Indicators for sustainable agriculture - a theoretical framework for classifying and assessing indicators

Indicators can be used for identifying, simplifying and quantifying agri-environmental aspects of sustainability. They offer us a way to proceed from the theoretical definition of sustainability to more practically oriented approaches. This study examines agricultural systems with a view to identifying the points and levels at which the sustainability of these systems can be assessed. The agri-environmental indicators are presented within the Pressure-State-Response (PSR) framework. Although suitable for ecological indicators, this framework is not highly relevant for economic and social indicators, which were thus studied from a more general theoretical perspective. As the concept of sustainability includes a number of different value-laden definitions, the setting of indicators should be seen as an ongoing re-evaluation rather than a technical process of measuring certain parameters. The need to refine the assessment methods was recognised in several subthemes of agricultural sustainability. A major shortcoming was found to be the lack of tools for evaluating qualitative phenomena such as landscapes and animal welfare. Likewise, in economics and the social sciences, much needs to be done to promote understanding of the interactions between these disciplines and environmental processes. Moreover, the basic framework of the assessments requires further examination, for instance, when interpreting the indicator results, when dealing with uncertainty and when seeking to identify cause-effect chains, even though these questions are no longer purely matters of indicator methodology.;Tässä artikkelissa selvitettiin kirjallisuuden ja teoreettisen päättelyn pohjalta indikaattorien soveltuvuutta maatalouden kestävän kehityksen arviointiin. Artikkeli liittyy Maatalouden tutkimuskeskuksessa meneillään olevaan monitieteiseen SUSAGRI-tutkimushankeeseen (Sustainable Development in Agriculture). Tämän artikkelin tavoitteena on kokonaisvaltaisen viitekehyksen määrittäminen maatalouden kestävän kehityksen indikaattorien asettamiselle ja arvioimiselle. SUSAGRI-hankkeen muissa osuuksissa kehitetään ja testataan yksityiskohtaisempia indikaattoreita muutamille kestävän maatalouden keskeisille osa-alueille.Indikaattorien tarkoituksena on tunnistaa ja kerätä laajasta informaatiotulvasta oleellista tietoa mm. poliittisen päätöksenteon, hallinnon, tutkimuksen ja kuluttajien käyttöön. Koska kestävän maatalouden käsite on vahvasti arvosidonnainen ja merkitykseltään monisisältöinen, ei indikaattorien avulla voida suoraan määrittää, mikä on kestävää ja mikä ei. Indikaattorit auttavat kuitenkin määrittämään kestävyyden keskeisiä alueita ja niiden tarjoaman tiedon pohjalta keskustelua kestävyydestä voidaan käydä moniulotteisemman tietopohjan valossa. Artikkelin ensimmäisessä osassa selvitettiin yleistä teoreettista viitekehystä, joka liittyy indikaattorien valitsemiseen ja niiden käyttökelpoisuuden arvioimiseen. Maatalouden kestävän kehityksen indikaattorien esittämiseen käytettiin PSR-mallia (Pressure-State-Response), jota on käytetty useissa kansainvälisissä indikaattorien kehittämishankkeissa (mm. OECD, YK, EUROSTAT). Lisäksi selvitettiin indikaattoreita, jotka liittyvät kestävän maatalouden taloudellisiin ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Arviointi- ja mittausmenetelmät todettiin puutteellisiksi erityisesti kvalitatiivisiin ilmiöihin kuten maiseman laatuun ja eläinten hyvinvointiin liittyvillä kestävyyden osa-alueilla. Myös taloudellisten ja sosiaalisten indikaattorien määrittämiseen teoreettiset ja menetelmälliset valmiudet näyttävät vielä riittämättömiltä. Indikaattorien käytön yleisen viitekehyksen osalta todettiin kehittämistarpeita mm. tulosten tulkinnassa, epävarmuustekijöiden huomioimisessa ja eri osa-alueiden välisten yhteyksien tunnistamisessa

Environmental evaluation of agri-environment schemes using participatory approaches: experiences of testing the Agri-Environmental Footprint Index

The Agri-Environment Footprint Index (AFI) has been developed as a generic methodology to assess changes in the overall environmental impacts from agriculture at the farm level and to assist in the evaluation of European agri-environmental schemes (AES). The methodology is based on multicriteria analysis (MCA) and involves stakeholder participation to provide a locally customised evaluation based on weighted environmental indicators. The methodology was subjected to a feasibility assessment in a series of case studies across the EU. The AFI approach was able to measure significant differences in environmental status between farms that participated in an AES and nonparticipants. Wider environmental concerns, beyond the scheme objectives, were also considered in some case studies and the benefits for identification of unintentional (and often beneficial) impacts of AESs are presented. The participatory approach to AES valuation proved efficient in different environments and administrative contexts. The approach proved to be appropriate for environmental evaluation of complex agri-environment systems and can complement any evaluation conducted under the Common Monitoring and Evaluation Framework. The applicability of the AFI in routine monitoring of AES impacts and in providing feedback to improve policy design is discussed