Tietämyshallinnalla kohti kestävästi innovatiivista julkishallintoa : case Kokeilun paikka

Tutkimuksessa tarkastellaan tietojohtamista valtionhallinnon muuttuvassa kontekstissa, erityisesti suhteessa digitalisaatioon, verkostoihin ja tietopohjaisten innovaatioiden syntyyn. Tutkimuskohteena on valtioneuvoston kanslian vuonna 2017 lanseeraama digitaalinen Kokeilun paikka -rahoitusalusta, jonka tavoitteena on löytää innovatiivisia ratkaisuja yhteiskunnan ja palveluiden kehittämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella 1) voiko digitaalinen ratkaisu toimia innovaatioita tuottavana verkostona, 2) miten tietoa ja tietämystä tulisi johtaa, jotta innovaatioiden syntyä voitaisiin edesauttaa julkisella sektorilla sekä 3) muodostaako Kokeilun paikka kestävästi innovatiivisen fraktaalirakenteen valtionhallintoon. Tutkimus asemoituu hallintotieteen alaan ja on luonteeltaan kvalitatiivista tutkimusta. Empiirinen aineisto perustuu Kokeilun paikka -verkoston toimijoiden teemahaastatteluihin. Tutkimuksen johtoajatuksena voidaan pitää julkisen hallinnon muuttuvaa kontekstia ja verkostoajattelun yleistymistä sekä näiden synteesin vaikuttamaa muutosta tietojohtamiseen. Empiirisen aineiston analyysin avulla pyritään pääsemään käsiksi siihen logiikkaan, joka vallitsee käytännön tasolla sekä tarkastelemaan fraktaaliorganisaatiomallin valossa valtionhallinnon innovatiivisia käytänteitä ja niihin liittyviä haasteita. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset osoittavat, että Kokeilun paikka -rahoitusalusta osittain muodostaa valtionhallintoon innovaatioille suotuisan fraktaalimaisen rakenteen. Sillä on fraktaaliorganisaatiolle tunnusomaisia piirteitä, kuten tietotriadi, monikerroksiset tiedon konvergenssin mahdollistavat ba-tilat sekä tiedon hankinnan ja hyödyntämisen prosessit. Kokeilun paikasta kuitenkin puuttuu dynaamista fraktaaliorganisaatiota ajava phronesis eli verkoston kaikille tasoille jaettu käytännön viisaus. Organisaatiotasolla valtioneuvoston kansliasta tunnistettiin joitakin fraktaaliorganisaation tunnuspiirteitä, mutta niiden todettiin olevan jonkin verran vinoutuneita ja rajoittuneita. Valtioneuvoston kansliassa tietotriadin painopiste näytti olevan eksplisiittisessä tiedossa ja jaettua phronesista rajoittivat lukuisat eri tekijät, kuten hierarkkiset organisaatiorakenteet ja asenteet, toimivaltakysymykset, siiloutuneet toimintatavat, riittävän autonomian puute ja joskus jopa lainsäädäntö. Tutkielmassa esitetään tulosten perusteella tehtyihin päätelmiin toimenpidesuosituksia sekä jatkotutkimusaiheita. Suomalaista julkisen hallinnon kontekstia ei ole aikaisemmin tarkasteltu dynaamisen fraktaaliorganisaation valossa, joten mallin kehittely antaisi välineitä tietojohtamisen kehittämiselle, kun julkishallinnon toimintaympäristö alati laajenee erilaisiin verkostomaisiin ekosysteemeihin ja digitaalisiin ympäristöihin

Turvallisuuden tilannekuva kuntien palvelutuotannossa ja valtuustoissa : KuntaTurva-hankkeen loppuraportti, osa 2

Tutkimuksen tehtävänä on muodostaa turvallisuuden tilannekuva kuntien palvelutuotannossa ja valtuustoissa. Tässä osaraportissa tarkastellaan uhka- ja väkivaltatilanteiden yleisyyttä ja vakavuutta kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon, sosiaalitoimen, varhaiskasvatuksen ja koulutuksen palveluissa. Lisäksi tutkimuskohteena on kunnanvaltuustojen kokousten turvallisuus ja valtuutettujen kokemat uhka- ja väkivaltatilanteet. Tutkimus perustuu laajaan dokumenttianalyysiin alan tutkimuksesta ja tilastoaineistoista sekä kahteen haastatteluaineistoon. Tutkimuksen mukaan turvallisuuden tilannekuva on valtakunnallisesti ja pääsääntöisesti hyvä. Uhka- ja väkivaltatilanteet ovat kuitenkin sekä lisääntyneet kaikilla aloilla että muuttuneet luonteeltaan vakavammiksi, etenkin suurten kaupunkien palvelutuotannossa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä, sosiaalitoimen ja opetustoimen yksiköissä ja organisaatioissa. Kunnanvaltuustojen kokousten ja valtuutettujen kokeman turvallisuuden osalta tilanne on erittäin hyvä. Kunnallisten turvatarkastusten ja turvallisuustarkastusten mahdollistamista pidetään tärkeänä erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. Turvatarkastusten ja muiden valvontamenetelmien kehittämisessä tulisi harkita älyteknologian uusia mahdollisuuksia. Ennakoivaa turvallisuus- ja valmiussuunnittelua ja koordinoitua tilannekuvatyötä tulisi lisätä palvelutuotannon organisaatioiden ja päätöksenteon turvallisuuden johtamisessa, ja turvallisuuden eri osa-alueita kunnissa tulisi integroida ns. adaptiiviseksi turvallisuuden johtamisjärjestelmäksi.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Ammatillinen opettajankoulutus Suomessa : reunaehdot, rakenteet ja profiilit

Selvityksessä tarkasteltiin ammattikorkeakoulujen tarjoaman opettajankoulutuksen reunaehtoja, rakenteita ja profiileja. Selvitystyötä ohjasi kaksi pääkysymystä: 1) Millainen on opettajankoulutusta tarjoavien yksiköiden tehtävärakenne ja miten opettajankoulutuksen yliopettajien ja lehtoreiden sekä muun henkilöstön toimet on määritelty? 2) Millaisia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) ja koulutuksen painopistealueita eri opettajankoulutusyksiköillä on? Selvitys kohdistui kaikkiin viiteen ammatillista opettajankoulutusta tarjoavaan opettajankoulutusyksikköön. Aineisto kerättiin haastattelemalla yksiköiden johtajia sekä koulutus- tai TKI-päälliköitä sekä hyödyntämällä tilasto- ja dokumenttiaineistoja. Selvityksen tulokset osoittavat, että ammatillinen opettajankoulutus on organisoitu hyvin yhdenmukaisesti kaikissa ammattikorkeakouluissa ja opettajankoulutusyksiköiden tehtävät ja profiilit rakentuvat myös melko saman tyyppisesti perustehtävien ympärille. Yksiköt näkevät itsensä ensi sijassa valtakunnallisen opettajankoulutustehtävän hoitajina. Myös TKI-toiminta ja sen painopisteet integroituvat tiiviisti koulutustehtävään, sillä suurin osa TKI-toiminnasta on opetuksen kehittämiseen liittyviä hankkeita. Opettajankoulutusyksiköiden henkilöstö työskentelee hyvin monenlaisilla nimekkeillä (noin kaksi kolmasosaa opettajan tehtävänimekkeellä). Nimekkeestä riippumatta yksiköiden pääperiaatteena on, että kaikki opetus- ja TKI-henkilökuntaan kuuluvat opettavat ja toimivat hankkeissa liikkuen joustavasti näiden tehtäväkenttien välillä. Toimenkuvia tarkennetaan vuosittain työajan suunnittelun yhteydessä. Ammatillisista opettajankoulutusyksiköistä on kehittynyt monialaisia yksiköitä, joille on muodostunut keskeinen rooli ammattipedagogiiikan kehittäjinä ja ammatillisten opettajien kouluttajina. Myös niiden hanketoiminta on laajentunut voimakkaasti viimeisten vuosien aikana

Ammatillinen opettajankoulutus Suomessa: reunaehdot, rakenteet ja profiilit

Selvityksessä tarkasteltiin ammattikorkeakoulujen tarjoaman opettajankoulutuksen reunaehtoja, rakenteita ja profiileja. Selvitystyötä ohjasi kaksi pääkysymystä: 1) Millainen on opettajankoulutusta tarjoavien yksiköiden tehtävärakenne ja miten opettajankoulutuksen yliopettajien ja lehtoreiden sekä muun henkilöstön toimet on määritelty? 2) Millaisia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) ja koulutuksen painopistealueita eri opettajankoulutusyksiköillä on? Selvitys kohdistui kaikkiin viiteen ammatillista opettajankoulutusta tarjoavaan opettajankoulutusyksikköön. Aineisto kerättiin haastattelemalla yksiköiden johtajia sekä koulutus- tai TKI-päälliköitä sekä hyödyntämällä tilasto- ja dokumenttiaineistoja. Selvityksen tulokset osoittavat, että ammatillinen opettajankoulutus on organisoitu hyvin yhdenmukaisesti kaikissa ammattikorkeakouluissa ja opettajankoulutusyksiköiden tehtävät ja profiilit rakentuvat myös melko saman tyyppisesti perustehtävien ympärille. Yksiköt näkevät itsensä ensi sijassa valtakunnallisen opettajankoulutustehtävän hoitajina. Myös TKI-toiminta ja sen painopisteet integroituvat tiiviisti koulutustehtävään, sillä suurin osa TKI-toiminnasta on opetuksen kehittämiseen liittyviä hankkeita. Opettajankoulutusyksiköiden henkilöstö työskentelee hyvin monenlaisilla nimekkeillä (noin kaksi kolmasosaa opettajan tehtävänimekkeellä). Nimekkeestä riippumatta yksiköiden pääperiaatteena on, että kaikki opetus- ja TKI-henkilökuntaan kuuluvat opettavat ja toimivat hankkeissa liikkuen joustavasti näiden tehtäväkenttien välillä. Toimenkuvia tarkennetaan vuosittain työajan suunnittelun yhteydessä. Ammatillisista opettajankoulutusyksiköistä on kehittynyt monialaisia yksiköitä, joille on muodostunut keskeinen rooli ammattipedagogiiikan kehittäjinä ja ammatillisten opettajien kouluttajina. Myös niiden hanketoiminta on laajentunut voimakkaasti viimeisten vuosien aikana

Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi

Viime vuosina osaksi kokonaisturvallisuutta on nostettu tarve kehittää yksilön ja yhteiskunnan resilienssiä, eli kykyä sietää häiriö- ja kriisitilanteita sekä mukautua niiden jälkeiseen tilanteeseen. Raportissa tarkennetaan resilienssin merkitystä sekä esitetään keinoja edistää resilienssiä suomalaisessa yhteiskunnassa. Resilienssi määritellään raportissa kolmivaiheisesti vastustuskyvyksi, toimintakyvyn säilyttämiseksi ja oppivaksi mukautumiseksi. Resilienssi ei ole vastaus mihinkään tiettyyn uhkaan, vaan liittyy ensisijaisesti yleiseen kykyyn mukautua häiriö- ja kriisitilanteisiin niiden tarkasta luonteesta riippumatta. Raportti esittelee neljätasoisen kokonaisresilienssin käsitteen, joka viittaa yksilön, yhteisön, valtioinstituutioiden ja kansainvälisen kytkeytyneisyyden resilienssitasojen yhteensovittamiseen. Raportti esittelee myös keinoja edistää, mitata ja arvioida resilienssiä. Erityisen keskeistä kokonaisresilienssin edistämiseksi ovat lapsuuden ja nuoruuden turvaverkot ja laadukas koulutus, tasokkaat ja saavutettavissa olevat sosiaali- ja terveysalan palvelut ja kriisityö, demokraattisten osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen sekä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen. Lisäksi on keskeistä panostaa jatkossakin materiaalisen huoltovarmuuden selkärankana toimivien kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen sekä laajemmin sääntöperustaisen kansainvälisen järjestyksen tukemiseen. Myös ympäristö- ja resurssiturvallisuuden kysymykset on otettava entistä keskeisemmäksi osaksi kokonaisturvallisuusviitekehystä

Tietämyshallinnalla kohti kestävästi innovatiivista julkishallintoa : case Kokeilun paikka

Tutkimuksessa tarkastellaan tietojohtamista valtionhallinnon muuttuvassa kontekstissa, erityisesti suhteessa digitalisaatioon, verkostoihin ja tietopohjaisten innovaatioiden syntyyn. Tutkimuskohteena on valtioneuvoston kanslian vuonna 2017 lanseeraama digitaalinen Kokeilun paikka -rahoitusalusta, jonka tavoitteena on löytää innovatiivisia ratkaisuja yhteiskunnan ja palveluiden kehittämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella 1) voiko digitaalinen ratkaisu toimia innovaatioita tuottavana verkostona, 2) miten tietoa ja tietämystä tulisi johtaa, jotta innovaatioiden syntyä voitaisiin edesauttaa julkisella sektorilla sekä 3) muodostaako Kokeilun paikka kestävästi innovatiivisen fraktaalirakenteen valtionhallintoon. Tutkimus asemoituu hallintotieteen alaan ja on luonteeltaan kvalitatiivista tutkimusta. Empiirinen aineisto perustuu Kokeilun paikka -verkoston toimijoiden teemahaastatteluihin. Tutkimuksen johtoajatuksena voidaan pitää julkisen hallinnon muuttuvaa kontekstia ja verkostoajattelun yleistymistä sekä näiden synteesin vaikuttamaa muutosta tietojohtamiseen. Empiirisen aineiston analyysin avulla pyritään pääsemään käsiksi siihen logiikkaan, joka vallitsee käytännön tasolla sekä tarkastelemaan fraktaaliorganisaatiomallin valossa valtionhallinnon innovatiivisia käytänteitä ja niihin liittyviä haasteita. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset osoittavat, että Kokeilun paikka -rahoitusalusta osittain muodostaa valtionhallintoon innovaatioille suotuisan fraktaalimaisen rakenteen. Sillä on fraktaaliorganisaatiolle tunnusomaisia piirteitä, kuten tietotriadi, monikerroksiset tiedon konvergenssin mahdollistavat ba-tilat sekä tiedon hankinnan ja hyödyntämisen prosessit. Kokeilun paikasta kuitenkin puuttuu dynaamista fraktaaliorganisaatiota ajava phronesis eli verkoston kaikille tasoille jaettu käytännön viisaus. Organisaatiotasolla valtioneuvoston kansliasta tunnistettiin joitakin fraktaaliorganisaation tunnuspiirteitä, mutta niiden todettiin olevan jonkin verran vinoutuneita ja rajoittuneita. Valtioneuvoston kansliassa tietotriadin painopiste näytti olevan eksplisiittisessä tiedossa ja jaettua phronesista rajoittivat lukuisat eri tekijät, kuten hierarkkiset organisaatiorakenteet ja asenteet, toimivaltakysymykset, siiloutuneet toimintatavat, riittävän autonomian puute ja joskus jopa lainsäädäntö. Tutkielmassa esitetään tulosten perusteella tehtyihin päätelmiin toimenpidesuosituksia sekä jatkotutkimusaiheita. Suomalaista julkisen hallinnon kontekstia ei ole aikaisemmin tarkasteltu dynaamisen fraktaaliorganisaation valossa, joten mallin kehittely antaisi välineitä tietojohtamisen kehittämiselle, kun julkishallinnon toimintaympäristö alati laajenee erilaisiin verkostomaisiin ekosysteemeihin ja digitaalisiin ympäristöihin