Al-Holin leirin suomalaislapset: Uhreja vai turvallisuusuhkia? Laadullinen tutkimus suomalaisten ISIS-taistelijoiden lapsista käytävästä julkisesta keskustelusta ja aiheeseen kietoutuvasta asiantuntija- ja viranomaispuheesta

Uutistoimisto CNN:n julkaisi maaliskuun 2019 alkupuolella videon, jossa haastateltiin Syyrian koillisosissa sijaitsevalla al-Holin leirillä oleskelevaa naista. CNN:n julkaisemassa videossa suomalaiseksi paljastunut ”Sanna” kertoi haluavansa palata Suomeen. Pian selvisi, ettei videolla esiintynyt suomalaisnainen ollut suinkaan pakolaisleirin ainoa suomalainen. Suomessa kyseinen video ja al-Holin leirin tilanne saivat nopeasti aikaan valtavan mediamyllyn, joka johti laajaan julkiseen keskusteluun pakolaisleirillä olevien suomalaislasten ja -naisten tilanteesta sekä heidän auttamisestaan. Tilanne ei kuitenkaan tullut täytenä yllätyksenä Suomen päättäjille ja viranomaisille tai kansainväliselle asiantuntijayhteisölle, sillä vierastaistelijoiden ja heidän perheenjäsentensä Eurooppaan palaamiseen oltiin ehditty varautua jo useiden vuosien ajan. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia ja peilata Syyrian al-Holin leirillä olevista suomalaislapsista käytyä julkista keskustelua sekä aiheen parissa työskentelevien asiantuntijoiden näkemyksiä ja ohjeistuksia tilanteeseen liittyen. Tutkielma muodostuu kahdesta aineistosta, joista ensimmäinen koostuu Helsingin Sanomien verkkolehden julkaisuihin 1.2.2019 – 16.9.2019 välisenä aikana kirjoitetuista kommenteista. Toisen aineiston muodostavat eurooppalaisen asiantuntijaverkosto Radicalisation Awareness Networkin kolme dokumenttia. Helsingin Sanomien verkkokeskustelut tarjoavat erinomaisen tilaisuuden tutkia ajankohtaista aihetta sekä sitä, miten julkisessa keskustelussa suhtaudutaan leirillä turvattomissa oloissa oleskeleviin suomalaislapsiin ja samalla heidän äiteihinsä. Radicalisation Awareness Networkin dokumentteja tutkimalla voidaan taas selvittää, miten Euroopan maiden tulisi toimia leiriltä mahdollisesti palaavien yksilöiden kanssa sekä millaisia vaikeuksia näihin palaajiin saattaa liittyä. Tutkielmassa peilataan toisiinsa kahta varsin erilaista puhetapaa: kansan käymää julkista keskustelua sekä asiantuntijaverkoston tuottamaa asiantuntija- ja viranomaispuhetta. Aineistot on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Helsingin Sanomien verkkokeskusteluista identifioitiin yhteensä viisi suurta teemaa. Nämä pääteemat kietoutuvat lasten auttamiseen ja vastaavasti lasten auttamatta jättämiseen, huostaanottoon sekä lasten ja äitien toisistaan erottamiseen, erilaisiin kuluihin ja riskeihin sekä niin sanottuun Suomi ensin -ajatteluun, sekä yhteiskuntaan ja muihin kommentoijiin kohdistettuun kritiikkiin. Radicalisation Awareness Networkin dokumenteista tunnistettiin useita palaajiin liittyviä haasteita ja toisaalta hyviksi havaittuja toimintamalleja ja suosituksia. Verkoston asiantuntijoiden mukaan merkittävimmät vaikeudet liittyvät eri alojen toimijoiden työssään kohtaamiin ongelmiin, yhteiskunnalliseen turvallisuuteen sekä lasten terveyteen, kehitykseen ja yhteiskuntaan integroimiseen. Asiantuntijoiden esittämät suositukset sen sijaan kohdistuvat ensisijaisesti moniammatilliseen yhteistyöhön, lasten mielenterveyteen ja tilanteen arvioimiseen, lapsiin kohdistuviin interventioihin, koulujen toimintaan, huostaanottoon ja perheen kanssa työskentelyyn sekä päättäjien velvollisuuksiin. Sekä Helsingin Sanomien verkkokeskusteluissa että Radicalisation Awareness Networkin dokumenteissa esiintyy useita keskenään samoja teemoja, kuten lasten huostaanotto sekä lasten ja äitien mahdollisesti aiheuttamat turvallisuusuhkat. Vaikka aineistoista onkin löydettävissä keskenään samoja teemoja, painotetaan ja lähestytään teemoja varsin erilailla. Siinä missä verkkokeskusteluissa korostetaan Suomen kontekstia ja Suomen kansallista etua, keskitytään RAN-verkoston dokumenteissa eurooppalaiseen kontekstiin ja lasten edun painottamiseen. Tutkielma antaakin viitteitä siitä, minkälainen ilmapiiri ja minkälaiset toimenpiteet leiriltä palaavia lapsia ja naisia saattavat Suomessa odottaa

Al-Holin leirin suomalaislapset: Uhreja vai turvallisuusuhkia? Laadullinen tutkimus suomalaisten ISIS-taistelijoiden lapsista käytävästä julkisesta keskustelusta ja aiheeseen kietoutuvasta asiantuntija- ja viranomaispuheesta

Uutistoimisto CNN:n julkaisi maaliskuun 2019 alkupuolella videon, jossa haastateltiin Syyrian koillisosissa sijaitsevalla al-Holin leirillä oleskelevaa naista. CNN:n julkaisemassa videossa suomalaiseksi paljastunut ”Sanna” kertoi haluavansa palata Suomeen. Pian selvisi, ettei videolla esiintynyt suomalaisnainen ollut suinkaan pakolaisleirin ainoa suomalainen. Suomessa kyseinen video ja al-Holin leirin tilanne saivat nopeasti aikaan valtavan mediamyllyn, joka johti laajaan julkiseen keskusteluun pakolaisleirillä olevien suomalaislasten ja -naisten tilanteesta sekä heidän auttamisestaan. Tilanne ei kuitenkaan tullut täytenä yllätyksenä Suomen päättäjille ja viranomaisille tai kansainväliselle asiantuntijayhteisölle, sillä vierastaistelijoiden ja heidän perheenjäsentensä Eurooppaan palaamiseen oltiin ehditty varautua jo useiden vuosien ajan. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia ja peilata Syyrian al-Holin leirillä olevista suomalaislapsista käytyä julkista keskustelua sekä aiheen parissa työskentelevien asiantuntijoiden näkemyksiä ja ohjeistuksia tilanteeseen liittyen. Tutkielma muodostuu kahdesta aineistosta, joista ensimmäinen koostuu Helsingin Sanomien verkkolehden julkaisuihin 1.2.2019 – 16.9.2019 välisenä aikana kirjoitetuista kommenteista. Toisen aineiston muodostavat eurooppalaisen asiantuntijaverkosto Radicalisation Awareness Networkin kolme dokumenttia. Helsingin Sanomien verkkokeskustelut tarjoavat erinomaisen tilaisuuden tutkia ajankohtaista aihetta sekä sitä, miten julkisessa keskustelussa suhtaudutaan leirillä turvattomissa oloissa oleskeleviin suomalaislapsiin ja samalla heidän äiteihinsä. Radicalisation Awareness Networkin dokumentteja tutkimalla voidaan taas selvittää, miten Euroopan maiden tulisi toimia leiriltä mahdollisesti palaavien yksilöiden kanssa sekä millaisia vaikeuksia näihin palaajiin saattaa liittyä. Tutkielmassa peilataan toisiinsa kahta varsin erilaista puhetapaa: kansan käymää julkista keskustelua sekä asiantuntijaverkoston tuottamaa asiantuntija- ja viranomaispuhetta. Aineistot on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Helsingin Sanomien verkkokeskusteluista identifioitiin yhteensä viisi suurta teemaa. Nämä pääteemat kietoutuvat lasten auttamiseen ja vastaavasti lasten auttamatta jättämiseen, huostaanottoon sekä lasten ja äitien toisistaan erottamiseen, erilaisiin kuluihin ja riskeihin sekä niin sanottuun Suomi ensin -ajatteluun, sekä yhteiskuntaan ja muihin kommentoijiin kohdistettuun kritiikkiin. Radicalisation Awareness Networkin dokumenteista tunnistettiin useita palaajiin liittyviä haasteita ja toisaalta hyviksi havaittuja toimintamalleja ja suosituksia. Verkoston asiantuntijoiden mukaan merkittävimmät vaikeudet liittyvät eri alojen toimijoiden työssään kohtaamiin ongelmiin, yhteiskunnalliseen turvallisuuteen sekä lasten terveyteen, kehitykseen ja yhteiskuntaan integroimiseen. Asiantuntijoiden esittämät suositukset sen sijaan kohdistuvat ensisijaisesti moniammatilliseen yhteistyöhön, lasten mielenterveyteen ja tilanteen arvioimiseen, lapsiin kohdistuviin interventioihin, koulujen toimintaan, huostaanottoon ja perheen kanssa työskentelyyn sekä päättäjien velvollisuuksiin. Sekä Helsingin Sanomien verkkokeskusteluissa että Radicalisation Awareness Networkin dokumenteissa esiintyy useita keskenään samoja teemoja, kuten lasten huostaanotto sekä lasten ja äitien mahdollisesti aiheuttamat turvallisuusuhkat. Vaikka aineistoista onkin löydettävissä keskenään samoja teemoja, painotetaan ja lähestytään teemoja varsin erilailla. Siinä missä verkkokeskusteluissa korostetaan Suomen kontekstia ja Suomen kansallista etua, keskitytään RAN-verkoston dokumenteissa eurooppalaiseen kontekstiin ja lasten edun painottamiseen. Tutkielma antaakin viitteitä siitä, minkälainen ilmapiiri ja minkälaiset toimenpiteet leiriltä palaavia lapsia ja naisia saattavat Suomessa odottaa

Kustannusten ennustaminen rakennushankkeessa

Tämän työn tarkoituksena oli tutkia kustannusten ennustamista rakennushankkeessa tapaustutkimuksen avulla. Työn toimeksiantaja on ottanut käyttöönsä uuden talouden seurantaan ja toiminnan ohjaukseen tarkoitetun ohjelmiston historiansa suurimmassa projektissa, joka on projektiallianssi-urakkamuodoltaan poikkeuksellinen. Työn kautta saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kohdeyrityksen tulevissa hankkeissa. Työ toteutettiin anonyyminä. Työn teoreettisessä viitekehyksessä keskityttiin johdon laskentatoimen rooliin yrityksen päätöksenteossa, projektityöskentelyn vaikutuksiin kustannushallintaan sekä projektiallianssin asettamiin haasteisiin. Laadulliseksi tutkimusmenetelmäksi valittiin kustannusten ennustamisen vastuuhenkilöiden ryhmähaastattelu, jonka tuloksia syvennettiin kuukausittaisten ennustepalaverien aikana pidettyjen muistioiden avulla. Työn tuloksiksi on koottu ennustamisprosessin suurimmat ongelmakohdat, joita ovat viestinnän puute sekä projektin että yrityksen sisällä, muutokset yrityksen sisäisessä projektikohtaisessa kustannusrakenteessa sekä Huubia-ohjelman puutteet. Osa ongelmista voidaan johtaa allianssi-toteutusmuodosta johtuviksi. Työn pohjalta voidaan todeta, että kustannusten ennustaminen on yrityksen maksukyvyn kannalta kriittinen työtehtävä, jonka epäonnistuessa yrityksen toiminta voi kärsiä

Päiväkotien ilmanvaihto ja sisäilman laatu

Opinnäytetyön tilaajana on Liikelaitos Oulun Tilakeskus, joka rakennuttaa ja ylläpitää Oulun kaupungin kouluja ja päiväkoteja. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kuuden eri ikäisen päiväkodin ilmanvaihdon laatua ja riittävyyttä varhaiskasvatuslain muutoksen myötä, joka käytännössä kasvatti päiväkotien ryhmien lapsimäärää. Päiväkodeiksi on valittu kaksi päiväkotia 1990-luvulta, kaksi 2000-luvun alkupuolelta ja kaksi vuonna 2016 valmistunutta kohdetta. Päiväkodeista valitaan yksi ryhmä, joka edustaa päiväkodin keskivertokäyttöä ja mitattiin sen lepo- ja ryhmähuoneen sisäilman laatua ja riittävyyttä. Mittaukset suoritettiin jokaisessa päiväkodissa yhden työpäivän aikana ja mittaukset jakautuivat kahteen osa-alueeseen: sisäilman laatuun ja riittävyyteen. Huoneista mitattiin hiilidioksidipitoisuudet, ilman lämpötila ja kosteus sekä hetkelliset tulo- ja poistoilman määrät paine-erolla mitaten. Mittaustuloksia verrattiin voimassa oleviin säännöstöihin. Kohteiden mittaustulokset olivat pääsääntöisesti vallitsevien säännösten mukaisia, joitakin hetkellisiä ylityksiä toki oli. Yllättävää oli, että jopa juuri valmistuneissa kohteissa ei ylletä suunnitteluarvoihin ja samaan aikaan melkein 30 vuotta vanhoissa kohteissa ei suurempia ylityksiä ollut ja ilmavirrat olivat lähellä suunnitteluarvoja