Female breeding dispersal to higher quality habitats in a philopatric top predator

Philopatry and monogamy are conventionally viewed as strategies for improving fitness. Many philopatric and monogamous species have, however, been shown to perform breeding dispersal-an exchange of territory (and often also partner) between two breeding seasons. The adaptiveness of breeding dispersal remains controversial, as data remain scarce and sporadic. For the Northern Goshawk, a typically highly philopatric and monogamous forest raptor, pairs breeding in barren forest landscapes produce fewer fledglings than pairs breeding in more productive landscapes. Using data on Finnish breeding female Goshawks (Accipiter gentilis) during 1999-2016, we tested the hypotheses that: (1) breeding dispersal is more likely at barren territories, (2) dispersing females move to less barren territories, and (3) breeding dispersal improves the survival of young. About 29% of the female Goshawks in our study performed breeding dispersal, which contrasts to philopatry and suggest that site and partner fidelities show large variation within the species' breeding range. We found no evidence that territorial landscape barrenness (proxy on habitat quality) affects the probability of breeding dispersal. However, females that dispersed upgraded to less barren territories. Nevertheless, there were no subsequent effects of breeding dispersal on reproductive performance, suggesting no obvious difference in the capability of rearing young at either site. Although dispersal events were directed to less barren habitats, we suggest that female dispersal is not driven by the pursue for more prospersous habitats, rather that those females are forced to move, for whatever reason. In addition to other observed reasons such as female-female competition for mates and loss of the original mate, intense logging of mature forests lowering local food availability and restricting nest site availability were likely a partial cause of increased breeding dispersal.Peer reviewe

Female breeding dispersal to higher quality habitats in a philopatric top predator

Philopatry and monogamy are conventionally viewed as strategies for improving fitness. Many philopatric and monogamous species have, however, been shown to perform breeding dispersal-an exchange of territory (and often also partner) between two breeding seasons. The adaptiveness of breeding dispersal remains controversial, as data remain scarce and sporadic. For the Northern Goshawk, a typically highly philopatric and monogamous forest raptor, pairs breeding in barren forest landscapes produce fewer fledglings than pairs breeding in more productive landscapes. Using data on Finnish breeding female Goshawks (Accipiter gentilis) during 1999-2016, we tested the hypotheses that: (1) breeding dispersal is more likely at barren territories, (2) dispersing females move to less barren territories, and (3) breeding dispersal improves the survival of young. About 29% of the female Goshawks in our study performed breeding dispersal, which contrasts to philopatry and suggest that site and partner fidelities show large variation within the species' breeding range. We found no evidence that territorial landscape barrenness (proxy on habitat quality) affects the probability of breeding dispersal. However, females that dispersed upgraded to less barren territories. Nevertheless, there were no subsequent effects of breeding dispersal on reproductive performance, suggesting no obvious difference in the capability of rearing young at either site. Although dispersal events were directed to less barren habitats, we suggest that female dispersal is not driven by the pursue for more prospersous habitats, rather that those females are forced to move, for whatever reason. In addition to other observed reasons such as female-female competition for mates and loss of the original mate, intense logging of mature forests lowering local food availability and restricting nest site availability were likely a partial cause of increased breeding dispersal.</p

Tiedeopetus ja -kasvatus ammatillisessa koulutuksessa : Koiratutkimuksen hyödyntäminen eläintenhoidon koulutusohjelmassa

Ammatillisen koulutuksen tehtävänä on ammattitaidon opettamisen ohella tukea ihmisenä kasvua ja parantaa opiskelijan jatko-opintomahdollisuuksia. Tiedekasvatus ja –opetus ammatillisissa oppilaitoksissa edistää näitä päämääriä. Tiedekasvatus tukee oman ajattelun kehittymistä ja kokonaisuuksien ymmärtämistä. Nämä taidot ovat tärkeitä elinikäisen oppimisen prosessissa. Tiedekasvatus kuuluu siis myös ammatilliseen koulutukseen. Eläintenhoitajaopiskelijalla on usein koiraharrastuskokemusta. Tämä tuo mukanaan arkikäsityksiä ja uskomuksia, joita on tärkeää oppia kriittisesti arvioimaan. Tutkimustiedon käyttö koira-alan opetuksessa on suositeltavaa, koska harrastuspohjaisella alalla lähdemateriaalin taso on kirjavaa ja siten hyvän lähdekritiikin noudattaminen on tärkeää. Koira-alan tutkimus on usein soveltavaa, joten tutkimustuloksia on helppo hyödyntää ammatillisessa koulutuksessa. Tiedekasvatusta tulisi yhdistää käytännön työtehtävien harjoitteluun soveltavalla tasolla aina, kun se on mahdollista. Käyttämällä eläviä, tilanteessa läsnä olevia koiria opettajalla on mahdollisuus saada tiedeopetukseensa koira-avusteisen pedagogiikan hyötyjä. Jotta opettaja kykenisi ajantasaiseen tiedeviestintään, hänen tulee seurata oman alansa uusinta tutkimusta esimerkiksi lukemalla tieteellisiä julkaisuita tai osallistumalla tiedekonferensseihin. Ammatillisten oppilaitosten kannattaisi harkita opettajilleen pääsyä tieteellisten julkaisuiden elektronisiin tietokantoihin. Tutkimusten hyvä saatavuus lisäisi todennäköisesti tutkimustiedon hyödyntämistä ammatillisessa koulutuksessa. Osallistuin ammatillisen opettajankoulutuksen kehittämishankkeeni puitteissa poikkitieteelliseen koira-alan tiedekonferenssiin Canine Science Forumiin Barcelonassa 24.-27.7.2012. Konferenssissa esillä olleiden tutkimusten kautta olen uudistanut opetusmateriaaliani ja tehnyt hankesuunnitelman koiratutkimuksen tiedepäivän järjestämisestä oppilaitoksessamme

Relaunching a global brand by a local subsidiary of a MNC for a specific distribution channel after an acquisition The case of Vichy by L'Oréal Finland

Relaunching a brand consists of several phases, starting from decision to relaunch and timing followed by implementing the strategic launch decisions mainly by the MNC. The local subsidiary implements most of the tactical decisions, concerning such as product, price, promotion and distribution

Opiskelijoiden kokemuksia ja käsityksiä alisuorittamisesta opettajankoulutuslaitoksen kulttuurisena piirteenä

Tämän tutkielman aiheena oli alisuorittaminen Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksen kulttuurisena piirteenä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia alisuorittamisen syitä ilmenee opiskelijoiden haastatteluissa. Tutkimusaineisto kerättiin syvähaastattelumetodilla yhdeksältä luokanopettajaopiskelijalta. Aineistonanalyysi oli aineistolähtöistä. Analyysimetodina hyödynnettiin teemoittelua. Tutkimusongelma muotoutui täsmälliseksi teemoittelun muuttuessa tarkemmaksi. Tutkimuksessa löydettiin viisi syytä, jotka aiheuttavat alisuorittamista. Syyt liittyvät vaatimustasoon, palautteeseen ja arviointiin, opetukseen, opettajien asenteeseen sekä vertaisryhmään. Vaatimustaso koetaan ristiriitaisena. Pääsääntöisesti se on liian alhainen, mutta toisinaan liian korkea. Opinnoista ei saada palautetta tai se koetaan merkityksettömäksi. Useimmiten palaute on vain merkintä rekisterissä ja lisäksi hyvän arvosanan saa helposti. Opetukseen liittyvät syyt jaetaan kolmeen ryhmään: opetusmetodeihin, opetussisältöihin ja opintojen kuormittavuuteen. Opetussisällöt koetaan merkityksettömiksi, hajanaisiksi ja päällekkäisiksi. Opetusmetodit eivät palvele opiskelijoiden tarpeita. Lisäksi opinnot koetaan kuormittavina, minkä vuoksi tehtäviä joudutaan priorisoimaan. Opettajankoulutuslaitoksen opettajien koetaan olevan joko hyväsydämisiä tai välinpitämättömiä opiskelijoiden suorittamista kohtaan. Osa opettajista aliarvioi opiskelijoiden kykyjä. Opiskelijat levittävät keskuudessaan kielteistä opiskeluilmapiiriä, mikä edesauttaa alisuoriutumisilmiön kehittymistä opettajankoulutuslaitoksessa

High levels of inbreeding with spatial and host‐associated structure in lice of an endangered freshwater seal

Host-specialist parasites of endangered large vertebrates are in many cases more endangered than their hosts. In particular, low host population densities and reduced among-host transmission rates are expected to lead to inbreeding within parasite infrapopulations living on single host individuals. Furthermore, spatial population structures of directly-transmitted parasites should be concordant with those of their hosts. Using population genomic approaches, we investigated inbreeding and population structure in a host-specialist seal louse (Echinophthirius horridus) infesting the Saimaa ringed seal (Phoca hispida saimensis), which is endemic to Lake Saimaa in Finland, and is one of the most endangered pinnipeds in the world. We conducted genome resequencing of pairs of lice collected from 18 individual Saimaa ringed seals throughout the Lake Saimaa complex. Our analyses showed high genetic similarity and inbreeding between lice inhabiting the same individual seal host, indicating low among-host transmission rates. Across the lake, genetic differentiation among individual lice was correlated with their geographic distance, and assignment analyses revealed a marked break in the genetic variation of the lice in the middle of the lake, indicating substantial population structure. These findings indicate that movements of Saimaa ringed seals across the main breeding areas of the fragmented Lake Saimaa complex may in fact be more restricted than suggested by previous population-genetic analyses of the seals themselves.publishedVersio

Sairaanhoitajan perusosaamisen varmistaminen : opetussuunnitelmasuosituksen kehittäminen

Palliatiivisen hoidon perusosaamisen varmistamiseksi EduPal-hankkeessa kehitettiin palliatiivi- sen hoidon opetussuunnitelmasuositus sairaanhoitajan tutkintoon. Suosituksen tavoitteena oli yhdenmukaistaa palliatiivisen hoidon osaaminen ja opetus sairaanhoitajakoulutuksessa. Suosi- tus rakennettiin siten, että opetus on helppo integroida olemassa olevaan opetussuunnitel- maan. Suosituksia annettiin palliatiivisen hoidon sisällöistä, osaamistavoitteista, opetusmenetel- mistä sekä horisontaalisesta ja vertikaalista opetuksen integroinnista. Opetussuunnitelmasuosi- tuksen jalkautumista kartoitettiin kyselyn avulla, jonka tuloksista ilmeni, että suositus tunnetaan melko hyvin (ka 7,2). Jatkossa on tärkeää edelleen seurata ja arvioida suosituksen jalkautumista ja mahdollisia muutostarpeita