Discourses of gender and sexuality in primary school’s enviromental science textbooks

Tavoitteet. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia diskursseja alakoulun ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatuksen osiot rakentavat sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että oppikirjat ovat ristiriidassa koulumaailman arvojen kanssa. Koulujen seksuaalikasvatuksessa on korostunut käsitys heteroydinperheestä, ja moninaisuus on jäänyt huomiotta. Muun muassa uusimman kouluterveyskyselyn valossa on huomattu, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat oppilaat voivat tällä hetkellä muita oppilaita huonommin. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet esittävät, että oppimateriaalien tulisi tuoda näkyvyyttä inhimillisen moninaisuuden arvostamiselle. Menetelmät. Tutkimuksessa tarkasteltiin ympäristöopin oppikirjasarjojen Pisaran ja Tutkimusmatkan digioppikirjoja 3–6, ja niiden seksuaalikasvatuksen osioita. Digioppikirjoja tarkasteltiin helmikuussa ja maaliskuussa 2022. Menetelmänä hyödynnettiin kriittistä diskurssianalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa todettiin, että tarkastellut ympäristöopin oppikirjat rakentavat seksuaalikasvatuksen osioissaan sukupuolesta binääristä ja kehitysbiologista diskurssia, ja seksuaalisuudesta lisääntymiskeskeistä ja heteronormatiivista diskurssia. Tarkastelluissa ympäristöopin oppikirjojen diskursseissa korostuu luonnontieteellisyys ja normatiivinen ja keskiarvoja korostava yhteiskunnallinen näkemys.Aims. The study examines what kind of discourses the sex education sections of primary school’s enviromental studies textbooks construct of gender and sexuality. Previous research has shown that textbooks do not align with the values of the school world, and that in sex education the concept of heteronuclear family has been emphasized while diversity has been overlooked. Among other research results the latest school health survey shows that students belonging to sexual and gender minorities fare worse than others. The National Core Curriculum for Basic Education states that learning materials should give visibility to the appreciation of human diversity. Methods. The study examined the sex education sections of digital textbooks 3–6 of the Pisara and Tutkimusmatka enviromental studies texbook series. Digital texbooks were observed during February and March 2022. Critical discourse analysis was utilized as a method. Results and Conclusions. The study found that the enviromental studies textbooks’ sex education sections construct a binary and developmental biology discourse of gender and a reproductive and heteronormative discourse of sexuality. The discourses in the environmental studies textbooks emphasized natural sciences and a normative view of society

Lapsi ulkomailta : vanhempien rooli adoptiolapsen identiteetin kehityksessä

The importance of open discussion with the adopted child and his parents about adoption and ethnicity is often emphasized in adoption literature (Kirk 1964; Grotevant 1999; Carli & Dalen 1999). The child should have the possibility of constructing a harmonious view of himself, which consists of his history before adoption, ethnicity and the social environment's conception of him. The purpose of this study was to examine the Finnish adoptive parents' supportive role in relation to their child's adoptive and ethnic identity and the social environment's disposition to the child as witnessed by the parents. The first research problem was to find out how the parents support their child's adoptive identity formation. The second problem was to find out if the parents want to support the child's ethnic identity. The third problem was regarding the environment's disposition to the child and family. The hypothesis was that Finnish adoptive parents are well aware of the problems of adoption and they have been well selected, so they have the aspirations and skills to help their child with his identity formation. The focus of this study was on Finnish parents who had adopted internationally, from whom 58 answers were obtained. The data was collected with an Internet based questionnaire. The questions were mostly qualitative. The analysis was directed by the theory, so that the analysis units were obtained from the main questions of international adoption and identity formation. The results expressed that the adoptive parents want to support their child's adoption identity. They accept their child's questions regarding his history, and that they did not want to conceal any details about their child's life, even if they felt that it was a sensitive issue for them. The main problem was that there was no information available on the child's history. Contact with the biological parents was almost impossible because there was hardly any information on them. Instead the parents were in contact with the children's home because they felt that it had an important role as the child's former home. The parents felt that the child's birth culture was of importance and they mainly offered aspects of it informally daily. Parents who stressed their child's Finnish identity were concerned that their child would not form a feeling of being Finnish. However, the majority wished that their child would have a multicultural identity. The parents felt that the environment regarded the child positively and the possibility of upcoming problems was tackled by discussing them beforehand with the child and environment.Adoptiokirjallisuudessa (Kirk 1964; Grotevant 1999; Carli. & Dalen 1999) korostetaan, että adoptiolapsen identiteetin kehityksen kannalta vanhempien olisi tärkeää keskustella adoptiosta ja etnisyydestä avoimesti lapsen kanssa. Lapsella tulisi olla mahdollisuus muodostaa itsestään eheä kokonaiskuva, jossa yhdistyvät hänen historiansa ja etnisyytensä sekä ympäristön käsitykset hänestä. Tutkimuksessani tarkastelen suomalaisten adoptiovanhempien roolia lapsen etnisen ja adoptio-identiteetin tukijoina. Tutkimuskohteena ovat myös vanhempien kokemukset ympäristön suhtautumisesta adoptiolapseen. Ensimmäinen tutkimusongelma selvittää vanhempien keinoja tukea lapsen adoptioidentiteettiä. Toinen tutkimusongelma tarkastelee vanhempien halua tukea lapsen etnistä identiteettiä. Kolmas tutkimuskysymys analysoi ympäristön suhtautumista lapseen ja perheeseen. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat suomalaiset kansainvälisesti adoptoineet vanhemmat, joilta saatiin verkkopohjaisella kyselylomakkeella kerättynä 58 vastausta. Lomakkeen kysymykset olivat enimmäkseen avokysymyksiä. Aineiston analyysi oli teoriaohjaavaa, jolloin analyysiyksiköt nousivat kansainvälisen adoption identiteettikysymyksistä. Tuloksista ilmeni, että vanhemmat halusivat tukea lapsensa adoptioidentiteetin kehitystä. He olivat valmiita vastaanottamaan lapsen kysymyksiä, eivätkä halunneet piilotella lapsen taustoja, vaikka aihe olisi heille itselleen arka. Ongelmaksi koettiin se, ettei tietoja lapsen historiasta ollut saatavilla. Yhteydenpito biologisiin vanhempiin oli lähes mahdotonta, koska heistä oli hyvin niukasti tietoa. Sen sijaan perheet olivat yhteydessä lastenkotiin, koska he pitivät sitä tärkeässä roolissa lapsen entisenä kotina. Lapsen synnyinmaan kulttuuri koettiin tärkeäksi ja sitä haluttiin tarjota lapselle, mutta lähinnä helpoin arkisin keinoin. Vanhemmat, jotka painottivat suomalaista identiteettiä, olivat huolissaan siitä, ettei lapsella olisi suomalaisuuden tunnetta. Enemmistö kuitenkin toivoi lapsella olevan kaksoisidentiteetin. Ympäristön suhtautuminen adoptiolapseen koettiin positiiviseksi ja mahdollisiin ongelmiin suhtauduttiin ennaltaehkäisevästi keskustelemalla niistä lapsen ja ympäristön kanssa

Hierarchical clustering of a Finnish newspaper article collection with graded relevance assessments

Abstract Search facilitated with agglomerative hierarchical clustering methods was studied in a collection of Finnish newspaper articles (N = 53,893). To allow quick experiments, clustering was applied to a sample (N = 5,000) that was reduced with principal components analysis. The dendrograms were heuristically cut to find an optimal partition, whose clusters were compared with each of the 30 queries to retrieve the best-matching cluster. The fourlevel relevance assessment was collapsed into a binary one by (A) considering all the relevant and (B) only the highly relevant documents relevant, respectively. Single linkage (SL) was the worst method. It created many tiny clusters, and, consequently, searches enabled with it had high precision and low recall. The complete linkage (CL), average linkage (AL), and Ward's methods (WM) returned reasonably-sized clusters typically of 18-32 documents. Their recall (A: 27-52%, B: 50-82%) and precision (A: 83-90%, B: 18-21%) was higher than and comparable to those of the SL clusters, respectively. The AL and WM clustering had 1-8% better effectiveness than nearest neighbor searching (NN), and SL and CL were 1-9% less efficient that NN. However, the differences were statistically insignificant. When evaluated with the liberal assessment A, the results suggest that the AL and WM clustering offer better retrieval ability than NN. Assessment B renders the AL and WM clustering better than NN, when recall is considered more important than precision. The results imply that collections in the highly inflectional and agglutinative languages, such as Finnish, may be clustered as the collections in English, provided that documents are appropriately preprocessed

Perussairauksien hoito on avainasemassa aikuisten sentraalisessa uniapneassa

Sentraalisessa uniapneassa unenaikaiset hengityskatkokset johtuvat ­hengityksen säätelyn häiriöstä, eivät ylähengitysteiden ahtautumisesta, kuten obstruktiivisessa uniapneassa.Sentraalinen uniapnea ja sen alatyyppi Cheyne–Stokesin hengitys ovat yleisiä sydämen vajaatoimintaa ja eteisvärinää sairastavilla ja usein merkki huonosta ennusteesta.Opioidien käytön ja korvaushoidon lisääntyminen ovat lisänneet sentraalisen uniapnean esiintyvyyttä myös nuorilla.Altistavan perussairauden hoito on tärkeintä; tarvittaessa hoitoon liitetään yönaikainen hengityslaitehoito tai joskus happihoito.</p

Ohje korjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen työpaikoilla

Tähän ohjeeseen on koottu kosteus- ja mikrobivauriokorjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen liittyvä uusin tieto. Ohjeen pohjana on ollut Työterveyslaitoksen vuonna 2016 laatima ”Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen”. Ohjetta voidaan lisäksi hyödyntää tilanteissa, joissa irtaimistoa siirretään kosteus- ja mikrobivaurioituneista tiloista toisiin tiloihin. Ohjeessa käsitellään kosteus- ja mikrobivaurioiden lisäksi myös muista syistä tehtävien korjausten jälkeistä siivousta ja irtaimiston puhdistusta. Lisäksi ohjeistetaan siivoustyöntekijöiden epäpuhtauksille altistumisen vähentäminen. Ohje on tarkoitettu korjausten jälkeisiä siivouksia tekevien ja niitä tilaavien käyttöön. Se soveltuu käytettäväksi toimistojen ja toimistojen kaltaisten tilojen, kuten päiväkotien ja koulujen, korjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen. Ohjetta voidaan soveltaa myös tuotantotiloissa, kun huomioidaan tuotantoprosessin aiheuttamat erityisvaatimukset. Asuntojen korjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen on julkaistu oma ohjeensa. Hyvin toteutettu siivous helpottaa ja nopeuttaa tilojen käyttöönottoa korjausten jälkeen. Tilojen perusteellisesta siivouksesta tiedottaminen tilojen käyttäjille lisää luottamusta tilanteen asianmukaisesta hoitamisesta ja helpottaa heidän paluutaan korjattuihin tiloihin

Terveydellisen merkityksen arviointi sisäilmatilanteissa

Terveydellisen merkityksen arvioinnissa selvitetään työpaikan terveysvaarojen, haittojen, kuormitustekijöiden sekä voimavarojen merkitystä työntekijöiden terveydelle ja työkyvylle. Tässä ohjeessa kuvataan terveydellisen merkityksen arvioinnin periaatteita sisäilmatilanteissa toimistojen ja toimiston kaltaisten työpaikkojen, kuten koulujen, päiväkotien ja soveltuvin osin sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöissä Suomessa. Ohje korvaa aiemman, vuonna 2017 julkaistun työterveyshuolloille suunnatun vastaavan ohjeen ja laajentaa terveydellisen merkityksen arvioinnin näkökulmaa sisäilmatilanteissa. Sisäilmatilanteella tarkoitetaan laajasti kaikkia niitä tilanteita, joissa sisäympäristöön liittyvät asiat ovat esillä työpaikalla. Määritelmä käsittää sekä tilanteet, joissa työpaikalla epäillään olevan tai on sisäilmaongelma, että ongelmien ennaltaehkäisyyn tähtäävät toimintatavat ja -mallit. Sisäilmaongelmalla puolestaan tarkoitetaan laajemmassa merkityksessä selvittelyä vaativaa tilannetta, joka on liitetty rakennuksen olosuhteisiin tai tilojen käyttäjien rakennuksessa kokemaan haittaan tai oireiluun. Taustalla on usein samanaikaisesti monia eri tekijöitä, ja sisäilmaongelmien selvittäminen ja ratkaiseminen edellyttävät monialaista yhteistyötä eri asiantuntijoiden välillä. Sisäilmatilanteissa terveydellisen merkityksen arvioinnin tavoitteena on muodostaa kokonaisvaltainen näkemys tilojen käyttäjien terveyteen ja hyvinvointiin sekä sisäilmatilanteen ratkaisuun vaikuttavista monista eri tekijöistä. Kyse ei ole pelkästään rakennuksen olosuhteisiin liittyvien tekijöiden arvioimisesta. Monien rakennukseen liittyvien tekijöiden yhteys oireisiin on osoittautunut vähäiseksi ja oireiden tausta monitekijäiseksi. Sairastumisen riskiä aiheuttavia tekijöitä on vain harvoin toimistotyyppisissä työympäristöissä. Vähäisempikin haitta- tai kuormitustekijä voi kuitenkin heikentää työn tekemisen sujuvuutta tai viihtyvyyttä. Rakennuksessa mahdollisesti todetut viat ja vauriot on lähtökohtaisesti korjattava osana rakennuksen ja hyvän työympäristön ylläpitoa. Kokonaisvaltainen arviointi sisältää rakennukseen liittyvien tekijöiden lisäksi yksilöllisten ja yhteisöllisten tekijöiden sekä toimintatapojen tarkastelun. Samalla tavoin kuin rakennuksen olosuhteisiin liittyvistä tekijöistä, ei yksilöllisistä tai yhteisöllisistäkään tekijöistä voida osoittaa yhtä tiettyä tekijää oireilun taustalla. Sen vuoksi tilojen käyttäjien kokemuksia ei voida tarkastella vain yhdenkaltaisena ilmiönä vaan on huomioitava niiden monitekijäinen tausta ja koko kirjo. Näitä tekijöitä on käsitelty tämän ohjeen eri luvuissa, ja työterveyshuollon tulisi huomioida niitä laajasti sisäilmaongelmia ehkäistäessä ja ratkaistaessa

Sähköinen solukuvasto verisolujen tunnistukseen : oppimateriaali bioanalyytikko-opiskelijoille

Hematologian laboratoriossa veren soluja tunnistetaan päivittäin. Laboratorio-hoitajilta, jotka työskentelevät hematologian laboratoriossa vaaditaan veren solujen tunnistamista sivelyvalmisteesta mikroskoopilla. Opinnäytetyönä teimme sähköisen solukuvaston veren solujen tunnistamiseen, joka toimii oppimateriaalina bioanalyytikko-opiskelijoille. Hematopoieesi on monimutkainen tapahtumasarja, jossa verisolut syntyvät. Hematopoieettisista kantasoluista syntyvät kaikki elimistön verisolut. Solut jakautuvat, valitsevat erilaistumislinjan, erilaistuvat ja kypsyvät luuytimessä. Soluja tunnistetaan sivelyvalmisteista niiden morfologian perusteella. Leukosyyttien erittelylaskenta suoritetaan normaalisti verinäytteistä verenkuva-analysaattorilla. Laite ilmoittaa poikkeavista soluista, ja tällöin leukosyyttien erittelylaskenta suoritetaan mikroskooppisesti. Oppimateriaalit tukevat oppimista, ja sähköisillä oppimateriaaleilla on todettu olevan paljon hyviä puolia. Kaikki aineisto, jota käytetään oppimisprosessin aikana, voidaan määritellä oppimateriaaliksi. Teimme kattavan peruskuvaston leukosyyteistä, punasoluista ja verihiutaleista. Kuvastossa keskitytään solujen morfologian opetteluun kuvien avulla. Kuvien tukena on taulukoita solujen morfologisista tunnuspiirteistä. Kuvaston kokoamisessa keskityttiin myös selkeään ja helppokäyttöiseen rakenteeseen.In the clinical hematology laboratory blood cells are daily being identified. At the clinical hematology laboratory biomedical laboratory scientists are required to identify blood cells from peripheral blood smear by microscope. We made a digital atlas for biomedical laboratory scientist students to help identify peripheral blood cells. Hematopoiesis is a complicated cascade where blood cells arise. All blood cells arise from hematopoietic stem cells. The cells divide, differentiate into specific cell lines and mature in bone marrow. Based on their morphology, blood cells are identified from peripheral blood smear. Differential leukocyte count is normally made by automated differential counter. The counter alarms if it discovers atypical cells and then the differential leukocyte count are made by microscope. Learning materials supports learning and especially digital text books are found out to be good. All material that are used in the learning process can be determined as a learning material. We tried to make comprehensive basic atlas about leukocytes, erythrocytes and thrombocytes. The atlas is focused on pictures. There are also some tables about morphological features of the cells. When assembling the atlas, we focused on a simple and easy structure.Sähköinen solukuvasto on tallennettu pdf-tiedostona erilliselle cd-levylle

Sydämen vajaatoimintapotilaan kokemuksia omahoidon ohjauksesta : toteutuuko hoitosuositus potilasohjauksessa?

Sydämen vajaatoiminta on parantumaton sairaus, joka rajoittaa sairastuneen arkielämää. Omahoidon ohjauksen avulla voidaan edistää valmiuksia hoitaa itseään sekä vähentää sairaalajaksoja ja niistä johtuvia kustannuksia. Joulukuussa 2015 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa Sydänkeskuksen sydänpoliklinikalla on aloitettu sydämen vajaatoimintapotilaan hoitajavastaanotto. Poliklinikalla toimii kaksi sydänhoitajaa, jotka antavat kerran viikossa omahoidon ohjausta sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille. Omahoidon ohjaukseen pääsevät potilaat valikoituvat lääkärin määräyksen perusteella. Annettu omahoidon ohjaus perustuu sydämen vajaatoimintapotilaan omahoidon ohjauksen hoitosuositukseen ja sen suosituslausekkeisiin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa TYKS:n Sydänkeskuksen sydänpoliklinikan sydämen vajaatoimintahoitajavastaanoton hoitosuosituksen mukaista ohjausta potilaan näkökulmasta. Tavoitteena on kehittää TYKS:n Sydänkeskuksen sydänpoliklinikan sydämen vajaatoimintahoitajavastaanoton hoitosuosituksen mukaista potilasohjausta ja selvittää uuden toiminnan vaikuttavuutta sekä antaa toimenpidesuunnitelmia toiminnan kehittämiseksi. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli VSSHP, TYKS Sydänkeskus sydänpoliklinikka. Aineisto kerättiin puhelinhaastattelulla VSSHP, TYKS Sydänkeskuksen Sydänpoliklinikan sydämen vajaatoimintahoitajanvastaanotolla käyneiltä potilailta. Opinnäytetyössä tutkimusmenetelmänä käytettiin strukturoitua puhelinhaastattelua, jonka pohjana oli ennalta tehty kyselylomake. Kysymysten/väittämien pohjana käytettiin sydämen vajaatoimintapotilaan omahoidon ohjauksen hoitosuositusta. Opinnäytetyön tulokset osoittavat potilaiden (n = 4) olleen tyytyväisiä saamansa ohjaukseen. Ohjaus toteutettiin yksilöllisistä lähtökohdista. Potilaat kokivat ohjauksen auttavan heitä selviytymään arkielämästä sydämen vajaatoiminnan kanssa. Potilaat olivat myös erittäin tyytyväisiä mukaan saamastaan kirjallisesta materiaalista ja yhteystiedoista, minne tarvittaessa ottaa yhteyttä oireiden vaikeutuessa tai mieltä askarruttavissa kysymyksissä. Tämä vaikuttaa potilaiden turvallisuuden tunteeseen ja vähentää turhia yhteydenottoja. Sydänkeskuksessa toimivat lääkärit ja sydänosastojen hoitajat eivät ole vielä riittävän tietoisia ohjauksesta ja sen sisällöstä. Sydämen vajaatoimintapotilaan omahoidon ohjauksen kehittämiseksi sydänosastojen henkilökuntaa pitäisi kouluttaa hoitosuosituksen sisällöstä ja sen käytöstä potilasohjauksessa. Ehdotuksena jatkotutkimukseksi potilasmäärän kasvaessa tulisi tutkia uudelleen vastaanottotoiminnan potilaslähtöisyyttä sekä ohjauksen vaikutusta sairaalajaksojen määrään ja niistä johtuviin kustannuksiin.Cardiac failure is an incurable disease, which restricts the quality of life of the patient. Guidelines can be used to enhance the capacity for self-care and reduce hospital stays and costs. During December 2015 Turku University Central Hospital Heart Center Cardiac Outpatient Clinic began the reception for the heart failure patients. There are two outpatient cardiac nurses who provide once a week of preventative guidelines for heart failure patients. Selected patients for guidelines get based on doctor’s prescription. Guidelines are based on the ESC recommendations. The goal of this study was to develop for University Central Hospital Heart Center Cardiac Outpatient Clinic the correct way to treat the patients based by ESC guidelines. The research was requested by Turku University Hospital Heart Center Cardiac Outpatient Clinic. The data was collected through phone surveys with patients (n = 4) who been to the reception at Turku University Hospital Heart Center Cardiac outpatient clinic. Thesis research method was a structured phone survey which was based from a premade questionnaire. The base for the questions / statements of heart failure patient management recommendations were based on heart failure ESC Guidelines. According to the research patients were pleased with the guidance and it helped them to manage their daily life better and every single patient got their own guidance based on their heart failure symptoms. Patients were also extremely happy that they were able to get all needed information and contacts regarding symptoms and other similar questions. It gives patients secure feeling and less worries. Doctors and cardiac nurses that work for the Heart Center are not yet very familiar with the guidelines. Staff still needs to be trained how to perform and assist with the guidelines for heart failure patients. Once the number of patients get bigger there is proposal to do the research all over again regarding how effective is reception for the heart failure patients, hospital stay and cost