Instrumentalising therapeutic and enhancement drugs as pharmacological technologies with politicogenic drug effects

This paper continues to develop ‘drugs as instruments’ framework by reviewing Science and Technology Studies (STS), critical drug studies and anthropology of pharmaceuticals literature that frames drugs as pharmacological technologies. By discussing especially human enhancement drugs (HEDs) this approach is situated in the new materialist turn in critical drug studies. All drugs, medical and nonmedical, are framed as pharmacological technologies and discussed as nonhuman actors. When discussing drugs as technologies the paper will focus generally on their ‘social effects’ which include extra-pharmacological variables. These extra-pharmacological variables include what the author refers to as politicogenic drug effects, meaning effects that derive from contemporary drug policing.publishedVersionPeer reviewe

Älyä lääkkeistä ja päihteistä? : Hyötykäytön sosiologiaa käyttäjien näkökulmasta

publishedVersionNon peer reviewe

Pakon politiikkaa : Raskaana olevat päihdeongelmaiset naiset yhteiskunnallisen hallinnan kohteena

Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastainen hoito on esiintynyt erilaisissa poliittisissa dokumenteissa jo 1980-luvun lopulta lähtien. Tässä työssä tarkastellaan miltä poliittinen diskurssi liittyen raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaiseen hoitoon näyttäytyy 2000-luvulla ja katsotaan minkälaisia ongelmarepresentaatioita, kategorioita ja jännitteitä hoidosta käytävään poliittiseen keskusteluun liittyy. Lisäksi tarkastellaan miten tuossa diskurssissa käytetään tutkimus- ja asiantuntijatietoa apuna perustelemaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaisen hoitoa. Tutkimusaineistona käytetään Suomen eduskunnan kansanedustajien tekemät kirjalliset kysymykset ja näihin annetut asianomaisten ministerien vastaukset vuosilta 1999–2009, joissa käsitellään raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaista hoitoa, sekä vuonna 2009 ilmestynyt Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmäraportti, joka oli ensimmäinen nimenomaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoitoa käsittelevä valtiollinen työryhmäraportti. Tässä opinnäytetyössä käytettävä teoreettinen tausta ja siihen liittyvät käsitteet nojaavat ranskalaisen yhteiskuntateoreetikon ja historioitsijan, Michel Foucault´n, innoittamaan hallinnan analytiikkaan. Erityistä teoreettista selityspohjaa aiheelle antaa hallinnan analytiikan käsitykset riskeistä, sekä viimeaikainen yhteiskuntatieteellinen keskustelu nykyaikaisten lisääntymisteknologioiden vaikutuksesta raskaana olevaan naiseen ja sikiöön liittyviin kulttuurisiin käsityksiin sekä yhteiskuntapoliittisiin toimenpiteisiin. Aineisto analysoidaan Carol Bacchin (2009) kriittisen diskurssianalyysin avulla. Sekä teoreettista kehystä, että tutkimusmenetelmää yhdistää problematisaation käsite, joka on apuna osoitettaessa, kuinka asioiden määritteleminen ongelmallisiksi esittää nykyisyyden ja sen ilmiöt tietyllä tavalla. Näihin ongelmanasetteluihin tai ongelmarepresentaatioihin ja niihin mahdollisesti liittyviin ratkaisuehdotuksiin on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti. Kansanedustajien kysymysten ongelmarepresentaatiot on muotoiltu eri tavoin, mutta suurimpana ongelmana nähdään se, ettei raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen tahdonvastainen hoito ole vielä mahdollista Suomessa. Ongelmien ratkaisuksi kansanedustajat ehdottavat tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Ministerien vastauksissa ongelma ja sen ratkaisu muotoillaan eri tavalla. Ministerien ongelmarepresentaatioon sisältyy laajempi käsitys ongelman syistä, eivätkä he pidä ongelman ratkaisuna yksiselitteisesti tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Sekä kysymyksissä että vastauksissa käytetään tutkimustietoa korostamaan ongelman laajuutta ja tukemaan poliittisia argumentteja. Työryhmän raportin tarkastelu osoittaa, ettei raportissa tahdonvastaiseen hoitoon suhtauduta varauksettoman myönteisesti, vaan siihen liitetään useita ongelmia. Analyysi kuitenkin osoittaa, että lasten ja sikiön oikeuksien näkökulma on työryhmän esityksessä korostettuna, mikä osaltaan selittää miksi työryhmä esittää kannan, jonka mukaan raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen tahdonvastainen hoito olisi oikeutettua sikiön terveysvaaran perusteella. Jännite äidin vapausoikeuksien ja sikiön oikeuksien välillä, mikä esiintyi jo 1990- luvun poliittisissa dokumenteissa, on edelleen vahvasti läsnä. Tieteellisen tiedon käytön analyysi osoittaa, että vaikka raskaana olevien päihdeongelmaisten tahdonvastaista hoitoa perustellaan käyttäen argumentoinnin apuna tutkimustietoa, on kysymys kuitenkin enemmän poliittis-moraalinen, kuin tieteellinen. Tämän tutkimuksen mukaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaiseen hoitoon kytkeytyy tutkimustiedon ja siihen liittyvien asiantuntijoiden, riskilaskelmien ja biovallan vahva sidos

Twitter activity surrounding the Finnish green party's cannabis legalisation proposal : A mixed-methods analysis

Background: In September 2021, a Finnish political party, the Greens, voted to include cannabis policy reform in their party programme, which would legalise the use, possession, manufacture and sale of cannabis. A rapid public discussion has emerged on different social media platforms, including Twitter. Methods: We downloaded 10 days of Twitter data and prepared it for further text analysis, including sentiment, topic modelling and thematic content analysis. Results: Before the proposal, the average daily number of tweets was approximately 140. However, during the week of the proposal, there was a significant increase in tweet volume, reaching a peak of 6,600 tweets on a single day, with a daily average of over 2,700 tweets. Sentiment analysis showed that during the public discussion, the sentiment scores of the tweets were more likely to be positive. Through topic modelling analysis, we obtained the weight of the topic for each tweet, which enabled us to identify the most representative tweets in our corpus. To narrow the sample size for content analysis, we selected tweets that had a topic percentage distribution of over 0.95 (N=188) for closer thematic content analysis. Several positive and negative themes emerged, which were then categorised under broader topics. Similar themes were identified in the most retweeted, liked and commented tweets, which came mainly from known public figures, including politicians, health experts and NGO leaders. Conclusion: Our results show that the discussion was not limited to cannabis legalisation, but instead covered a variety of topics related to drug policy.Peer reviewe

Towards the smarter use of smart drugs: perceptions and experiences of university students in the Netherlands and Lithuania

The use of cognitive enhancement drugs (CEDs) among university students has raised widespread concerns about non-medical prescription drug use, safety, exam cheating, and study-related stress. While much of the empirical research to date has been conducted in the United States and Australia, this article examines perceptions and experiences of CED use among university students in the Netherlands and Lithuania. Our data comes from two qualitative studies and one mixed-methods study drawing in total of 35 semi-structured interviews (20 in the Netherlands; 15 in Lithuania) and from open-ended online survey responses among a convenience sample of 113 students in the Netherlands. Employing a crowded theory approach to interpret our qualitative data, we found most of our informants turned to CEDs to enhance their studying through better concentration and time management. Students used a broad range of pharmaceuticals (with and without a physician’s prescription), recreational drugs, and nutritional supplements as cognitive enhancers, were generally well informed about the safety and efficacy of the substances they used, experienced both beneficial and adverse effects, and self-regulated their CED use to balance these effects, ensuring that their use remained moderate and thoughtful

Sociodemographic differences and experienced effects of young adults who use cannabis mainly for self-medication versus recreationally in Finland

Purpose Cannabis use continues to increase worldwide, and a number of nation states are changing their cannabis policies. Policy changes require research into key populations, namely, people who use cannabis. This study aims to examine sociodemographic differences of young Finns who reported using cannabis mainly for self-medication versus mainly recreationally, as well as their reported effects of cannabis use. Design/methodology/approach The data come from an anonymous online survey (N = 247, 70.0% males, 25.9% females, 4.1% other) that was analysed using multiple logistic regression. The authors focused on whether various demographic indicators differed between those who reportedly used cannabis mainly for recreational purposes and mainly for self-medicinal purposes. The authors also qualitatively examined the respondents’ experienced effects of cannabis, both desired and undesired. Findings Being older and female, living in a smaller city and earlier age of initiation of cannabis use were statistically significant in predicting the medicinal use of cannabis. The majority of recreational effects were related to themes such as relaxation and pleasure, but many participants also reported desired medical effects. Similarly, many participants reported several undesired effects. Research limitations/implications Understanding especially young people’s motivations to use cannabis, which include using it for various medical effects, can improve the design of harm reduction and treatment programmes as well as enhance the well-being of people who use cannabis. Originality/value This study gives a nuanced account of sociodemographic factors and motivations of young people who use cannabis in Finland as well as the reported effects it has on them, which complements data from national drug surveys.Peer reviewe

The holistic effects of medical cannabis compared to opioids on pain experience in Finnish patients with chronic pain

Background: Medical cannabis (MC) is increasingly used for chronic pain, but it is unclear how it aids in pain management. Previous literature suggests that MC could holistically alter the pain experience instead of only targeting pain intensity. However, this hypothesis has not been previously systematically tested. Method: A retrospective internet survey was used in a sample of Finnish chronic pain patients (40 MC users and 161 opioid users). The patients evaluated statements describing positive and negative phenomenological effects of the medicine. The two groups were propensity score matched to control for possible confounding factors. Results: Exploratory factor analysis revealed three experience factors: Negative Side Effects, Positive Holistic Effects, and Positive Emotional Effects. The MC group (matched n = 39) received higher scores than the opioid group (matched n = 39) in Positive Emotional Effects with large effect size (Rank-Biserial Correlation RBC =.71, p <.001), and in Holistic Positive Effects with medium effect size (RBC =.47, p <.001), with no difference in Negative Side Effects (p =.13). MC and opioids were perceived as equally efficacious in reducing pain intensity. Ratings of individual statements were exploratively examined in a post hoc analysis. Conclusion: MC and opioids were perceived to be equally efficacious in reducing pain intensity, but MC additionally positively affected broader pain-related factors such as emotion, functionality, and overall sense of wellbeing. This supports the hypothesis that MC alleviates pain through holistically altering the pain experience.Peer reviewe

Smarter with Drugs? Sociology of cognitive enhancement drugs from user’s perspectives

Tässä artikkelipohjaisessa väitöskirjassa keskitytään kognitioon vaikuttavien psykoaktiivisten aineiden sosiologiaan käyttäjien näkökulmasta, varsinkin opiskelijoiden. Tutkimusmateriaali koostuu kvalitatiivisista haastatteluista, potilastapaustutkimuksesta, katsauksesta stimulanttien käytön yleisyyteen Suomessa ja Hollannissa sekä netnograafiseen videoainestoon Youtubessa (Hupli et al. 2016; 2019ab; Hupli 2018a; 2020a). Kaksi julkaistua haastattelututkimusta (Hupli et al. 2016; 2019b, ks. Taulukko 1), joissa käytettiin Crowded-teoriaa erillisten kvalitatiivisten aineistojen (N=35 ja kyselyaineiston (N=113) analysoimiseksi, osoittivat, että nuorilla aikuisilla Hollannissa ja Liettuassa on ollut erilaisia myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia useiden laillisten ja laittomien aineiden käytöstä. Kognition tehostajilla pyrittiin parantamaan yleisesti eri elämäntilanteita niin opiskelussa kuin töissä. Sekä itse diagnosoitujen että diagnosoimattomien opiskelijoiden kokemukset ja motivaatiot eivät eronneet suuressa määrin, mikä empiirisesti osoittaa, kuinka terapian ja tehostamisen välinen rajapinta on usein häilyvä. Tilastollisesti ei-edustava aineisto ja nojaaminen itseraportointiin psykiatrisen diagnoosin ja aineiden vaikutusten suhteen rajoittavat empiiristen havaintojen yleistettävyyttä ja vaativat lisätutkimusta aiheen parissa eri maissa. Kansainvälisten, eurooppalaisten ja kansallisten aineistojen välinen vertailu Suomen ja Hollannin välillä – keskittyen stimulanttien lääketieteelliseen ja eilääketieteelliseen käyttöön nuorten keskuudessa – osoitti erilaisia käyttötrendejä maiden välillä (Hupli 2020a). Näiden trendien eroja on kuitenkin haastavaa kattavasti arvioida erityisesti kognition tehostamisen suhteen, sillä tutkimustietoa ei Suomesta juuri ole verrattuna Hollantiin. Myöskään päihdepoliittinen keskustelu liittyen farmakologiseen neurotehostamiseen ei ole vielä alkanut Suomessa, toisin kuin osittain Hollannissa. Yhdessä osajulkaisussa kehitettiin digitaalista menetelmää uusien huumetrendien tavoittamiseksi (Hupli et al. 2019a). Youtubeen keskittyvässä netnograafisessa verkkotutkimuksessa tarkasteltiin psykedeelien mikroannosteluksi kutsuttua käyttötapaa. Vaikka analysoiduissa videoissa mainitut positiiviset vaikutukset ja annostelu käytännöt edellyttävät kriittistä lisäarviointia, toisin kuin laittomien huumeiden tyypillisiä käyttäjiä kuvataan yleisesti mediassa ja tutkimuksissa, analysoidut videot sisälsivät teemoja liittyen kokeelliseen menetelmään, itseseurantaan ja tutkimustulosten jakamisen tärkeyteen. Psykedeelien mikroannostelu on näennäisesti nouseva huumetrendi lisääntyneiden Youtubevideoiden sekä muiden mediasisältöjen ja kasvavan tieteellisen tutkimuksen perusteella. Tämän takia yksi tämän yhteenvetoartikkelin luvuista tarjoaa päivitetyn katsauksen psykedeelien mikroannosteluun ja siihen liittyviin tutkimushankkeisiin erityisesti kognitiivisen tehostamisen kannalta. Kannabiksesta kognitiivisena tehostajana keskustellaan myös lyhyesti. Psykedeelejä ja kannabinoideja käsitellään harvoin farmakologisessa neurotehostamiskirjallisuudessa, ja jopa näiden yhdisteiden terapeuttista tutkimusta on voimakkaasti rajoitettu. Yksi tämän väitöskirjan osajulkaisuista (Hupli 2018) sisältää ensimmäisen terveyssosiologisen potilastutkimuksen Suomessa asuvasta ADHD potilaasta, jolle määrättiin kannabinoiditerapiaa (Bedrocan®, Bediol®) aikuisiän ADHD:n hoitoon. Tapaustutkimus osittain vahvistaa kannabinoiditerapian potentiaalin hoitoresistenttien sairauksien hoidossa. Lisätutkimusten ja terveyspolitiikan uudistamisen tarve on kuitenkin ilmeinen tällä nopeasti kasvavalla lääkekannabinoidien alalla. Tämän väitöskirjan tulokset nostavat useita bioeettisiä ja päihdepoliittisia kysymyksiä farmakologisen hoidon ja tehostamisen välisestä hämärtyneestä rajapinnasta sekä laittomiksi luokiteltujen huumeiden ja laillisiksi määriteltyjen lääkkeiden välisestä poliittisesta ja sosiaalisesta kahtiajaosta. Tässä yhteenvetoartikkelissa kehitetään teoreettista viitekehystä, jonka mukaan kaikki psykoaktiiviset aineet voidaan luokitella ”farmakologisiksi neuroteknologioiksi”. Tarkoituksena on teoreettisesti päästä huume/lääke dikotomian yli tukeutuen tieteen- ja teknologiatutkimuksen (STS), kriittisen päihdetutkimuksen ja lääketieteellisen antropologian parissa kehitettyyn kirjallisuuteen. Myös medikalisaation ja erityisesti farmaseutikalisaation käsitteistä keskustellaan tarkasteltaessa ADHD- diagnoosin ja sen farmakologisen hoidon rinnakkaista kehittymistä. Viimeinen luku tarjoaa lisätutkimus ehdotuksia ja suosituksia tutkimusnäyttöön perustuvalle päihdepolitiikalle sekä esittelee nykyisen huumepolitiikan politogeenisiä vaikutuksia.This article-based dissertation focuses on the sociology of cognitive enhancement drugs from mainly student users’ perspectives. The research material consists of qualitative interview data, a patient case study, a general review of available prevalence data on stimulants and a netnographic study on Youtube (Hupli et al. 2016; 2019ab; Hupli 2018a; 2020a). Two interview studies (Hupli et al. 2016; 2019b, see Table 1) using ‘crowded theory’ to analyse separate qualitative data sets (N=35) and an online survey (N=113) showed that young students in the Netherlands and Lithuania had experienced a variety of positive and negative effects from using several legalised and illegalised drugs considered as “cognitive enhancers” in order to improve their life situations. The experiences and motivations of both self-reportedly diagnosed and those who did not report a psychiatric diagnosis did not differentiate to a large extent, empirically showcasing how the line between therapeutic and enhancement use is often blurred. Unrepresentative data sample and reliance on self-reports in terms of psychiatric diagnostics and drug effects limits the generalisability of the empirical findings and call for further study in this area in different country contexts. By comparing statistical data from Finland and the Netherlands (Hupli 2020a) - using available data sets from international, European and national sources in relation to both medical and extra-medical use of stimulants among young people - a general review study revealed differentiating stimulant use trends between the countries. However, the full scope of these differences is challenging to evaluate especially in relation to cognitive enhancement drug use, as there is a chronic lack of research data, or even policy discussion in Finland compared to the Netherlands on this particular user practice. To track new drug trends among young people by applying novel digital methods, a netnographic study on Youtube™ focused on a user practice called microdosing psychedelics (Hupli et al. 2019a). While the positive effects and dosing regimens mentioned in the six most viewed videos that were analysed require further critical evaluation, contrary to how typical users of illegalised drugs are often portrayed in the general media and science, these videos revolved around themes such as experiments, self-monitoring and the imperative of sharing research results. As microdosing psychedelics is seemingly a growing drug trend according to increasing Youtube video content and other media publications as well as scientific research, part of this PhD summary article will provide an update on microdosing psychedelics research especially in relation to cognitive enhancement. Cannabis as a potential cognitive enhancer is also briefly discussed. Psychedelics and cannabinoids are rarely discussed in the pharmacological neuroenhancement literature, and therapeutic research into these compounds has been severely restricted until recently. One of the studies in this dissertation (Hupli 2018a) includes the first medical sociological patient case study of a male patient living in Finland with Attention Deficit/Hyperactivity Disorder (ADHD) who was prescribed cannabinoid therapeutics (Bedrocan®, Bediol®) to treat his ADHD as the primary indication. The case study partly confirmed increasing research into the potential of cannabinoid therapeutics for treatment-resistant conditions, including adults suffering from ADHD, although further studies and health policy reform are required in the rapidly growing field of cannabinoids in medicine. The findings of this dissertation raise several bioethical and drug policy questions about the blurred line between pharmacological therapy and neuroenhancement, as well as the political and social dichotomy between prohibited versus promoted drugs. Using Science and Technology Studies (STS), critical drug studies and Anthropology of Pharmaceuticals literature, the author theoretically frames all classes of drugs as ‘pharmacological neurotechnologies’ in order to move beyond these dichotomies and to further develop sociology of technology and drugs. The sociological concepts of medicalisation and especially pharmaceuticalisation are discussed with a focus on the parallel development of the diagnosis of ADHD and the use of pharmacology in its treatment. The last chapter offers research and policy recommendations for evidence-based drug policy making and presents some politicogenic drug effects of current drug policing

Medicating the Side-Effects of Compulsory Education in a Competitive Global Economy

Kirjallisuusarvostel