Internet, activism and politics: the repertoires and rhetoric of Estonian Internet activists

The literature on political participation and activism has gained from introducing a new term: "sub-activism", which is used to describe individual, mostly internet-mediated activism of everyday choices. Yet there is ongoing work dedicated to the question of how these everyday choices relate to other repertoires of activism. Why do people choose to participate in politics in one form rather than in another? This paper contributes to the field by analysing the rhetoric and repertoire of activists who are organised around two NGOs: the Estonian Pirate Party and the Estonian Internet Society. Based on ethnographic fieldwork, analyses of online materials, and 15 in-depth interviews, findings indicate that the choice of repertoire is strongly connected to the activists' views on the internet, activism and politics. Most importantly, understanding what "politics" stands for influences the choice of sub-activism as suitable or unsuitable action for these groups. These findings are then discussed in the context of East European "apolitical" activism and civil society

Achieving social-ecological fit in projectified environmental governance : Exploring vertical and horizontal dimensions

Social-ecological fit has been a popular approach to assessing the connectedness between social and ecological systems in environmental governance. However, the role of projects in social-ecological fit has yet to be explicitly problematized and conceptualized. Given the centrality of projects - i.e. temporally limited organizations that bring various actors into collaboration to pursue clearly defined goals and tasks - in environmental governance, this is a serious shortcoming in the literature. In this paper, we fill this gap by drawing on the hitherto unconnected literatures on projectified environmental governance and social-ecological fit. We then assess the extent to which fit can be achieved in projectified environmental governance. To do this, we develop a novel framework for assessing the vertical and horizontal dimensions of social, spatial, and temporal fit and conduct an empirical study of the European Union's LIFE Program and environmental projects funded by the program in Estonia. Our results suggest that the spatial and temporal fit of projects is contingent on social fit, i.e., the alignment of interests and needs of project-related actors. Frictions between various levels of decision-making also condition the possibilities of achieving fit horizontally across stakeholder groups and ecological systems as well as of sustaining project results over time.Peer reviewe

Programmi Euroopa Noored mõju ja tulemused Eestis

Programm Euroopa Noored on Euroopa Liidu noortele suunatud kodanikuhariduse programm, kus oskuste ja teadmiste areng toimub läbi kaasatuse mitteformaalses keskkonnas toimuvasse õppetöösse. Paljud uuringud on näidanud, kuidas teatud kvaliteedikriteeriumidele vastavad erinevad juhendatud ja organiseeritud vaba aja veetmise vormid aitavad kaasa isiksuseomaduste arengule ja kogemuste saamisele, mis aitavad omakorda kaasa noorte kujunemisele aktiivseks ühiskonnaliikmeks. Programmi Euroopa Noored mõju ja tulemuste hindamiseks on läbi viidud mitmeid erinevaid uuringuid, mis peaasjalikult keskenduvad programmis osalejatele. Selleks, et saada parem ülevaade programmi laiemast mõjust ühiskonnale, on uuringutesse kaasatud ka peamisi noortevaldkonna arendajaid Eestis. Antud ülevaade kajastab Tallinna Ülikooli sotsiaalteadlaste Marti Taru ja Peeter Vihma poolt läbi viidud küsitlusuuringut aastatel 2007-2010 projektides osalenute ja projektijuhtide ning projektide korraldajate hulgas ning süvaintervjuusid projektides osalenutega

Mida meil on õppida Metsanduse arengukava aastani 2030 koostamisest? : uuringuaruanne

Metsanduse arengukava koostamine aastani 2030 (MAK2030) on pretsedenditu näide poliitikakujundamisest Eesti avalikus sektoris. Avalikkuse huvi, kaasatud organisatsioonide arv, eesmärgi ambitsioonikus – saavutada üldrahvalik kokkulepe – ja ka rahvakogu tüüpi aruteluplatvormi kasutamine on Eesti poliitilis-administratiivsel maastikul seninägematud nagu ka arengukava koostamist ümbritsevad ühiskondlikud pinged, mida sageli nimetatakse metsasõjaks. Küsimus, kuidas metsa hoida, kasutada ja majandada ning kuidas nendes põhimõtetes kokku leppida, ei ole omane ainult Eestile. Viimase aja teaduskirjanduses on rohkesti tähelepanu pööratud loodusressursside kasutamist reguleerivate poliitikaotsuste tegemistesse kaasamisele. Suurenenud tähelepanu on põhjustanud rahulolematus kasvule orienteeritud ning ekspertide juhitud ressursipoliitika ja -haldusega, kaalutlused jätkusuutlikkuse osas, ressursside alternatiivsed kasutusviisid jms. Asjaomaste protsesside raames on mitmes riigis kaasatud osalisi ka laiemalt (vt sellealaseid kokkuvõtteid, näiteks Ansell ja Gash, 2008; Maier jt, 2014). Eesti metsapoliitikas on huvi- ja eksperdirühmade kaasamist silmas peetud juba 1990. aastate algusest saadik, kui loodi iseseisva Eesti metsapoliitika aluspõhimõtted. Eesti metsapoliitika ümberkujundamine tõi valdkonda täiesti uue avatud ja kaasava lähenemise, võrreldes eriti nõukogulike otsustusviisidega (Kallas, 2002). Ka Eesti metsapoliitika strateegiadokument (1997) ja metsaseadus (2006) sedastavad põhimõtted, et metsapoliitiliste otsuste kujundamisse kaasatakse valdkonna huvirühmad ning organisatsioonid. Erinevad huvirühmad osalesid ka keskkonnaministri metsandusnõukogus. Samas pole kaasav poliitikakujundamine ära hoidnud konfliktide kuhjumist ega arenemist metsasõjaks. Eelkirjeldatud tingimustes valmistus Keskkonnaministeerium koostama uut metsanduse arengukava aastani 2030 (MAK2030). Arvestades suurt ja väga eripalgelist huvi metsandusprotsesside vastu, otsustati arengukava koostamisse kaasata senisest märksa suurem hulk organisatsioone. Kui esimese kahe arengukava juhtivates töörühmades osales vastavalt 10 ja 11 organisatsiooni, siis ainuüksi MAK2030 1. juhtkogusse kuulus 32 organisatsiooni, konsulteeriti aga veelgi enamatega. Arengukava koostamise protsess oli hoolikalt kujundatud ja toimus mitmes osas, võttis aega mitu aastat ja selle eesmärgina sõnastas Keskkonnaministeerium „laiapõhjalise kokkuleppe“ (mõnes sõnastuses ka „rahvusliku kokkuleppe“) ning „konsensuse“.1 Vaatamata varasemale osalusele koostöistes foorumites (arengukavade koostamine, metsandusnõukogu) ei olnud poolte valmisolek koostööks ja konsensuseks arengukava koostamise käigus suur. Arengukava koostamine venis 12 kavandatust palju pikemaks. Protsessi jooksul vahetus kolm keskkonnaministrit, kellest üks saatis laiali ka vahepeal suhteliselt ummikusse jooksnud MAK2030 juhtkogu. Käesoleva raporti eesmärk on anda ülevaade analüüsist, mis tehti MAK2030 protsessi koostamise, juhtimise ja selle tulemuste kohta. Analüüsi eesmärk oli mõista, milliseid õppetunde taoline lai kaasamine võiks anda tulevaste samalaadsete, keerukate, laia inimeste ringi huvitavate ning konfliktsete valdkondade juhtimiseks. Raportis anname kõigepealt lühikese teoreetilise sissejuhatuse koosloomelisse poliitikakujundamisse ja ülevaate uuringu meetoditest, seejärel esitame juhtumiuuringu tulemused. Süstematiseerisime tulemused teoreetiliste lähtekohtade järgi: esmalt kirjeldame kaasava metsanduspoliitika kujundamise konteksti, kuhu MAK2030 asetus; teiseks analüüsisime protsessi institutsionaalset disaini (eraldi peatükkides protsessi ülesehitus, osalejate valik ja teadlaste osalus protsessis); ning kolmandaks käsitleme arengukava läbiviimise praktikaid.Uuringu rahastus: SA Keskkonnainvesteeringute Keskuse ja Eesti Maaülikooli vahel 29.08.2019 sõlmitud sihtfinantseerimise leping „Huvigruppide osalemine ja rahulolu Eesti metsapoliitika kujundamisega“Uuringu rahastus: SA Keskkonnainvesteeringute Keskuse ja Eesti Maaülikooli vahel 29.08.2019 sõlmitud sihtfinantseerimise leping „Huvigruppide osalemine ja rahulolu Eesti metsapoliitika kujundamisega

Interfaces in Estonian Forest Governance : Opportunities for reflexive institutional innovation through experimental and adaptive projects

Contemporary environmental governance is concerned with the ability of government organizations and governance to produce and react to new knowledge. This dissertation studies how temporary organizations (TOs), that is projects, contribute to such concerns. Optimists see great potential in projects because they engage diverse organizations in collaborative efforts, experimenting with new ideas and adapting to changing circumstances with the overall aim of producing reflexive institutional innovations. Potential problems and frictions emerge when projects are viewed relationally from the perspective of how they interact with permanent organizations (POs). This dissertation addresses the following crucial questions: How do projects engage with permanent actors in the policy network, and what are the institutional outcomes of this engagement? To answer these questions, it employs the concept of interfaces based on prior studies on collaborative, experimental and adaptive governance and contemporary understandings of projects as embedded networks. The concept of interfaces is applied to projects in the context of Estonian forest governance. Already after the re-independence of the country in the 1990s, collaborative governance was established as a means for developing Estonian forest policy. In addition to national-level efforts, numerous projects, often funded by the European Union, support experimental and adaptive efforts of organizations. At the same time, however, tensions in the field are so high that colloquially they are referred to as a “Forest War.” After first mapping the Estonian forest policy network, the dissertation studies two project portfolios in relation to this policy network: projects from the European Commission’s LIFE program with explicit aim of experimental policy development, and a research and development project from the Estonian Research Council’s RITA program. The empirical study relies on a mixed methods approach combining a quantitative network study and qualitative analysis of interviews and documents. The analysis reveals that structural embeddedness of projects in permanent organizations is central to the potential of projects to produce institutional innovations. Interfaces contribute to the legitimacy of information, actors, and processes, the relative proximity of project partners, and the flexibility of interactions and uses of knowledge. Central actors in the network use their position to legitimize certain existing problem definitions and institutional pathways. When projects break with these pathways and produce fresh and promising solutions, permanent organizations are able to distance themselves from TOs if new knowledge does not align with their goals. While project intermediaries contribute to flexibility in the use of new knowledge, their position in and the structure of permanent organizations limits the potential for change. The dissertation argues that interfaces is a useful concept for analyzing projects as mechanisms of reflexive governance. It allows for a critical reflection on the potential of projects to induce institutional change, whether incremental or disruptive.Nykyaikainen ympäristöhallinto koskee valtion organisaatioiden ja hallinnon kykyä tuottaa uutta tietoa ja reagoida siihen. Tässä väitöskirjassa tutkitaan, kuinka väliaikaiset organisaatiot (TO) eli projektit vaikuttavat tällaisiin huolenaiheisiin. Optimistit näkevät projekteissa suurta potentiaalia, koska he saavat eri organisaatiot mukaan yhteistyöhön, kokeilemaan uusia ideoita ja sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin yleistavoitteenaan tuottaa refleksiivisiä institutionaalisia innovaatioita. Mahdollisia ongelmia ja kitkaa syntyy, kun hankkeita tarkastellaan suhteellisesti sen näkökulmasta, miten ne ovat vuorovaikutuksessa pysyvien organisaatioiden (PO:iden) kanssa. Tämä väitöskirja käsittelee seuraavia keskeisiä kysymyksiä: Miten hankkeet sitoutuvat pysyviin toimijoihin politiikkaverkostossa ja mitkä ovat tämän sitoumuksen institutionaaliset tulokset? Vastatakseen näihin kysymyksiin väitöskirja käyttää rajapintojen käsitettä, joka perustuu aikaisempiin tutkimuksiin yhteistoiminnallisesta, kokeellisesta ja mukautuvasta hallinnosta sekä nykyaikaisiin käsityksiin hankkeista sulautettuina verkostoina. Rajapintojen käsitettä sovelletaan hankkeisiin Viron metsähallinnon yhteydessä. Jo maan itsenäistymisen jälkeen 1990-luvulla perustettiin yhteistoiminta kehittääkseni Viron metsäpolitiikkaa. Kansallisen tason ponnistelujen lisäksi lukuisat, usein Euroopan unionin rahoittamat hankkeet tukevat organisaatioiden kokeellista ja mukautuvaa toimintaa. Kentän jännitteet ovat kuitenkin niin korkeat, että tilannetta kutsutaan puhekielessä "metsasodaksi". Viron metsäpolitiikan verkoston kartoituksen jälkeen väitöskirjassa tutkitaan kahta tähän politiikkaverkostoon liittyvää hankesalkkua: Euroopan komission LIFE-ohjelman hankkeita, joiden selkeänä tavoitteena on kokeellinen politiikan kehittäminen, sekä Viron tutkimusneuvoston RITA:n tutkimus- ja kehityshankkeita. Empiirinen tutkimus perustuu sekamenetelmään, jossa yhdistyvät kvantitatiivinen verkostotutkimus ja haastattelujen ja asiakirjojen laadullinen analyysi. Analyysi paljastaa, että hankkeiden rakenteellinen sitoutuminen pysyviin organisaatioihin on keskeistä hankkeiden potentiaalille tuottaa institutionaalisia innovaatioita. Rajapinnat edistävät tiedon, toimijoiden ja prosessien legitimiteettiä, projektikumppaneiden suhteellista läheisyyttä sekä vuorovaikutuksen ja tiedon käytön joustavuutta. Verkoston keskeiset toimijat käyttävät asemaansa legitimoidakseen tiettyjä olemassa olevia ongelmamääritelmiä ja institutionaalisia polkuja. Kun projektit rikkovat näitä polkuja ja tuottavat tuoreita ja lupaavia ratkaisuja, pysyvät organisaatiot voivat etääntyä TO:ista, jos uusi tieto ei ole linjassa heidän tavoitteidensa kanssa. Vaikka hankkeen välittäjät lisäävät joustavuutta uuden tiedon käytössä, heidän asemansa pysyvissä organisaatioissa rajoittaa muutosmahdollisuuksia. Väitöskirja väittää, että rajapinnat ovat hyödyllinen käsite analysoitaessa hankkeita refleksiivisen hallinnon mekanismeina. Se mahdollistaa kriittisen pohdiskelun hankkeiden mahdollisuuksista saada aikaan institutionaalisia muutoksia, joko asteittain tai häiritseviä

Between autonomy and embeddedness : project interfaces and institutional change in environmental governance

Our analysis addresses innovation processes that shape public policy and the engagement of state and non-state actors in environmental management. Public sector organizations increasingly invest resources in collaborative temporary endeavors - i.e. projects - to explore new ideas and exploit the results. We analyze the environmental project portfolio of the European Commission LIFE program in Estonia for the period 2008-2018 from the viewpoint of interfaces between project teams and permanent organizations. Our analysis of project design, administration, and practices reveals that project interfaces structure opportunities for achieving technical and institutional change through temporary organizations. Adaptive strategies of actors inside projects and in the established organizational fields producse shifts in interfaces across the project life cycle. These shifts enable and constrain knowledge production and application.Peer reviewe

Achieving social-ecological fit in projectified environmental governance : Exploring vertical and horizontal dimensions

Social-ecological fit has been a popular approach to assessing the connectedness between social and ecological systems in environmental governance. However, the role of projects in social-ecological fit has yet to be explicitly problematized and conceptualized. Given the centrality of projects - i.e. temporally limited organizations that bring various actors into collaboration to pursue clearly defined goals and tasks - in environmental governance, this is a serious shortcoming in the literature. In this paper, we fill this gap by drawing on the hitherto unconnected literatures on projectified environmental governance and social-ecological fit. We then assess the extent to which fit can be achieved in projectified environmental governance. To do this, we develop a novel framework for assessing the vertical and horizontal dimensions of social, spatial, and temporal fit and conduct an empirical study of the European Union's LIFE Program and environmental projects funded by the program in Estonia. Our results suggest that the spatial and temporal fit of projects is contingent on social fit, i.e., the alignment of interests and needs of project-related actors. Frictions between various levels of decision-making also condition the possibilities of achieving fit horizontally across stakeholder groups and ecological systems as well as of sustaining project results over time.Peer reviewe

„Rekreaciniai“ kanapių vartotojai Estijoje ir Rusijoje

The aim of the research has been to pay attention to two aspects concerning recreational cannabis use in Estonia – firstly, how young recreational drug users diminish and deal with the risks of cannabis use and, secondly, how the gender order and recreational drug use are related to each other. Cannabis has spread from the capital of Estonia and become part of the “mainstream” youth culture. Informal social networks are used for selling the drug. Smoking and dealing in cannabis is common for young people, and even non-smokers accept it. Cannabis use is considered to be everyone’s free choice and seen as a “natural” drug which is not as harmful as synthetic drugs are. The aim of the research has been to investigate what kinds of social sanctions and other control mechanisms (extrinsic and intrinsic) regulate cannabis use, and the risks of diminished health – both short-term and long term – which the young recreational cannabis users have experienced. In analysing the gender order of drug use, we performed a comparative study analysing the differences between gender order and drug use in two different countries – Estonia and Russia. Different roles, responsibilities, activities and contributions of women and men are expected, allowed and encouraged in relation to different drug use contexts and countries. In this comparative study, we paid attention to many aspects concerning gender order and drug use such as the initiation to and context of drug use, hierarchy, norms and frequency and the amounts and types of drugs used in these two countries. The analysis is based on 30 open-ended interviews with cannabis users aged 16-20 conducted in Autumn 2006 under the auspices of the SAL project in Estonia. Informants were reached employing the snowball method. For the analysis of the comparative study with Russia, we used 11 interviews and field notes on Russian drug users carried out by Russian researcher, Irina Kosterina, in the framework of the SAL project in Russia.Šio tyrimo tikslas buvo atkreipti dėmesį į du aspektus, susijusius su kanapių vartojimu Estijoje: a) sveikatos ir kiti pavojai, su kuriais susiduria jauni narkotikų vartotojai; b) lyties ir narkotikų vartojimo sąsajos. Kanapės Estijoje pasklido iš sostinės ir tapo jaunimo populiariosios kultūros dalimi. Narkotikų prekybai kuriami neformalūs socialiniai tinklai. Kanapių rūkymas ir platinimas yra įprastas jauniems žmonėms ir netgi priimtinas nerūkantiems. Kanapių vartojimas yra traktuojamas kaip laisvas kiekvieno žmogaus pasirinkimas. Kanapės laikomos natūraliu narkotiku, kuris nėra toks kenksmingas kaip sintetiniai. Tyrimo tikslas buvo ištirti, kokie egzistuoja socialiniai draudimai ir kiti kontrolės mechanizmai (išoriniai ir vidiniai), reguliuojantys kanapių vartojimą, taip pat išsiaiškinti susilpnėjusios kanapes vartojančio jaunimo sveikatos požymius – tiek ilgalaikius, tiek trumpalaikius. Nagrinėdami abiejų lyčių atstovų narkotikų vartojimą, tyrėjai pritaikė lyginamąją analizę, kuria atskleidė abiejų lyčių narkotikų vartojimo skirtumus dviejose šalyse – Estijoje ir Rusijoje. Pastebėti skirtingi vyrų ir moterų vaidmenys, jų įsipareigojimai, aktyvumas ir indėliai, kurie yra leidžiami ir skatinami skirtingose šalyse. Tyrėjai analizavo daugelį aspektų, susijusių su abiejų lyčių atstovų narkotikų vartojimu, pvz., narkotikų vartotojų iniciacijos, hierarchija, normos, vartojimo dažnumas bei narkotikų kiekiai ir tipai. Analizė yra pagrįsta 30-čia giluminių interviu su kanapių vartotojais nuo 16 iki 20 metų amžiaus, atliktų 2006 m. rudenį, dalyvaujant SAL projekte. Informantai buvo surinkti naudojant „sniego kamuolio“ metodą. Lyginamojo tyrimo su Rusijos narkotikų vartotojais analizei buvo panaudoti 11 interviu ir Rusijos tyrėjos Irinos Kosterinos pastabos apie Rusijos narkotikų vartotojus, pateiktos dalyvaujant SAL projekte