Freedom of Expression Challenged : Scientists’ Perspectives on Hidden Forms of Suppression and Self-censorship

The media have become an important arena where struggles over the symbolic legitimacy of expert authority take place and where scientific experts increasingly have to compete for public recognition. The rise of authoritarian and populist leaders in many countries and the growing importance of social media have fueled criticism against scientific institutions and individual researchers. This paper discusses the new hidden forms of suppression and self-censorship regarding scientists' roles as public experts. It is based on two web surveys conducted among Finnish researchers in 2015 and 2017. We focus on answers to the open-ended questions in these surveys, where respondents reflect upon issues of freedom of expression and the feedback they receive in public arenas. Building on previous research on suppression, "research silencing," and the "chilling effect," we discuss the connection between freedom of expression and freedom of inquiry. We make a distinction between four forms of suppression: political and economic control, organizational control, control between rival academics, and control from publics. Moreover, we make explicit and discuss the means, motives, and practices of suppression within each of these four forms.Peer reviewe

The trickle-down of political and economic control: : On the organizational suppression of environmental scientists in government science

In many countries, attempts to suppress scientists as public experts have become more prevalent. In democratic countries, environmental scientists have been a particular focus of control. This article looks at structures and mechanisms of suppression of government researchers. It is based on a qualitative analysis of ten in-depth interviews with environmental researchers being employed or engaged in government science. The analysis is influenced by a power-theoretical perspective on the suppression of science. By analyzing the interviewees’ accounts, it scrutinizes the different ways in which political and economic control can trickle down in research organizations such as state research institutes and come to affect individual researchers. The focus is especially on the interlinking of political and economic influence of external actors with different forms and practices of control at the organizational level. Three forms of such trickle-down are identified and discussed: internalization of political and economic control, external influencing and bureaucratic control, and economic/interest group influence in research organizations. We argue that these forms of control function as a filtering layer of suppression between political and economic control and individual scientists out of the public eye regarding government science.Peer reviewe

Mapping Digital Media: Finland

The Mapping Digital Media project examines the global opportunities and risks created by the transition from traditional to digital media. Covering 60 countries, the project examines how these changes affect the core democratic service that any media system should provide: news about political, economic, and social affairs.Traditional media, news platforms, and public service media have maintained their historically strong position in the digital era in Finland. Traditional media also dominate the news offering on digital platforms and social media.Digitization has, however, increased the number of television channels and competition for audiences, and online news media use has grown rapidly. While ways of accessing news content have changed, traditional news usage is still common and a large proportion of the population watches scheduled television news at least once a week. Newspaper circulation figures are also still high, despite the trend of decline

Ability and authority? : Studies on the constructedness and expansion of expertise in the contemporary public sphere

This article-based dissertation investigates the constructedness and expansion of expertise in the contemporary public sphere. The dissertation is motivated by the phenomenon of salient public perplexity and competing claims to expertise in the contemporary public sphere around science-related public issues where expertise has relevance to the practice and actions of people. As this phenomenon has been notably salient regarding healthy eating as a public issue, empirically the dissertation especially deals with the constructedness of public expertise around this issue. The dissertation especially makes explicit the ways in which new types of social actors claiming expertise, as well as established, credentialed experts, construct their authority in the contemporary public sphere in the context of issues where expertise touches upon everyday life. The results of the dissertation also illuminate visible scientists and scientifically trained practitioners’ different role identities as public experts, and the relational nature and constructedness of these role identities. Furthermore, the dissertation provides new perspective on the way in which journalism and public engagement with science activities, as cultural practices that centrally mediate expertise in the contemporary public sphere, come to construct public expertise. The theoretical framework of the dissertation is grounded in the relational perspective on expertise as developed within a constellation of social studies of science literature. From this perspective, expertise and its recognition are approached as constituted by, and constructed in, social relations. This dissertation also further contributes to this theoretical perspective by developing some novel concepts and typologies that can be utilised in the empirical study of public expertise. The four original, empirical articles analyse and illuminate the constructedness and expansion of expertise in the contemporary public sphere by focusing on the different, central arenas and social actors involved in claiming and mediating expertise in public. The materials collected and analysed in the four articles consist of observational materials and a questionnaire collected from a public engagement with science event, blog posts by popular nutrition counselling bloggers and academic experts, and in-depth interviews with journalists and visible experts on healthy eating. The concluding chapter of the dissertation highlights how expertise in the contemporary public sphere is centrally tied to the establishment and recognition of expert authority, and not just to displaying and assessing technical expertise. It is argued that central to how expertise in the contemporary public sphere is relationally constructed is how knowledge drawn upon and advice provided are made tangible and considered to bear relevance in relation to the everyday experience and considerations of the intended public. The ways in which the related issues of individualisation and consumerism, as well as rationality and interests, relate to the constructedness of expertise in the contemporary public sphere are also highlighted. However, it is emphasised in the concluding discussion, based on the empirical findings, that there is not just one way, but a variety of ways, in which social actors actively establish expert authority by navigating these socio-cultural dynamics and positioning themselves as public experts.Tässä väitöskirjassa tarkastellaan asiantuntijuuden rakentumista ja laajenemista nykyjulkisuudessa. Empiirisesti tätä lähestytään erityisesti tarkastelemalla asiantuntijuuden rakentumista ravitsemusaiheiden yhteydessä, joiden ympärillä asiantuntijuudesta on käyty korostuneesti keskustelua ja kamppailua julkisuudessa. Väitöskirjan tulokset tekevät näkyväksi, miten sekä uudentyyppiset asiantuntijoina esiintyvät toimijat että vakiintuneemmat, akateemisen tai muun pätevyyden omaavat asiantuntijat rakentavat auktoriteettiaan nykyjulkisuudessa sellaisten aiheiden kohdalla, jossa asiantuntijuus liittyy ihmisten jokapäiväiseen elämään. Lisäksi tulokset valottavat tutkijoiden ja akateemisesti koulutettujen ammattilaisten erilaisia rooli-identiteettejä julkisina asiantuntijoina, sekä näiden rooli-identiteettien relationaalista luonnetta ja rakentumista. Väitöskirjan tulokset tarjoavat myös uusia näkökulmia siihen, miten journalismi ja osallistavat tiedeviestintäaktiviteetit asiantuntijuutta välittävinä kulttuurisina käytänteinä osaltaan rakentavat asiantuntijuutta ja käsitystä siitä julkisuudessa. Teoreettisesti asiantuntijuutta lähestytään tieteen- ja teknologiantutkimuksen kirjallisuudesta nousevaan relationaaliseen näkökulmaan pohjaten, jossa asiantuntijuutta tarkastellaan sosiaalisiin suhteisiin kytkeytyvänä ja niissä toimijoiden välillä rakentuvana asiana. Tämä väitöskirja tarjoaa tähän teoriataustaan kytkeytyen myös uusia käsitteitä ja typologioita, joita voidaan jatkossa hyödyntää asiantuntijuutta ja sen rakentumista julkisuudessa tarkastelevassa empiirisessä tutkimuksessa. Väitöskirjassa on neljä empiiristä artikkelia ja kokoava yhteenveto. Kerätyt ja analysoidut aineistot koostuvat osallistavasta tiedeviestintätapahtumasta kerätystä havaintoaineistosta ja kyselystä, suosittujen ravitsemusbloggareiden ja akateemisten asiantuntijoiden blogikirjoituksista, sekä syvähaastatteluista toimittajien kanssa ja julkisuudessa näkyvien asiantuntijoiden kanssa, jotka kommentoivat ravitsemusaiheita. Kokonaisuudessaan väitöskirjassa esitetään, että nykyjulkisuudessa ainoastaan tekninen asiantuntijaosaaminen ja sen osoittaminen eivät sinällään takaa auktoriteettia julkisena asiantuntijana. Keskeistä asiantuntija-auktoriteetin rakentumisessa nykyjulkisuudessa esitetään olevan etenkin, miten asiantuntijana esiintyvät toimijat tekevät tietämystään ja neuvojaan konkreettisesti ymmärrettäväksi sekä merkitykselliseksi suhteessa ihmisten arkielämän kokemuksiin ja harkintoihin. Lisäksi loppupäätelmissä tuodaan esiin, kuinka tähän nivoutuvat myös yksilöllistyminen ja kuluttamiskeskeisyys, sekä miten rationaalisuuteen ja asiantuntijana esiintyvien toimijoiden intresseihin liittyvät seikat osaltaan vaikuttavat julkisen asiantuntijuuden rakentumiseen. Väitöskirjassa kuitenkin alleviivataan myös toimijoiden itsensä aktiivista roolia siinä, kuinka tällaisten asiantuntijuuden rakentumiseen kytkeytyvien yhteiskunnallisten ja kulttuuristen dynamiikkojen puitteissa toimijat voivat eri tavoin rakentaa asiantuntija-auktoriteettia nykyjulkisuudessa

Framing engagement: expert-youth interaction in a PES event

Peer reviewe

Tieteellisen tekstin metamorfoosi? : Tapaustutkimuksia tutkimuksen popularisoinnista tiedeviestinnän eri tasoilla

Tutkielmassa tarkastellaan tutkimuksen popularisointia tiedeviestinnän eri tasoilla alkaen alkuperäisestä tutkimusartikkelista aina erilaisiin mediateksteihin saakka. Tutkielmassa havainnoidaan ilmaisutavassa ja sisällössä tapahtuvia muutoksia, joita popularisoitaessa tutkimusta ilmenee. Erityisesti tutkimuksessa kiinnitetään huomiota tutkijoiden, tiedottajien ja toimittajien ammatillisiin kulttuureihin sekä heidän hyödyntämiinsä diskursseihin. Tutkielman tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Empiirinen osuus koostuu kolmen erillisen tapauksen analysoinnista. Menetelmänä tutkielmassa käytetään realistista diskurssianalyysiä. Tutkielman aineisto koostuu tutkimusartikkeleista, tiedotteista tai tiedotusorganisaatioiden laatimasta uutismateriaalista sekä erilaisista journalistisista teksteistä. Tieteenfilosofisesti tutkielma pohjaa ontologiseen konstruktionismiin ja kriittiseen realismiin. Tutkielman viitekehyksen muodostavat aiemmat tutkimukset tutkijoiden, tiedottajien sekä toimittajien ammatillisista kulttuureista ja näiden ammattiryhmien hyödyntämistä diskursseista. Nämä tutkimukset ovat myös tutkielman tärkeimpiä lähteitä. Teoreettisena mallina tutkielmassa hyödynnetään tiedeviestinnän jatkumomallia. Lisäksi teoreettisena apuvälineenä toimii ajatus faktojen konstruoinnista. Tutkielmassa havaittiin, että popularisoinnissa tapahtui useita muutoksia ilmaisutavan sekä sisällön suhteen verrattuna tutkimusartikkeleihin. Tutkielmassa havaituista muutoksista monet olivat samankaltaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu. Tutkielmassa esitetään, että popularisoinnissa tapahtuvat muutokset tulevat ymmärrettäväksi, kun niitä tarkastellaan erilaisten ammatillisten kulttuurien sekä näihin liittyvien diskurssien kautta. Kaikissa analysoiduissa tapauksissa empiiriset havainnot eivät tukeneet jatkumomallin mukaista faktojen konstruoitumista. Varsinkin kahdessa ensimmäisessä tapauksessa faktojen konstruoituminen näytti olevan paremmin ymmärrettävissä sen kautta, miten epävarmuuteen ja varmuuteen suhtaudutaan, ja miten niitä representoidaan erilaisissa ammatillisissa kulttuureissa. Tutkielmassa havaittiin myös, että tiedotteet tai tiedotusorganisaatioiden laatimat uutiset noudattelevat paljolti journalistista diskurssia ja lisäksi ne näyttäisivät tietojen valikoimisen kautta vaikuttavan mediateksteihin. Tiedotusmateriaali ei myöskään luontevasti sijoittunut millekään tiedeviestinnän jatkumomallin tasolle. Tutkielmassa ehdotetaankin, että tiedeviestinnän jatkumomallista saadaan kuvaavampi, kun siihen lisätään yksi taso lisää eli kvasipopulaari taso. Tutkielmassa havaittiin lisäksi, että muutamat tutkijoiden antamat lausunnot poikkesivat tieteellisestä diskurssista. Tutkielmassa esitetään, että tällaisilla lausunnoilla saatetaan pyrkiä saamaan omalle tutkimukselle enemmän huomiota ja tekemään omat viestit houkuttelevammaksi medialle. Tutkielman Keskustelu-osiossa pohditaan yleisemmällä tasolla tutkimuksen popularisointiin, ja varsinkin tiedejournalismiin, liittyviä haasteita sekä esitetään ehdotuksia vastauksiksi näihin haasteisiin

Ulkopuolinen vaikuttaminen ja institutionaalinen itsesensuuri: ympäristötutkijoiden kokemuksia valtion tutkimuslaitoksissa

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ympäristötutkimukseen kohdistuu voimakkaita poliittisia ja taloudellisia paineita. Tutkijoiden vapauden rajoituksiin liittyviä organisatorisia mekanismeja ei ole kuitenkaan tutkittu juuri lainkaan. Tämä tutkimus kohdentaa huomionsa juuri näihin mekanismeihin valtion tutkimuslaitosten kontekstissa. Kymmenen kokeneen ympäristötutkijan haastatteluihin perustuva analyysi osoittaa, että tutkimukseen ja siitä viestimiseen pyritään ajoittain vaikuttamaan ulkopuolelta. Vaikuttamisen tekee mahdolliseksi tutkimuslaitosten hierarkkinen organisaatio. Analysoimme tätä prosessia systeemisen vallankäytön näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että joskus laitoksen johto on sisäistänyt ulkoiset vaatimukset. Toisinaan myös tutkijat itse ovat sisäistäneet ulkoiset toiveet niin, että heitä ei tarvitse ohjata, vaan ajattelutapa läpäisee organisaation. Kutsumme tätä prosessia tutkimuslaitoksen institutionaaliseksi itsesensuuriksi. Harvat vaiennetuiksi tulleet tutkijat haluavat nostaa asian esille organisaatiossaan tai julkisuudessa, koska se saattaisi vaarantaa heidän uransa. Tutkijoiden mukaan vaikuttamispyrkimyksiä voitaisiin rajoittaa luomalla organisaatioihin selkeät pelisäännöt

Ulkopuolinen vaikuttaminen ja institutionaalinen itsesensuuri : ympäristötutkijoiden kokemuksia valtion tutkimuslaitoksissa

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ympäristötutkimukseen kohdistuu voimakkaita poliittisia ja taloudellisia paineita. Tutkijoiden vapauden rajoituksiin liittyviä organisatorisia mekanismeja ei ole kuitenkaan tutkittu juuri lainkaan. Tämä tutkimus kohdentaa huomionsa juuri näihin mekanismeihin valtion tutkimuslaitosten kontekstissa. Kymmenen kokeneen ympäristötutkijan haastatteluihin perustuva analyysi osoittaa, että tutkimukseen ja siitä viestimiseen pyritään ajoittain vaikuttamaan ulkopuolelta. Vaikuttamisen tekee mahdolliseksi tutkimuslaitosten hierarkkinen organisaatio. Analysoimme tätä prosessia systeemisen vallankäytön näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että joskus laitoksen johto on sisäistänyt ulkoiset vaatimukset. Toisinaan myös tutkijat itse ovat sisäistäneet ulkoiset toiveet niin, että heitä ei tarvitse ohjata, vaan ajattelutapa läpäisee organisaation. Kutsumme tätä prosessia tutkimuslaitoksen institutionaaliseksi itsesensuuriksi. Harvat vaiennetuiksi tulleet tutkijat haluavat nostaa asian esille organisaatiossaan tai julkisuudessa, koska se saattaisi vaarantaa heidän uransa. Tutkijoiden mukaan vaikuttamispyrkimyksiä voitaisiin rajoittaa luomalla organisaatioihin selkeät pelisäännöt.Peer reviewe

Expertise and Its Tensions

Non peer reviewe