Private expropriation against the public interest in Iran

Private ownership is the fundamental rights of individuals in the society and having high jurisprudence and legal support. However, in contrast to public interest, administrative agencies can apply to withdraw the property, although there are evidences for the arbitrariness of the legal nature of administrative agencies. It seems that the unilateral obligation of this action is preferred. Expropriation is in contrary to the principles, therefore for health acquisition, the ceremony which is prescribed by lawyer that non-compliance will invalidate the ownership

Effects of Pollen Allergy on Pulmonary Function Tests

Background: To investigate the effect of high air-borne pollen count on respiratory system.Methods: This cross sectional (descriptive) study included sixty known asthmatics, of either sex and of all ages. Pollen count as per cubic meter was recorded daily during February to May as reported by meteorological department. History, clinical examination and lung function tests were recorded in each case. The Pulmonary Function Test (PFT) with pollen count of asthmatic patients was correlated.Results: The PFT of asthmatic patients were adversely affected significantly during pollen season. There was negative correlation of moderate strength with FEV1 in asthmatic patients with high air borne pollen count during the pollen season.Conclusion: Spirometry was shown to be an effective technique to study the pollen allergy problem in already asthmatic patient

Säilyykö myönteinen elämänasenne vanhuudessa?

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida 70-vuotiaiden, kotona asuvien ikäihmisten koettua elämänasennetta sekä seurata sen pysyvyyttä ja siinä tapahtuneita muutoksia 20 vuoden seuranta-aikana. Lähtötutkimus toteutettiin postikyselynä vuonna 1991, jolloin tutkimuskohteena olivat kaikki vuonna 1920 syntyneet (N=1530) kotona asuvat turkulaiset. Heidät tutkittiin uudelleen vuonna 2001 (n=656), 2006 (n=304) and 2011 (n=156). Elämänasennetta arvioitiin kysymyksillä elämään tyytyväisyydestä, tarpeellisuuden tunteesta, tulevaisuuden suunnitelmista, elämänhalusta, masentuneisuudesta ja yksinäisyydestä. Kysymyksistä muodostettiin summamuuttuja, jonka arvo 1 edustaa positiivista elämänasennetta ja arvo 0 negatiivista elämänasennetta. Lähtötilanteessa vastaajilla oli varsin myönteinen elämänasenne (summamuuttujan arvo 0.83). Heillä oli elämänhalua ja he olivat elämäänsä tyytyväisiä. Seuranta osoitti, että kotona asuvien ikäihmisten elämänasenne heikkeni tilastollisesti merkitsevästi ikävuosien 70 ja 80 välillä (0.83:sta 0.75:een), kun taas ikävuosien 80, 85 ja 90 välillä muutosta ei enää tapahtunut

CADASIL and CARASIL

Peer reviewe

Level of Satisfaction of Admitted Patients

 Background: To determine the level of satisfaction of admitted patients in respect of three components of health services (doctors, nurses, facilities) in different wards and its comparison of level of satisfaction between male and female patients.Methods: In this cross sectional study admitted patients (n= 170) were surveyed using close-ended questionnaire. The variables noted were age, gender, type of room or ward, satisfaction with doctors, nurses and health facilities measured using different variables for each. Satisfaction level was graded as satisfied, no comments, not satisfied and was compared between male and female patients.Results: Out of 170 patients 82.53% were satisfied with health facilities. Most satisfying variables were attitude of doctors for which 91% were satisfied with it and timeliness of nurses as 90% patients were satisfied with it. Most unsatisfying variable was free medication availability as 61% were dissatisfied; followed by cleanliness with which 23% were dissatisfied; and thirdly, expertise of nurses, with it 17% were dissatisfied. Overall 15.84% patients were dissatisfied with health services.Conclusion: There was a reasonable degree of satisfaction in admitted patients of Holy Family Hospital with health services provided to them except for free medication and hygien

Metsien ja metsäsektorin muutos, hiilitase ja hakkuumahdollisuudet : Maakunnittaiset tarkastelut: Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat sekä Etelä-Karjala (2. korjattu painos)

Tämän selvityksen tavoitteena oli tuottaa tietoa Itä- ja Pohjois-Suomen (IP-maakunnat) sekä Etelä-Karjalan metsien muutoksesta 1960-luvun jälkeen, suometsistä sekä metsien hakkuumahdollisuuksista. Selvityksessä tuotettiin tietoa kohdemaakunnille myös metsien vuotuisesta hiilitaseesta vuosina 2015–2021. Lisäksi selvityksessä arvioitiin maakuntien alueilla metsien lisäsuojelun vaikutuksia metsien kehitykseen ja hakkuumahdollisuuksiin. Lisäsuojelun potentiaalisia aluetalousvaikutuksia arvioitiin maakunnittain. Selvityksen alussa luodaan katsaus metsiin liittyviin EU:n politiikkatoimiin ja niiden mahdollisiin vaikutuksiin Itä- ja Pohjois-Suomessa. IP-maakunnissa metsätalouden suhteellinen merkitys on muuta maata suurempaa ja sen seurauksena metsätalouden käytännöissä tapahtuvien muutosten merkitys on myös suurempi. Metsiin liittyvien EU:n politiikkatoimiehdotusten käsittely on osin vielä kesken ja esimerkiksi määritelmät sekä lainsäädännön tulkinnat ovat vielä avoinna. Selvää kuitenkin on, että EU-tavoitteiden valossa metsätalouden käytäntöjen on tulevaisuudessa oltava aiempaa pehmeämpiä ja niissä on huomioitava nykyistä paremmin metsien tuottamat erilaiset ympäristöhyödyt. Turvemaavaltaisilla alueilla (esim. Pohjois-Pohjanmaa) ennallistamistavoitteet voivat aiheuttaa merkittäviä muutoksia maankäytössä niin turvemaametsien kuin -peltojen ennallistamisen kautta. Luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelu, joka on mukana useissa EU:n aloitteissa, voi vaikuttaa useissa IP-maakunnissa ainakin jossain määrin erityisesti sahateollisuuden raaka-aineen saantiin. IP-maakunnille merkitystä on myös sillä, miten EU-säädöksillä säädellään puun energiakäyttöä. IP-maakunnissa metsämaan pinta-alaosuus on kasvanut 1960-luvulta lähtien. Myös puuston kokonais- ja keskitilavuus sekä soiden puustojen tilavuusosuus on kasvanut. IP-maakunnissa lehtipuun tilavuusosuus on pysynyt 1960-luvun tasolla. Puuston keski- ja kokonaiskasvu ovat lisääntyneet 1960-luvulta lähtien kohdemaakunnissa. Maakuntien välillä on suuria eroja puuston keskikasvuissa, mikä johtuu muun muassa maakuntien välisistä eroista puuston rakenteessa ja kasvupaikoissa. Metsien suojelupinta-ala on lisääntynyt IP-maakunnissa 1960-luvulta lähtien. Vanhojen metsien, joihin luokitellaan tässä selvityksessä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa yli 160-vuotiaat ja muissa maakunnissa yli 120-vuotiaat metsät, pinta-alaosuus on vähentynyt metsämaalla tarkastelujakson aikana. Järeän, rinnankorkeusläpimitaltaan yli 30 cm, puuston keskitilavuus on kasvanut metsämaalla 1960-luvulta lähtien. Kovan kuolleen maa- ja pystypuun tilavuus on metsämaalla nykyisin huomattavasti suurempi IP-maakunnissa keskimäärin ja myös tarkastelluissa maakunnissa. Poikkeuksena on Lapin maakunta, jossa keskitilavuus on samalla tasolla kuin 1960-luvulla. IP-maakuntien puuston ja maaperän yhteisnielu pieneni merkittävästi tarkastelujakson (2015–2021) aikana. Tämä johtui puuston nielun pienenemisestä hakkuiden seurauksena ja turvemaaperien päästöjen kasvusta. Syitä turvemaiden päästöjen kasvun taustalla ovat lisääntyneet hakkuut ja nousseet keskilämpötilat. Mitä enemmän maakunnassa on turvemaita, sitä suuremmat maaperän kokonaispäästöt keskimäärin olivat (esim. Pohjois-Pohjanmaa). Vastaavasti taas hehtaarikohtaisesti tarkasteluna suurimmat turvemaiden päästöt olivat maakunnissa, joiden turvekankaat ovat keskimäärin ravinteisempia tyyppejä (Etelä-Karjala, Etelä-Savo ja Pohjois-Savo). Puuntarvearvioihin perustuvassa Perusura-skenaariossa runkopuun vuotuinen hakkuukertymäarvio oli IP-maakunnissa vuosina 2019–2048 keskimäärin 43,1 miljoonaa kuutiometriä. Suurimman ylläpidettävissä olevan aines- ja energiapuun hakkuukertymän mukaisessa skenaariossa (SY) runkopuun keskimääräinen vuotuinen hakkuukertymä oli 45,9 miljoonaa kuutiometriä vuosina 2019–2048. Kokonaishakkuualat olivat 30 vuoden tarkastelujaksolla Perusura-skenaariossa 0,36 miljoonaa hehtaaria vuodessa, joka oli kolme prosenttia suurempi kuin SY-skenaariossa. Energiapuun vuotuinen kokonaiskorjuumäärä oli IP-maakunnissa 30 vuoden tarkastelujaksolla Perusura-skenaarion mukaisessa arviossa keskimäärin 7,7 miljoonaa kuutiometriä ja SY-arviossa 8,9 miljoonaa kuutiometriä. Vuonna 2019 puuston kokonaistilavuus metsä- ja kitumaalla oli 1 479 miljoonaa kuutiometriä. Vuonna 2049 se oli Perusura-skenaarion mukaisessa arviossa lähes 1 800 miljoonaa kuutiometriä ja SY-arviossa runsas 1 700 miljoonaa kuutiometriä. Perusura-skenaariossa kuusen osuus kokonaistilavuudesta on pienempi ja lehtipuiden osuus suurempi kuin SY-skenaariossa. Puuston ikäluokkien suhteellisten osuuksien kehitys on hyvin samanlaista molemmissa arvioissa. Alkutilanteeseen verrattuna nuorien ikäluokkien (<=40 vuotta) osuus kasvaa, 41–100-vuotiaiden metsien osuus pienenee ja yli 100-vuotiaiden metsien osuus hieman lisääntyy vuoteen 2049 mennessä molemmissa skenaarioissa. Skenaarioiden väliset erot puuston tilavuuskasvussa ovat pienet koko IP-maakuntien alueella. SY-S1-skenaariossa, jossa oletuksena oli Kansallisen metsästrategian 2035 valmistelua varten tehdyn taustaselvityksen mukainen lisäsuojelu, runkopuun hakkuukertymä pieneni IP-maakunnissa 30 vuoden tarkastelujaksolla keskimäärin kaksi prosenttia SY-arvioon verrattuna. Vastaava vähennys oli kahdeksan prosenttia SY-S2-skenaariossa, jossa oletuksena oli Suomen Luontopaneelin ehdotuksen mukainen lisäsuojelu. Kokonaishakkuualoissa keskimääräiset vuotuiset vähennykset olivat kaksi prosenttia SY-S1-skenaariossa ja seitsemän prosenttia SY-S2-skenaariossa tarkastelujakson aikana. Lisäsuojelun vaikutus energiapuun vuotuisiin korjuumääriin oli pieni SY-S1 -arviossa, mutta näkyi selvästi SY-S2-skenaariossa. Puuston kokonaistilavuus metsä- ja kitumaalla oli lisäsuojelun seurauksena SY-S1-skenaariossa kaksi prosenttia ja SY-S2-skenaariossa kahdeksan prosenttia suurempi kuin SY-skenaariossa vuonna 2049. SY-S2-skenaariossa vanhojen, yli 120-vuotiaiden metsien osuus lisääntyy huomattavasti enemmän kuin SY- ja SY-S1-skenaarioissa. SY-S1-skenaariossa lisäsuojelu alensi tarkastelumaakuntien metsäsektorin arvonlisäyksen kokonaisvaikutusta yhteensä keskimäärin 80 miljoonaa euroa. Työvoiman tarpeen alenema oli 700–800 työllistä. Maakunnittaiset muutokset jakautuivat melko tasaisesti. SY-S2-skenaariossa tarkastelumaakuntien metsäsektorin arvonlisäys laski yhteensä 400–500 miljoonaa euroa. Vastaavasti työvoiman tarve laski 3 700–5 300 työllistä. Suurimmat suhteelliset vaikutukset kohdistuivat alueille, joissa suojelu kriittisimmin vaikutti puun riittävyyteen