National and regional net nitrogen balances in Finland in 1990-2005

Nitrogen (N) balance has been identified as a principal agri-environmental indicator. In addition to national N balances, calculation of N balances for different agricultural regions is also recommended. In this study, national and regional net N balances for Finland were calculated. The net N balance is the result of deducting the NH3-N losses from manure and fertilisers from the gross N balance. The N balance calculation was based on data for Finnish Rural Centres and calculated per cultivated hectare. The main data inputs for the calculations were agricultural and environmental statistics, coefficients of manure excretion and crop N concentrations. Finnish national net N balance decreased from 90 kg ha–1 in 1990 to 50 kg ha–1 in 2005. The decrease in regional N balances was of the same magnitude. The main reason for the lower N balances was reduced use of mineral N fertilisers. Variation in the N balances was due to yield levels varying according to growing season conditions. The Rural Centres with intensive animal production tended to generate the highest N balances

Kasvipeitteisyys, eroosio ja ravinnekuormitus : kirjallisuuskatsaus

vokKirjasto Aj-kMK

Surface and Subsurface Phosphorus Discharge from a Clay Soil in a Nine-Year Study Comparing No-Till and Plowing

201

Nutrient losses from organic and conventional crop rotations - a case study on fine sand soil

P and N losses were highest from the conventional crop rotation. The losses were most affected by single management practices. The four-year study is, however, too short for soil derived, long-term differences to come fully out in the leaching losses

Kevyt syysmuokkaus puntarissa

Kyntöä kevyempi syysmuokkaus näyttäisi hieman vähentävän typen huuhtoutumista. Samalla se kuitenkin myös lisää vesistöjä rehevöittävän fosforin päästöjä. Tutkimuksessa havaittiinkin, että typen ja fosforin päästöjen samanaikainen vähentäminen voi olla hankalaa. Tämän vuoksi tarvitaan yhä enemmän lohkokohtaista harkintaa siitä, minkä ravinteen kuormituksen rajoittaminen on kulloinkin tärkeintä.vokmk

Catch crops as universal and effective method for reducing nitrogen leaching loss in spring cereal production: A meta-analysis

201

Regional P stocks in soil and in animal manure as compared to P requirement of plants in Finland : Baltic Forum for Innovative Technologies for Sustainable Manure Management. WP4 Standardisation of manure types with focus on phosphorus

Fosfori on välttämätön kasvinravinne, jonka saatavuus riippuu mm. maan helppoliukoisen fosforin pitoisuudesta ja fosforilannoituksesta. Fosforilannoitus ja maan helppoliukoinen fosfori vaikuttavat myös fosforin huuhtoutumisriskiin. Fosforihuuhtoumien minimoimiseksi fosforilannoitus tulisi tarkentaa kasvien tarpeen mukaiseksi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin alueellinen fosforilannoitustarve pyrittäessä 95 %:iin maksimisadosta ja huomioiden maassa olevat fosforireservit (viljavuusuuttoinen fosfori) sekä kunnassa muodostuva lantafosforin määrä. Peltolohkojen viljavuusanalyysitiedot koostuivat viljelijöiden vuosina 2005-2009 ottamista ja viljavuuslaboratorioiden analysoimista maanäytteistä (1 008 302 maanäytettä). Kuntakohtaiset eläinmäärät toimittivat Tilastokeskus (TIKE), Suomen Hippos ry, Saga Furs Oyj ja Kopenhagen Fur. Eläinten lannan sisältämä fosforimäärä arvioitiin perustuen MTT:n ruokintakokeisiin. Suomalaisten peltolohkojen keskimääräinen fosforiluku oli 13,0 mg l-1. Maalajeittain ryhmiteltynä vastaavat fosforiluvut savimailla, karkeammilla kivennäismailla ja orgaanisilla mailla olivat 12,3, 13,9 ja 9,8 mg l-1. Noin puolessa analysoiduista maanäytteistä (49 %) fosforin saatavuus ei ollut kasvin kasvua rajoittava tekijä, toisin sanoen näillä mailla ei ole fosforilannoitusvastetta viljaa tai nurmea viljeltäessä. Maalajeittain tarkasteltuna vastaavat osuudet savimaille, karkeammille kivennäismaille ja orgaanisille maille olivat 69, 47 ja 14 %. Manner-Suomen ELY-keskuksista Varsinais-Suomen alueella on eniten peltolohkoja (73 %), missä fosfori-lannoituksella ei saada satovastetta. Ahvenanmaalla vastaava osuus on 76 %. Kotieläinlannan sisältämä fosforimäärä oli 17,5 milj. kg vuonna 2011, koostuen pääasiassa naudan- (9,8 milj. kg), sian- (3,6), turkiseläin- (1,8) ja kananlannasta (1,5). Suurin osa lantafosforista (42 %) muodostui Pohjanmaalla. Lantafosforia riittäisi viljellylle peltopinta-alalle tasaisesti levitettynä 8,8 kg ha-1, kun koko lannoitustarve on 8,6 kg ha-1. Lantafosforin lisäksi väkilannoitefosforia käytettiin 5,6 kg ha-1 vuonna 2011. Koska peltojen fosforiluvulla on merkittävä vaikutus fosforin huuhtoutumispotentiaaliin, olisi fosforilannoitus säädettävä kasvien tarpeen mukaiseksi. Näin voitaisiin aikaa myöten alentaa maan fosforilukuja ja vähentää fosforin huuhtoutumista. Tällä hetkellä lantafosforilla voitaisiinkin korvata väkilannoitefosforin käyttö kokonaan. Tämä vaatii kuitenkin lantafosforin kuljettamista kauemmaksi lannan syntysijoilta, mikä ei nykyisillä tekniikoilla ja hintasuhteilla ole taloudellisesti kannattavaa. Myös ympäristölainsäädäntö sallii nykymuotoisen fosforin käytön.201

Suomen peltojen maalajit, multavuus ja fosforipitoisuus : Vuodet 1996–2000 ja 2005–2009

Julkaisuun on koottu tietoja Suomen peltomaiden muokkauskerroksen lajitekoostumuksesta (maalajista), orgaanisen aineksen määrästä (multavuudesta), happamuudesta ja maan viljavuusfosforipitoisuudesta vuosilta 1996–2000 (noin 880 000 maanäytettä) ja 2005–2009 (noin miljoona näytettä). Maanäytteet ovat viljelijöiden tai maatalousneuvojien ottamia osana vapaaehtoista maatalouden ympäristökorvausta. Aiemmissa yhteenvedoissa tiedot on esitetty jakaumien keskilukuina ja varsinaiset jakaumat vain kuvina ilman jaottelua maalajien mukaan. Tässä julkaisussa tiedot on raportoitu maalajiryhmittäin koko valtakunnan, ELY-keskusten ja yksittäisten kuntien tasolla. Kuntatason tietoja on mahdollista koota esimerkiksi vesistöjen valuma-alueita kattaviksi tietueiksi. Fosfori on tärkeä kasvinravinne ja samalla kriittinen maatalouden vesistövaikutusten kannalta. Raportin liitetaulukoissa esitetään maan viljavuusfosforin keskiarvot, mediaanit ja jakaumat. Fosforilukujen jakaumat esitetetään tiiviisti summajakaumina, joista voidaan palauttaa alkuperäisten jakaumien muodot. Palautetut jakaumat vastaavat alkuperäisiä jakaumia sitä paremmin, mitä suurempaan tulosjoukkoon tiedot perustuvat. Summaries based on large data sets on soil test phosphorus (STP) concentrations, soil types, organic matter contents and pH of Finnish agricultural soils have been earlier published at intervals, and they cover data analysed from 1955 to 1985. This report is another publication in this tradition and it covers two more recent 5-yr periods, 1996–2000 and 2005–2009. Data for our report were obtained from commercial soil testing laboratories, and includes results of about 880,000 soil samples for the period 1996–2000, and about one million samples for the period 2005–2009. The Finnish Agri-Environmental Programme (FAEP), in effect since 1995, stipulates farmers to sample their fields every 5 years in a commercial soil testing laboratory. Hence, data of the two reported 5-yr periods should, by and large, include data from the same field population. Commitment to the FAEP has been high ever since the Programmes were launched; FEAP regulations cover over 90% of the farms and about 95% of the agricultural land in the country. Agricultural land in Finland comprises of about 2.3 million hectares, so one sample in our dataset would on average correspond to about 2.5 hectare field area. In the earlier statistics, STP were reported as means and median values, distributions were only shown in figures, and the STP distributions of different soil types were not separable. In this report, we tabulate STP distributions according to soil types as cumulative frequencies. These can be backtransformed to original distributions with one STP unit resolution; the larger are the number of data and the narrower it’s distribution over the STP scale, the better back-transformed distributions correspond to the original ones. Data are made available for different scales: the whole country, administrative regions, and individual municipalities. The municipality level data allows building subsets according to river or lake catchment borders, as example.201

Effective green manuring via biogas production

The preliminary results show that the benefit from anaerobic digestion of the green manure leys seem to be based more on biogas energy production than for higher yields after anaerobic digestion. The N leaching risk is under determination