Mukautuvan häiriönpoistoalgoritmin kehitys reaaliaikaisia aivosähkökäyrämittauksia varten

Työn tavoitteena oli kehittää algoritmi aivosähkökäyrän häiriöiden reaaliaikaiseen poistamiseen. Työ oli osa uuden laitteen kehitysprojektia, jossa pyritään vähentämään tietyntyyppisiin aivosähkökäyrämittauksiin kuluvaa aikaa ja helpottamaan mittausten suorittamista. Mittaukset tehtiin laitteen kahdeksankanavaisella prototyypillä. Artefaktojen ominaispiirteet määritettiin kokeellisesti. Tärkeimmiksi häiriölähteiksi todettiin silmien räpäytykset, silmien liikkeet, pään liikuttaminen sekä purenta. Ensisijaisesti häiriöiden tunnistamisessa käytettiin laskennallisesti kevyitä virtuaalikanavamenetelmiä, jotka hyödynsivät havaittuja piirteitä. Menetelmiä kehitettiin edelleen useiden koemittausten avulla. Myöhemmissä versioissa algoritmi saatiin mukautumaan erilaisiin mittaustilanteisiin ja muutoksiin mittauksen kuluessa. Lopullinen algoritmi on huomattavasti tehokkaampi ja luotettavampi kuin aiemmin käytetyt reaaliaikaiset menetelmät. Aiemmat menetelmät ovat perustuneet yksittäiseen raja-arvoon ja niiden hylkäysprosentit ovat korkeintaan 80% käytettäessä samoja kriteereitä kuin tässä työssä. Viimeisimmissä suorituskykykokeissa algoritmi tunnisti ja hylkäsi noin 99% artefaktoista ja hylkäyksistä yli 98% oli oikeaan osuneita. Kokeessa käytettiin useita koehenkilöitä ja mittaustilanne oli mahdollisimman tarkasti laitteen todellista käyttötilannetta jäljittelevä. Tämä osoittaa, että algoritmi on erittäin tehokas ja pystyy mukautumaan sopivaksi kullekin koehenkilölle normaaleissa mittaustilanteissa. Lopullisessa muodossaan kahdeksankanavainen algoritmi soveltuu mainiosti projektissa kehitettävän laitteen häiriönpoistoalgoritmiksi. Se on tehokas, luotettava ja laskennallisesti verraten kevyt. Mikäli laitteesta kehitetään jatkossa versio, jossa häiriönpoisto tapahtuu sulautetulla prosessorilla, on kehitetty algoritmi varteenotettava ehdokas toteutukseksi. Myös muunlaiset aivosähkökäyrälaitteet ovat potentiaalisia sovelluskohteita algoritmille, sillä häiriönpoisto on eräs niiden yleisimmistä heikkouksista.The purpose of the work was to develop an online algorithm for electroencephalograph (EEG) artefact removal. The work was part of a project developing a novel device for easier and faster recording of event related potentials (ERPs). A prototype of the device was used in the recordings involved in the development of the algorithm. The properties of the artefacts were studied experimentally. Most important artefact sources turned out to be blinks, eye movements, head movements, and jaw muscle activations. The primary methods used in artefact detection were several virtual channel methods that are computationally light and take advantage of the experimentally determined properties. Several developments were made to the methods with the aid of further experimental data. In later versions adaptive features were introduced to the algorithm, allowing it to adjust to changes in measurement conditions without outside interruption. The final version of the algorithm is more powerful and robust than other online solutions. Earlier solutions have relied on a single potential threshold and have reached only 80% accuracy at best when assessed using the same criteria as the algorithm presented here. In the latest performance tests the algorithm detected and rejected approximately 99% of all artefacts, with over 98% of the rejections being correct. Several test subjects were used in the tests and the recording set-up closely mimicked the set-up where such a device would be used in reality. The tests prove that the algorithm is very powerful and can adapt to different subjects under ordinary but not necessarily identical conditions. In the final version presented in this work the eight channel algorithm is well suited to remove the artefacts present in the data measured by the device. It is powerful, reliable, and efficient compared to the alternatives. If the device is developed to include an embedded processor for artefact rejection the algorithm is a good candidate for implementation. The algorithm could also be of use in other EEG applications after some minor modifications, because artefact detection is one of the most common weaknesses of the devices

Osallistujien kuvauksia TTT-ryhmän vaikutuksista

Keväällä 2009 suunnittelimme ja toteutimme toimeentulotuen työttömille asiakkaille suunnatun TTT(talous, terveys, työ)-ryhmän osana opintoihimme liittyvää harjoittelua. Ryhmän tarkoituksena oli tarjota osallistujille tietoa liittyen talouteen, terveyteen ja työhön. Ryhmän tavoitteena oli tukea osallistujien aktivoitumista, elämänhallintaa ja voimaantumista sekä tätä kautta saada aikaan positiivista muutosta osallistujan elämässä. Opinnäytetyössämme tutkimme ryhmän vaikutuksia osallistujien näkökulmasta. Opinnäytetyö on osa Laurea-ammattikorkeakoulun ja Espoon keskuksen aikuissosiaalityön yhteistyöhanketta. Sekä TTT-ryhmä että opinnäytetyömme on toteutettu yhteistyössä Espoon keskuksen aikuissosiaalityön kanssa. Opinnäytetyömme tavoitteena oli tuottaa tietoa ryhmän vaikutuksista osallistujien elämässä sekä siitä, kuinka ryhmälle asetetut tavoitteet olivat toteutuneet. Tavoitteenamme oli lisäksi opinnäytetyöllämme tuottaa tietoa, joka tukee pohdintaa siitä, tulisiko TTT-ryhmän toimintaa jatkaa Espoon keskuksen aikuissosiaalityössä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Opinnäytetyömme kohdejoukkona olivat TTT-ryhmään osallistuneet. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä. Tulokset osoittivat TTT-ryhmän mahdollistaneen osallistujille tiedon saannin. Saatu tieto koettiin hyvin erilaisena. Tieto oli mahdollistanut osallistujien eteenpäin ohjautumisen. Ryhmän jälkeen osallistujien elämässä oli tapahtunut muutosta, johon myös tiedon saannilla oli ollut yhteys. Tuloksista tuli myös ilmi, että joidenkin kohdalla näkyvää muutosta ei ryhmän jälkeen ollut tapahtunut. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että ryhmä oli tukenut osallistujien aktivoitumista, voimaantumista ja elämänhallintaa. Osallistujat olivat tunnistaneet omia voimavarojaan ja heidän tunne omista mahdollisuuksista vaikuttaa omaan elämään oli lisääntynyt. Tulosten perusteella voidaan todeta, että osallistujilla oli ollut yksilöllisiä tekijöitä, jotka saattoivat vaikuttaa ryhmälle asetettujen tavoitteiden toteutumiseen. Ryhmän mahdollista jatkoa suunniteltaessa tulisi pohtia kenelle ryhmä suunnataan sekä huomioida rajalliset aika ja henkilöstöresurssit. Lisäksi tulisi uudelleen miettiä ryhmään ohjautumista, ryhmän kestoa sekä ohjaajien roolia ryhmässä.We planned and implemented a TTT-group for income support clients as a part of our practical training during spring 2009. The meaning of the group was to offer information about economy, health and employment. The aim was to support activation, life management and empowerment and to achieve positive changes in the participants’ life. In our thesis we studied the effects of the TTT-group from the point of view of the participants. This thesis is a part of a co-operative project between Laurea University of Applied Sciences and adult social work in Central Espoo. Both the TTT-group and our thesis were implemented in co-operation with adult social work in Central Espoo. The aim of our thesis was to provide information about the effects of the TTT-group in the participants’ lives and how the goals of the TTT-group were achieved. In addition our aim was to provide information to support argumentation in the discussion whether the TTT-group should be continued in adult social work in Central Espoo. This thesis has been conducted with a qualitative research method. The material collection was carried out with a theme interview. The target group of our thesis was the participants of the TTT-group. The material was analyzed with theory-based content analysis. The findings showed that the TTT-group made obtaining information possible for the participants of the group. The information obtained was experienced in very different ways. The information had also enabled the participants to direct forward in their lives or to different services. After the group there had been changes in the participants’ lives and obtaining information had had an effect. The findings also showed that no particular change was noticed among some participants of the group. Based on the findings, the TTT-group had supported activation, life management and empowerment. The participants had recognized their resources and their sense of their possibilities to influence their own lives had increased. Based on the findings it can be noted that there have been individual factors which may have affected the TTT-group’s goals. When planning the continuation of the TTT-group, the target should be considered and the limited time and personnel resources should be noticed. In addition the duration of the TTT-group, the role of the group counselor and the method to become a member of the group should reconsidered

Laaja turvallisuus, ideaali oikeus, konfliktinen ICC : kriittinen analyysi inhimillisestä turvallisuushallinnasta kansainvälisen rikostuomioistuimen kontekstissa

Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on tutkia globaalia inhimillistä turvallisuushallintaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) kontekstissa. Väitän, että inhimillinen turvallisuushallinta on ollut epäonnistunutta ICC:n kontekstissa. Hahmotan niitä lähtökohtia, mistä inhimillinen turvallisuushallinnan diskurssi on noussut, miten se on johtanut ICC:n rakentumiseen ja miksi se on epäonnistunut erityisesti tässä kontekstissa. Inhimillisen turvallisuushallinnan epäonnistuminen heijastuu ICC:n epäonnistumisena. Inhimillinen turvallisuushallinta on luonut kokonaisvaltaisen viitekehyksen, joka tunnistaa inhimillisen turvallisuuden toteutumiseen tarvittavat keskinäisesti riippuvuussuhteessa olevat tekijät. Kuitenkin sitä on sovellettu ensisijaisesti kapeiden oikeudellisten instrumenttien välityksellä, joita oikeutetaan rule of law’n kautta. ICC on esimerkki tällaisen kehityksen institutionaalisesta muodosta. Analyysissani osoitan, että nykymuodossaan ICC on inhimillisen turvallisuushallinnan projektina tuomittu epäonnistumaan, koska se toiminnassaan ajautuu konfliktisiin suhteisiin valtioiden kanssa ja jättää huomioimatta ratkaisevat rakenteelliset tekijät. Jotta ICC voi täyttää tavoitteensa, sille on välttämätöntä 1) tunnustaa poliittisuutensa ja pyrkimys tietynlaiseen oikeudenmukaisuuteen ja 2) arvioida kriittisesti rule of law’n merkitys itseisarvollisena tekijänä sekä yhä kasvavan rakenteellisen köyhyyden ja eriarvoisuuden keskinäisriippuvuus kasvaviin ihmisoikeusrikkomuksiin. On kuitenkin nähtävissä kehityskulku, joka osoittaa, että ICC:n toimintaperiaatteiden muutos on välttämätöntä. Lähestyn tutkielmani tehtävää poikkitieteellisesti kriittisen koulukunnan ajattelijoiden kautta. Globaalin hallinnan turvallisuusdiskurssia hahmotan kansainvälisten suhteiden turvallisuutta ja kehitystä koskevan kirjallisuuden kautta. Rule of law’n ja kansainvälisen oikeuden merkitystä turvallisuushallintaan analysoin taas kriittisen kansainvälisen oikeuden ja oikeusfilosofian näkökulmasta

Sisäilman radoniin liittyvät riskikäsitykset : Ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma

1. paino

Bone as a Possible Target of Chemical Toxicity of Natural Uranium in Drinking Water

Uranium accumulates in bone, affects bone metabolism in laboratory animals, and when ingested in drinking water increases urinary excretion of calcium and phosphate, important components in the bone structure. However, little is known about bone effects of ingested natural uranium in humans. We studied 146 men and 142 women 26–83 years of age who for an average of 13 years had used drinking water originating from wells drilled in bedrock, in areas with naturally high uranium content. Biochemical indicators of bone formation were serum osteocalcin and amino-terminal propeptide of type I procollagen, and a marker for bone resorption was serum type I collagen carboxy-terminal telopeptide (CTx). The primary measure of uranium exposure was uranium concentration in drinking water, with additional information on uranium intake and uranium concentration in urine. The data were analyzed separately for men and women with robust regression (which suppresses contributions of potential influential observations) models with adjustment for age, smoking, and estrogen use. The median uranium concentration in drinking water was 27 μg/L (interquartile range, 6–116 μg/L). The median of daily uranium intake was 36 μg (7–207 μg) and of cumulative intake 0.12 g (0.02–0.66 g). There was some suggestion that elevation of CTx (p = 0.05) as well as osteocalcin (p = 0.19) could be associated with increased uranium exposure (uranium in water and intakes) in men, but no similar relationship was found in women. Accordingly, bone may be a target of chemical toxicity of uranium in humans, and more detailed evaluation of bone effects of natural uranium is warranted

Radonkysely työsuojeluhenkilöille

Tässä raportissa esitellään tuloksia kyselystä, jolla STUK kartoitti työsuojeluhenkilöiden tietämystä radonmittausvelvollisuudesta sekä sitä, minkälaista tietoa työpaikkojen radonasioista tarvitaan. Tulosten perusteella kehitetään radonviestintää työsuojeluhenkilöille. Kyselyyn vastasi 2 241 työsuojeluhenkilöä 2 875 työpaikan osalta. Suurin osa (n. 60 %) vastaajista tiesi, kuuluiko työpaikka mittausvelvollisuuden piiriin. Isossa osassa (n. 68 %) mittausvelvollisista työpaikoista sisäilman radonmittaukset oli tehty. Kuitenkin jopa 116 työpaikan osalta vastaajaa ilmoitti, että työpaikka kuuluu mittausvelvollisuuden piiriin, mutta mittauksia ei ole tehty. Noin viidesosa vastaajista ilmoitti kaipaavansa tietoa tai tukea työpaikan sisäilman radonasioihin liittyen. Eniten tietoa kaivattiin siitä, onko oma työpaikka mittausvelvollinen työpaikka ja kenen vastuulla mittaukset ovat. Lisäksi työsuojeluhenkilöt kaipasivat perustietoa tai kattavaa informaatiopakettia radonasioista sekä siitä, miten sisäilman radonmittaukset hoidetaan käytännössä; mistä radonmittauspurkkeja saa ja mitä mittaukset maksavat. Raportissa kuvataan myös pääkohdat ennen työsuojeluhenkilöiden kyselyä tehdystä hankkeesta, jossa palvelumuotoilun keinoin pohdittiin työsuojelupäälliköiden tietoisuuden edistämistä työpaikkojen radonasioissa

Työpaikkojen radonpitoisuudet hyvin ilmaa läpäisevällä maalla

Hankkeessa mitattiin sisäilman radonpitoisuus 454 työpaikalla, jotka sijaitsevat hyvin ilmaa läpäisevällä maalla, mutta eivät kuitenkaan sijaitse työpaikkojen radonin mittausvelvoitealueilla radonpitoisuuksien vuosikeskiarvojen tilastojen perusteella. Mitatuista työpaikoista vain 3,3 % sisäilman radonpitoisuus oli suurempi kuin työpaikkojen sisäilman radonpitoisuuden viitearvo 300 Bq/m3. Tämä on selvästi vähemmän kuin aikaisemmissa mittausvelvoitealueilla tehdyissä valvontahankkeissa, joissa viitearvoa suurempia radonpitoisuuksia on mitattu 8–55 % työpaikoista. Työpaikkojen radonvalvontaa tulee tehdä riskiperusteisesti siten, että valvontaa kohdennetaan alueille, joilla viitearvoa suuremmat sisäilman radonpitoisuudet ovat todennäköisimpiä. Tämän hankkeen perusteella mittausvelvoitealueiden ulkopuolella olevat hyvin ilmaa läpäisevällä maalla sijaitsevat työpaikat eivät vaikuta olevan tällaisia. Tämä johtunee siitä, että hyvin ilmaa läpäisevän maan aiheuttama lisäys sisäilman radonpitoisuuteen riippuu maa-aineksen huokoisuuden lisäksi myös kiviaineksen uraanipitoisuudesta. Näin ollen maaperän keskimääräistä suurempi uraanipitoisuus ja maan hyvä ilman läpäisevyys yhdessä saattavat selittää enemmän rakennusten suurentunutta sisäilman radonpitoisuuden riskiä, verrattuna pelkkään maaperän ilman läpäisevyyteen

Kysely asuntojen radonkorjauksista : STUK-B 274

STUK teki kyselytutkimuksen pientaloasuntojen radonkorjauksista vuonna 2019. Tarkoituksena oli saada tarkempaa tietoa yksittäisistä radonkorjausmenetelmistä. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun kysely tehtiin pelkästään sähköisenä. Kutsuja lähetettiin 498 kohteeseen (talouteen) ja vastauksia saatiin 152 ja lopulliseen aineistoon hyväksyttiin 99 kohdetta (20 %). Radonkorjausten tehokkuuksista saatiin samanlaisia tuloksia kuin aikaisemmissakin tutkimuksissa. Radonpitoisuus oli pienentynyt keskimäärin 53 % (mediaani 57 %). Tehokkaimmat menetelmät olivat radonputkiston aktivointi, radonkaivo ja radonimuri. Radonkorjaus asuntoon maksoi tyypillisesti 1000–5000 euroa (mediaani 2300 euroa), kun radonkorjaus oli teetetty kokonaan yrityksellä. Kun radonkorjaus oli tehty kokonaan tai osittain itse, se oli maksanut tyypillisesti 200–1000 euroa (mediaani 500 euroa). Radonkorjaukseen kulunut aika ensimmäisestä, korkean radonpitoisuuden osoittaneesta, mittauksesta vaihteli välillä 3–33 vuotta. Neljännes kyselyyn vastanneista oli tehnyt ensimmäisen mittauksen vuonna 2006 tai sitä ennen. Näissä kohteissa radonkorjauksia on siis tehty melko kauan

Päiväkotien sisäilman radonkartoitus 2014–2015 : Ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma

Säteilyturvakeskus (STUK) kutsui marras-joulukuussa 2014 61 kunnan päiväkodit mittaamaan sisäilman radonpitoisuuden 1.11.2014-30.4.2015. Valituissa kunnissa työpaikkojen ja julkisten tilojen radonmittaus on pakollinen (ST-ohje 12.1, 2011). Näiden kuntien alueella tunnistettiin yhteensä 945 kunnallista tai yksityistä päiväkotia tai ryhmäperhepäivähoitopaikkaa. Kodeissa annettava perhepäivähoito ei kuulunut hankkeeseen. Hankkeen tarkoituksena oli vähentää päiväkodeissa työskentelevien sekä hoidossa olevien lasten radonaltistusta. Tässä raportissa käytetty nimitys päiväkoti viittaa sekä päiväkoteihin että ryhmäperhepäiväkoteihin. 1.11.2014-30.4.2015 välisenä aikana yhteensä 482 päiväkotia mittasi sisäilman radonpitoisuuden. Niiden päiväkotien, joissa radon oli mitattu aikaisemmin tai päiväkoti oli lopettamassa toimintaansa lähiaikoina, ei tarvinnut tehdä radonmittausta. Ne päiväkodit (n=116), jotka eivät olleet mitanneet radonia aikaisemmin mutta eivät myöskään tehneet mittauksia 1.11.2014-30.4.2015, saivat määräyksen tehdä mittaukset 2015–2016. Keskimääräinen sisäilman radonpitoisuus päiväkodeissa oli 81 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3) ja mediaani 33 Bq/m3. Ainakin yhden mittauspisteen radonpitoisuus ylitti toimenpidearvon 400 Bq/m3 kaikkiaan 17 päiväkodissa (4 %). Suurin päiväkodin radonpitoisuus oli 2426 Bq/m3. Päiväkotien sisäilman radontilanteen voidaan todeta olevan yleisesti ottaen hyvä. Vaikka hankkeeseen osallistuneet päiväkodit sijaitsivat korkean radonpitoisuuden alueilla, niiden keskimääräinen sisäilman radonpitoisuus oli pienempi kuin suomalaisten asuinrakennusten keskimääräinen sisäilman radonpitoisuus 109 Bq/m3. Myös muiden suomalaisten julkisten tilojen (esim. sairaalat, vanhainkodit) jotka mitattiin STUKin radonmittauspurkeilla 1.11.2014-30.4.2015 välisenä aikana, sisäilman radonpitoisuus oli korkeampi: 101 Bq/m3. Niille päiväkodeille, joissa yhdenkin mittauspisteen sisäilman radonpitoisuus ylitti 400 Bq/m3, STUK antoi toimenpidemääräyksiä sisäilman radonpitoisuuden tarkentamiseksi tai pienentämiseksi. Yli puolet suomalaisten keskimääräisestä vuotuisesta säteilyannoksesta on peräisin sisäilman radonista, jolle altistuminen aiheuttaa Suomessa noin 300 keuhkosyöpätapausta vuodessa. Radonin aiheuttama keuhkosyöpäriski on suurempi tupakoitsijoille. Säteilyannos kertyy ihmiselle koko eliniän ajan, joten on tärkeää, että lasten altistumista sisäilman radonille vähennetään