Hop Farm Business Plan and Economic Study

The purpose of this project is to create a business plan for a hop farm in the Willamette Valley of western Oregon with the final document including a study for both financial and agricultural feasibility

Biotic controls on post-glacial floodplain dynamics in the Colorado front range

2011 Fall.Includes bibliographical references.A recent surge in ecogeomorphic research has shed light on the numerous feedbacks and couplings between physical and biotic processes in developing geomorphic and ecologic process and form. Recent work has shown the critical importance of vegetation in altering overall channel form and developing meandering channel systems. This dissertation expands on planform classifications and the understanding of biotic-physical couplings through examining two components of post-glacial floodplain evolution in broad headwater valleys in the Colorado Front Range. First, I evaluate the role of beaver in Holocene floodplain evolution in low-gradient, broad headwater valleys to understand the historical range of variability of sedimentation processes and to determine the role of beaver in altering channel complexity and how that contributes to spatial heterogeneity of sedimentation processes. These objectives were carried out in Beaver Meadows and Moraine Park in Rocky Mountain National Park through analysis of subsurface sediment, geomorphic mapping, and aerial photography analyses. Second, I examine the role of various riparian species in stabilizing streambanks in order to determine the relative importance of bank versus root characteristics in stabilizing streambanks and to develop a functional classification of riparian vegetation in stabilizing streambanks. Data for this portion of the project were collected in three study sites along an elevation gradient in the Colorado Front Range: Phantom Canyon on the North Fork Poudre River (1920 m), North Joe Wright Creek (3000 m), and Corral Creek (3100 m), all of which are located in the Cache la Poudre drainage. For fourteen species (4 trees, 3 shrubs, 3 graminoids, and 4 herbs), root tensile strength, root size distribution, and root morphology were characterized. Streambank geometry and stratigraphy from Moraine Park were combined with vegetation characteristics in a physically-based bank stability model to determine the role of various physical bank characteristics and root characteristics in stabilizing streambanks. Examination of Holocene sedimentation processes in these broad, low-gradient headwater valleys, which are fairly disconnected from their hillslopes, lends support to the beaver-meadow complex hypothesis that uses beaver dams as the mechanism to explain the accumulation of fine sediment in glacial valleys. In the study valleys, sediment associated with beaver dams account for a significant (30-50%) portion of the relatively thin alluvium overlaying glacial till and outwash. Sedimentation rates were temporally and spatially heterogeneous across the floodplain, with higher rates associated with beaver pond sedimentation. Fluvial complexity, in terms of multi-thread channels, islands, and channel bifurcations, increases with beaver populations and number of ponds, and magnifies the potential for beaver damming because of increased channel length, which accelerates the development of fluvial complexity and valley sedimentation. Bank stability modeling determined that although bank and root characteristics are interrelated, physical bank characteristics play a larger role in determining bank stability than root characteristics. However, within similar streambank types, vegetation type is a strong predictor of overall streambank stability, and streambanks without vegetation were consistently the least stable. The presence of rhizomes, the maximum root diameter, the root tensile strength, and the lateral root extent of each species are the most important root characteristics in determining streambank stability. Riparian shrubs (willows) and riparian trees are the best streambank stabilizers. Upland trees and graminoids are mid-level bank stabilizers, and herbaceous species are mid/low-level bank stabilizers. In addition to sediment and flow regimes, the two biotic processes studied interact to form the overall channel planforms that dominate these broad headwater valleys. Assuming a relatively snowmelt-dominated flow regime and a gravel-bed channel system in the headwaters, four planform regimes are identified based on low to high beaver populations and the abundance and presence of xeric or riparian vegetation. Without beaver or bank-stabilizing vegetation, a braided channel planform will likely develop. With bank stabilizing vegetation but without a sustainable beaver population, a single-thread meandering channel will form, which only has a thin riparian vegetation strip and small fluvial influence on the overall valley ecological and geomorphic processes. With a sustainable beaver population and riparian vegetation along the streambank, a stable multi-thread channel system will form which has implications for the ecological and physical form and process of the valley. A valley with abundant beaver but little to no bank-stabilizing vegetation is impossible under natural conditions, because riparian vegetation is necessary to sustain a beaver population and their dam-building. However, a narrow, incised channel may be observed as a legacy effect from beaver removal. The probable planform regimes can be inferred over the range of Holocene climate conditions in the Colorado Front Range, and understanding of these biotic-physical interactions should be a crucial component of any management decisions for geomorphic or ecologic conditions

The Importance of Ending Well: A Virtual Last Class Workshop for Course Evaluation and Evolution

The last class session of the academic term represents an excellent opportunity to solicit meaningful feedback from students who have just completed the course. To capitalize on the students’ first-hand knowledge of their own experiences with our course and maximize the impact of the last class for our Canadian graduate-level genetics course, we have used and optimized a workshop first described by Bleicher (2011) as a means of obtaining real-time, in-person course evaluations, and driving course evolution. Presented as an empowering opportunity for student activism, students are asked to contribute collaboratively to improving future iterations of the course. This approach stimulates thoughtful discussions, generates honest and useful feedback, and requires only nominal preparative work on the part of the instructor, whose primary role during the workshop is as a facilitator. In light of the COVID-19 pandemic, we’ve assessed student perceptions of two virtual models for the Last Class Workshop—one using Google Docs, a free web-based word processor, and another using Miro, a collaborative whiteboard platform—to identify whether or not the Last Class Workshop can be effectively translated for a synchronous online learning environment. Student responses to the virtual workshops have been highly positive, and participants overwhelmingly preferred the Miro adaptation. We suggest that this is an effective way to access the expert knowledge of our students to develop innovative adaptations, updates, and evolutionary change at the end of a course, and conclude with a proposal for maintaining this virtual tool after in-person learning resumes

An interatomic potential for W-N interactions

N-2 gas is routinely used as a seeding species in fusion plasma to control the amount of power emitted from the plasma by radiation to the tungsten walls of an ITER-like divertor. Nitrogen atoms interact with the plasma-facing materials beryllium and tungsten, and form chemical bonds with the wall surfaces, as well as with plasma hydrogen isotopes, thus raising a special interest in W-N and N-H interactions in the fusion community. In this work we describe the development of an analytical interatomic potential for W-N interactions and benchmark the potential against DFT calculation results for N defects in tungsten.Peer reviewe

Matalaenergisen säteilyn vaikutukset polyetyleenissä ja selluloosassa

Polymers are found everywhere in daily life. Natural polymers, such as wood, wool, cotton and silk have been used by humans for centuries. During the past hundred years, synthetic polymers have taken over from previous structural materials such as wood, stone, iron or glass, and today most of the tools and containers used at home are made of, at least partly, different plastics. This thesis concentrates on studying irradiation effects in two polymers, polyethylene and cellulose. Polyethylene (PE) is the most commonly used synthetic polymer and plastic bottles, pipes, films, toys and food packages are usually made of different brands of polyethylene. As for cellulose, it is the most abundant natural polymer on Earth. As the main component of plant cell walls, almost all plant life contains large amounts of cellulose. Irradiation has been widely used by the industry to process and modify synthetic polymers such as PE since the 1950s. The earliest applications were cross-linking of plastic materials, sterilizing medical equipment and preserving food products, and since then, many more practical applications for radiation processed materials have been developed. Recently there has been a rise of interest in the usage of irradiation in relation to wood products. Since the most abundant molecule in wood is cellulose, this raises an interest in understanding radiation effects in cellulose. Even though irradiation is nowadays widely used in processing of both synthetic and natural polymers, the atomic level description of the physics of irradiation effects in these materials is still very much incomplete. The focus of this thesis is to examine the atomic level mechanism of irradiation induced defect formation in high-density polyethylene and cellulose using molecular dynamics simulations. The results presented in this thesis provide a unique atomic-level view into the reactions initiated by irradiation in polymers, such as chain scission, radical formation and cross-linking.Polymeerejä on kaikkialla ympärillämme. Luonnollisia polymeerejä, kuten puuta, villaa, puuvillaa ja silkkiä on käytetty ihmisten toimesta vuosisatoja. Viimeisen sadan vuoden aikana synteettiset polymeerit ovat kuitenkin monin paikoin ottaneet perinteisten valmistusmateriaalien paikan. Nykyään monet ennen puusta, kivestä, raudasta tai lasista valmistetut työkalut ja astiat valmistetaan osittain tai kokonaan muovista. Tämä väitöskirja keskittyy tutkimaan säteilyn vaikutuksia kahdessa polymeerissä, polyetyleenissä ja selluloosassa. Polyetyleeni (PE) on laajimmin käytetty synteettinen polymeeri, ja suurin osa muovipulloista, muoviputkista, leluista ja paketointimuoveista on tehty erityyppisistä polyetyleeneistä. Selluloosa puolestaan on yleisin luonnollinen polymeeri maapallolla. Kasvisolujen seinämien pääasiallinen rakennusaine on selluloosa, joten käytännössä kaikki kasvikunnan edustajat sisältävät suuria määriä selluloosaa. -------- Säteilytystä on käytetty laajasti teollisuudessa synteettisten polymeerin, kuten polyetyleenin, muokkaamiseen jo 1950-luvulta asti. Varhaisimpia sovelluksia säteilyttämiselle olivat mm. muovien ristisilloitus, sairaalavälineiden desinfiointi ja ruokasäilykkeiden säilyvyyden parantaminen. Sittemmin säteilytykselle on kehitetty lukuisia muita käytännön sovellutuksia. Viime vuosien aikana on nähty kasvavaa kiinnostusta puupintojen säteilyttämistä kohtaan. Tämä on luonnollisesti lisännyt motivaatiota säteilyvaurioiden tutkimiseen puun tärkeimmässä rakennusaineessa, selluloosassa. Vaikka säteilytys onkin nykyään laajasti käytetty menetelmä sekä synteettisten että luonnollisten polymeerien prosessoinnissa, on atomitason ymmärrys säteilyvaurioiden syntyyn liittyvästä fysiikasta vielä varsin puutteellista. Pääaiheena tässä väitöskirjassa onkin tarkastella säteilyvaurioiden syntyä atomitasolla molekyylidynaamisia simulaatioita käyttäen. Tässä väitöskirjassa esitettävät tulokset tarjoavat ainutlaatuisen nanomittakaavan näkymän säteilyttämisen polymeereissä aikaansaamiin reaktioihin

Palautteen merkitys oppimisen edistäjänä yliopisto-opiskelijoiden näkemyksen valossa

Tutkimus kuvaa yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia saamastaan palautteesta yliopisto-opinnoissa. Tutkimus keskittyy erityisesti siihen, miten opiskelijat kokevat palautteen vaikuttavan opintoihinsa ja millä tavalla he kehittäisivät yliopiston palautteenantoa. Tutkimuksen toteutus tapahtui laadullisin menetelmin avointa kyselylomaketta ja sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkimushenkilöt ovat Lapin yliopiston opiskelijoita kasvatustieteiden, yhteiskuntatieteiden ja taiteiden tiedekunnasta. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa määrittelen hyvän ja huonon palautteen periaatteet ja käsittelen sen vaikutusta oppimiseen. Tuon myös esille mitä piirteitä liittyy palautteen antoon ja vastaanottamiseen. Käsittelen lisäksi palautteen osuutta yliopisto-opinnoissa. Tutkimuksen tulosten perusteella palaute on opiskelijoiden kehittymisen ja oppimisen kannalta erittäin tärkeää. Suurin osa opiskelijoista kokee saamansa palautteen olleen opintojaan edistävää. Opiskelijoiden mukaan opintoja edistää monipuolinen, henkilökohtainen, kannustava ja rakentava palaute, joka antaa ohjeita oppimisen edistämiseksi. Suurin ongelma palautteenannossa on palautteen puute, opiskelijat kokevat saavansa aivan liian vähän palautetta, jolloin heidän on vaikea kehittyä. Muut palautteen antotapaan liittyvät ongelmat ovat palautteen väärä ajoittaminen ja lopputuloksen arvoa korostava palaute. Sisältöön liittyvät ongelmat ovat liian negatiivinen palaute, yleistyksiä sisältävä palaute ja epäolennainen palaute. Opiskelijoiden mielestä yliopiston palautekulttuurissa on kehitettävää. Opiskelijat haluavat kehittää palautteenantoa niin, että se olisi automaattinen käytäntö yliopiston kursseilla. Heidän mielestään opettajien täytyy sitoutua enemmän palautteen antamiseen. Opiskelijat tuovat esille palautte enantojärjestelmien kehittämistarpeen. He kokevat, että yliopistossamme pitäisi kehittää opettajan ja opiskelijan kannalta nopea, selkeä ja toimiva palautteenantojärjestelmä. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimuksissa tai palautteenantoa koskevassa kehittämistyössä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia palautteenannon puutteellisuudesta

Aurinkotuulen dynaamisen paineen muutosten vaikutus ionosfäärin dynamiikkaan

Monissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on tutkittu aurinkotuulen dynaamisen paineen vaikutusta revontulialueen hiukkaspresipitaatioon. Tutkimukset ovat kuitenkin perustuneet muutamaan yksittäiseen tapaukseen ja laskevan dynaamisen paineen vaikutuksia ei juuri ole tarkasteltu. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää suuremmasta statistiikasta aurinkotuulen dynaamisen paineen nousujen ja laskujen vaikutusta ionosfäärin dynamiikkaan. Paineen muutoksia etsittiin ACE:n mittausdatasta vuosilta 1998 2004 ja ionosfäärin vastetta näihin muutoksiin tutkittiin käyttäen IMAGE-magnetometriverkon tuottamaa magneettisen aktiivisuuden indeksiä (IE-indeksi). Tutkimuksen kohteeksi valittiin 286 painepulssia, joita edelsi ja seurasi tasaisen paineen jakso, sekä 171 vastaavaa paineen laskua (negatiivista painepulssia). Näiden paineen muutosten ionosfäärivastetta tutkittaessa käytettiin tilastollista superposed epoch -menetelmää. Tutkimuksen tulokseksi saatiin selvä positiivinen korrelaatio IE-indeksin ja aurinkotuulen dynaamisen paineen välillä. Korrelaatio on vähemmän selkeää paineen laskujen kuin nousujen yhteydessä. Tälle on useita mahdollisia selityksiä: Tutkimusaineisto paineen laskuista oli suppeampi. Toisin kuin painepulsseihin, paineen laskuihin ei liittynyt aurinkotuulen nopeuden muutosta. Lisäksi IMF:n magnitudi kasvoi lähes kaikkien paineen laskujen aikana, joten magnitudin ja IE:n välinen positiivinen korrelaatio voisi peittää paineen laskun vaikutusta. Eteläisen IMF:n painepulssien aikana IE:n muutokset aiheutuivat enimmäkseen läntisen elektrojetin vahvistumisesta ja pohjoisen IMF:n aikana havaitut IE:n muutokset liittyivät enemmän itäiseen elektrojettiin. Aurinkotuulen dynaamisen paineen ja elektrojettien korrelaation selitykseksi tarjotaan ionosfääriin saapuvien kentänsuuntaisten virtojen välityksellä tapahtuvaa kytkentää aurinkotuuleen. IMF:n z-komponentin suunnalla oli odotetun merkittävä vaikutus IE:n yleiseen tasoon, mutta IE:n korrelaatio paineen muutosten kanssa oli samaa tasoa z-komponentin etumerkistä riippumatta. Myös IMF:n y-komponentti osoittautui merkittäväksi pohjoisen IMF:n aikana, sillä tällöin IE:n yleinen taso oli korkeampi ja paineen muutosten vaikutus paljon selkeämpi IMF:n y-komponentin ollessa positiivinen kuin negatiivinen

Forest Restoration: Do Site Selection and Restoration Practices Follow Ecological Criteria? A Case Study in Sweden

The speed with which restoration will, or can, be accomplished depends on the initial state and location of the sites. However, many factors can undermine the process of choosing sites that are deemed the best ecological choice for restoration. Little attention has been paid to whether site selection follows ecological criteria and how this may affect restoration success. We used habitat inventory data to investigate whether ecological criteria for site selection and restoration have been followed, focusing on restoration for the white-backed woodpecker (Dendrocopos leucotos B.) in Sweden. In our study region, which is situated in an intensively managed forest landscape with dense and young stands dominated by two coniferous species, purely ecological criteria would entail that sites that are targeted for restoration would (1) initially be composed of older and more deciduous trees than the surrounding landscape, and (2) be at a scale relevant for the species. Furthermore, restoration should lead to sites becoming less dense and less dominated by coniferous trees after restoration, which we investigated as an assessment of restoration progress. To contextualize the results, we interviewed people involved in the restoration efforts on site. We show that although the first criterion for ecological site selection was largely met, the second was not. More research is needed to assess the motivations of actors taking part in restoration efforts, as well as how they interlink with public efforts. This would allow us to identify possible synergies that can benefit restoration efforts

Lapsen etu koulujen sulkemista käsittelevissä mielipidekirjoituksissa koronapandemian aikana

Maaliskuussa 2020 Suomessa todettiin poikkeusolot koronavirustilanteen vuoksi ja tehtiin päätös koulujen sulkemisesta epidemian hillitsemiseksi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten lapsen etu tulee esiin koulujen sulkemista käsittelevissä mielipidekirjoituksissa koronaviruspandemian aikana. Tavoitteena on selvittää, miten lapsen etua perustellaan ja millaisia vaikutuksia koulujen sulkemisella nähdään olevan lasten kannalta. Lisäksi tutkitaan, muuttuuko suhtautuminen lapsen etuun syksyn 2020 aikana verrattuna kevääseen 2020. Tutkielma pohjautuu lapsen etua ja lasten oikeuksia käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen sekä koulujen sulkemisen vaikutuksia koskevaan tutkimustietoon. Tutkimuksen menetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen aineisto muodostuu Helsingin Sanomissa keväällä 2020 ja syksyllä 2020 julkaistuista mielipidekirjoituksista. Aineistossa on mukana kaikkiaan 90 mielipidekirjoitusta. Tutkimuksen tulosten perusteella lapsen etu on voinut toimia argumenttina sekä koulujen sulkemisen kannattamiselle että vastustamiselle etenkin koronakriisin alkuvaiheessa. Voidaan arvioida, että tutkimustiedon lisääntyminen lasten vähäisestä riskistä sairastua koronan vakavaan tautimuotoon sekä kokemukset koulujen sulkemisen haittavaikutuksista ovat vahvistaneet käsitystä siitä, ettei koulujen sulkeminen ole ollut lapsen edun mukainen toimenpide. Toisaalta aineistosta tulee kuitenkin esiin, että koulujen sulkemisella on ollut myös positiivisia vaikutuksia esimerkiksi neurokehityksellisistä häiriöistä tai koulukiusaamisesta kärsivien lasten kannalta. Koulujen sulkemisen vaikutuksia arvioitaessa aineistossa keskeiseksi teemaksi nousee etenkin lasten eriarvoisuuden lisääntyminen. Aineiston perusteella lasten yhdenvertaisuuden toteutumisessa on ollut suurta vaihtelua eri koulujen ja paikkakuntien välillä. Lisäksi tilanteen haastavuutta on lisännyt se, että samanaikaisesti, kun koulut sulkeutuivat, myös oppilashuollon erilaisten tukitoimien saatavuus heikentyi. Mahdollisten tulevien poikkeusolojen varalta on hyödyllistä, että koronakriisin ajalta saadut kokemukset arvioidaan huolellisesti, jotta voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään erilaisia haittavaikutuksia ja osataan kohdistaa tukea heikoimmassa asemassa oleville lapsille

Oikeusturva tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön näkökulmasta

TIIVISTELMÄ Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa puututaan useisiin perus- ja ihmisoikeuksiin kuten perustuslain takaamaan henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, liikkumisvapauteen, yksityiselämän suojaan sekä omaisuuden suojaan. Lisäksi tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa rajoitetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen sekä yksityiselämän suojaan ja omaisuuden suojaan. Koska tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa puututaan näin merkittäviin perus- ja ihmisoikeuksiin, tulisi oikeusturvan olla mahdollisimman hyvä, jotta estettäisiin mahdolliset mielivaltaiset vapaudenriistot ja mielivaltainen kohtelu. Suomi on saanut kansainvälisiltä toimielimiltä useita huomautuksia, jotka koskevat puutteita oikeusturvassa tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa. Muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi Suomelle 3.7.2012 antamassaan langettavassa tuomiossa X v. Suomi, että Suomessa vallitseva käytäntö ei antaisi potilaalle riittävää turvaa mielivaltaa vastaan tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa. Tutkielmassa selvitetäänkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asettamat edellytykset oikeusturvalle psykiatrisessa pakkohoidossa. Lisäksi siinä selvitetään, miltä osin kansallinen lainsäädäntö vastaa edellä mainittuja oikeusturvalle asetettuja edellytyksiä ja miltä osin lainsäädännössä on vielä puutteita. Tutkielmassa on myös tutkittu, että noudattavatko kansalliset tuomioistuimet tehtävissään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöä. Tutkielmassa pohditaan lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten toteutumista edistäviä soveltamiskäytäntöjä