Tutkimuksessa tarkastellaan tietojohtamista valtionhallinnon muuttuvassa kontekstissa, erityisesti suhteessa digitalisaatioon, verkostoihin ja tietopohjaisten innovaatioiden syntyyn. Tutkimuskohteena on valtioneuvoston kanslian vuonna 2017 lanseeraama digitaalinen Kokeilun paikka -rahoitusalusta, jonka tavoitteena on löytää innovatiivisia ratkaisuja yhteiskunnan ja palveluiden kehittämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella 1) voiko digitaalinen ratkaisu toimia innovaatioita tuottavana verkostona, 2) miten tietoa ja tietämystä tulisi johtaa, jotta innovaatioiden syntyä voitaisiin edesauttaa julkisella sektorilla sekä 3) muodostaako Kokeilun paikka kestävästi innovatiivisen fraktaalirakenteen valtionhallintoon.
Tutkimus asemoituu hallintotieteen alaan ja on luonteeltaan kvalitatiivista tutkimusta. Empiirinen aineisto perustuu Kokeilun paikka -verkoston toimijoiden teemahaastatteluihin. Tutkimuksen johtoajatuksena voidaan pitää julkisen hallinnon muuttuvaa kontekstia ja verkostoajattelun yleistymistä sekä näiden synteesin vaikuttamaa muutosta tietojohtamiseen. Empiirisen aineiston analyysin avulla pyritään pääsemään käsiksi siihen logiikkaan, joka vallitsee käytännön tasolla sekä tarkastelemaan fraktaaliorganisaatiomallin valossa valtionhallinnon innovatiivisia käytänteitä ja niihin liittyviä haasteita.
Tutkimuksen keskeisimmät tulokset osoittavat, että Kokeilun paikka -rahoitusalusta osittain muodostaa valtionhallintoon innovaatioille suotuisan fraktaalimaisen rakenteen. Sillä on fraktaaliorganisaatiolle tunnusomaisia piirteitä, kuten tietotriadi, monikerroksiset tiedon konvergenssin mahdollistavat ba-tilat sekä tiedon hankinnan ja hyödyntämisen prosessit. Kokeilun paikasta kuitenkin puuttuu dynaamista fraktaaliorganisaatiota ajava phronesis eli verkoston kaikille tasoille jaettu käytännön viisaus. Organisaatiotasolla valtioneuvoston kansliasta tunnistettiin joitakin fraktaaliorganisaation tunnuspiirteitä, mutta niiden todettiin olevan jonkin verran vinoutuneita ja rajoittuneita. Valtioneuvoston kansliassa tietotriadin painopiste näytti olevan eksplisiittisessä tiedossa ja jaettua phronesista rajoittivat lukuisat eri tekijät, kuten hierarkkiset organisaatiorakenteet ja asenteet, toimivaltakysymykset, siiloutuneet toimintatavat, riittävän autonomian puute ja joskus jopa lainsäädäntö.
Tutkielmassa esitetään tulosten perusteella tehtyihin päätelmiin toimenpidesuosituksia sekä jatkotutkimusaiheita. Suomalaista julkisen hallinnon kontekstia ei ole aikaisemmin tarkasteltu dynaamisen fraktaaliorganisaation valossa, joten mallin kehittely antaisi välineitä tietojohtamisen kehittämiselle, kun julkishallinnon toimintaympäristö alati laajenee erilaisiin verkostomaisiin ekosysteemeihin ja digitaalisiin ympäristöihin
