/ha) vuonna 2017. Kotitarvekalastajien saalis oli 43 % ja kaupallisten kalastajien osuus 36 % kokonaissaaliista. Siikasaalis kasvoi 95 tonniiin, joka on lähes 60 % kokonaissaaliista. Punalihaisten petokalojen saalis oli 20 tonnia, josta taimensaalis oli vajaa 15 tonnia, nieriäsaalis 3,5 tonnia ja harmaanieriäsaalis enää 1,6 tonnia. Muikkusaalis, noin 12 tonnia, oli samalla tasolla jo neljättä vuotta peräkkäin. Verkkokalastuksella saatiin 78 % kokonaissaaliista. Siikasaaliista verkkopyynnin osuus oli 86 % ja taimensaaliista 62 %. Inarijärveen on syntynyt 2000-luvulla useita hyviä muikkuvuosiluokkia, joiden ansiosta petokaloille on tähän asti riittänyt ra-vintoa. Muikkuvuosiluokka 2017 oli kohtalainen. Taimennäytteistä noin puolella oli suolistossaan lokkilapamadon ja/tai sukeltajasorsien lapamadon (Diphyllobothrium-suvun) loisrakkuloita kohtalaisesti tai runsaasti vuonna 2017. Harmaanieriä- ja järvilohinäytteissä oli huomattavasti vähemmän loisia kuin rauduissa ja taimenissa. Toisen heisimatolajin, haukimadon (Trianephorus crassus) esiintymistä siikanäytteissä alettiin tutkia vuonna 2017. Haukimatoa vaikutti olevan eniten tiheäsiivilähampaisissa riikasiioissa ja enenevässä määrin järven pohjoisimmissa osissa. Noin 300 siian tarkastus nahattomista siikafileistä osoitti, että myös pohjasiioissa haukimatoa esiintyy, ja sitä on myös järven keski- ja eteläosissakin. Kaikkiaan tarkastetuista siikafileistä kuitenkin vain 5 % oli reilusti loisittuja vuonna 2017. Vuosiluokan 2009 jälkeen istutettujen pohjasiikojen osuus saaliissa on laskenut alle 20 %:n tasolle vuosiluokissa 2014 ja 2015, mikä tarkoittaa, että pohjasiika lisääntyy luontaisesti tehokkaasti. Taimenella sitä vastoin istukkaiden osuus on ollut selvästi yli 50 %, nuorissa ikäryhmissä jopa 80 %. Nieriällä luontainen lisääntyminen on ollut luultua voimakkaampaa luonnontuotannon osuuden vaihdellessa 50 %:n molemmin puolin ja ollen jopa 80 %. Harmaanieriän saalis perustuu kokonaan istutuksiin. Pohjasiian kasvu parani kaikissa ikäryhmissä vuosina 2015-2017. Taimenen kasvu pysyi lähes edellisvuosien tasolla, heikentyen silti hieman vanhemmissa ikäryhmissä. Nieriän kasvu taas on heikentynyt vuosina 2016-2017.201

Inarijärven ja sen sivuvesistöjen kalataloudellinen velvoitetarkkailu 2018

Julkaisussa esitetään Inarijärven kalataloudellisen velvoitetarkkailun tulokset vuoteen 2018 asti. Inarijärven kokonaissaalis oli noin 158 tonnia (1,4 kg/ha) vuonna 2018. Kaupallisten kalastajien saalisosuus (39 %) oli noussut jo kotitarvekalastajien osuutta suuremmaksi. Siika on 95 tonnin saaliillaan noussut selvästi tärkeimmäksi saalislajiksi muodostaen 60 % kokonaissaaliista. Punalihaisten petokalojen yhteissaalis oli enää 18 tonnia, josta taimensaalis oli vajaa 15 tonnia, nieriäsaalis 2,5 tonnia ja harmaanieriäsaalis enää 0,8 tonnia. Haukisaalis (13,3 tonnia) ohitti jo muikkusaaliin (11,3 tonnia) jo toisena peräkkäisenä vuotena 2018. Verkkokalastuksella saatiin 82 % kokonaissaaliista. Siikasaaliista verkkopyynnin osuus oli peräti 90 % ja taimensaaliista 63 %. Inarijärveen on syntynyt 2000-luvulla pääsääntöisesti melko hyviä muikkuvuosiluokkia, joiden ansiosta petokaloille on tähän asti riittänyt ravintoa. Muikkuvuosiluokka 2018 oli myös kohtalaisen hyvä. Taimennäytteistä yli puolella oli suolistossaan lokkilapamadon ja/tai sukeltajasorsien lapamadon (Diphyllobothrium-suvun) loisrakkuloita kohtalaisesti tai runsaasti edelleen vuonna 2018. Harmaanieriä- ja järvilohinäytteissä on ollut huomattavasti vähemmän loisia kuin rauduissa ja taimenissa. Toisen heisimatolajin, haukimadon (Trianephorus crassus) toukkien esiintymistä siikanäytteissä (nahattomista fileistä) on selvitetty vasta vuosina 2017-2018. Näiden vuosien yhteenvetona noin kaksi kolmasosaa siioista oli loisettomia. Loisituista siioista valtaosalla loisittuminen oli lievää ja runsaasti loisituiksi tulkittiin vain 5-8 % tarkastetuista siioista. Istutettujen pohjasiikojen osuus saaliissa on ollut keskimäärin 32 % (vaihteluväli 15-38 %), mikä tarkoittaa, että pohjasiika lisääntyy luontaisesti tehokkaasti. Taimenella sitä vastoin istukkaiden osuus on ollut selvästi yli 50 %, nuorissa ikäryhmissä jopa 80 %. Nieriällä luontainen lisääntyminen on ollut luultua voimakkaampaa luonnontuotannon osuuden vaihdellessa 50 %:n molemmin puolin ja ollen jopa 80 %. Harmaanieriän saalis perustuu kokonaan istutuksiin. Pohjasiian kasvu parani kaikissa ikä-ryhmissä vuonna 2015. Taimenen, nieriän ja harmaanieriän kasvu on taanutunut vuodesta 2016 lähtien. Pohjaeläin- ja siikojen ravinnonkäyttötutkimuksessa todettiin mm. että eläinplankton, erityisesti vesi-kirput, on selvästi tärkeintä ravintoa pienille pohjasiioille. Siikojen mahoja analysoitaessa löytyi myös yksi erittäin uhanalainen äyriäinen, paljakkakilpiäinen (Lepidurus arcticus).201