Sata vuotta Stockmannin historiaa

Hulluja päiviä, huikeita vuosia : Stockmann 1862-2012 / Markku Kuisma, Anna Finnilä, Teemu Keskisarja & Minna Sarantola-Weiss. Helsinki : Siltala, 2012

Karibian historiaa ja kulttuuria

Arvosteltu teos: Karibian historia / Pekka Valtonen. [Helsinki] : Gaudeamus, [2017]

Stenberg-seminaari Turussa

Historiska samfundet i Åbo järjestivät seminaarin, jossa joukko eri alojen tutkijoita valotti Pehr Stenbergin (1758–1824) elämänvaiheita eri näkökulmista

Konsumerad och älskad till döds. Vilda och tama papegojor i den tidigmoderna Atlantiska världen

The article studies European, mainly French, descriptions of Caribbean parrots in the sixteenth and seventeenth centuries. By studying the natural and cultural history of parrots in the early modern period, it argues that the difference between the categories of wild and tame was an important distinction with regard to the use and value of parrots as items of consumption. The study also provides the opportunity to consider how the voice of the parrot can be heard in the accounts. The position of the parrot in the borderland between nature and culture makes it complicated to distinguish between the two categories. On the one hand, the parrot was expected to represent the wild tropical nature in the colonies but, on the other hand, it was seen as an amusing pet which adapted itself to the wishes and demands of humans by imitating their language. The “natural wildness” of the parrot is mentioned on several occasions as a non-wanted trait. The taming of parrots was aimed at making the parrots forget their wildness by removing them from their habitat and their fellow creatures, both geographically and symbolically, in order to be socialised into the human sphere. The gap between humans and animals is considerably narrower in descriptions of companion birds than in those depicting parrots in the wild. The traits that made parrots attractive to humans – their tasty meat, their spectacular beauty, and their ability to imitate human speach – constituted a winning combination in the early modern consumer society. The parrots themselves, however, come across as losers in the European colonisation of the Caribbean and the ensuing Columbian Exchange and Ecological Imperialism.Artikkelissa tarkastellaan ympäristöhistoriallisesta näkökulmasta eurooppalaisia, pääasiassa ranskalaisia kuvauksia karibialaisista papukaijoista 1600- ja 1700-luvuilla. Tutkimalla papukaijan varhaismodernin ajan luonto- ja kulttuurihistoriaa artikkeli esittää, että ero kategorioiden villi ja kesy välillä oli tärkeä distinktio suhteessa papukaijojen arvoon ja käyttötapaan kulutushyödykkeenä. Tutkimus tarjoaa myös mahdollisuuden selvittää, voiko papukaijan itsensä ääntä kuulla analysoiduissa kuvauksissa. Papukaijan sijoittumisesta kulttuurin ja luonnon rajalle johtuu, että jako näihin kahteen kategoriaan on ongelmallinen. Yhtäältä papukaija edusti villiä trooppista luontoa siirtomaissa, toisaalta se oli viihdyttävä lemmikki, joka sopeutui ihmisen toivomuksiin ja vaatimuksiin matkimalla hänen puhettaan. Papukaijojen ”luonnollinen villeys” nimettiin useissa tapauksissa ei-toivotuksi ominaisuudeksi. Kun papukaijoja kesytettiin, ne yritettiin saada unohtamaan oma villeytensä erottamalla ne lajitovereistaan ja viemällä ne pois elinalueiltaan sekä maantieteellisesti että symbolisesti. Näin papukaijojen ajateltiin ”sosialisoituvan” ihmisten maailmaan. Kuilu ihmisten ja eläinten välillä on merkittävästi kapeampi kuvauksissa papukaijoista lemmikkeinä kuin kuvauksissa villeistä papukaijoista. Papukaijan ominaisuudet, jotka tekivät siitä houkuttelevan – sen hyvänmakuinen liha, sen huomiota herättävä kauneus ja sen kyky puhua ihmisten kieltä – olivat voitokas yhdistelmä kulutusmarkkinoilla. Sitävastoin papukaijat itse näyttäytyvät häviäjinä eurooppalaisten Karibian kolonisaatioon liittyvissä tapahtumissa sekä sen seurauksena tapahtuneessa mannerten välisessä lajien vaihdossa ja ekologisessa imperialismissa.Artikeln studerar europeiska, i huvudsak franska, beskrivningar av karibiska papegojor på 1600- och 1700-talen ur ett miljöhistoriskt perspektiv. Genom att studera papegojans natural- och kulturhistoria under tidigmodern tid argumenterar artikeln för att skillnaden mellan kategorierna vild och tam var en viktig distinktion i relation till papegojornas värde och användningssätt som konsumtionsobjekt. Studien erbjuder dessutom möjligheten att utreda om papegojans röst kan höras i de undersökta skildringarna. Papegojans position i gränslandet mellan natur och kultur leder till att en uppdelning i dessa kategorier är komplicerad. Dels skulle papegojan representera den vilda tropiska naturen i kolonierna, dels skulle den vara ett roande sällskapsdjur som anpassade sig efter människans önskemål och krav genom att härma hennes språk. Papegojornas ”naturliga vildhet” omnämns vid flera tillfällen som en oönskad egenskap. Då man tämjde papegojor försökte man få dem att glömma sin vildhet genom att föra bort dem från sina habitat och från sina artfränder, både geografiskt och symboliskt, för att ”socialiseras” in i människornas sfär. Klyftan mellan människor och djur är betydligt smalare i skildringar av papegojor som sällskapsdjur än i framställningar av papegojor i det vilda. Papegojans egenskaper som gjorde den begärlig för människan, dess välsmakande kött, dess iögonenfallande skönhet och dess förmåga att tala människornas språk var en vinnande kombination på konsumtionsmarknaden. Papegojorna själva framstår däremot som förlorare i händelserna kring den europeiska koloniseringen av Karibien och det därpå följande utbytet av arter kontinenterna emellan och den ekologiska imperialismen

Suomalainen kulutus idän ja lännen välissä

Arvosteltu teos: Finnish consumption: An emerging consumer society between East and West / edited by Visa Heinonen & Matti Peltonen. Helsinki : Finnish Literature Society, 2013

Pehr Kalmin Amerikan-matka globaalin ympäristöhistorian näkökulmasta

Turun Akatemian ensimmäinen talousopin professori Pehr Kalm (1716–1779) sai tilaisuuden havainnoida kiihtyvän maailmantalouden seurauksia ekosysteemeissä matkustaessaan Norjassa, Englannissa ja Pohjois-Amerikassa vuosina 1747–1751. Kalmin matkakertomusta on siksi hedelmällistä lukea globaalin ympäristöhistorian näkökulmasta. Se kertoo sekä muutoksista luonnossa Kalmin havainnoimilla alueilla että ihmisten asenteista ja luontosuhteesta. Matkalla tekemiensä huomioiden ansiosta Kalm pystyi välittämään arvokasta tietoa luonnosta ja ympäristön muutoksista opiskelijoilleen ja muille maanmiehilleen. Voidaankin sanoa, että Kalmilla on tärkeä asema suomalaisen ympäristöajattelun historiassa