Ammatillinen välittäminen opettaja-oppilassuhteessa:miesluokanopettajien kertomuksia välittämisestä

Tiivistelmä. Pro gradumme aiheena on miesopettajan välittäminen opettaja-oppilassuhteessa alakoulukontekstissa. Aiemmassa tutkimuksessa välittämistä on määritelty hyvin naisvaltaisesti ja stereotypisoivalla tavalla sukupuolta korostavaksi. Valitsimme tutkimuksemme osallistujiksi miesopettajat, koska heidän ääntään on kuultu vähän välittämisen tutkimuksessa. Tutkimuksemme pääkäsitteenä on välittäminen, jonka ajattelemme olevan yksi rakkauden ilmenemismuoto. Tutkimuskysymyksemme on 1. Mitä miesopettajat kertovat välittämisestä opettaja-oppilassuhteessa?. Tähän kysymykseen etsimme vastauksen narratiivisen tutkimuksen keinoin. Narratiivisuus ei pyri yleistettävään totuuteen, vaan tarjoaa tietoa. Tutkimusaineiston muodostaa kolme kerronnallista haastattelua, joista yksi pohjautuu ennakkoon tehtyyn kirjoitelmaan. Haastattelimme kolmea pohjoissuomalaista miesopettajaa, joiden haastatteluissa käytimme puolistrukturoitua haastattelumenetelmää. Analysoimme tutkimusaineistomme teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Miesopettajien kertomuksista saimme tulokseksi, että välittäminen opettajan työssä on pakollinen valinta sekä osa ammattitaitoa. Lisäksi he kertoivat välittämisen ilmenemisestä käytännössä. Opettajat ajattelivat tehneensä valinnan välittävän suhteen rakentamisesta jo ammatin valitessaan. Kertomusten mukaan opettajalla on velvollisuus välittää oppilaistaan ja olla kiinnostunut heidän asioistaan. Hänen täytyy tuntea oppilaansa, jotta hän voi välittää oppilaistaan ja osoittaa välittämistään heidän tarpeidensa mukaan. Välittäminen ei synny itsestään vaan se vaatii pitkäjänteistä työtä. Opettajan työssä välittäminen ilmenee käytännössä oppilaiden yksilöllisenä kohtaamisena, keskusteluilla heidän kanssaan sekä arkisena huolenpitona. Opettajien kertomuksissa välittämiseen liittyy myös haasteita. Välittävässä opettaja-oppilassuhteessa myös oppilailla on aktiivinen rooli. Miesopettajat kertoivat välittämisen olevan osa heidän työtään. He kertoivat voivansa välittää omalla persoonallaan. Välittämisen määritteleminen naisellisena ominaisuutena ja toimintana rajoittaa välittämisen näkemistä osana opettajan ammattitaitoa. Sukupuolet erottelevasta välittämisen määritelmästä tulee pyrkiä kohti ammatillisen välittämisen käsitettä. Kasvatuksen mahdollistumiseksi jokaisen opettajan on tärkeä luoda ammatillinen välittävä suhde oppilaidensa kanssa, sillä se on perustana opettajan työlle. Ammatillista välittämistä raamittavat perusopetuslaki, valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet sekä ammattieettiset ohjeet, mutta se ei kuitenkaan vaadi opettajalta tietynlaisia ominaisuuksia tai tapoja

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ohjauskeinot, kustannukset ja alueelliset ulottuvuudet

202

Common Inflammation-Related Candidate Gene Variants and Acute Kidney Injury in 2647 Critically Ill Finnish Patients

Acute kidney injury (AKI) is a syndrome with high incidence among the critically ill. Because the clinical variables and currently used biomarkers have failed to predict the individual susceptibility to AKI, candidate gene variants for the trait have been studied. Studies about genetic predisposition to AKI have been mainly underpowered and of moderate quality. We report the association study of 27 genetic variants in a cohort of Finnish critically ill patients, focusing on the replication of associations detected with variants in genes related to inflammation, cell survival, or circulation. In this prospective, observational Finnish Acute Kidney Injury (FINNAKI) study, 2647 patients without chronic kidney disease were genotyped. We defined AKI according to Kidney Disease: Improving Global Outcomes (KDIGO) criteria. We compared severe AKI (Stages 2 and 3, n = 625) to controls (Stage 0, n = 1582). For genotyping we used iPLEX(TM) Assay (Agena Bioscience). We performed the association analyses with PLINK software, using an additive genetic model in logistic regression. Despite the numerous, although contradictory, studies about association between polymorphisms rs1800629 in TNFA and rs1800896 in IL10 and AKI, we found no association (odds ratios 1.06 (95% CI 0.89-1.28, p = 0.51) and 0.92 (95% CI 0.80-1.05, p = 0.20), respectively). Adjusting for confounders did not change the results. To conclude, we could not confirm the associations reported in previous studies in a cohort of critically ill patients.Peer reviewe

Arktisten alueiden typpi- ja raskasmetallipitoisten valumavesien puhdistaminen hybridipuhdistusratkaisuilla (TypArkt) -hankkeen loppuraportti

Abstract In Finland, many human-derived processes, including mining, municipal wastewater treatment, urban runoff, agriculture, forestry and peat extraction, lead to nitrogen and/or heavy metal loads to recipient water bodies. It is often not cost-effective to build active water treatment units for many of these operations. This is true e.g., for mining operations (especially after mine closure), municipalities producing small amounts of wastewater (e.g., in holiday resorts), urban runoffs, peat extraction and agriculture. When active treatment options are not economically feasible, passive treatment options (bioreactors, moss pools) in various combinations with active treatment can be used to treat the water in a cost-efficient manner. It is expected that the demand for passive treatment options will increase in the future, because the quality limits required in water purification are being tightened and there is a need for year-round control of contaminant load to recipient water bodies. In the TypArkt-project, the year-round monitoring of the hybrid purification systems built for the Pyhäsalmi mine in 2018 and in 2019 for the Kallo village wastewater treatment plant in Kittilä municipality has been continued to obtain longer-term performance data. In addition, the pilot structure designed for Levi’s stormwater treatment has been monitored, along with the mixed woodchip bioreactor built by the mine in October 2022 at the Kevitsa mine. Based on the results, target metals can be well removed in Pyhäsalmi in the hybrid purification system, when the last part of the hybrid purification unit, wetland is left out from the study. However, the wetland, and especially the root clumps of lake sediment brought there from a metal-contaminated area, cause an increase in the concentration of metals when the water flows through the wetland. In the hybrid purification structure of Kallo village’s wastewater treatment plant, nitrogen can be removed by an average of slightly more than 30%, which is very good compared to the initial situation, where there was practically no removal at all. In Levi’s stormwater treatment, there has been a small purification box with moss and mushroom-woodchip units, and there are clear reductions in the concentration of nitrite+nitrate nitrogen, but there is variation of purification efficiency between the sampling times in terms of the small concentrations of metals. Nitrogen can be removed in the woodchip bioreactor built at the Kevitsa mine. As a conclusion from the research results, it can be said that the retention of iron, in particular, requires a large settling tank volume. Birch-woodchip bioreactors in the purification units have worked well in the removal of both metals and nitrate nitrogen, and the community of sulfate-reducing bacteria in the bioreactor has formed over time. Moss accumulates metals in its biomass, e.g., the content of iron in dry biomass increased approximately 8 times in 14 months, and mushroom shavings accumulate metals especially over the long term. At the wetland, it is important to pay attention to the cleanliness of the materials brought there.Tiivistelmä Suomessa ja erityisesti myös Suomen pohjoisosissa kylmissä olosuhteissa on monenlaista typpi ja/tai raskasmetallipitoista kuormitusta aiheuttavaa ihmistoimintaa, kuten kaivostoiminta ja jätevedenpuhdistamot. Erilaisia aktiivisia ja asianmukaisia vedenpuhdistusmenetelmiä on käytössä erityisesti toiminnassa olevilla kaivoksilla ja isoilla jätevedenpuhdistamoilla. Kustannusten vuoksi ei kaikkialle kuitenkaan ole järkevää rakentaa kokonaan aktiivista menetelmää vaan erilaiset passiivisten menetelmien (esim. bioreaktorit, sammalaltaat) sekä passiivisten ja aktiivisten menetelmien yhdistelmät voivat olla toimivia ratkaisuja esim. kaivosten jälkikäyttövaiheeseen, muutaman talon kyläyhteisön tai lomakylän jätevesienkäsittelyyn tai taajamien hulevesien käsittelyyn. Passiivisten puhdistusratkaisujen tarpeen ja kysynnän, yhdistettynä mahdollisesti aktiivisiin menetelmiin, odotetaan yhä kasvavan tulevaisuudessa, sillä vedenpuhdistukselle asetettavat vaatimukset tiukkenevat ja ympärivuotiselle kuormituksen hallinnalle on tarvetta. TypArkt-hankkeessa on jatkettu vuonna 2018 Pyhäsalmen kaivokselle ja vuonna 2019 Kittilän kunnan, Kallon kylän, jätevedenpuhdistamolle rakennettujen hybridipuhdistusratkaisujen ympärivuotista seurantaa pidempiaikaisen toimivuustiedon saamiseksi. Lisäksi on seurattu Levin hulevesien käsittelyyn suunniteltua pilottirakennetta, ja Kevitsan kaivokselle kaivoksen lokakuussa 2022 rakentamaa sekapuuhakebioreaktoria. Tulosten perusteella Pyhäsalmella saadaan hyvin poistettua tavoitemetalleja hybridipuhdistusrakenteessa, kun ei oteta huomioon hybridipuhdistusrakenteen viimeistä yksikköä, kosteikkoa. Kosteikko, ja erityisesti sinne metalleilla kontaminoituneelta alueelta tuodut järviruon juuripaakut, aiheuttavat kuitenkin metallien pitoisuuden lisääntymistä, kun vesi virtaa kosteikon läpi. Kallon kylän jätevedenpuhdistamon hybridipuhdistusrakenteessa saadaan typpeä poistumaan keskimäärin vähän yli 30 %, mikä on erittäin hyvä verrattuna lähtötilanteeseen, jossa poistumia ei käytännössä ollut juuri ollenkaan. Levin hulevesien käsittelyssä on ollut pieni puhdistuslaatikko sammal- ja sienihakeyksikköineen, ja siellä nitriitti+nitraattitypen pitoisuuden osalta saadaan selvästi vähenemiä, mutta metallien pienien pitoisuuksien vuoksi esiintyy vaihtelua näytteenottokertojen välillä. Kevitsan kaivokselle rakennetussa puuhakebioreaktorissa saadaan typpeä poistumaan. Johtopäätöksenä tutkimustuloksista voidaan sanoa, että erityisesti raudan pidättäminen vaatii isoa laskeutusallastilavuutta. Puhdistusyksiköissä koivupuuhakebioreaktorit ovat toimineet hyvin sekä metallien, että nitraattitypen poistossa ja sulfaatinpelkistäjäbakteeriyhteisö bioreaktoriin muodostuu ajan kanssa. Sammal kerryttää biomassaansa metalleja, esim. raudan pitoisuus kuivabiomassassa noussut noin 8 kertaiseksi 14 kk aikana, ja sienihake kerryttää etenkin pitkäaikaisesti metalleja. Kosteikolla on tärkeä kiinnittää huomiota sinne tuotavien materiaalien puhtauteen

Heme oxygenase-1 repeat polymorphism in septic acute kidney injury

Abstract Acute kidney injury (AKI) is a syndrome that frequently affects the critically ill. Recently, an increased number of dinucleotide repeats in the HMOX1 gene were reported to associate with development of AKI in cardiac surgery. We aimed to test the replicability of this finding in a Finnish cohort of critically ill septic patients. This multicenter study was part of the national FINNAKI study. We genotyped 300 patients with severe AKI (KDIGO 2 or 3) and 353 controls without AKI (KDIGO 0) for the guanine–thymine (GTn) repeat in the promoter region of the HMOX1 gene. The allele calling was based on the number of repeats, the cut off being 27 repeats in the S–L (short to long) classification, and 27 and 34 repeats for the S–M–L₂ (short to medium to very long) classification. The plasma concentrations of heme oxygenase-1 (HO-1) enzyme were measured on admission. The allele distribution in our patients was similar to that published previously, with peaks at 23 and 30 repeats. The S-allele increases AKI risk. An adjusted OR was 1.30 for each S-allele in an additive genetic model (95% CI 1.01–1.66; p = 0.041). Alleles with a repeat number greater than 34 were significantly associated with lower HO-1 concentration (p<0.001). In septic patients, we report an association between a short repeat in HMOX1 and AKI risk