Exposing the role of relational capabilities in business–research–government cooperation : examples from the transition towards a bioeconomy in Finland

An organization’s capability to build, handle and exploit relationships and learn from these relations, defined here as relational capabilities, is increasingly important in a networked economy and in innovation activities. The paper introduces a framework that helps understand and analyse the relational capabilities of various organizations engaged in innovation activities. Based on theoretical discussion and empirical analysis the paper argues that the literature on organizational level capabilities and relational capabilities would benefit from deeper integration with the systems of innovation perspective. The empirical findings from three Finnish regions indicate that relational capabilities become particularly relevant in research–business–government cooperation contributing to innovation in the field of bioeconomy. Relational capabilities embedded in an organization’s capability configurations can boost the efficient use of that organization’s resources, bring greater flexibility, a chance to create value in networks and support renewal and innovation. Missing or underdeveloped relational capabilities may also hinder an organization’s ability to tap into the economic opportunities that arise leading to failures at the regional and system level thus hampering the transition towards a bioeconomy.publishedVersionPeer reviewe

Alueiden kyky uudistua : Kyvykkyydet siirtymässä kohti osaamis- ja innovaatiovetoista biotaloutta

Alueiden kyky uudistua ja siihen yhä kiinteämmin liittyvä siirtymä kohti biotaloutta ovat herättäneet kasvavaa mielenkiintoa tutkimuksellisesta ja laajemmin yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Biotaloudesta on ennakoitu merkittävää talouden kasvun uutta aaltoa ja innovaatiotoiminnan ajuria. Siirtymä fossiilitaloudesta kohti uusiutu- vien luonnonvarojen hyödyntämiseen, kestävään tuotantoon ja kulutukseen perustuvaa biotaloutta haastaa alueita etsimään omia menestystekijöitään. Ennen kaikkea siirtymä haastaa alueilla toimivia yrityksiä ja muita taloudellisia toimijoita uudistu- maan. Biotalouden siirtymään ja alueiden menestykseen olennaisesti vaikuttavat toimijoiden kyvykkyydet ja niiden rakentumisen alueellinen konteksti on kuitenkin tunnettu melko heikosti. Suomi on kymmenien muiden Euroopan ja maailman maiden tavoin laatinut strategian biotalouden edistämiseksi. Biotalouden varaan on laskettu Suomessa suuria odotuksia. Lisäksi Suomea on pitkään pidetty kansainvälisesti innovaatiovetoisen kasvun ja innovaatiopolitiikan mallimaana. Suomi on kuitenkin jäänyt 2010-luvulla jälkeen useista verrokkimaista talouden kehityksessä ja tutkimus- ja kehityspanostuksissa. Myöskään biotalouden kehitys ei ole toistaiseksi saavuttanut sille asetettuja kunnianhimoisia taloudellisia kasvutavoitteita. Suomen tilanne tarjosi tälle tutkimukselle erityisen mielenkiintoisen kontekstin tutkia, millaisia resursseja ja kyvykkyyksiä tarvitaan alueiden taloudellisessa uudistumisessa kohti osaamis- ja innovaatiovetoista biotaloutta. Tämän tutkimuksen merkittävin tieteellinen kontribuutio aikaisempaan kirjallisuuteen nähden on tutkimuksessa rakennettu analyyttinen viitekehys innovaatiotoiminnan kyvykkyyksien analysointiin erityyppisissä organisaatioissa ja alueellisessa kontekstissa. Tutkimus lisää ymmärrystä näiden kyvykkyyksien merkityksestä ja roolista alueiden uudistumisessa. Lisäksi tutkimus auttaa ymmärtämään nykyisen innovaatiopolitiikan toteuttamisen kompleksista luonnetta ja haasteita. Käytännön näkökulmasta kyvykkyyksiä analysoimalla voidaan auttaa eri organisaatioiden johtoa tunnistamaan, mihin suuntaan niiden kannattaisi kehittää resurssejaan ja kyvykkyyksiään biotalouden siirtymän kaltaisessa merkittävässä muutoksessa. Tutkimus korostaa, että alueiden uudistumisessa on tarkasteltava kyvykkyyksiä kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa alueen resurssiperustan, innovaatiotoimintaa harjoittavien organisaatioiden ja toimijaverkostojen kyvykkyyksien tarkempaa analyysiä. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota innovaatiopolitiikan merkitykseen taloudellisten toimijoiden kyvykkyyksien suuntaamisessa. Empiirinen tarkastelu osoittaa, että yritysten, korkeakoulujen ja julkisten organisaatioiden innovaatiotoimintaan liittyvissä kyvykkyyksissä on nähtävissä yhteisiä piirteitä. Tutkimuksen mukaan dynaamisilla kyvykkyyksillä ja verkostokyvykkyyksillä on hyvin olennainen merkitys organisaatioiden uudistumisessa ja alueiden siirtymässä kohti osaamis- ja innovaatiovetoista biotaloutta. Lisäksi eri organisaatioiden kyvykkyyksillä on alueiden uudistumisessa toisiaan täydentävä rooli. Tutkimus osoittaa, että näiden kyvykkyyksien pitkäjänteiseen kehittämiseen ei ole kiinnitetty innovaatiopolitiikassa riittävästi huomiota. Tutkimuksen tulokset vahvistavat kuvaa siitä, että Suomen innovaatiopolitiikka ajautui 2010-luvun aikana kriisiin ja koko vuosikymmentä on leimannut uuden suunnan etsintä. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että laajamittainen siirtyminen osaamis- ja innovaatiovetoiseen biotalouteen on Suomessa vasta alkanut. Kyvykkyyksien kehittyminen ja kehittäminen edellyttää pitkäjänteistä työtä, mikä haastaa Suomessa nykyisen varsin lyhytjänteisen kansallisen innovaatiopolitiikan ohjelmaperusteisen syklin. Siirtymän edellyttämissä systeemisissä innovaatioprosesseissa on tärkeä mobilisoida laajasti erilaisia toimijoita ja niiden kyvykkyyksiä. Alueellisen innovaatiopolitiikan toteuttamisessa korostuu tutkimuksen mukaan alueen toimijoiden resurssi- ja osaamisperustan vankka tuntemus ja siihen pohjautuen biotalouden erilaisten tule- vaisuuden vaihtoehtojen yhteinen hahmottaminen. Alueellisella tasolla toimijoiden on tärkeä käynnistää, ylläpitää ja koordinoida prosesseja, joilla tuetaan yritysten ja muiden organisaatioiden kyvykkyyksien täydentävää kehitystä ja rakennetaan kyvykkyyksiä biotalouden innovaatiotoiminnalle.Regional capabilities in economic renewal processes and the transition towards a bioeconomy have received growing interest from scientists and policymakers. Bioeconomy is predicted to be a significant new wave of economic growth and a driver of innovation. The transition from a fossil fuel economy towards a bioeconomy, utilization of renewable natural resources and sustainable production and consumption challenges regions to build their own success factors in the bioeconomy. Above all, the transition challenges companies and other economic actors to renew them- selves. Thus, there has been a need for more information on the capabilities of the actors that are essential to the transition towards a bioeconomy and regional eco- nomic renewal. Moreover, the regional context of these organizational capabilities is poorly understood. Like dozens of other countries in Europe and across the world, Finland has drawn up a strategy to promote the bioeconomy. Great expectations have been placed on the opportunities around the bioeconomy in Finland. In addition, Finland has been internationally recognised for its innovation-driven growth and innovation policy. However, in the 2010s, Finland has lagged behind many reference countries in terms of economic development and research and development expenditure. Moreover, the development of the bioeconomy has not reached the ambitious economic growth targets envisioned in the 2014 bioeconomy strategy. The situation in Finland provided a very interesting context for this dissertation to examine the resources and capabilities required in the economic renewal process of regions towards a knowledge- and innovation-driven bioeconomy. The most significant scientific contribution of this study compared to previous literature is the analytical framework for analysing the capabilities of innovation activities in different types of organizations in a regional context. The research increases the understanding of the importance and the role of these capabilities in the renewal of regions. Moreover, this research helps to understand the complex nature and challenges in the implementation of contemporary innovation policy. From a practical point of view, the analysis of capabilities helps the managers of different organizations to identify in which direction they possibly should develop their re- sources and capabilities in a significant transition such as the transition towards a bioeconomy. The study emphasizes a comprehensive and complementary examination of capabilities in the renewal of regions, whereby the resource base of the region and the capabilities of organizations contributing to innovation activities and actor networks are examined together. In addition, it is important to pay attention to the relevance of innovation policy in directing the capabilities of economic actors. The empirical analysis show that the capabilities related to innovation activities in companies, universities and public organizations share common features. The re- search indicate that dynamic abilities and network capabilities are essential in the renewal of organizations and at the same time in the transition of regions towards a knowledge- and innovation-driven bioeconomy. The capabilities of different organizations play a complementary role in the renewal of regions. The research show that innovation policy has not paid enough attention to the long-term development of these capabilities. The results of the study confirm that Finnish innovation policy had drifted into a crisis during the 2010s with the search for a new direction lasting the entirety of the following decade. Moreover, the results suggest that a large-scale transition towards a knowledge- and innovation-driven bioeconomy has only just begun in Finland. The development of capabilities is a long-term task, which challenges the program- based cycle of the current short-term national innovation policy. The transition and the systemic innovation processes emphasize the need to mobilize a variety of actors and their capabilities. When implementing the regional innovation policy, it is important that the actors recognize the resources and capabilities of the region, and jointly identify different future opportunities for the bioeconomy. Moreover, it is important that regional actors initiate, maintain and coordinate processes that sup- port the development of the capabilities of companies and other organizations in the construction of the future bioeconomy

Diminished brain responses to second-language words are linked with native-language literacy skills in dyslexia

Dyslexia is characterized by poor reading skills, yet often also difficulties in second-language learning. The differences between native- and second-language speech processing and the establishment of new brain representations for spoken second language in dyslexia are not, however, well understood. We used recordings of the mismatch negativity component of event-related potential to determine possible differences between the activation of long-term memory representations for spoken native- and second-language word forms in Finnish-speaking 9-11-year-old children with or without dyslexia, studying English as their second language in school. In addition, we sought to investigate whether the bottleneck of dyslexic readers' second-language learning lies at the level of word representations or smaller units and whether the amplitude of mismatch negativity is correlated with native-language literacy and related skills. We found that the activation of brain representations for familiar second-language words, but not for second-language speech sounds or native-language words, was weaker in children with dyslexia than in typical readers. Source localization revealed that dyslexia was associated with weak activation of the right temporal cortex, which has been previously linked with word-form learning. Importantly, the amplitude of the mismatch negativity for familiar second-language words correlated with native-language literacy and rapid naming scores, suggesting a close link between second-language processing and these skills.Peer reviewe

Kulttuurin aluetietoperustan esiselvitys

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti aluetietoperustan esiselvityksen vuoden 2017 lopulla ja tekijäksi valittiin MDI Public Oy kumppaninaan Taideyliopisto. Työ pohjautuu Kulttuuripolitiikan strategiaan 2025 ja taiteen ja kulttuurin alueellisuutta koskeviin suuntaviivoihin. Esiselvitys sisältää kartoituksen kulttuurin aluetietolähteistä ja arvion niiden toimivuudesta suhteessa kulttuuripolitiikan alueellisiin tavoitteisiin ja tehtäviin. Lisäksi esiselvityksessä kartoitetaan kulttuuripolitiikkaan liittyvän aluetiedon puutteita. Selvityksessä kuvataan kulttuurin rahoitukseen, luovan talouden ja kulttuurialojen työllisyyteen, kulttuuripalvelujen tarjontaan ja käyttöön, taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin sekä kulttuuriympäristöihin ja alueellisiin identiteetteihin liittyvät käytettävissä olevat tietolähteet ja tiedot. Lisäksi listataan kuhunkin teemaan liittyvät tiedontuotannon kehittämistarpeet ja kehittämisehdotukset. Kehittämisehdotuksissa esitetään muun muassa tietoperustan laajentamiseen, yhdenmukaistamiseen, käytettävyyteen ja saatavuuden kehittämiseen sekä tiedolla johtamiseen ja tiedon hyödyntämiseen liittyviä toimenpiteitä. Aluetietoperustaa kartoittanutta esiselvitystä on tavoitteena hyödyntää aluekehittämisen työkaluna. Tavoitteena on taiteen ja kulttuurin sisällyttäminen paremmin alueelliseen ja paikalliseen kehittämistyöhön, mikä ei tapahdu ilman riittävän vahvaa tietoperustaa. Tietolähteitä ja niihin liittyviä tietoja ja indikaattoreita voidaan hyödyntää niin valtakunnallisella, alueellisella kuin paikallisella tasolla

Kohti uusia maakuntia. Sote- ja maakuntauudistuksen toimeenpanon esivalmisteluvaiheen yhteenveto

Pääministeri Juha Sipilän hallitus on uudistamassa suomalaista sosiaali- ja terveydenhuollon järjestel-mää sekä aluehallintoa. Uudistuksessa kootaan noin 425 olemassa olevaa paikallis- ja aluehallinnon organisaatiota 18 maakunnalliseksi organisaatioksi. Samalla noin 215 000 henkilötyövuotta siirtyy uu-siin, perustettaviin maakuntiin. Uudistuksella on vaikutuksia kaikkiin hallinnon tasoihin sekä alueilla että valtakunnallisesti. Tämä raportti käsittelee sote- ja maakuntauudistuksen valmistelua ja toimeenpanoa. Raportin sisältö painottuu uudistuksen esivalmistelun ensimmäiseen vaiheeseen, joka päättyi 30.6.2017. Hallituksen heinäkuun alussa tekemän uuden linjauksen mukaan uudistuksen valmistelua jatketaan siten, että siirtyvien tehtävien järjestämisvastuu siirtyy maakunnille 1.1.2020. Maakuntien väliaikaishallinto aloittaa 1.6.2018. Tutkimus on luonteeltaan kehittävää tutkimusta, jossa on pyritty tukemaan uudistuksen suunnittelua ja toimeenpanoa. Samalla on pyritty tuottamaan käytännönläheistä ja välittömästi hyödynnettävissä ole-vaa aineistoa uudistuksen kansalliseen ja alueelliseen valmisteluun. Raportin lopussa esitetään tutki-muskonsortion päätelmiä ja kehittämisehdotuksia uudistuksen toimeenpanon ja jatkovalmistelun terä-vöittämiseks

Kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen osaamiskeskuksen (KEINO) arviointi

Pääministeri Sipilän hallitus päätti keväällä 2017 kestävien ja innovatiivisten hankintojen verkostomaisen osaamiskeskuksen perustamisesta (KEINO). Politiikkatavoitteena oli tukea innovatiivisten julkisten hankintojen määrän kasvattamista viiteen prosenttiin kaikista hankinnoista sekä bio- ja kiertotalouden strategisten tavoitteiden toteutusta. Kuuden organisaation muodostama verkostomainen KEINO-osaamiskeskus on toiminut vuoden 2018 maaliskuusta lähtien, ja meneillään on kolmas toimintakausi. Työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta vuoden 2020 lopulla käynnistettiin KEINOn toiminnan arviointi, jossa on arvioitu KEINOn toimintaa ja verkostomaisen toimintamallin tuloksellisuutta, laadittu yleinen vaikuttavuusmalli KEINOn toiminnan ja arvioinnin tueksi sekä esitetty suositukset KEINOn toimintamallin kehittämiseksi. Arvioinnin perusteella KEINO-osaamiskeskus on kansallisesti merkittävä taho kestävien ja innovatiivisten hankintojen edistämisessä. Osaamiskeskus kokoaa onnistuneesti keskeisiä toimijoita sekä osaamista yhteen ja on toteuttanut sille asetettuja tavoitteita. Jatkossa toiminnan strategisuuden säilyttämiseen, toimivien käytäntöjen levittämiseen ja skaalaamiseen sekä edelläkävijähankintojen edistämiseen on kiinnitettävä vahvemmin huomiota. Arvioinnissa laadittiin kuusi suositusta, jotka liittyvät KEINOn strategiseen rooliin, verkostomaisen toimintamallin vaikuttavuuden ja asiakasymmärryksen vahvistamiseen, vuorovaikutteisen ohjauksen kehittämiseen ja pitkäjänteisempään toiminnan suunnitteluun

Kuntien talouden liikkumavara ja sopeutuspotentiaali maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeen

Selvitystyön tavoite oli arvioida maakunta- ja soteuudistuksen toteutuessa kuntiin jäävää 13-14 mrd. euron palvelukokonaisuutta sopeuttamisen näkökulmasta. Tavoitteena oli saada käsitys siitä, kuinka paljon kunnat laajentavat kuntiin jäävissä tehtävissä palveluja yli lakisääteisen vähimmäistason ja kuinka ne aikovat jatkossa kasvattaa tai supistaa tehtävien resursointia. Selvityksen mukaan koko maan tasolla laajennusten kustannus on yli 600 milj. euroa (112 euroa/ asukas). Selvitys tehtiin kunnille kohdennetulla kyselyllä. Toiseksi arvioitiin kuntien palveluiden yksikkökustannusten määrällisiä eroja sekä sitä, mistä yksikkökustannusten erot syntyvät. Selvityksen perusteella kuntiin jäävien palveluiden yksikkökustannuksissa on erittäin suuria eroja. Jos tavoitekustannukseksi asetetaan järjestyksessä sadanneksi pienimmillä yksikkökustannuksilla kunnissa toteutetut palvelut, on kuntien yhteenlaskettu teoreettinen sopeutusvara lähes 3 mrd. euroa (548 euroa/asukas). Lisäksi selvitettiin, millaisissa kunnissa sopeutusvara on suuri ja pieni. Tätä tarkasteltiin yksikkökustannuksittain erityisesti yleisen valtionosuuden valtionosuusperusteilla, mutta myös muilla relevantiksi katsotuilla taustamuuttujilla. Taustamuuttujien riippuvuudet olivat melko pieniä. Yksikkökustannusten vertailua heikentää kuntien erilaiset tavat kirjata palveluiden menoja ja tuloja – näin erityisesti sisäisissä vuokrissa. Kun tarkastellaan lueteltuja sopeutusmahdollisuuksia, voidaan olettaa, että kunnilla on uudistuksen jälkeen – toki myös ennen uudistusta – suuri teoreettinen sopeutusvara. Tämän varan käyttäminen kaventanee palveluiden laajuutta, mutta ei välttämättä laatua. Palveluita sopeuttava kunta pystyy helpommin rahoittamaan palvelunsa veroprosenttia kasvattamatta. Toisaalta kokemusperäisesti voidaan sanoa, että edullisenkin yksikkökustannuksen kunnassa palvelun järjestämistä voidaan tehosta

Toiminnalliset alueet ja kasvuvyöhykkeet Suomessa

Tässä raportissa käsitellään hallinnollisista rajoista riippumattomia toiminnallisia aluekokonaisuuksia. Toiminnallisia alueita rajataan päivittäisen ja viikoittaisen liikkumisen näkökulmasta sekä paikallisella että seudullisella tasolla. Lähtöaineistona käytetään paikkatietoja työssäkäynnistä ja kyselytietoa asioinnin suuntautumisesta. Tuloksena on tuotettu jatkossa helposti toistettava menetelmä aluerajausten tuottamiseksi. Kaupunkikeskusten väliin sijoittuvia kasvuvyöhykkeitä luokitellaan alueellisen vuorovaikutuksen sekä liikennejärjestelmään ja saavutettavuuteen perustuvan vuorovaikutuspotentiaalin perusteella. Vuorovaikutusta tarkastellaan erityisesti työssäkäynnin, liikennevirtojen ja yritysten välisten yhteyksien pohjalta. Vyöhykkeiden muutoksia lähestytään väestön, muuttoliikkeen, työllisyyden, työpaikkakehityksen, rakentamisen ja yritysten kehitysnäkymien kautta. Vyöhykkeiden merkityksen analysointi perustuu myös aluekehittämisen toimijoiden haastatteluihin ja yrityksille tehtyyn verkkokyselyyn sekä kansainvälisiin vertailukohtiin. Keskeisinä toimenpide-ehdotuksina nostetaan esille tietoperustan vahvistaminen, seudullisen suunnittelun vahvistaminen, vaikutusarviointien kehittäminen, vuorovaikutuksen lisääminen, aluekehittämisen keskustelujen kehittäminen, kasvuvyöhykkeiden pitkän aikavälin kehittäminen sekä kestävän liikkumisen edistämine

Työkokeilu TE-toimiston palveluna Asiakkaiden, työkokeilupaikkojen ja TE-toimiston asiantuntijoiden kokemuksia työkokeilusta

Tutkimuksessa on selvitetty työkokeilua TE-toimiston asiakkaiden, työkokeilupaikkojen ja asiantuntijoiden näkökulmista. Työkokeilun taloudelliset hyödyt ovat suurempia kuin sen kustannukset. Työkokeilu edistää osallistujien tilannetta sekä työllistymisen että opintoihin ohjautumisen näkökulmasta. Työkokeilun ei kuitenkaan havaittu aikaansaavan myönteisiä vaikutuksia vaikeammissa tilanteissa oleville henkilöille. Työkokeilua tulee jatkaa ja kehittää. Se tulisi yhdistää tiiviimmin muihin palveluihin, opiskeluun ja kielitaidon kehittämiseen. Työkokeilussa tulee painottaa kokeiluluonnetta ja kannustaa osallistumiseen. Hallinnollinen prosessi tulisi sähköistää. Työkokeiluun liittyvien väärinkäytösten estämiseksi tarvitaan selkeämpää ohjeistusta sekä systemaattista valvontaa. TE-toimistoihin tulee nimetä työkokeiluvastaavat. Lisäksi tarvitaan koulutusta ja toimintatapojen yhdenmukaistamista. Osana tutkimusta selvitettiin rekrytointikokeilua kokonaisuutena. Rekrytointikokeilu on palveluna vaikutuksiltaan myönteinen, sillä se on johtanut isolla osalla osallistujista työllistymiseen. Rekrytointikokeilu on palveluna kuitenkin vähän käytetty. Rekrytointikokeilua tulisi jatkaa, mutta sen aikana maksetut tuet tulisi uudistaa. TEM:n yhteyshenkilö: asiantuntija Joni Rehunen, alueet ja kasvupalvelut -osasto, puh. +358 2950 47394

Sosiaali- ja terveysjärjestöt uudistajina? : Selvitys STEA-avusteisesta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta

Tämän selvityksen tavoitteena oli parantaa ymmärrystä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta (TKI-toiminta) sekä kuvata järjestöjen ja STEA-rahoituksen roolia TKI-toiminnassa. Suomessa on noin 10 000 rekisteröityä sosiaali- ja terveysalan yhdistystä. Suuri osa toiminnasta on erilaista auttamista, tukea, neuvontaa, koulutusta tai vapaaehtoistoimintaa, jonka kustannuksista osa katetaan ulkopuolisilla avustuksilla. Selvityksessä käytetty aineisto koostui kahdesta keskeisestä aineistosta. Ensimmäisen muodostavat 21 tapaustutkimukseen valittua STEA-avustusta saanutta kohdetta ja hanketta sote-järjestöissä. Näiden tapausten osalta tehtiin analyysi kirjalliseen aineistoon, jossa oli järjestöjen toimittamia hakemuksia, väli- ja loppuraportteja, tuloksellisuus- ja vaikutusselvityksiä sekä STEAn laatimat palautteet. Toisen osan aineistosta muodostaa kysely, joka lähetettiin 1 863 järjestölle, jotka olivat hakeneet STEA-avustusta vuodelle 2020. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 20,67 %. Selvityksen perusteella sosiaali- ja terveysalan järjestöjen TKI-toiminta painottuu kehittämistoimintaan, ja sitä voidaan luonnehtia tietoisuus- tai toimintalähtöiseksi. Tietoisuuslähtöisen toiminnan tavoitteena on parantaa ihmisten tietoisuutta ja ymmärrystä, kun taas toimintalähtöisen toiminnan tavoitteena on saada aikaa muutos toimintatavoissa. Selvityksen lopuksi esitetään kehittämissuosituksia järjestöille, STM:lle ja STEAlle sekä kansalliseen innovaatiopolitiikkaan laajemmin