Subject positions of control and adaptation : narrative construction of educators professional identity in the context of co-teaching

The aim of the study is to investigate educators' professional identity. From the narrative approach, identity is formed discursively in speech and narration. In the study, I analysed how and in which dimensions the educators, who worked in the context of co-teaching, were forming professional identity in speech and how the educators narratively positioned themselves in their communities. The investigation of professional identity in the context of co-teaching is relevant due to changing perceptions of teachership and learning. In this multiple case study, three educators were interviewed. All three educators were working in elementary schools in which they were working in the context of co-teaching. Two of the educators were working as a special education teachers and one of the educators as a school aid. All three has also participated my earlier study concerning co-teaching. The data was produced by interviewing the educators in December 2015. Positioning analysis was used in data analysis. In positioning analysis (Bamberg, 2011) the forming of professional identity was analyzed by investigating three dilemmatic dimensions in narration: (1) uniqueness vs. being the same as everyone else, (2) control vs. adaptation and (3) continuity vs. change. In analysis, 58 subject positions were analysed and then divided to four major categories: subject positions in which (1) control is originated from the subject, (2) control isn't originated from the will of a subject, but subject is in control, (3) subject adapts to the world willingly and (4) subject adapts to world unwillingly. In the subject positions in categories (1) and (3) a subject is willingly. These positions were often associated with the relationships with the other educators. In the subject positions in the categories (2) and (4) a subject is unwillingly. In the subject positions, in which an educator was forced to unwillingly control the events (2), the social category of challenging pupils emerged often. Also the subject positions, in which subject adapts to world unwillingly (4), were pictured undesirable. They were related to restrictions in time and space, institutional decision making, institutional structures and social chance including the chance in parenthood and pupils.Tämän tutkimuksen tehtävänä on tutkia kasvattajien ammatillista identiteettiä. Narratiivisen identiteettikäsityksen mukaan tuotamme identiteettimme diskursiivisesti puheessamme ja kerronnassamme. Tutkimuksessa olin kiinnostunut ulottuvuuksista, joilla samanaikaisopetuksen kontekstissa toimivat kasvattajat tuottivat ammatillista identiteettiään haastattelukertomuksissaan sekä siitä, kuinka kasvattajat kertoivat positioitumisestaan kasvatusyhteisöissään. Samanaikaisopettajien ammatillisen identiteetin tutkiminen on tärkeää, koska opettajuus ja oppimiskäsitykset ovat murroksessa. Monitapaustutkimukseen osallistui kolme alakoulussa työskentelevää kasvattajaa, joista kaksi toimi aineiston tuottamisen hetkellä erityisluokanopettajina ja yksi koulunkäyntiavustajana. Kaikki tutkimuskohteena olleet kasvattajat toteuttivat työssään samanaikaisopetusta ja olivat osallistuneet aiempaan tutkimukseeni. Tutkimuksen aineisto tuotettiin haastattelemalla kasvattajia joulukuussa 2015. Aineiston analyysissa sovellettiin positiointianalyysia (Bamberg, 2011), jossa tarkastelin kasvattajien ammatillisen identiteetin rakentumista analysoimalla puheessa kolmella dilemmaattisella ulottuvuudella tapahtuvaa navigointia: kasvattajien kuvauksia (1) uniikkiudesta ja samankaltaisuudesta suhteessa toisiin, (2) kontrollista ja mukautumisesta sekä (3) pysyvyydestä ja muutoksesta. Tutkimuksessa analysoin haastattelukerronnasta yhteensä 58 subjektipositiota, jotka jaoin neljään pääryhmään: subjektilähtöisen kontrollin-, ei-subjektilähtöisen kontrollin-, positiivisen mukautumisen- sekä negatiivisen mukautumisen subjektipositioiksi. Mieluisat, subjektilähtöisen kontrollin sekä positiivisen mukautumisen subjektipositiot, liittyivät kerronnassa usein kasvattajien välisiin suhteisiin. Epämieluisat, ei-subjektilähtöistä kontrollia vaativat, subjektipositiot liittyivät haastaviksi koettuihin oppilaisiin. Niin ikään epämieluisiksi koetut negatiivisen mukautumisen positiot liittyivät tilaa ja aikaa koskeviin rajoitteisiin, koulun johdon päätöksiin, instituutionaalisiin rakenteisiin sekä yhteiskunnalliseen, oppilaisiin sekä vanhemmuuteen kytkeytyvään, muutokseen

Overcoming biofilm tolerance by a novel approach targeting bacterial persisters

Multi-drug tolerance is a phenomenon, in which microorganisms normally susceptible to an antimicrobial agent are able to withstand a treatment via phenotypic alteration. The tolerance is conveyed by a microbial subpopulation that is in a non-replicative and metabolically inactive state also known as persistence. Through this kind of dormancy, the subpopulation may survive an otherwise appropriate course of antimicrobials, since the majority of the drugs target cellular division or metabolism. Upon the reduction of the surrounding antimicrobial concentration the multi-drug tolerant cells - persisters - become resuscitated thus allowing repopulation. As opposed to the more widely acknowledged challenge of antimicrobial resistance, the offspring of the specialist survivor cells are genetically identical to the susceptible majority. Persisters are especially abundant in biofilms, a microbial lifestyle characterized by aggregated microcolonies that are covered in a self-produced slimy matrix known as extracellular polymeric substance (EPS). Partly owning to this protective matrix, biofilms are inherently somewhat tolerant to antimicrobial chemotherapy. Moreover, microbes confined in a biofilm are additionally protected against the components of the host immune system. Conversely, it is assumed that persisters in planktonic, i.e. freely floating state, are easily cleared out by white blood cells. Combined, the immune evasive properties of biofilms and the remarkable multi-drug tolerance of persisters give rise to recalcitrant infections that are immensely difficult to eradicate. The described phenomenon constitutes crucially to the major healthcare challenge of chronic, treatment-resistant infections. Tuberculosis, cystic fibrosis lung disorder, bacterial endocarditis and infections related to indwelling medical devices are only a few examples of such problems. Despite the need for antimicrobials with anti-persister efficacy, no such therapeutics is available and very few are being investigated - one important factor being the lack of relevant drug discovery platforms. Therefore, the aim of this study was to develop an anti-persister assay and to carry out a pilot screening of natural product derived bioactive compounds. Based on the notion that persisters are enriched in bacterial cultures that have reached the stationary phase of growth, a persister model was designed using Staphylococcus aureus ATCC 25923 as the test strain. The bacteria were grown in liquid cultures until they reached the stationary phase and subsequent experimentation was carried out to confirm the tolerant state. After the stationary phase persister model was validated, a small pilot screening of natural products was undertaken in the hope of finding novel anti-persister activity. Mitomycin C, a cytotoxic drug with an existing anti-cancer indication was assigned as the positive control compound because of its previously established anti-persister activity. Since it is common for all of the persister-related diseases that the target microorganisms reside within a protective biofilm, an additional assay based on biofilm regrowth was designed to characterize the hit compounds on a more clinically relevant platform. The persister model culture was shown to be tolerant to conventional antibiotics. The re-induction of metabolic activity by diluting into fresh medium recovered the antimicrobial susceptibility expectedly. A total of 4 compounds were identified as anti-persister hits in the pilot screening campaign. Chromomycin A3, dehydroabietic acid, mithramycin A and oleanolic acid were all able to reduce the viable bacterial count in the stationary phase persister model more than 2 logarithmic units at 100 µM. Mithramycin A was the most potent, reducing the viability over 6 log units. The model compound mitomycin C reduced the viable counts 5.49 (± 0.96) logarithmic units. Out of the 4 hits, dehydroabietic acid was selected for the biofilm relapse assay because of its favourable biocompatibility properties. It reduced regrowth for the treated biofilms by 4 logarithmic.Monilääketoleranssi (multi-drug tolerance) on ilmiö, jossa antimikrobilääkkeelle herkät mikro-organismit kykenevät sietämään lääkehoitoa fenotyyppiään muokkaamalla. Toleranssin aikaansaa jakaantumattomassa ja metabolisesti epäaktiivisessa tilassa elävä osapopulaatio. Tämänkaltaisesta horrostilan tuomasta sietokyvystä käytetään nimitystä persistenssi. Sietokykyinen osapopulaatio voi selviytyä asianmukaisesti valitusta antimikrobilääkehoidosta, sillä lääkkeiden vaikutus kohdistuu tyypillisesti juuri solunjakaantumistoimintoihin tai aineenvaihduntaan. Kun ympäröivä lääkeainepitoisuus kuurin päätyttyä laskee, nämä monilääketolerantit solut - persisterit - elpyvät uudelleen kansoittaakseen tuhoutuneen populaation. Toisin kuin paremmin tunnetussa antimikrobilääkeresistenssin ilmiössä, näiden erikoistuneiden selviytyjäsolujen jälkeläiset ovat geneettisesti identtisiä lääkkeelle herkän osapopulaation kanssa. Persisterisoluja on erityisen runsaasti biofilmeissä. Biofilmi on yhteen takertuneiden bakteerien muodostama yhdyskunta, joka tuottaa ympärilleen tyypillisen, solunulkoisten polymeerien muodostaman limakerroksen (extracellular polymeric substance, EPS). Osittain tämän suojaavan liman ansiosta biofilmit ovat itsessään melko sietokykyisiä antimikrobilääkkeille. Lisäksi biofilmissä elävät mikrobit ovat erityisen hyvin suojattuja isäntäorganismin immuunijärjestelmää vastaan. Sen sijaan planktoniset, yksittäisinä soluina irrallaan kelluvat mikrobisolut ovat helposti valkosolujen hävitettävissä. Biofilmin immunoevasiiviset ominaisuudet yhdistettynä persisterien monilääketoleranssiin mahdollistavatkin erittäin vaikeahoitoisten, kroonisten infektioiden kehittymisen. Kuvattu sietokykymekanismi kroonistuneiden, hoitoon vastaamattomien infektioiden taustalla muodostaa merkittävän terveysuhan. Tuberkuloosi, kystisen fibroosin keuhko-ongelmat, bakteeriendokardiitti ja lääkinnällisiin laitteisiin liittyvät infektiot ovat joitakin esimerkkejä tällaisista hoidollisista haasteista. Erityisesti persistereihin tepsivien antimikrobilääkkeiden huutavasta tarpeesta huolimatta yhtäkään ei ole käytettävissä ja vain harvoja tutkitaan. Soveltuvien lääkekehitysalustojen puute on yksi olennainen syy tähän uusien keksintöjen puutteeseen. Sen vuoksi tämän työn tarkoituksena onkin kehittää menetelmä persisterilääkkeiden tunnistamiseksi ja tehdä pienen mittakaavan pilottiseulonta luonnontuotteista eristetyille, bioaktiivisille yhdisteille. Persisterien on havaittu rikastuvan stationäärivaiheen bakteeriviljelmissä. Sen vuoksi persisterimallia ryhdyttiin kehittämään Staphylococcus aureus ATCC 25923 -bakteerikannalla, jota kasvatettiin nesteviljelminä staattiseen kasvuvaiheeseen saakka. Malliviljelmän lääketoleranssi tutkittiin, minkä jälkeen se altistettiin valikoiduille luonnontuotteille tarkoituksena löytää persisteribakteereihin tehoavia yhdisteitä. Positiiviseksi kontrolliksi valittiin mitomysiini C - syöpälääkkeenä käytettävä sytotoksinen yhdiste, jonka on aiemmin todettu tuhoavan myös persisteribakteereita. Koska kliinisesti merkittävät persisteri-ilmentymät tavataan juuri biofilmeissä, päätettiin lisäksi kehittää kasvun uudelleenkäynnistymistä biofilmistä mittaava menetelmä seulontalöytöjen tarkempaan kartoittamiseen hoidollisesti relevanteissa olosuhteissa. Persisterimalli havaittiin sietokykyiseksi perinteisille antibiooteille. Metabolisen aktiivisuuden uudelleenkäynnistäminen tuoreeseen ravinneliuokseen laimentamalla palautti lääkeherkkyyden odotetusti. Seulonta löysi yhteensä 4 persistereihin tehoavaa yhdistettä: kromomysiini A3, dehydroabietiinihappo, mitramysiini A ja oleanolihappo kykenivät kaikki laskemaan elävien bakteerien lukumäärää persisterimallissa yli 2 logaritmiyksikköä 100 µM pitoisuuksina. Mitramysiini A oli yhdisteistä tehokkain vähentäen bakteerilukua yli 6 yksikköä. Malliyhdiste mitomysiini C vähensi elävien bakteerien lukua vastaavasti 5.49 (± 0.96) logaritmiyksikköä. Dehydroabietiinihappo valittiin jatkotutkimukseen biofilmin uudelleenkasvukykykokeeseen sen suosiollisen toksisuusprofiilin perusteella. Se vähensi uudelleenkasvua hoidetusta biofilmistä 4 logaritmiyksikköä osoittaen siten merkittävää aktiivisuutta

A ProteomicS study on Chlamydia pneumoniae -Induced Changes in Macrophages

Peer reviewe

No emisión de comprobantes de pago y riesgos tributarios por comerciantes del mercado La Hermelinda

El trabajo de investigación tuvo como propósito determinar los riesgos tributarios por la no emisión de comprobantes de pago de los comerciantes de abarrotes del Mercado la Hermelinda de la ciudad de Trujillo; el estudio correspondía a una investigación descriptiva, de diseño no experimental, de corte transversal, la población estuvo constituida por los comerciantes de abarrotes del mercado la Hermelinda en número de 50, se tomó una muestra de 25 comerciantes. En cuanto a la técnica utilizada fue la encuesta y como instrumento el cuestionario. Con la presente investigación obtuvimos como resultados que: más del 80% los comerciantes de abarrotes del Mercado la Hermelinda son informales, es decir no emiten ningún comprobante de pago, ni están inscritos en la Superintendencia Nacional de Aduanas y Administración Tributaria. El 20% de los comerciantes de abarrotes del Mercado la Hermelinda no emiten comprobantes de pago por cada venta que realizan superior a S/. 5.00, Sus Declaraciones Juradas presentadas a la SUNAT no contienen datos verídicos siendo esta otra infracción tributaria. Los comerciantes de abarrotes del Mercado la Hermelinda se encuentran expuestos a los siguientes riesgos tributarios: multas, cierre de sus locales, decomiso de sus mercaderías y aún pasar dependiendo del quebrantamiento legal unos años en la cárcel.Tesi

Water disinfection with geopolymer-bentonite composite foam containing silver nanoparticles

Geopolymers resemble conventional ceramics but can be manufactured at near-ambient temperatures. In this work, geopolymer-bentonite composite foam with silver nanoparticles was prepared and applied for water disinfection, inspired by point-of-use ceramic water filters. The inactivation efficiency against Escherichia coli and intestinal enterococci bacteria was found to be promising (0.6-2.4 and 0.3-1.4 log(10) reductions, respectively) for similar to 1 d. However, the inactivation efficiency against somatic coliphage viruses was poor (Peer reviewe

Growth Mode and Physiological State of Cells Prior to Biofilm Formation Affect Immune Evasion and Persistence of Staphylococcus aureus.

The present study investigated Staphylococcus aureus ATCC25923 surfaceomes (cell surface proteins) during prolonged growth by subjecting planktonic and biofilm cultures (initiated from exponential or stationary cells) to label-free quantitative surfaceomics and phenotypic confirmations. The abundance of adhesion, autolytic, hemolytic, and lipolytic proteins decreased over time in both growth modes, while an opposite trend was detected for many tricarboxylic acid (TCA) cycle, reactive oxygen species (ROS) scavenging, Fe-S repair, and peptidolytic moonlighters. In planktonic cells, these changes were accompanied by decreasing and increasing adherence to hydrophobic surface and fibronectin, respectively. Specific RNA/DNA binding (cold-shock protein CspD and ribosomal proteins) and the immune evasion (SpA, ClfA, and IsaB) proteins were notably more abundant on fully mature biofilms initiated with stationary-phase cells (SDBF) compared to biofilms derived from exponential cells (EDBF) or equivalent planktonic cells. The fully matured SDBF cells demonstrated higher viability in THP-1 monocyte/macrophage cells compared to the EDBF cells. Peptidoglycan strengthening, specific urea-cycle, and detoxification enzymes were more abundant on planktonic than biofilm cells, indicating the activation of growth-mode specific pathways during prolonged cultivation. Thus, we show that S. aureus shapes its surfaceome in a growth mode-dependent manner to reach high levofloxacin tolerance (>200-times the minimum biofilm inhibitory concentration). This study also demonstrates that the phenotypic state of the cells prior to biofilm formation affects the immune-evasion and persistence-related traits of S. aureus.Peer reviewe