Providing ecological, cultural and commercial services in an urban park: A travel cost–contingent behavior application in Finland

The need for monetary valuation of recreational ecosystem services in urban areas is greatly acknowledged in several contexts. Most often, studies provide a total value of recreational visits, but a separate contribution of ecosystem, cultural, and commercial services to the value of recreation in urban ecosystems is rarely provided. In this study, the recreational importance of an urban park including streams is assessed, and the welfare impli-cations of planned future improvements in three types of service are revealed, i.e. the restoration of the reproductive brown trout population, an increased number of happenings or events, and the service of a cafeteria-restaurant. Travel cost and contingent behavior methods are combined, which has not previously been applied in such a context. The results show that people perceive the park’s importance for their well-being. The improvements of each service separately tended to increase the value between 14% and 21%, and of all services simultaneously by 66%. Remarkably, individuals with low incomes valued the park more than wealthier in-dividuals. As the park is a free access environment, this suggests that the improvement of its recreational pos-sibilities may especially benefit those with fewer opportunities for chargeable free time activities. Respondents’ awareness of the reconstruction and management project of the park and the streams tended to increase the number of visits to and value of the park. At the societal level, the stream restoration was found to be highly profitable

Carryover effects of environmental stressors influence the life performance of brown trout

Carryover effects of environmental stressors occur when experiences of the environment in earlier life stages or seasons influence the performance of individuals later in life. These can be especially critical for species that have diverse developmental transition periods in their life cycle, such as salmonid fish. Sublethal changes in metabolism, size, or growth experienced in early life stages may have a long-lasting effect on the subsequent life performance of these species, but very few studies have formally tested these changes in relation to environmental stressors. Here, we investigated whether different types of fine sediment result in carryover effects that change the life performance of migratory brown trout. First, we manipulated the early habitat conditions of brown trout through the life stages from egg to fry by incubating them in varying substrate treatments (i.e., gravel without added sediment, gravel with added fine sand, and gravel with added organic matter). Exposure to fine sediment during early development had serious effects on the metabolism, size, escape responses, timing of emergence, and potential survival of early life stages. These carryover effects were persistent and remained present over the critical life shift from relying on parentally provided resources as immobile eggs to independent exogenous feeding as parr. Second, fish were relocated as parr to either their original or different treatment environments and their metabolism, size, and growth were reanalyzed. The effects of environmental stress were observed later in their life cycle when fry from the gravel treatment were relocated to sand or organic-rich treatments. These were found to be significantly smaller in size and had a higher metabolic rate than fry maintained in their original treatment environment. Together, our study experimentally demonstrated that the carryover effects of environmental stressors experienced in early stages may influence the fitness outcomes of migratory fish later in life. We suggest that sublethal environmental stressors should be better considered in restoration schemes and management strategies to reverse the current trend of declining salmonid populations

Biodiversity in intensive and extensive grasslands in Finland : the impacts of spatial and temporal changes of agricultural land use

Biodiversity degradation is a national and global problem which is interconnected with land use and climate change. All these are major unsolved questions and their interactions are only partly understood. Agriculture and especially cattle farming is under keen societal focus because of its significant role in soil carbon losses, greenhouse gas (GHG) emissions and biodiversity preservation. We reviewed the Finnish scientific literature to assess the impact of intensive contra extensive grass production on biodiversity using vascular plants, vertebrates, invertebrates and soil biota. Still a few decades ago, mixed farming was prevailing almost everywhere in Finland, but nowadays cereal production is essentially clustered in the southwest and milk and beef production in the northeast. This is reflected in the distribution of intensive (connected with cattle) and extensive grasslands (both types of farming). The bird community was most abundant and species rich in farmland which provides small fields in large blocks of farmland and many kinds of crops, including both intensive and extensive grasslands. Overall permanent grasslands with rather simply vegetation diversity can maintain a diverse community of spiders and leafhoppers, and act as overwintering habitat for polyphagous predators in field ecosystems. The ecological requirement of all species and species groups are probably never met at one site and consequently target should be in having differently managed areas at regional scale. For some of the taxa, ecosystem services could be indicated, but a research-based quantitative assessment is available only for carbon sequestration and weak impact of dung-beetles in diminishing GHG emissions from cow pats. Our review demonstrated that quite much is known about biodiversity in extensively managed grasslands, but very little in intensively managed grasslands. An important question is whether there is some threshold for the proportion of grasslands under which regional biodiversity will be reduced. Intensive production offers limited value to replace the high biodiversity value of semi-natural pastures.Peer reviewe

Maankäytön vesistökuormitus ja sen vaikutukset vesiekosysteemeihin – katsaus käynnissä olevaan tutkimukseen ja tietotarpeisiin : Innovative Land-Water Interfaces

Kartoitimme Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja muiden organisaatioiden maankäytön vesistökuormituksen ja sen vaikutusten osaamista, käynnissä olevaa aihepiirin tutkimusta, vesistötoimenpiteiden vaikuttavuutta sekä tietotarpeita. Kokonaiskuvan muodostamisen tavoitteena on luoda edellytyksiä uusiin avauksiin maankäytön ja vesistökuormituksen keskeisten haasteiden ja ratkaisujen tunnistamisessa sekä kehittää aiempaa tehokkaammin uusia innovatiivisia lähestymistapoja ja menetelmiä mm. vesistöjensuojelutoimenpiteiden kohdentamiseen yhteistyössä alan toimijoiden kanssa (Innovative land-water interfaces, Innowater). Tiedonkeruu toteutettiin asiantuntijakyselyillä Luken tutkijoille, muiden tutkimusorganisaatioiden tutkijoille ja alan toimijoille. Sitä täydennettiin kirjallisuushauilla ja järjestämällä monitieteinen työpaja. Tämä katsaus tiivistää kartoituksen tulokset. Kartoituksen perusteella tutkijayhteisöllä ja sidosryhmillä on syvällistä ja laaja-alaista osaamista vesistökuormituksesta ja sen vaikutuksista valuma-alueilta vesistöihin. Eri osa-alueita ja vaikutuksia tutkitaan runsaasti, mutta maankäytön sektorit ja skaalat yhdistävää tutkimusta on selvästi vähemmän. Tunnistimme neljä laajaa tutkimusteemaa, joissa tutkijayhteistyön lisääminen vahvistaisi maa- ja metsätalouden ympäristövaikutusten systeemistä ja tieteiden välistä tarkastelua: 1) Valuma-aluenäkökulma: kokonaiskuva kustannustehokkaista ja kohdistetuista vesiensuojelukeinoista maiseman pelto-metsämosaiikissa, 2) maankäytön vesistökuormituksen vaikutukset vesieliöihin ja -ekosysteemeihin, 3) maankäytön vesistövälitteiset kasvihuonekaasupäästöt ja ilmastovaikutukset, 4) maa- ja metsätalouden tuotteiden elinkaariarviointi. Vastaajista suurin osa oli kuormittavien tekijöiden ja kuormituksen vähentämisen asiantuntijoita. Kuormittaviin tekijöihin ja kuormituksen vähentämiseen liittyviä tietotarpeita ovat kuormituslähteiden suhteelliset kuormat ja niiden nykyistä kattavampi seuranta (ravinteet, kiintoaine, hiili, muut haitalliset aineet), prosessit, kuten hiilen muodot ja kulkeutuminen, sekä vesiensuojelu- ja maankäyttötoimenpiteiden vaikutukset kuormiin. Nämä ovat myös keskeisiä tietotarpeita vesiekosysteemien prosessien lisäksi, kun selvitetään maankäytön ilmastovaikutusten kokonaiskuvaa ottamalla huomioon maankäytön muutosten ja kuormituksen vaikutukset valuma-alueen vesistöjen kasvihuonekaasupäästöihin. Vesieliö- ja ekosysteemivaikutuksia tutkittaessa olisi oleellista liittää maa- ja metsätalouden kuormituksen vaikutukset muuttuneen hydrologian ja biologis-fysikaalisten tekijöiden vaikutuksiin sekä selvittää eri vesiensuojelumenetelmien tehokkuutta monimuotoisuuden näkökulmasta. Maa- ja metsätalouden tuotteiden vesijalanjälki- ja elinkaarianalyysin tietotarpeita ovat metsätalouden tuotteiden elinkaarianalyysiin sopiva kuormitusmalli ja maatalouden päivitetty kuormitusmalli. Ylipäätään tarvitaan lisää tutkimusta eri tarkastelutasoilla: prosesseista ja mekanismeista valuma-alueen ja alueelliselle tasolle. Kokonaisuuksien tarkastelun mahdollistavat mallit ja aineistojen yhdistäminen mutta myös entistä kattavampi seurantatieto. Pistekuormituksen vähentyminen nähtiin onnistumisena ja hajakuormituksen hallitseminen nykyisenä haasteena. Kyselyyn vastanneiden alan toimijoiden mukaan kolme tärkeitä vesistöjen tilan uhkaa ovat ilmastonmuutos, maankäytön muutokset sekä ohjauskeinojen ja rahoituksen riittämättömyys tai kohdistuminen ja kolme tärkeintä mahdollisuutta ovat asenteiden ja yhteisen tahtotilan muuttuminen myönteisiksi vesien tilan parantamiselle, rahoituksen saatavuuden parantuminen sekä suunnittelua ohjaavan tiedon lisääntyminen

Kalatalouden ympäristöohjelma : loppuraportti

Kalatalouden ympäristöohjelmassa pureuduttiin hankevuosina 2017–2023 hyvin laajasti keskeisiin kalavesien hoidon teemoihin: vesistökunnostuksiin rannikkoalueilla ja virtavesissä, aluesuunnittelun kehittämiseen, velvoitetarkkailuiden tehostamiseen, uusien tulosperusteisten rahoitusmallien soveltamiseen sekä luonnossa menestyvien istukkaiden tuottamiseen. Ohjelma mahdollisti omissa aihepiireissään kalavesien hoidon kehittämisen pidemmällä aikavälillä kuin yksittäisten hankkeiden puitteissa on mahdollista tehdä. Tutkimusperusteinen kehittäminen ja päätöksenteko luonnonvarojen käytössä tuovat mahdollisuuksia myös yhteiskunnalliseen kasvuun. Kokonaiskestävyyden huomioiminen lähteekin pienistä teoista, joten myös Kalatalouden ympäristöohjelmassa koottiin useita suosituksia huomioitavaksi kalavesien hoitotyössä: • Kalavesiä tulisi hoitaa ekosysteemiperustaisesti kokonaisuuksina ja istutukset korvata kalojen luontaisen lisääntymisen tukemisella aina, kun sille on edellytyksiä. • Tietoisuutta rannikkoalueiden merkityksestä kalojen lisääntymisalueina ja niiden kunnostusmahdollisuutta tulisi lisätä. Kunnostuksen vaikuttavuuden seurantaan soveltuvia menetelmiä tulisi vielä kehittää ja vaikuttavuutta seurata tulevissakin hankkeissa. • Kunnostusmenetelmiä tulisi kehittää huomioimaan paremmin sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Kalastolla tulisi jatkossakin olla suojapaikkoja kuivuuden tai tulvien ja liian korkeaksi kohoavien veden lämpötilojen varalta. • Virtavesien kunnostusmenetelmiä tulisi kehittää huomioimaan paremmin valuma-alueilta tuleva kuormitus sekä kalaston talviaikaiset elinympäristövaatimukset. Kunnostuksia tulisi myös kohdistaa laajemmille alueille ja huomioida muutos koko ekosysteemissä, jolloin toimenpiteiden vaikuttavuus olisi todennäköisesti suurempi. • Kunnostuksien vaikuttavuutta tulisi seurata muissakin kuin vain erillisissä tutkimushankkeissa. Tällä tavalla toimenpiteitä voitaisiin luotettavasti kohdentaa juuri niihin todellisiin kalastoa ja muuta lajistoa rajoittaviin tekijöihin. Tämä tietenkin edellyttää, että myös seurantaan olisi oltava resursseja käytettävissä. • Erityisesti valuma-alueiden maankäytöstä vesistöihin huuhtoutuvaa kiintoainekuormitusta tulee rajoittaa tehokkaammin kuormituksen syntypaikoilla. Puroissa jo olevan hiekan ja muun kiintoaineen poistamiseksi tulisi kehittää tehokkaampia menetelmiä. • Taimenien vaellus syönnös- ja lisääntymisalueiden välillä tulisi mahdollistaa molempiin suuntiin. Tämä voi tarkoittaa alueesta riippuen sekä vaellusesteiden poistamista tai kunnostamista että kalastuksen rajoittamista. • Täpläravun, kuten muidenkin vieraslajien, leviämistä uusiin vesistöihin tulee estää ja poistaa kohteista, missä se aiheuttaa haittaa esimerkiksi jokiravun suojelulle. • Täpläravun poistopyyntikokeiluja tulisi jatkaa usean vuoden ajan ja leviämisesteen tehokkuutta kokeilla erilaisissa kohteissa. • Tietoisuutta kunnostusmenetelmistä, toteutuksesta ja vaikuttavuudesta tulisi jatkaa. Kunnostuskurssin materiaaleja voitaisiin hyödyntää myös uusilla kursseilla ja muussakin opetuksessa. Osaamisen jakamiselle ja myös pidempimuotoisen koulutuksen varmistamiselle on olemassa selkeä tarve. • Kalatalousalueiden toimintaa tulee tukea tuottamalla laadukasta tutkimus- ja seurantatietoa alueiden kalastosta, kalastuksesta ja vesienhoidosta. Toimintaa tulee tukea myös kouluttamalla eri tahoja kalastuksen ohjaukseen ja kalakantoja sekä vesienhoitoa koskevan tutkimustiedon hyödyntämiseen. • Kalavesien tuottokykyä tulisi arvioida ja kalastusta mitoittaa nykyistä tietoperustaisemmin. Alamittasäätelyä tulisi toteuttaa perustuen vesistökohtaisesti kerättäviin aineistoihin. • Vesistökohtaisia rauhoitusalueita suojaamaan kalakantojen lisääntymistä sekä geneettistä monimuotoisuutta tulisi kartoittaa ja toteuttaa. • Virikekasvatus voitaisiin ottaa käyttöön laajemminkin ja emokalastoja villiyttää luonnossa menestyvien uhanalaisten lohikalakantojen elvytys- ja palautusistutuksia varten. • Vieraiden kalakantojen käyttö istutuksissa tulisi lopettaa, mikäli saatavilla on vesistöön sopeutunutta kalakantaa. • Hoitokantojen ja säilytyksessä olevien uhanalaisten kalakantojen emokalastojen perustamisessa, säilytyksessä ja käytössä tulisi ottaa käyttöön uusin tutkimustieto, välttää haitallista geneettistä laitostumista sekä pyrkiä villiyttämään näitä kalakantoja palautusistutusten onnistumismahdollisuuksien lisäämiseksi. • Nykyinen resursseja tuhlaileva kalataloustarkkailujärjestelmä tulee uudistaa. • Rahoituksia voitaisiin sitoa tulosperusteisuuteen, jolloin toimenpiteiden vaikuttavuus voisi kasvaa. Samalla luotaisiin myös mahdollisuuksia vaikuttavuussijoittamiseen, yksityisen pääoman hyödyntämiseen ja tehokkaampaan verkostoitumiseen. Valtaosa ohjelman tuloksista on jo julkaistu aiemmin tieteellisinä artikkeleina tai erillisinä raportteina, joten tämän raportin tavoitteena on vetää yhteen ohjelmassa toteutettuja erillisiä kokeita ja selvityksiä keskittyen erityisesti tuloksiin ja vaikuttavuuteen. Yksityiskohtaisempia tietoja kaipaavia lukijoita suosittelemme tutustumaan raportin lopussa olevaan viiteluetteloon sekä liitteiden sisältöön. Ohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus, mutta valtaosa toimenpiteistä toteutettiin partnereiden tuella: Suomen ympäristökeskus, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Helsingin yliopiston Tvärminnen biologinen asema, Itä-Suomen yliopisto, Valonia ja Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö Oy (LUVY). Lisäksi kiinteää yhteistyötä tehtiin Voimalohi Oy:n ja Montan Lohi Oy:n kanssa. Varsinaisen EMKR-rahoituksen lisäksi ohjelma mahdollisti myös useiden muiden kansallisten ja kansainvälisten rahoituksien saamisen, millä edistettiin osittain samoja teemoja ympäristöohjelman lisäksi. Kalatalouden ympäristöohjelma oli yksi viidestä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamista innovaatio-ohjelmista rahoituskaudella 2014–2020. Rahoituksen ympäristöohjelmalle myönsi Lapin Ely-keskus. Kalatalouden ympäristöohjelma toteutettiin muiden innovaatio-ohjelmien tapaan kaksivaiheisena: vaihe I toteutettiin vuosina 2017–2020 ja vaihe II vuosina 2021–2023. Isot kiitokset partnereillemme onnistuneesta ohjelman toteutuksesta ja tämän loppuraportin toteutuksesta! Hankeorganisaatioita ovat edustaneet Anssi Karvonen, Pekka Kilpeläinen, Hannu Marttila, Jukka Syrjänen, Craig Primmer, Janne Tolonen, Jarno Turunen, Anssi Vainikka ja Juha-Pekka Vähä

Synthesis of habitat restoration impacts on young-of-the-year salmonids in boreal rivers

River restoration offers the potential to enhance biological integrity, often measured as fish population changes. We used a meta-analytical approach to synthesize density responses to in-stream habitat restoration by young-of-the year (YOY) brown trout and Atlantic salmon in 28 rivers (overall 32 restoration projects) in Finland. We also examined which local and watershed-scale factors most influenced restoration success. Finally, we conducted an expert survey to obtain an independent estimate of a sufficient density enhancement for restoration to be considered successful. Despite strong context-dependency, habitat restoration had an overall positive effect on YOY salmonid density. When compared to target levels derived from the expert survey, density responses mainly reached the minimum expected success rate, but remained short of the level considered to reflect distinct success. Variability in restoration responses of trout was linked mainly to river size, predominant geology, water quality and potential interspecific competition (trout vs. European bullhead). Fishing mortality tended to obscure positive effects of restoration and stocking by YOY fish affected negatively trout’s response to restoration, supporting a shift towards self-sustainable schemes in fisheries management. These results imply that habitat restoration is a useful approach for improving the ecological and conservational status of salmonid populations in boreal rivers. To further improve the success rate, and thereby public acceptance, of restorations they need to be complemented by other management measures that enhance the potential for the recovery of threatened salmonid populations