Coronavirus infection (SARS-CoV-2) in obesity and diabetes comorbidities : is heat shock response determinant for the disease complications?

Chronic infammation is involved in the pathogenesis of several metabolic diseases, such as obesity and type 2 diabetes mellitus (T2DM). With the recent worldwide outbreak of coronavirus disease (SARS-CoV-2), it has been observed that individuals with these metabolic diseases are more likely to develop complications, increasing the severity of the disease and a poorer outcome. Coronavirus infection leads to the activation of adaptive and innate immune responses, resulting in massive infammation (to so called cytokine storm), which in turn can lead to damage to various tissues, septic shock and multiple organ failure. Recent evidence suggests that the common link between metabolic diseases and SARS-CoV-2 is the infammatory response (chronic/low-grade for metabolic diseases and acute/intense in coronavirus infection). However, the ability of the infected individuals to resolve the infammation has not yet been explored. The heat shock response (HSR), an important anti-infammatory pathway, is reduced in patients with metabolic diseases and, consequently, may impair infammation resolution and control in patients with SARS-CoV-2, thus enabling its amplifcation and propagation through all tissues. Herein, we present a new hypothesis that aims to explain the increased severity of SARS-CoV-2 infection in people with metabolic diseases, and the possible benefts of HSR-inducing therapies to improve the infammatory profle in these patients

MRI-based early diagnosis : a diabetic Charcot spine case report

Background: Spinal neuroarthropathy (SNA), also known as Charcot spine, is an uncommon aggressive arthropathy, secondary to loss of proprioceptive and nociceptive feedback from the spine. A diagnosis of SNA is frequently delayed due to the scarcity of symptoms in its early stages, leading to significant neurological deterioration. Therefore, prompt suspicion of the disease is critical to providing better outcomes. This case assembles two rare characteristics of SNA: diabetic aetiology and a precocious time of diagnosis, and aims to highlight the magnetic resonance imaging (MRI) findings that allowed for the diagnosis. Case presentation: A 44-year-old woman, with long-term type 1 diabetes, presented with a two-month history of progressive lumbar pain, difficulty in maintaining an upright position, and discrete trunk forward-leaning. Diabetesrelated vasculopathy and nephropathy were already known, and laboratory test results did not show any new abnormalities. A lumbar MRI revealed extensive signal intensity changes of the L2 and L3 vertebral bodies associated with marginal areas of enhancement and the involvement of regions adjacent to interapophyseal articulations and spinous processes from L2–L3 to L5–S1, in association with degenerative changes of the thoracolumbar spine. These findings were identified by the radiologist as suggestive of SNA. To rule out neoplastic and infectious disease, a bone biopsy at the L2–L3 level was executed. The pathology report revealed intervertebral disc material and fragments of fibrous tissue, with a complete absence of inflammatory cells. It was decided to perform a six-month MRI follow-up, which showed stability of the findings, confirming the hypothesis of Charcot spine. The patient was under clinical and radiological follow-up and did not require surgical fixation at the moment of diagnosis. After 2.5 years from the initial diagnosis, a new MRI revealed progression of the lesions with oedema and enlarged paravertebral soft tissues; these findings are compatible with the patient’s latest complaints of lumbar pain recurrence. Conclusion: To the best of our knowledge, this is the first case report of an MRI-based early diagnosis of diabetic SNA, a rare disease with nonspecific symptoms in its initial stages and a wide spectrum of differential diagnoses. The MRI findings, distinctly the involvement of both anterior and posterior spinal elements, were the key to allowing for the proper diagnosis. A precocious diagnosis, although challenging, is fundamental to providing early intervention and to preventing further neurological impairment

Keskiaikainen Rooma : bysanttilaisten ja vieraiden käsitykset Bysantista ja bysanttilaisuudesta (843–1204)

Tarkastelen maisterintutkielmassani sitä, kuinka bysanttilaiset ja latinalaiset mutta pienissä määrin myös muinaisitäslaavit ja arabit näkivät Bysantin, bysanttilaisuuden ja bysanttilaiset keskibysanttilaisella kaudella vuosina 843‒1204. Lisäksi tarkastelen bysanttilaisten kieltä ja erityisesti, oliko se aikalaisten mukaan kreikan vai ”rooman” kieli. Alkuperäislähteinäni käytän bysanttilaisia Leo VI:n Taktikaa, Konstantinos VII:n De administrando imperiota, Anna Komnenen Aleksiasta sekä joitakin hagiografioita, joista eräät ovat peräisin Symeon Metafrasteen Menologionista ja yksi pidempi on omistettu Pyhälle Neilos Rossanolaiselle. Lisäksi käytän läntisiä Liutprand Cremonalaisen kirjoituksia ja ristiretkikronikoita sekä muinaisitäslaavilaista Nestorin kronikkaa. Arabien näkökulmia olen tuonut ilmi tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkielmani liittyy etenkin Anthony Kaldelliksen tutkimukselliseen kontekstiin, joka pyrkii samaten tarkastelemaan Bysanttia ja bysanttilaisuutta korostaen niiden roomalaisuutta. Tuon työssäni selkeästi ilmi sen, että bysanttilainen johtava maallinen älymystö piti selvästi Bysanttia Roomana ja sen asukkaita roomalaisina, mikä johtui siitä, että Bysantti oli Rooman valtakunnan suora jatkumo. Arabit ajattelivat samaan tapaan, mutta sekä latinalaiset että muinaisitäslaavit pitivät Bysanttia Kreikkana ja bysanttilaisia kreikkalaisina, mikä johtui pääasiassa siellä käytetystä kielestä mutta myös sen maantieteellisestä sijainnista. Käyttämäni bysanttilaiset hagiografiat muodostavat oman bysanttilaisen johtavan eliitin kirjoituksista eroavan ryhmänsä, joka ei keskity maallisiin asioihin ja joka saattaa liittää kotimaan valtion sijaan kaupunkiin. Tutkielmani osoittaa, että bysanttilaiset olivat oman käsityksensä mukaan kansoista tärkein, mikä oli merkittävä osa heidän maailmankatsomustaan. Bysanttilainen identiteetti muodostui muun muassa kielen ja itäisen kristinuskon lisäksi vaatetuksesta. Bysanttilainen ja ulkomaalainen huomasi bysanttilaisen tämän vaatteiden perusteella. Bysanttilaiset myös selvästikin liittivät kansansa antiikin roomalaisiin ja esiintyivät heidän jälkeläisinään. Työssäni kerron myös, mitä kieltä bysanttilaiset mielestään puhuivat. Leo VI, Konstantinos VII sekä Neilos Rossanolaisen hagiografia kutsuvat latinaa roomalaisten kieleksi, mutta jälkimmäinen paljastaa myös kutsuvansa kreikan kieltä kreikaksi. Huomattavasti näiden kirjoittajien ja tekstien jälkeen kirjottanut Anna Komnene taas kutsuu kreikan kieltä sekä kreikaksi että väliin myös ”roomaksi.” Ulkopuolisista lähteistäni vain latinalainen Liutprand Cremonalainen kiinnittää huomiota Bysanttilaisten kieleen kutsuen sitä loogisesti kreikaksi ja omaa kieltään latinaksi

Characterization of in vivo-acquired resistance to macrolides of Mycoplasma gallisepticum strains isolated from poultry

The macrolide class of antibiotics, including tylosin and tilmicosin, is widely used in the veterinary field for prophylaxis and treatment of mycoplasmosis. In vitro susceptibility testing of 50 strains of M. gallisepticum isolated in Israel during the period 1997-2010 revealed that acquired resistance to tylosin as well as to tilmicosin was present in 50% of them. Moreover, 72% (13/18) of the strains isolated from clinical samples since 2006 showed acquired resistance to enrofloxacin, tylosin and tilmicosin. Molecular typing of the field isolates, performed by gene-target sequencing (GTS), detected 13 molecular types (I-XIII). Type II was the predominant type prior to 2006 whereas type X, first detected in 2008, is currently prevalent. All ten type X strains were resistant to both fluoroquinolones and macrolides, suggesting selective pressure leading to clonal dissemination of resistance. However, this was not a unique event since resistant strains with other GTS molecular types were also found. Concurrently, the molecular basis for macrolide resistance in M. gallisepticum was identified. Our results revealed a clear-cut correlation between single point mutations A2058G or A2059G in domain V of the gene encoding 23S rRNA (rrnA, MGA_01) and acquired macrolide resistance in M. gallisepticum. Indeed, all isolates with MIC ≥ 0.63 μg/mL to tylosin and with MIC ≥ 1.25 μg/mL to tilmicosin possess one of these mutations, suggesting an essential role in decreased susceptibility of M. gallisepticum to 16-membered macrolides