Perhekummitoiminta vanhempien kokemana : Mannerheimin lastensuojeluliitto Kymen piiri

Tämä opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Mannerheimin lastensuojeluliiton Kymen piirin kanssa. Laadullisen opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä asiakaskysely Mannerheimin lastensuojeluliiton Kotkan perhekummitoiminnassa vuonna 2014 - 2015 mukana oleviin perheisiin. Tavoiteena oli selvittää, miten perhekummitoiminta on vaikuttanut perheiden hyvinvointiin ja mitä kehittämisen tarpeita perheet näkevät perhekummitoiminnassa. Opinnäytetyön aineisto on kerätty kyselylomakkeella. Opinnäytetyön kyselyn vastausprosentti oli n. 67. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat, minkälainen perhetilanne on ohjannut perheen hakeutumaan perhekummitoimintaan, miten perhe on kokenut perhekummitoiminnan vaikuttavan perheen hyvinvointiin ja miten perhekummitoimintaa voidaan kehittää. Tutkimuskysymyksiin saatiin vastauksia kysymällä perheiden tilannetta, perhekummitoiminnan vaikutuksia perheen hyvinvointiin sekä onko perhekummi ollut aidosti kiinnostunut perheestä. Lisäksi vastauksista saatiin selville, miten yhteistyö on sujunut perhekummin ja perheen välillä. Saadut vastaukset analysoin ja esitin tulokset lyhyessä ja selkeässä muodossa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että vanhemmat kokivat perhekummitoiminnan olevan heidän hyvinvointiaan lisäävä ennaltaehkäisevä tukimuoto. Perheet myös tapaavat perhekummiaan säännöllisesti. Vanhemmat kokivat perhekummin olevan piristys arjen keskellä, henkilö jota on mukava tavata. Perhekummit ovat vanhempien mielestä myös onnistuneet ottamaan perheenjäsenten yksilölliset tarpeet huomioon. He ovat olleet perheistä aidosti kiinnostuneita ja yhteistyö perheen ja perhekummin välillä on sujunut hyvin. Vastauksista nousevat esiin perheiden tarpeet ja perhekummitoiminnan kehitysmahdollisuudet. Koska opinnäytetyön otanta on pieni, ei tutkimustuloksia voida yleistää. Tulokset ovat kuitenkin yhteneväisiä siltä osin, että se auttaa Mannerheimin lastensuojeluliittoa suuntaa antavasti näkemään perhekummitoiminnan hyvinvointia lisäävät tekijät perheille

Nähdä toisin taiteen ja kulttuurin keinoin: Taidekoulutuksien mahdollisuudet ja merkitykset varhaiskasvattajien työssä

Opinnäytetyössä tarkasteltiin, minkälaisia käsityksiä varhaiskasvatushenkilökunnalla on taide- ja kulttuurikasvatuksesta ja miten taidekasvatus näyttäytyy heidän omissa yksiköissään. Lisäksi työssä selviteltiin miten varhaiskasvatuksessa työskentelevien kasvattajien ja muun henkilökunnan luovuutta, ajattelutapaa, ja näkökulmia taiteesta ja kulttuurista voisi laajentaa ja, miten tämä henkilökunnan luovuuden lisääntyminen voisi näkyä varhaiskasvatuksen arjessa edistämässä hyvinvointia, jaksamista ja lisäämässä innostusta. Tämä työ käsitteli näitä mahdollisuuksia, Nähdä toisin taiteen keinoin, varhaiskasvatus muutoksen keskellä -koulutuksista ja -taidevierailuista, saatujen palautteiden avulla. Tekstissä koulutuksista ja taidevierailuista saadut palautteet käyvät keskustelua teoreettisen tiedon kanssa. Nähdä toisin taiteen keinoin -koulutuksia ja -taidevierailuja pidettiin yhteensä 20 kertaa, osallistuneita oli kaikkiaan 440 henkilöä, joista 127 antoi palautetta eli 29 %. Nähdä toisin taiteen keinoin -koulutukset ovat osa Taiturin taidetoimintaa ja ne ovat osa Seinäjoen kaupungin kulttuuripalveluiden kulttuurikasvatussuunnitelmaa, jota toteutetaan varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa 0-6-vuotiaille lapsille. Taiturin taidetoiminta on taiteen ja kulttuurin näkyväksi tekemistä. Tämä opinnäytetyö on soveltava toimintatutkimus. Työn keskeisiin käsitteisiin kuuluvat hermeneutiikka, reflektiivisyys ja tutkiva opettajuus. Näiden lähestymistapojen ja käsiteiden avulla työssä pyritään kohti reflektiivistä ja syklimäistä ymmärtämistä. Työssä toimintaa tutkitaan sisältäpäin, yhteisöllisesti. Toiminnan esille tuloa ja mahdollisia muutoksia voidaan tuoda näkyville ja näin saada aikaan uutta tietoa ja muutoksia. Aineiston käsittelymenetelminä on käytetty pääsääntöisesti teemoittelua ja sisältöanalyysin menetelmiä. Työ on uutta tietoa tuottava, koska Taiturin taidetoimintaa ei ole aikaisemmin tässä laajuudessa käsitelty varhaiskasvatushenkilökunnan kokemuksien kautta. Työssä pääsivät varhaiskasvatushenkilökunnan ajatukset ja mielipiteet kuuluviin. Käsitellyiksi tulivat Taiturin taidetoiminta ja Nähdä toisin -koulutukset, taiteen ja kulttuurin merkityksellisyys lisäksi varhaiskasvatuksessa esiintyvät kiire, vuorovaikutus, läsnäolo ja osallisuus saivat oman huomionsa. Opinnäytetyöprosessi ja Nähdä toisin -koulutuksista saadut palautteet johtivat tarkastelemaan Taiturin pedagogiikkaa uudestaan. Syntyi ajatus näkemisen pedagogiikasta

Generation covid: Experiences of the coronavirus pandemic among secondary school graduates of 2020 in Ireland

School closures and remote learning resulted in major disruptions for final-year secondary school students who were due to take their examinations in June 2020. Using the Constructivist-Grounded Theory method, we conducted 14 in-depth interviews to gain insight into the impact of the coronavirus restrictions on the lives, education and plans of graduating secondary school students in Ireland. While participant responses to the pandemic were diverse, they can be categorised as those who were shielded against negative implications of the pandemic; those who struggled with worry and uncertainty; and those who became discontent as they awakened to the shortcoming of policymaking. Instead of assuming uniform effects of the pandemic in young populations, we need to be attuned to the diverse pathways whereby some young adults can tap into their resources (including creativity and social networks) while others need extensive support to make up for lost opportunities and isolation that ensued from the pandemic

Technology in the Home Care of Older People : Views from Finland and Ireland

acceptedVersionPeer reviewe

“I Was... Put in a Cage”: The Experience of COVID-19 Home Confinement among Older Adults Living Alone in Portugal*

This article presents findings of a qualitative study reporting older adults' experiences of solitary home confinement during Portugal's first COVID-19 lockdown in 2020. Home confinement was marked by negative experiences, with the exception of one participant who had a particularly favorable combination of resources and circumstances. Negative experiences involved losses in several areas, such as being deprived of out-of-home activities, independence and face-to-face social interactions. Losing out-of-home activi-ties and independence promoted a sense of imprisonment, while losing face-to-face social interactions triggered a feeling of physical loneliness. Considering the potential negative implications of these losses, it is crucial to create innovative solutions that can mitigate them in future lockdowns.info:eu-repo/semantics/publishedVersio