On the beaten track - Towards softer adventures

201

Social licence for the utilization of wild berries in the context of local traditional rights and the interests of the berry industry

Everyman’s right, as applied in Finland and other Nordic countries, allows the picking of natural products (wild berries, mushrooms, etc.) regardless of land ownership. Harvesting and selling natural products has been an important source of income in rural areas of northern Finland. As household berry picking has more or less replaced small-scale commercial berry picking, foreign seasonal pickers are now supplying raw material for the berry industry. This has aroused vivid discussions about the limits of everyman’s right and inhabitants’ rights to local natural resources. Critics claim that commercially organized berry picking makes it difficult for inhabitants to fully use natural resources. In this article, we present the results of a survey aimed at natureoriented, mainly northern residents of Finland and a telephone and e-mail service to which residents of northern Finland sent feedback regarding foreign berry pickers. The results of the survey and the feedback show that, in general, organized berry picking by foreign labourers is accepted if some basic guidelines or rules are respected. These guidelines may stem from local customary laws or traditions which have regulated berry picking. Another factor which would improve local acceptance and promote social licence for organized berry picking by foreign and non–local labourers is the distribution of benefits. At present, the advantages of organized berry picking are seen as benefiting stakeholders outside the local community, whereas local communities have to bear the costs: for example, increased berry picking activity in areas which they have utilized for a prolonged time, sometimes through generations

Kansallispuistojen matkailukäyttö on ajankohtainen aihe

Kansallispuistot murroksessa : tutkimus luonnonsuojelun ja matkailun tavoitteiden kohtaamisesta / Riikka Puhakka. Joensuu : Joensuun yliopisto, 2007

Luonnon virkistyskäytön tulevaisuus : asiantuntijatyöpajojen näkemyksiä

Virkistyskäytön tulevaisuuden hahmottaminen on tarpeellista kaikille luonnonvara-alalla, metsätaloudessa, maankäytön suunnittelussa sekä virkistys- ja liikuntapalvelujen toimialoilla työskenteleville. Kaikkien näiden toimet vaikuttavat siihen, miten paljon, missä ja milloin kansalaisille on tulevaisuudessa tarjolla virkistysmahdollisuuksia luonnossa. Virkistyskäytön tulevaisuuden tutkimuksen yksi lähestymistapa on koota yhteen asiantuntijatietoa, arvioita ja ymmärrystä tulevaisuustyöpajojen avulla. Työpajojen keskeinen tavoite on tutkijoiden ja asiantuntijoiden keskustelu ja vuorovaikutus. Virkistyskäytön tulevaisuustyöpajojen tarkoitus oli kartoittaa asiantuntijoiden käsityksiä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat virkistyskäytön tulevaisuuteen sekä miten muutokset näkyvät eri alojen edustajien omassa toimintaympäristössä. Erityisenä tavoitteena näissä työpajoissa oli koota asiantuntijoilta virkistyskäyttöön liittyviä tietotarpeita, joiden tunnistaminen ohjaa tulevaisuuden tutkimusta. Lisäksi tavoitteena oli löytää ne keskeiset tuotteet, joita voitaisiin tarjota asiakkaille helposti saavutettavissa ja käytettävissä olevana tietopalveluna. Virkistyskäytön tulevaisuustyöpajoja toteutettiin kolme, Vantaalla ja Rovaniemellä keväällä 2015 sekä Joensuussa syksyllä 2015. Työpajoihin osallistui 39 virkistyspalvelu- ja liikunta-alan, matkailun, maankäytön suunnittelun ja metsäsuunnittelun asiantuntijaa ja tutkijaa sekä neljä työpajojen järjestää, yhteensä 43 henkilöä. Työpajojen tulevaisuustyöskentelyn tuloksena syntyi kymmenen näkemystä virkistyskäytön tulevaisuudesta sekä laaja joukko asiantuntijoiden tunnistamia virkistyskäytön tulevaisuuteen vaikuttavia teemoja. Varsin yksimielisiä oltiin väestöä koskevista muutoksista kuten ikääntyvien osuuden kasvusta väestössä ja maahanmuuttajien määrän ja vaikutuksen lisääntymisestä, ja näiden muutosten vaikutuksesta myös virkistyskäytön toimialalla. Vapaa-ajan ja työn jaksottumisen nykyisestä poikkeavilla tavoilla nähtiin lisääntyvän, kun etätyöskentely sekä uudet tavat tehdä työtä lisääntyvät ja muuttavat ulkoilukäyttäytymistä. Terveyserot ja monet muut hyvinvoinnin osa-alueet kuten asumisolosuhteet (osalla monipaikkainen asuminen, asumisen tiivistyminen ja kaupungistuminen) näyttäisivät polarisoituvan eri väestöryhmien välillä, millä on vaikutusta virkistyskäytön kentässä. Yhdeksi keskeiseksi muutostekijäksi tunnistettiin teknologiset muutokset ja digitalisoitumisen vahvistuminen ulkoiluvälineissä ja virkistyspalveluissa. Luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun asiantuntijoiden ja tutkijoiden yhteiset työpajat tuottivat laajan joukon näkemyksiä ja ajatuksia siitä, mihin suuntaan toimiala on menossa. Osa ennakoiduista muutoksista on jo ”ilmassa” ja osittain jo tapahtumassa. Pienten muutosten ennakoidaan muuttuvan valtavirraksi tai ainakin vahvistuvan merkittävästi. Täysin uusiakin asioita ennakoidaan tapahtuvaksi, osa niistä hyvin positiivisia, osa uhkaavia ja ei-toivottuja. Työpajatyöskentelyn hyöty on siinä, että se tarjoaa mahdollisuuden luovaan keskusteluun ja omien ajatusten ja havaintojen tarkasteluun yhteisöllisesti.201

Maaseudulla kaupungissa: Osallistava paikkatieto ja muut menetelmät Rovaniemen maaseutualueiden maankäytön suunnittelussa

The possibilities of PPGIS to improve participation in rural planning in Rovaniemi In the northern areas, the land is often publicly owned outside the city center, and there are many interests focusing on the same areas. Land-use pressures lead to specific management challenges. The state of participatory practices and the potential of spatial participatory method, PPGIS, were examined in the context of the rural areas of Rovaniemi, Finnish Lapland. Attitudes towards PPGIS were positive but the utilisation of all participation data was regarded weak. Challenges of the participation were associated with poor communication, insufficient information, and lack of trust.Artikkelissa tarkastellaan vuorovaikutteisuutta ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia laaja-alaisen pohjoisen kaupungin maaseutualueiden suunnittelussa. Pohjois-Suomessa kaupunkikeskustojen ulkopuoliset maat ovat usein julkisessa omistuksessa, ja samoja alueita kohtaan kohdistuu monenlaisia maankäytön intressejä. Artikkelissa pohditaan yhtenä mahdollisuutensa osallistavan paikkatietomenetelmän (PPGIS) käyttöä osallistamisen apuna. Artikkeli perustuu rovaniemeläisten viranomaisten, paikallispoliitikkojen ja sidosryhmien edustajien haastatteluihin. Osallistamisen haasteiden nähtiin liittyvän ennen kaikkea heikkoon viestintään, luottamuksen puutteeseen eri osapuolten välillä sekä tiedonkulun ongelmiin. Asenteet karttakyselyitä kohtaan olivat positiiviset, mutta kaikenlaisen osallistavan tiedon hyödyntämistä pidettiin heikkona. Luontoarvojen ja asukkaiden mielipiteiden katsottiin olevan vaarassa jäädä taloudellisten arvojen varjoon