Arvioita kuntien käyttötalouden kannustinjärjestelmistä

Hallituksen linjausten mukaisesti kuntien tehtävistä ja velvoitteista on tarkoitus löytää säästöjä noin miljardin euron edestä. Eräänä keinona on esitetty kuntien käyttötalouden kannustinmallia. Mallin olisi tarkoitus kannustaa kuntia tehostamaan toimintaansa kannustinrahoituksen avulla. Tässä raportissa analysoimme taloustieteellisestä näkökulmasta, mitä riskejä tällaisiin kannustinjärjestelmiin sisältyy ja mitä ominaisuuksia hyvällä kannustinjärjestelmällä on. Selvityksemme yksi keskeinen viesti on, että kuntien vertailu suoriutumisestaan julkisten palveluiden tuottajina on hankalaa, koska kaikkia olennaisia laatu-, tarve- ja kustannuseroja on vaikea havaita. Tässä selvityksessä havainnollistetaan, miksi tämän takia tehokkaan tuotannon mittaamiseen perustuvat kannustinjärjestelmät ovat ongelmallisia. Sen sijaan kuntien kannustaminen on todennäköisesti mielekkäämpi perustaa kuntien väliseen kilpailuun tavalla, joka vahvistaa kuntien olemassa olevia kannustimia tehostaa toimintaansa. Kunnat kilpailevat keskenään asukkaista verotuksen ja julkisten palveluiden tason ja laadun avulla. Yksi tapa vahvistaa näitä kuntien kannustimia tehokkuuteen on palkita kuntia nettomuutosta. Tarkastelun perustuessa muuttoliikkeisiin etuna on, että se periaatteessa mittaa kuntalaisten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti, jolloin kannustinjärjestelmille tyypillisiltä osaoptimoinnin ongelmilta vältytään. Vaikka nettomuuttoonkaan perustuva malli ei ole ongelmaton, on sen etuna myös yksinkertaisuus ja muuttoliikkeen helppo mittaaminen. Myös nettomuuttoon perustuvassa mallissa kuntia tulee verrata vain vertailukelpoisiin kuntiin, jotta kilpailu olisi reilua ja siten myös mahdollisimman kannustavaa. Selvityksemme ei ole tarkoitettu suosittelemaan mitään yksittäistä kannustinmallia sovellettavaksi sellaisenaan. Selvitys kuitenkin tarjoaa analyyttisia näkökulmia erilaisten mallien hyviin ja huonoihin puoliin. Kannustinmalleja suunniteltaessa on huolellisesti huomioitava kannustinjärjestelmiin liittyvät käytännön haasteet, sillä huolimattomasti rakennettu kannustinmalli voi ohjata kuntien toimintaa ei-toivottuun suuntaan

Post-drainage stand growth and peat mineralization impair water quality from forested peatlands

Many recent studies have indicated upward trends in carbon and nutrient concentrations from drained peatland forests over time since their initial drainage, but the mechanisms behind these trends are still poorly understood. We gathered data on nitrogen and phosphorus concentrations discharged from 37 drained boreal peatland forests where we also had data on peat and tree stand characteristics. We found that tree stand volume and peat bulk density were positively correlated with the nitrogen and phosphorus concentrations discharged from particularly the deep-peated sites. We interpret these results to indicate that a plausible reason for the reported upward trends in nutrient concentrations is the maturing and growing of the tree stands over time since initial drainage and the consequent increasing evapotranspiration capacity, which results in lowered soil water levels and enhanced aerobic peat mineralization. We discuss how our results should be considered in the management of drained peatland forests

Vesistökuormitus metsätaloudessa – Uusia kuormitusmittareita Kansallisen metsästrategian seurantaan : Asiantuntijaselvitys

Pinta-alaan suhteutettuna metsätalous on kaikkein laaja-alaisin maankäyttömuoto ja sen osuus Suomen maapinta-alasta on 86 %. Hetkellistä ja suhteellisen lyhytaikaista, mutta silti määrällisesti huomattavaakin kuormitusta aiheutuu kunnostusojituksista, hakkuista ja lannoituksista. Yksittäisten toimenpiteiden välittömien vaikutusten ohella metsätalous voi aiheuttaa myös pysyvää kuormituslisäystä. Merkittävintä pitkäaikaiskuormitusta syntyy metsäojituksista eli siitä, että suo on kuivattu metsänkasvatusta varten (vanhat ojitukset). Uusi tieto on korostanut aiempaa enemmän metsätalouden merkitystä sekä paikallisesti että Itämereen kohdistuvan kuormituksen näkökulmasta. Vaikka Itämereen kohdistuva kuormitus ei ole yleisesti kasvanut, ihmisen aiheuttaman kuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta arvioidaan nykyään huomattavasti suuremmaksi kuin aiemmin. Monet metsissä tehtävät toimenpiteet edellyttävät kuormituksen vähentämistä ja toisaalta myös metsätalouden aiheuttaman kuormituksen kattavaa seurantaa. Seuranta on välttämätöntä, jotta mahdollisia muutoksia pystytään havaitsemaan ja niihin reagoimaan riittävän aikaisessa vaiheessa. Vesistöjen suojelun kannalta tärkeä merkitys on mm. Kansallisessa metsästrategiassa esitettävillä tavoitteilla. Nykyisessä strategiassa on vesistökuormitukseen liittyvä mittari, mutta se koskee vain metsätalouden aiheuttamaa kiintoainekuormitusta. Pelkkä kiintoainekuorma on nykytiedon perusteella liian suppea indikaattori, joka sivuuttaa suuren osan vesistöjen tilaan vaikuttavista tekijöistä. Tässä asiantuntijaraportissa 1) tehdään katsaus nykyisestä metsätalouden vesistökuormituksen tietopohjasta, 2) kuvataan metsätalouden kuormituksen tämänhetkiset seurantakeinot sekä pohditaan uusia täydentäviä menetelmiä, 3) esitetään ehdotus uusista vesistökuormituksen mittareista Kansalliseen metsästrategiaan, sekä 4) synteesi kuormitusmittareihin ja kuormitusten hallintaan tulevaisuudessa liittyvistä keskeisistä tiedollisista puutealueista ja niitä koskevista jatkoselvitys- ja kehittämistarpeista. Metsätalouden vesistövaikutusten huomiointi edellyttäisi ainakin kolmea mittaria tai tunnusta, jotka kuvaavat vesistöjen liettymistä, rehevöitymistä ja tummumista. Mittareiden seurannan rungon voisi muodostaa metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkon karttuva seurantatieto. Metsätalouden aktiivitoimenpiteiden aiheuttaman kuormituksen ohella seurannassa ja laskelmissa tulisi ottaa huomioon ojituksen aiheuttama pitkäaikaiskuormitus ja siinä tapahtuvat muutokset suhteessa luonnontilaiseen taustahuuhtoumaan. Kuormituksen muutosten seurannassa kertyvien aikasarjojen tuottama trenditieto olisi avainasemassa arvioitaessa metsätalouden vaikutuksia kuormitustrendeihin mm. ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioiden. Metsätalouden seurantaverkon tuottaman tiedon täydentämiseen ja muutosten havainnointiin olisi myös tarpeellista kehittää uusia menetelmiä. Arvioiden tarkentumisesta huolimatta käsitykset metsätalouden vesistökuormituksesta ja sen kehityksestä vaihtelevat yhä huomattavasti ja kuormituslaskentaa olisi siksi edelleen kehitettävä. Myös vesiensuojelun parantamiseksi tarvitaan uusia menetelmiä. Näitä silmällä pitäen raportissa esitetään keskeisiä tulevaisuuden tutkimus- ja kehittämistarpeita

Ojituksen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon ja vesistöihin – yhteenveto

Non peer reviewe

Metsäojitettujen soiden typpi- ja fosforikuormitus Suomessa

Viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan metsäojitettujen soiden vesistökuormituksen epäillään olevan moninkertaisesti aiemmin arvioitua suurempaa. Syynä tähän on se, että kuormitusta syntyy aiemmista käsityksistä poiketen silloinkin, kun ojitusalueilla ei ole vuosikausiin tehty mitään toimenpiteitä. Tässä työssä arvioitiin metsäojitusalueilta syntyvä vesistökuormitus ottamalla huomioon sekä tämä nykyisistä metsätaloustoimenpiteistä riippumaton ”ojituslisä” että kunnostusojituksen, lannoituksen ja hakkuiden aiheuttama kuormitus. Tehdyn arvion mukaan metsätaloudesta ojitetuilla soilla syntyy Suomessa vuosittain typpikuormitusta noin 8 500 Mg ja fosforikuormitusta 590 Mg. Kun ojituslisä otetaan huomioon, typpikuormitus on noin 18-kertainen ja fosforikuormitus 6–7-kertainen aiempiin vain eri toimenpiteiden kuormitukset huomioon ottaviin arvioihin verrattuna. Vesiensuojelun kannalta oleellista olisi selvittää, mitkä tekijät ojitusalueilla aiheuttavat ojituslisän muodossa tapahtuvaa pysyvää kuormitusta ja mitä tämän kuormituksen torjumiseksi on tehtävissä.Peer reviewe

Vaikuttavatko asumistuet vuokrahintoihin? : Empiirinen analyysi vuoden 2017 asumistukiuudistuksen vaikutuksista

Pienituloisten asumista tuetaan Suomessa ja muissa länsimaissa monilla, usein päällekkäisillä keinoilla. Eräs yleisimmin käytetty keino tukea pienituloisten asumista ja heidän taloudellista asemaansa on myöntää heille asunnon vuokrahintaan sidottua asumistukea. Jotta tämän tukimuodon tosiasialliset vaikutukset tunnetaan, on tärkeää selvittää, miten myönnetty tuki todellisuudessa kohdentuu. Mikäli myönnetty tuki nostaa tuensaajan maksamaa vuokraa merkittävästi, suuri osa tuesta valuu vuokranantajalle, mikä ei ole ollut tuen tarkoitus. Tutkin tässä tutkielmassa sitä, miten myönnetyt tuet kohdentuvat Suomessa. Käytän hyväkseni vuoden 2017 asumistukiuudistusta, jossa opiskelijat siirrettiin oman opiskelijoiden asumislisäjärjestelmän piiristä yleisen asumistuen piiriin, mikä kasvatti heidän keskimääräisiä asumistukiaan. Tämä loi hyvän luonnollisen kokeen asetelman, jonka avulla pystyn estimoimaan jokaiselle lisätukieurolle oman vuokravaikutuksensa. Estimaatit lasken kahdella erilaisella difference-in-differences -mallilla. Ensimmäisessä vertailen opiskelijoiden keskivertovuokria ennen ja jälkeen uudistuksen muiden tuensaajien maksamiin keskivertovuokriin. Toisessa mallissani vertaan kahden eri kuntaryhmän opiskelijoiden vuokrakehitystä uudistuksen molemmin puolin toisiinsa, sillä uudistus kohteli eri alueilla asuvia opiskelijoita eri tavoin. Ensimmäisen mallin arvioni jokaisen lisätukieuron vuokrahintaa lisäävälle vaikutukselle on noin 60 senttiä. Mallissa on kuitenkin hieman aineistosta johtuvaa harhaa, joka todennäköisesti teki arviosta hieman ylöspäin vinoutuneen. Toisessa mallissa jokaiselle lisätukieurolle laskin noin 47 sentin vuokravaikutuksen, joka tarkoittaisi siis sitä, että jokaisesta myönnetystä lisätukieurosta tuensaajan taloudellista asemaa parantaisi puolet ja vuokranantajan tuloja lisäisi jokaisen lisätukieuron toinen puolikas. Aiempi asumistukikirjallisuus on hyvin ristiriitaista, ja tulokseni asettuvatkin suunnilleen muiden tutkijoiden tulosten välimaastoon. Viimeaikaisimpien tutkimusten kanssa tulokseni ovat melko yhdenmukaisia. Tulokset antavatkin viitteitä siitä, etteivät suorat asumistuet ole välttämättä kovinkaan kustannustehokkaita tapoja tukea asumista, joten muiden asumisen tukien tapojen tehokkuutta voisi olla syytä tutkia lisää

Kiiminkijoen valuma-alueen maankäyttö : Potentiaaliset toimenpiteet ja niiden vaikutukset

Tämä raportti on osa Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteiden yhteissuunnittelu Kiiminkijoella (MATKI) -hanketta. Raportissa kuvaamme hankkeen maankäyttötiekarttaa varten tehtyä taustatyötä ja arvioimme, (1) mitkä ovat maankäytön toimenpiteiden potentiaaliset vaikutukset Kiiminkijoen valuma-alueella ja (2) millä maantieteellisillä alueilla toimenpiteitä voidaan toteuttaa. Teemme analyysit erikseen metsä- ja maataloustoimenpiteille. Lisäksi arvioimme aiemman kirjallisuuden avulla soiden ennallistamisen ja turvetuotantoalueiden jatkokäytön vaikutuksia sekä esittelemme paikallistoimijoiden ja sidostahojen haastatteluissa esiinnousseita huomioita eri toimenpiteistä. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutustenarviossa vertailemme neljää eri Monsu-metsikkösimulaattorilla mallinnettua skenaariota: hakkaamatta jättäminen, jatkuva kasvatus, kiertoaikojen pidentäminen ja metsänhoidon suositusten mukainen tasaikäismetsätalous. Etenkin hakkaamatta jättämisellä ja jatkuvalla kasvatuksella on merkittäviä positiivisia vaikutuksia hiilitaseeseen, vesistökuormitukseen ja luonnon monimuotoisuuteen. Lisäksi pintavalutuskosteikkojen avulla voidaan pienentää metsätalouden kuormitusta huomattavasti, mutta suojavyöhykkeet, virtaamansäätöpadot ja laskeutusaltaat vähentävät kuormitusta vain vähän. Maataloustoimien arvioinnissa hyödynnämme paikkatietomenetelmiä. Tulostemme perusteella valuma-alueen turvepelloista iso osa voi soveltua vetettäväksi, jolla on erittäin positiiviset ilmastovaikutukset. Myös turvepeltojen metsittämisellä aikaansaatavat vaikutukset voivat olla merkittäviä, mutta ne näkyvät viiveellä. Turvemaiden ilmastoviisaiden viljelytoimien edistäminen alueella voi hyödyttää valuma-alueen vedenlaadun parantumista. Haastatteluissa tärkeänä tavoitteena korostuu vedenlaadun parantaminen, kun taas ilmastonmuutoksen hillintää ei niinkään koeta tärkeäksi. Haastatteluissa painotetaan, että toimenpiteiden tulee olla vaikuttavia ja maanomistajien tulee saada niistä korvaus. Haastatteluissa korostetaan myös, että valuma-alueen maankäytön toimenpiteiden kokonaisvaltaista suunnittelua varten tarvitaan koordinaattori. Raportin loppuun koostettujen yhteenvetotaulukkojen ja karttojen avulla voidaan arvioida eri toimenpiteiden hyvyyttä eri tavoitteiden suhteen sekä pohtia, missä päin valuma-aluetta voidaan toteuttaa eri toimenpiteitä

Suomalaisten kirjailijoiden elämäkertabibliografia : Bibliografi över biografier om finländska författare

Suomalaisten kirjailijoiden elämäkertabibliografia valmistui 2014 ja luettelee suomalaisten kirjailijoiden elämäkertoja, sekä niiden arvosteluja. Bibliografia kuuluu Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen osaston, Kansalliskirjaston sekä Helsingin yliopiston kirjaston Klassikkokirjastohankkeen sähköisen kirjaston oheisaineistoon.Bibliografin över biografier om finländska författare färdigställdes 2014 och förtecknar biografier om finländska författare samt recensioner av biografierna. Bibliografin ingår i det material som producerats i anslutning till projektet Klassikerbibliotekets elektroniska bibliotek, ett samarbete mellan Finskugriska och nordiska avdelningen vid Helsingfors universitet, Nationalbiblioteket och Helsingfors universitets bibliotek