Estimating the effects of potential benefit duration without variation in the maximum duration of unemployment benefits

This paper examines the effects of unemployment benefit duration in Finland. To overcome the problem that the maximum duration of benefits is the same for all unemployed we exploit two observations. First, despite the uniform maximum benefit period, potential benefit duration at the beginning of unemployment spells varies across individuals because only those with sufficient work history in the past two years qualify for a new period of benefits whereas others may be entitled to unused benefit days from a previous spell. Second, part of this variation is exogenous due to a reform that reduced the minimum number of employment weeks required for the new benefit period. Using the exogenous part of the variation for identification we estimate that one extra week of benefits increases expected unemployment duration by 0.15 weeks, which corresponds to an elasticity of 0.5. We also find positive effects on the quality of the next job, especially when measured by job stability.nonPeerReviewe

Säästöt ansioturvan lyhentämisestä hupenevat huonompien työsuhteiden takia

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa lyhennettiin 100 päivällä vuoden 2017 alussa. Hallitus on perustellut muutosta työnhaun kannustimien parantamisella ja tavoitellut merkittäviä säästöjä työttömyysturvamenoihin. Tutkimustuloksemme osoittavat, että ansioturvan kesto vaikuttaa merkittävästi työttömien käyttäytymiseen. Osaltaan tämä näkyy siinä, että pieni joukko työttömiä odottaa kunnes heidän päivärahakautensa päättyy. Tällä joukolla ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta julkiseen talouteen tai työttömyysjaksojen keskimääräiseen kestoon. Paljon oleellisempaa on se, että työttömät reagoivat ansioturvan pituuteen jo paljon ennen kun etuuspäivät uhkaavat loppua. Pidempi päivärahajakso pidentää työttömyyttä, mutta pidemmät työnhakujaksot johtavat parempiin työsuhteisiin. Parempiin työpaikkoihin sijoittuminen viittaa siihen, että pidemmän ansioturvan turvin etsitään omaa osaamista vastaavaa työtä. Parempien työpaikkojen löytyminen kompensoi pidemmän työnhaun kustannuksia. Ansioturvan lyhentäminen laskee työttömyysturvamenoja ja nostaa verotuloja, kun työttömyysjaksot lyhenevät ja töihin palataan nopeammin. Toisaalta lyhyempi ansioturva heikentää seuraavien työsuhteiden palkkatasoa ja pysyvyyttä, mikä laskee työttömyyden jälkeisiä verotuloja. Verotulojen menetykset saattavat haukata merkittävän osan lyhyemmistä työttömyysjaksoista saavutetuista julkisen talouden säästöistä, mahdollisesti jopa kaksi kolmasosaa.nonPeerReviewe

Essays on the internationalisation of firms

This dissertation studies the internationalisation of firms and the consequences of this phenomenon for the employees of firms involved in international activities and for purely domestic firms. These analyses make use of Finnish linked employer-employee panel data. The dissertation consists of four essays. The first two essays in the dissertation analyse spillovers from multinational to domestic firms. The first essay studies whether employees are able to appropriate returns to knowledge accumulated in foreign-owned firms when moving to domestic firms. The estimates indicate that highly educated employees earn a return to prior experience in a foreign owned firm, over and above the return to other previous experience. These workers do not appear to pay for the accumulation of knowledge in the form of lower wages. The second essay compares the productivity and wage effects of labour flows between multinational and domestic firms. The results indicate that hiring workers from foreign multinationals is related to both higher productivity and higher wages in local domestic firms. There is no net effect on profitability growth. More detailed analysis of the labour flows indicates that these effects are driven by hiring of relatively young workers who appear able to internalise the returns to productivity enhancing knowledge when moving from foreign MNEs to domestic firms. The third essay of the dissertation analyses employee flows in firms subject to foreign acquisitions. The results show that in the industrial sector, the job separation hazard increases in the year following a foreign or domestic acquisition. Neither foreign nor domestic M&A transactions appear to influence the job separation hazard of service sector employees in the first year following the acquisition, but in the second and third years after the transaction the job separation hazard increases with a larger change following foreign than domestic acquisitions. The fourth essay of the dissertation develops a theoretical model that enables the analysis of the effect of international trade on both intra- and intersectoral wage distributions as well as unemployment. The major results we reach are as follows: a) factor price equalisation does not hold in the H-O-version of the model; b) aggregate changes like a change in the aggregate firm/job destruction rate can have implications for the sectoral allocation of factors of; c) the theory is consistent with the observations that exporting firms tend to be larger firms; d) the firm heterogeneity is endogenous

Eri syistä maahan muuttaneiden työllistyminen Suomessa

Selvitys tarkastelee eri syistä Suomeen muuttaneiden pärjäämistä työmarkkinoilla. Hyödynnämme Maahanmuuttoviraston tietoja oleskelulupapäätöksistä vuosilta 2011–2021 sekä Tilastokeskuksen laajoja rekisteriaineistoja. Työllisyysaste ja keskitulot vaihtelevat etenkin Suomessa asumisen alkuvaiheessa voimakkaasti eri syistä maahan saapuneiden välillä. Kansainvälisen suojelun, perhesiteen ja opiskelun perusteella saapuneiden sekä EU-kansalaisten työllisyys ja tulot ovat ensimmäisinä Suomessa asuttuina vuosina tyypillisesti matalia. Työluvalla tulleiden työllisyysaste ja työtulot ovat alkuvuosina puolestaan korkeat. Kymmenen vuoden jälkeen työluvalla saapuneiden ja EU-kansalaisten työllisyysaste on noin 80 %, perheen tai opiskelun perusteella saapuneiden noin 70 % ja kansainvälistä suojelua saavien noin 60 %. Ansiotuloissa on suuria eroja vielä kymmenen vuoden jälkeen. Työluvalla tulleiden työllisyys ja tulot ovat ensimmäisinä vuosina korkeammat kuin samanikäisillä ja samaa sukupuolta olevilla suomalaistaustaisilla samana vuonna, mutta erot häviävät melko pian. Kansainvälisen suojelun sekä perheenyhdistämisen perusteella saapuneiden työtulot ovat aluksi alhaiset ja kymmenen vuoden jälkeenkin vain noin puolet suomalaistaustaisten tuloista. EU-kansalaisten ja opiskelun perusteella tulleiden keskitulot ovat reilut 80 % samanikäisten suomalaistaustaisten tuloista kymmenen vuoden jälkeen

Työttömyysturvan suojaosa ja työttömyyden aikainen työskentely

Työttömyysturvassa otettiin vuonna 2014 käyttöön suojaosa, jonka tavoitteena oli kannustaa työttömiä ottamaan vastaan osa-aikaisia tai tilapäisiä töitä. Suojaosa yhdessä sovitellun työttömyyspäivärahan kanssa mahdollistavat pienimuotoisen työskentelyn työttömyysetuutta menettämättä. Raportissa kuvaillaan työttömyyden aikaisen työskentelyn kehitystä 2010-luvulla. Laajojen yksilöaineistojen ja SISUmikrosimulointimallin avulla arvioidaan, kuinka yleisiä työttömyysturvan ja muiden sosiaalietuuksien aiheuttamat kannustinongelmat ovat ja miten ne ovat muuttuneet suojaosan käyttöönoton myötä. Analyysimme perusteella työttömien taloudelliset kannustimet vastaanottaa satunnaista tai osaaikatyötä ovat yleisesti ottaen hyvät. Kannustimet olivat varsin hyvät jo ennen suojaosaa johtuen sovitellun päivärahan anteliaisuudesta. Kannustinongelmat ovat harvinaisia ansiosidonnaista päivärahaa saavilla. Kannustimet voivat olla heikot lähinnä perusturvan saajille, joiden kotitaloudet saavat myös tarveharkintaisia sosiaalietuuksia. Työskentely työttömyysjakson aikana on yleisintä peruspäivärahan saajilla. Työmarkkinatuen saajien joukossa työskentely on vähäistä ja sitä esiintyy lähinnä nuorilla. Työttömyyden aikainen työskentely on yleisempää naisille kuin miehille. Kaikissa ryhmissä työskentely työttömyysturvan varassa on yleistynyt koko 2010-luvun, ja kasvu jatkui tasaisena myös suojaosan käyttöönoton jälkeen. Työttömyysjakson aikana työskentelevillä on korkeampi todennäköisyys työllistyä kokoaikaisesti kuin yhtä kauan kokonaan työttömänä olleilla. Tosin tämä selittyy ainakin osittain valikoitumisella, sillä työttömyysaikana työskentelevien mahdollisuudet työllistyä kokoaikaisesti lienevät tavallista paremmat joka tapauksessa. Moni työllistyy kokoaikaisesti samalle työnantajalle, jolle aiemmin työskenteli osa- tai lyhytaikaisesti

Palvelujärjestelmän toiminta: osa-aikatyö, tilapäinen työ ja siirtymät kokoaikatyöhön

Tällä raportilla on neljä päätavoitetta. Ensiksi tutkitaan osa-aikaisen työttömyyden yleisyyttä yli ajan sekä työllisyyden ja työttömyyden rajapinnalla liikkuvien työuria. Toiseksi tarkastellaan, sisältääkö työttömyysturvajärjestelmä tulorekisteriin ja maksuperusteiseen sovitteluun siirtymisen jälkeen byrokratialoukkuja. Kolmanneksi tutkitaan, kuinka TE-palveluissa edistetään kokonaan työttömien osa-aikaisen ja tilapäisen työn vastaanottamista ja osittain työttömien kokoaikaista työllistymistä. Neljänneksi arvioidaan, onko työnantajan velvollisuudessa tarjota lisätyötä osa-aikatyöntekijöille työnantajien näkökulmasta ongelmia. Aineistoina analyyseissa hyödynnetään sekä rekisteri- että kyselyaineistoja (työttömät, TE-asiantuntijat, työnantajat). Analyysimme perusteella soviteltujen etuuksien käyttö on lisääntynyt selvästi vuosina 2010–2019. Sekä sovitellulla etuudella että täydellä päivärahalla alkavat etuusjaksot, joiden aikana siirrytään sovitellulle etuudelle, päättyvät usein kokoaikaiseen työllistymiseen. Sovitellulla alkaneista etuusjaksoista kokoaikaiseen työllistymiseen siirtyminen on lyhytkestoista. Sovitellun työttömyysturvan muuttaminen maksuperusteiseksi ja tulorekisteri ovat lyhentäneet maksuviiveitä, mutta uudistukset eivät ole täysin poistaneet byrokratia- ja informaatioloukkuja. TE-asiantuntijakyselyn mukaan osittain työttömät työnhakijat ovat saaneet heikommin TE-palveluita kuin kokonaan työttömät. Lisätyön tarjoamisvelvollisuutta koskevassa lainsäädännössä ei ole analyysin perusteella aiemmin tunnistamattomia ongelmia.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Koronakriisin taloudellisten vaikutusten kohdentuminen

Koronapandemia ja sen hillitsemiseksi tehdyt rajoitustoimet vaikuttivat samaan aikaan sekä tuotteiden ja palveluiden kysyntään että työvoiman tarjontaan ja kysyntään. Siksi pandemian aiheuttama shokki poikkeaa oleellisesti aiemmista talouskriiseistä. Pandemia aiheutti laaja-alaisen mutta lyhyen pudotuksen taloudessa keväällä ja kesällä 2020. Palkkasumma palautui edellisvuoden tasolle jo vuoden 2020 syksyllä, mutta työllisten määrä saavutti vuoden 2019 tason vasta vuoden 2021 jälkipuoliskolla. Vaikka koko talouden tasolla pudotus oli lyhyt, pandemialla oli iso ja pitkäkestoinen vaikutus majoitus- ja ravintolatoimintaan, virkistyspalveluihin ja logistiikkaan. Lomautukset moninkertaistuivat aiemmista vuosista, kun taas työttömien määrä kasvoi suhteellisen vähän. Sosiaaliturva ja verotus kompensoivat valtaosan kotitalouksien markkinatulojen laskusta. Yrittäjien tulojen laskusta suurimman osan kompensoi väliaikainen muutos, jonka turvin yrittäjät pääsivät työmarkkinatuen piiriin. Väestötasolla eriarvoisuus ei kasvanut ensimmäisenä koronavuotena. Sosiaaliturvajärjestelmä ja tilapäiset lainsäädäntömuutokset onnistuivat siis torjumaan kriisin tuloerojen kasvun ainakin lyhyellä aikavälillä. Kokoontumisrajoitusten kiristyksillä ei keskimäärin ollut vaikutusta palkkatuloihin tai työllisyyteen, mutta yksittäisillä toimialoilla lyhytaikaisista vaikutuksista löydetään viitteitä.De restriktiva åtgärderna som vidtogs för att bromsa coronapandemin och dess spridning påverkade samtidigt både efterfrågan på produkter och tjänster och utbudet och efterfrågan på arbetskraft. Under våren och sommaren 2020 orsakade pandemin en omfattande men kort nedgång i ekonomin. Även om nedgången var kort för ekonomin som helhet, hade pandemin en stor och långvarig inverkan på inkvarterings- och förplägnadsverksamheten, rekreationstjänsterna och logistiken. Permitteringarna mångdubblades från tidigare år, medan antalet arbetslösa ökade relativt litet. Den sociala tryggheten och beskattningen kompenserade merparten av nedgången i hushållens marknadsinkomster. Största delen av minskningen av företagarnas inkomster kompenserades genom en temporär ändring med vars stöd företagare kom att omfattas av arbetsmarknadsstödet. På befolkningsnivå ökade ojämlikheten inte under det första coronaåret. Under krisen lyckades därför åtminstone på kort sikt det sociala trygghetssystemet och de tillfälliga lagstiftningsändringarna förhindra en ökning av inkomstskillnaderna till följd av krisen. Striktare begränsningar för sammankomster hade i genomsnitt ingen inverkan på löneinkomsterna eller sysselsättningen, men inom enskilda näringsgrenar finns det tecken på kortsiktiga effekter.Covid-19 pandemic and restrictions imposed by authorities to prevent the spread of the virus affected simultaneously demand for services and products as well as labor supply and labor demand. In that sense the economic shock caused by the pandemic differs notably from previous economic crises. The pandemic resulted in a comprehensive but short-lived decline in economic activity in spring and summer 2020. Even though the drop in the overall economy was short, the pandemic had a large and long-lasting effect on hotels and restaurants, recreational services, and logistics. The number of furloughs multiplied from previous years, while the number of unemployed individuals increased only moderately. The social security system and taxation compensated a major part of a decline in the market income of households. A temporary law change that provided access to labor market subsidy for entrepreneurs compensated most of the income losses of entrepreneurs. At the population level, income inequality did not increase in the first pandemic year. Thus, the social security system and taxation succeeded in preventing the adverse effect of the economic crisis on economic inequality at least in the short run. More stringent assembly restrictions imposed by authorities did not affect average wages, but there is evidence of short-lived impacts in certain industries.nonPeerReviewe