Upconverting diagnostics: Multiplex assays utilizing upconversion luminescence technology

Conventional diagnostics tests and technologies typically allow only a single analysis and result per test. The aim of this study was to propose robust and multiplex array-inwell test platforms based on oligonucleotide and protein arrays combining the advantages of simple instrumentation and upconverting phosphor (UCP) reporter technology. The UCPs are luminescent lanthanide-doped crystals that have a unique capability to convert infrared radiation into visible light. No autofluorescence is produced from the sample under infrared excitation enabling the development of highly sensitive assays. In this study, an oligonucleotide array-in-well hybridization assay was developed for the detection and genotyping of human adenoviruses. The study provided a verification of the advantages and potential of the UCP-based reporter technology in multiplex assays as well as anti-Stokes photoluminescence detection with a new anti- Stokes photoluminescence imager. The developed assay was technically improved and used to detect and genotype adenovirus types from clinical specimens. Based on the results of the epidemiological study, an outbreak of adenovirus type B03 was observed in the autumn of 2010. A quantitative array-in-well immunoassay was developed for three target analytes (prostate specific antigen, thyroid stimulating hormone, and luteinizing hormone). In this study, quantitative results were obtained for each analyte and the analytical sensitivities in buffer were in clinically relevant range. Another protein-based array-inwell assay was developed for multiplex serodiagnostics. The developed assay was able to detect parvovirus B19 IgG and adenovirus IgG antibodies simultaneously from serum samples according to reference assays. The study demonstrated that the UCPtechnology is a robust detection method for diverse multiplex imaging-based array-inwell assays.Perinteiset diagnostiset testit mahdollistavat vain yhden analyysin ja tuloksen määritystä kohden. Väitöskirjatyöni tavoitteena oli kehittää uudenlaisia järjestelmä kuopassa tyyppisiä mallintavia monianalyyttimäärityksiä, joissa yhdestä näytteestä yhdessä reaktiokaivossa voidaan mitata samanaikaisesti useita analyyttejä ja niiden pitoisuuksia. Kehitetyt monianalyyttimääritykset perustuvat sekä nukleiinihappojen että proteiinien mittaukseen hyödyntäen leimoina valoa tuottavia epäorgaanisia lantanidi-ioneja sisältäviä loisteainepartikkeleita (UCP). Näillä partikkeleilla on ainutlaatuinen kyky virittyä matalaenergisen infrapunavalon vaikutuksesta ja emittoida korkeaenergisen näkyvän valon aallonpituuksilla, mikä mahdollistaa autofluoresenssista vapaan mittauksen ja näin ollen herkkien määrityksien kehityksen. Väitöskirjatyössäni kehitin adenoviruksille DNA-tyypitysmäärityksen, joka perustui yksinauhaisen PCR-tuotteen ja adenovirus-tyyppispesifisten koettimien väliseen hybridisaatioreaktioon mikrotiitterilevyn kaivon pohjalla. Tulokset osoittivat, että UCP-leimateknologia ja uusi anti-Stokes luminesenssin kuvantamiseen kehitetty laite soveltuvat monianalyttimääritysten kvantitatiiviseen mittaukseen. Teknisesti parannettua adenovirusten DNA-tyypitysmenetelmää hyödynnettiin kliinisesti merkittävien adenovirustyyppien havaitsemisessa ja genotyypityksessä. Adenovirusinfektioiden epidemiologinen seuranta osoitti, että adenovirus tyyppi B03 aiheutti epidemian syksyllä 2010. Väitöskirjatyössäni kehitin myös kvantitatiivisen mallintavan monianalyytti-immunomäärityksen kolmelle antigeenille. Määrityksessä kaikille analyyteille saatiin kvantitatiivinen tulos, ja analyyttiset herkkyydet olivat kliinisesti merkittävällä alueella. Lisäksi väitöskirjatyössäni kehitin serologisen monianalyyttimäärityksen, jonka avulla mitattiin seerumista IgG-luokan adenovirusja parvovirus B19-vasta-aineita samanaikaisesti. Serologinen monianalyyttimääritys validoitiin näytepaneelilla ja tulokset korreloivat hyvin adenovirus IgG ja parvovirus B19 IgG referenssi-entsyymi-immunomäärityksien kanssa. Väitöskirjatyössäni osoitin, että UCP-teknologia soveltuu sekä oligonukleotidi- että proteiini-pohjaisten monianalyyttimääritysten kvantitatiiviseen kuvantamiseen.Siirretty Doriast

Käytäntöjen suunnitteleminen hiljaisen tiedon hyödyntämiseksi tietotyöympäristössä

This thesis deals with making use of tacit knowledge in a knowledge work environment. Purpose of this research is to design practices, tools and ways of working for making use of tacit knowledge in a knowledge intensive corporation. Making use of tacit knowledge was researched in the areas of new employee introduction, using electronic workspaces and working with virtual teams. The practices were designed using a constructive research approach. 30 persons were interviewed within the study. The research questions are the following: 1) What is tacit knowledge? 2) What are best practices for making use of tacit knowledge in a knowledge work environment? 3) What are key issues to be taken into account when introducing these practices in a knowledge work corporation? In the literature study part tacit knowledge is defined and ways of sharing tacit knowledge are identified. Introducing practices for making use of tacit knowledge inside organizations are also examined. In the empirical part best practices were gathered from the organization, which were refined through theoretical understandings. Different maturity levels were reached in each area of research. Some of these are presented as tools to use and some as conceptual understandings. Concrete tools for transferring tacit knowledge in new employee introduction were designed. These were tested unofficially and have reached a level of maturity ready for pilot-testing. These tools deal mainly with making use of implicit knowledge, which the part of tacit knowledge that can be put into words. In the areas of electronic workspaces and virtual teams the results are presented as conceptual understandings. In addition to understanding and methods, making use of tacit knowledge was found to be mostly about enabling the employees' intrinsic motivation for sharing their knowledge. This can occur for example through stories, comments and concept creation. A model was empirically verified consisting of cultural, intentional, systemic and behavioural perspectives on motivation for knowledge sharing.Tämä diplomityö käsittelee hiljaisen tiedon hyödyntämistä tietotyöympäristössä. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda käytäntöjä, työkaluja ja toimintatapoja hiljaisen tiedon hyödyntämiseksi tietointensiivisessä yrityksessä. Hiljaisen tiedon hyödyntämistä tutkittiin seuraavilla alueilla: Uusien työntekijöiden perehdyttäminen, sähköisten työtilojen käyttäminen ja toimiminen virtuaalitiimeissä. Käytäntöjä luotiin konstruktiivisella tutkimusotteella. Tutkimuksen puitteissa haastateltiin yhteensä 30 henkilöä. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1) Mitä on hiljainen tieto? 2) Mitkä ovat parhaat käytännöt hiljaisen tiedon hyödyntämiseksi tietotyöympäristössä? 3) Mitä tekijöitä tulee erityisesti huomioida tuotaessa näitä käytäntöjä yrityksen sisällä käyttöön? Kirjallisuuskatsauksessa määritellään hiljainen tieto ja tunnistetaan tapoja sen jakamiseksi. Samalla etsitään tekijöitä, joita tulee huomioida tuotaessa käytäntöjä hiljaisen tiedon hyödyntämiseksi käyttöön organisaatioissa. Kokeellisessa osuudessa kerättiin senhetkisiä parhaita käytäntöjä kohdeorganisaation sisältä ja niitä jatkojalostettiin teoreettisten ymmärrysten avulla. Kullakin tutkimusalueella päästiin käytäntöjen luomisessa eri kypsyystasolle. Jotkin käytännöistä esitellään hyödynnettävissä olevina työkaluina ja toiset esitellään käsitteellisellä tasolla. Uusien työntekijöiden perehdyttämisalueella suunniteltiin pilotointivalmiit työkalut hiljaisen tiedon siirtämiseksi, joita kokeiltiin epävirallisesti. Työkalut hyödyntävät pääasiassa implisiittista tietoa, joka on se osa hiljaista tietoa joka voidaan ilmaista sanoin. Sähköisten työtilojen sekä virtuaalitiimien alueilla tulokset esitellään käsitteellisellä tasolla. Hiljaisen tiedon hyödyntämisessä huomattiin olevan kyse ymmärryksen ja menetelmien lisäksi pääasiassa työntekijöiden sisälähtöisen motivaation synnyttämisestä hiljaisen tietonsa jakamiseksi. Jakamistapoja ovat esimerkiksi tarinoiden kertominen, kommenttien jakaminen ja konseptien luominen. Eräs kulttuurillisista, aikomuksellisista, systeemisistä ja käytöksellisistä näkökulmista koostuva malli todennettiin empiirisesti tutkittaessa tiedonjakamishalukkuuteen vaikuttavia tekijöitä

Astrocytic Glutamate Transporters: Physiology and Simulations

Astrocytes have many roles in the central nervous system, ranging from homeostatic regulation to information processing in the brain. One function of astrocytes is the uptake of glutamate from the synaptic cleft using glutamate transporters (excitatory amino acid transporters). The uptake of glutamate is a critical process, which enables correct neurotransmission and prevents excitotoxicity and neurodegenerative conditions. In this work, the goal was to study glutamate transporters in detail using a computational single-cell astrocyte model. A six-state cyclic kinetic scheme of the transporter, with reversible reactions and realistic kinetic constants, was incorporated into ASTRO simulation environment. In addition to the transporter properties, the possible association of a calcium signal with the glutamate transport process was studied by adding a sodium-calcium exchanger model which was available in ModelDB database. In the simulations, an increased glutamate concentration in the extracellular space activates the glutamate transporters. The response of the model is examined in terms of concentration changes of different ions and current amplitudes and durations. The simulations showed a fast uptake of extracellular glutamate, which in the case of 0.5 mM extracellular glutamate occurred in 5 ms. The current generated by the transporter was measured in a voltage clamp simulation of ASTRO tool, which showed an amplitude of 0.25 nA and a duration of about 50 ms. Regarding the calcium signal, the sodium-calcium exchanger was found to reverse its function and thus transport calcium into the cell when glutamate transporters were active, creating a detectable calcium signal. However, the physiological relevance of this signal is not yet known, and more studies are needed to address this question. The response of the model to different extracellular glutamate concentrations was also studied, and the result was that doubling the glutamate concentration increased the uptake time by 700%. Furthermore, the model was sensitive to different transporter amounts. A 30% reduction in transporter amount led to glutamate uptake time increasing by 300%. This would be an interesting research question for experimental studies, because transporter trafficking to the membrane could be one mechanism that gets disturbed in brain disorders and diseases, leading to decreased transporter amounts, and resulting in excess glutamate at the synaptic cleft

Varhainen kasvu ja aikuisiän terveys : verenpaine, sokerinsietokyky ja kehon koostumus

Theory of developmental origins of adult health and disease proposes that experiences during critical periods of early development may have consequences on health throughout a lifespan. Thesis studies aimed to characterize associations between early growth and some components of the metabolic syndrome cluster. Participants belong to two epidemiological cohorts with data on birth measurements and, for the younger cohort, on serial recordings of weight and height during childhood. They were born as singletons between 1924-33 and 1934-44 in the Helsinki University Central Hospital, and 500 and 2003 of them, respectively, attended clinical studies at the age of 65-75 and 56-70 years, respectively. In the 65-75 year old men and women, the well-known inverse relationship between birth weight and systolic blood pressure (SBP) was confined to people who had established hypertension. Among them a 1-kg increase in birth weight was associated with a 6.4-mmHg (95% CI: 1.0 to 11.9) decrease in SBP. This relationship was further confined to people with the prevailing Pro12Pro polymorphism of the peroxisome proliferator-activated receptor-γ2 (PPARγ2) gene. People with low birth weight were more likely to receive angiotensin-converting enzyme inhibitors/angiotensin-receptor blockers (ACEI/ARB, p=0.03), and, again, this relationship was confined to the carriers of the Pro12Pro (p=0.01 for interaction). These results suggest that the inverse association between birth weight and systolic BP becomes focused in hypertensive people because pathological features of BP regulation, associated with slow fetal growth, become self-perpetuating in adult life. Insulin resistance of the Pro12Pro carriers with low birth weight may interact with the renin-angiotensin system leading to raised BP levels. Habitual physical activity protected men and women who were small at birth, and thus at increased risk for the development of type 2 diabetes, against glucose intolerance more strongly. Among subjects with birth weight ≤3000 g, the odds ratio (OR) for glucose intolerance was 5.2 (95% CI: 2.1 to 13) in those who exercised less than 3 times per week compared to regular exercisers; in those who scored their exercise light compared with moderate exercisers (defined as comparable to brisk walking) the OR was 3.5 (1.5 to 8.2). In the 56-70 year old men a 1 kg increase in birth weight corresponded to a 4.1 kg (95% CI: 3.1 to 5.1) and in women to a 2.9 kg (2.1 to 3.6) increase in adult lean mass. Rapid gain in body mass index (BMI), i.e. crossing from an original BMI percentile to a higher one, before the age of 2 years increased adult lean mass index (LMI, lean mass/height squared) without excess fat accumulation whereas rapid gain in BMI during later childhood, despite the concurrent rise in LMI, resulted in a relatively higher increase in adult body fat mass. These findings illustrate how genes, the environment and their interactions, early growth patterns, and adult lifestyle modify adult health risks which originate from early life.Väitöskirjatyössä tutkittiin elämänkaarinäkökulmasta Helsingin syntymäkohorttitutkimuksen kliiniseen osioon osallistuneita 65-75 ja 56-70 vuotiaita henkilöitä. Tavoitteena oli luonnehtia tarkemmin epidemiologisissa tutkimuksissa todettuja yhteyksiä syntymäkoon, lapsuuskasvun ja aikuisiän metabolisen oireyhtymän osatekijöiden välillä. Vanhastaan tunnettu käänteinen yhteys syntymäpainon ja systolisen verenpainetason välillä löytyi 65-75 v henkilöillä vain verenpainetautiin sairastuneilta: 1 kg korkeampi syntymäpaino vastasi 6.4 mmHg matalampaa verenpainetta. Varhaiskasvuun liittyvät verenpaineen säätelyn poikkeavat piirteet saattavat siis kehittyä noidankehäksi, joka johtaa myöhemmällä aikuisiällä verenpainetautiin. Insuliiniherkkyyden merkitykseen varhaiskasvuun liittyvän verenpainetaudin kehittymisessä viittaa se, että verenpainetautia sairastavilla tämä yhteys keskittyi peroksisomiproliferaattoreilla aktivoituvan reseptori -γ2 (PPARγ2) geenin vallitsevan Pro12Pro-muodon kantajiin (+1 kg/-9.3 mmHg). Suurempaan insuliiniherkkyyteen liitetyn Ala-alleelin kantajilla yhteyttä ei todettu. Myös reniini-angiotensiinijärjestelmällä voi olla merkitystä, sillä pienipainoisina syntyneillä oli useammin käytössään ACE:n estäjä/ATR-salpaaja kuin painavampina syntyneillä. Tämäkin yhteys keskittyi Pro12Pro-geenimuodon kantajiin. Vähän liikkuvista henkilöistä oli odotetusti useammalla diabetes tai heikentynyt sokerinsieto. Ilmiö oli vahvin korkeintaan kolmekiloisina syntyneillä: vapaa-ajan liikuntaa harvemmin kuin 3 kertaa viikossa harrastavilla sokerinsieto-ongelman kerroinsuhde (OR) oli 5.2 verrattuna useammin liikkuviin. Liikunta saattaa siis suojata sokerinsietokyvyn heikkenemiseltä erityisesti pienipainoisina syntyneitä, joilla aiempien tutkimusten mukaan on suurentunut riski sairastua diabetekseen. Varhaisen kasvun ja kehon koostumuksen välisten yhteyksien tutkimuksissa 1 kg suurempi syntymäpaino vastasi 56-70-vuotiailla miehillä 4.1 kg ja naisilla 2.9 kg suurempaa rasvatonta painoa. Aikuispituudella korjattu rasvattoman painon indeksi oli sitä suurempi mitä korkeampi oli syntymämitoista laskettu painoindeksi (BMI), tai jos BMI kasvoi minkä tahansa tutkitun neljän ikävaiheen (0-1, 1-2, 2-7, 7-11 v) aikana nopeammin kuin mitä aikaisempi kasvu ennusti. Toisen ikävuoden jälkeen nopea BMI-nousu johti kuitenkin samanaikaisesta rasvattoman painon lisääntymisestä huolimatta suhteellisesti suurempaan rasvamassan lisääntymiseen. Nämä löydökset kuvaavat, kuinka geenit ja ympäristö keskinäisine vuorovaikutuksineen, varhainen kasvu ja aikuisiän elintavat muuntelevat niitä aikuisiän terveysriskejä, jotka juontuvat varhaiskehityksestä

Peruskouluikäisen lapsen minäkuva ja sen yhteys tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin

Myönteinen minäkuva lapsuudessa vaikuttaa suotuisasti muun muassa lapsen koulumenestykseen, aktiivisuuteen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen. Kielteinen minäkuva sen sijaan on usein yhteydessä oppimisvaikeuksiin sekä tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin. Alakouluikäisten lasten minäkuva on yleensä myönteinen, mutta muuttuu kielteisemmäksi yläkouluiässä. Minäkuvan eri osa-alueista on löydetty sukupuolieroja, mutta tutkimustulokset ovat olleet osittain ristiriitaisia. Tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia arvioitaessa tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset ja vanhemmat arvioivat ongelmia samalla tavalla, mutta arvioiden väliset yhteydet ovat olleet heikkoja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko peruskouluikäisten tyttöjen ja poikien minäkuvissa eroja ikäryhmittäin. Lisäksi tutkittiin lasten minäkuvan yhteyttä tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin, oppimisvaikeuksiin, erityisen tuen tarpeeseen ja opetusmuotoon. Lopuksi tarkasteltiin, ovatko lapsen ja vanhemman arviot lapsen tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmista samansuuntaisia. Tutkimukseen osallistui 213 peruskouluikäistä lasta, joista 102 oli tyttöjä ja 111 poikia. Lapset arvioivat omaa minäkuvaansa täyttämällä Piers-Harris 2 -minäkuvamittarin. Vanhemmat arvioivat lasten tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia täyttämällä Conners' Parent Rating Scales -Revised -mittarin ja osa (n = 45) 6-9 -luokkalaisista lapsista arvioi omia tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiaan täyttämällä Conners-Wells' Adolescent Self-Report Scale -mittarin. Oppimisvaikeuksia, erityisen tuen tarvetta ja opetusmuotoa mitattiin vanhempien arvioimana. Alakouluikäiset tytöt ja pojat arvioivat olevansa vähemmän ahdistuneita kuin yläkouluikäiset. 6-10-vuotiaat tytöt arvioivat minäkuvansa osa-alueita (akateeminen minäkuva, suosio kavereiden kesken, elämäntyytyväisyys) myönteisemmin kuin pojat, mutta 14-15-vuotiaat tytöt olivat poikia ahdistuneempia ja elämäänsä tyytymättömämpiä. Kielteinen minäkuva oli yhteydessä suurempiin tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin, oppimisvaikeuksiin ja erityisen tuen tarpeeseen, mutta ei opetusmuotoon. Lapset ja vanhemmat arvioivat lapsen tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia samansuuntaisesti, löydettyjen yhteyksien vahvuuksien vaihdellessa heikosta korkeaan. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että lasten minäkuvan vahvistaminen varhain peruskoulun alussa on tärkeää. Erityistä huomiota tulisi suunnata oppimisvaikeuksista kärsivien lasten ja murrosikäisten tyttöjen minäkuvien tukemiseen. Tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia arvioitaessa tulisi hyödyntää mahdollisimman monen arvioitsijan arvioita, vaikka lapsen ja vanhemman arviot lapsen ongelmista ovatkin usein samansuuntaisia. Koska kyseessä ei ollut pitkittäistutkimus, ei syy-seuraus suhteita voitu tutkia. Seurantatutkimuksen tarve on suuri. Jatkossa minäkuvan vaikutusta tulisi tutkia muun muassa opiskelualan valintaan, työllistymiseen ja syrjäytymisvaaraan

Towards a Complete Automation Feature Recognition System for Sheet Metal Manufacturing

Sheet metal processing is automated, but the step from product models to the production machine control still requires human intervention. This may cause time consuming bottlenecks in the production process and increase the risk of human errors. In this paper we present a system, which automatically recognizes features from the CAD-model of the sheet metal product. By using these features, the system produces a complete model of the particular sheet metal product. Then the model is used as an input for the sheet metal processing machine. Currently the system is implemented, capable to recognize more than 11 of the most common sheet metal structural features, and the procedure is fully automated. This provides remarkable savings in the production time, and protects against the human errors. This paper presents the developed system architecture, applied algorithms and system software implementation and testing.© 2017 World Academy of Science, Engineering and Technology.fi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

Yhteisopettajuuden rooli perusopetuksen opettajien työhyvinvoinnissa ja ammatillisessa jaksamisessa

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää peruskoulun opettajien kokemuksia yhteisopettajuudesta ja sen merkitystä opettajan työhyvinvointiin. Tutkimuksessa haluttiin lisäksi selvittää, miten opettajat määrittelevät yhteisopettajuuden. Aiemmissa opettajien työhyvinvointiin liittyvissä tutkimuksissa on havaittu työhyvinvointihaasteita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko yhteisopettajuus toimiva keino tukea opettajien työssäjaksamista. Tutkimme tarkemmin, miten opettajat määrittelevät yhteisopettajuuden, ja millaisia kokemuksia opettajilla on yhteisopettajuuden eduista ja haasteista? Lisäksi analysoimme, millaisia positiivisia vaikutuksia yhteisopettajuudella on opettajien kokemaan työhyvinvointiin. Tutkimukseen osallistui kahdeksan vapaaehtoista peruskoulun opettajaa. Tutkimuksen otoksessa oli mukana mahdollisimman monta eri ammattinimikkeellä työskentelevää opettajaa. Kriteerinä haastateltaville oli kokemus yhteisopettajuudesta. Lähestymistavaksi tutkimukseen valittiin fenomenografia, jonka tarkoituksena oli tuoda tässä tutkimuksessa esiin käsityksiä ja kokemuksia yhteisopettajuudesta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelujen toteutus tapahtui yksilöhaastatteluina sekä etäyhteyksin että kasvokkain. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisältöanalyysillä. Tutkimustulokset osoittavat, että yhteisopettajuutta pidempään toteuttaneet opettajat määrittelivät yksityiskohtaisemmin yhteisopettajuuden käsitteen verrattuna opettajiin, joilla oli vasta vähän työkokemusta. Opettajat kokivat yhteisopettajuuden selvästi enemmän hyötynä kuin kuormittavana tekijänä. Opettajat toivat esille kokemiaan yhteisopettajuuden hyötyjä, esimerkiksi opettajien kokema kollegiaalinen tuki, työn jakaminen, oppilaan saama hyöty, työhön käytetyn ajan väheneminen ja positiivinen kuva omasta ammattitaidosta. Tutkimuksessamme opettajat toivat vain muutaman yksittäisen yhteisopettajuuteen liittyvän haasteen. Haasteiden vähäisen määrä vuoksi niiden kategorisoiminen ja teemoittelu ei ollut mahdollista. Kaikki haastatteluun osallistuneet opettajat toivat esille, miten kuormittavinta on yhteisopettajuuden aloittaminen, mutta pitkällä aikavälillä sen toteuttaminen helpottuu. Henkilökemiat olivat asia, jonka kaikki haastateltavat nostivat yhteisopettajuuden kannalta merkittävimmäksi tekijäksi. Tulokset osoittavat, miten yhteisopettajuus on pääsääntöisesti työhyvinvointia tukeva tekijä. Yhteisopettajuuden tarjoama kollegiaalinen tuki ja työarjen jakaminen olivat keskeisiä työhyvinvointia tukevia tekijöitä, jotka nousivat selkeästi esiin tutkimuksesta. Henkilökemioiden sopimattomuus ja yhteisen ymmärryksen puuttuminen sen sijaan kuormittivat yhteisopettajuudessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että opettajista yhteisopettajuus edistää työhyvinvointia ja työssä jaksamista