Mikä tekee merkityksettömästä merkityksellistä? Ei-kielellinen puhe elokuvassa

Elokuvat sisältävät useimmissa tapauksissa puhetta, kahden tai useamman hahmon välistä dialogia, ajatusääntä tai kertojan ääntä. Tämä puhe on oletettavasti jotain kieltä, mutta ei aina. Elokuvataiteessa on käytetty jo pitkään myös vaihtoehtoista tapaa ilmaista puhetta. Erityisesti Charles Chaplin ja Jaques Tati olivat ei-kielellisen puheen käytön mestareita. Ei-kielellinen puhe on itse keksimäni termi puheelle, joka ei ole mitään tunnettua kieltä tai vieraskielistä puhetta ja jota ei ole tarkoitettu ymmärrettäväksi, tarkoittaen ettei dialogia ole käännetty. Lähimpänä ei-kielellistä puhetta lienee Michel Chionin käyttämä termi ”virtaava puhe”, kuitenkin eroten hieman käyttötavaltaan. Käyttämäni tiedesuuntaukset kuten kielitiede ja fonetiikka eivät tunnista ei-kielellisyyttä. Elokuvanteossa ei-kielellinen puhe onkin ehkä lähempänä semiotiikkaa kuin varsinaisesti kielitiedettä. Merkityksillä pelaaminen on myös itse elokuvataiteen ydintä. Kielitieteen termejä voi kuitenkin käyttää havainnollistamaan ei-kielellistä puhetta. Kun erotetaan kieli ja puhunta, äänisuunnittelijan tehtävä on olla ohjaajan puhunta. Puhun työssäni ei-kielellisestä puheesta ja ei-kielellisestä dialogista. Puheella tarkoitan yleisesti puhetta laajemmin ja elokuvan kontekstissa esim. ajatusäänet, kertojat. Dialogia käytän puhuessani äänisuunnittelijana dialogista ja sen käsittelystä. Olen jaotellut ei-kielellistä puhetta seuraaviin lokeroihin: eläinten ja lasten kanssa kommunikointi, huudot ja huudahdukset, vieras kieli, jota ei käännetä, hölynpölykielet ja elottomien esineiden kieli. Ei-kielellinen puhe on usein elokuvissa hahmojen välistä dialogia, ei esimerkiksi ajatusääntä tai tekstiä. Merkityksellisyydestä puhuessani tarkoitan merkityksiä semioottisessa mielessä. Luonnolliset kielet ovat aina sopimuksenvaraisia mutta luonteeltaan arbitraarisia, eli mielivaltaisia. Tämä tarkoittaa, ettei ole olemassa sääntöä, miksi jokin sana tarkoittaa juuri sitä, mitä se on sovittu tarkoittamaan. Ihmiset ovat luoneet tämän sopimuksen. Luonnollisten kielien lisäksi on myös olemassa apukielet, joita ovat esimerkiksi ohjelmointikielet ym. Apukielet käyttävät kuitenkin aina jotain laitetta ja välittävät lähinnä informaatiota, kun ei-kielellinen puhe välittää abstraktimpia mielikuvia. Ei-kielellinen puhe välittää huonosti pelkkää puhuttua informaatiota, mutta ei ole luonnollisen kielen representaatiokaan, vaan jotain luonnollisen kielen ja apukielen väliltä. Ei-kielellinen puhe onkin lähempänä äänisuunnittelun ja musiikin, kuin kielen periaatteita. Elokuvassa ei-kielellisyys on enemmänkin maailman rakentamista ja uudelleen järjestelyä kuin valmiin maailman haltuunottoa. Elokuvan työryhmän kannalta ei-kielellisyyttä koskevat päätökset pitää tehdä hyvissä ajoin. Äänisuunnittelija on ohjaajan ja näyttelijän ohella lähin ihminen kieltä koskevissa päätöksissä. Äänisuunnittelijan on hallittava kehitetty kieli täydellisesti ja pysyä mukana kielen mahdollisessa kehityksessä sekä kehittää kieltä itse. Työryhmä voi itse määritellä kielen säännöt. Raja ovat ei-kielellisessä puheessa vaikeita vetää ja aina tapauskohtaisia. Rajat ovat häilyviä, koska ei-kielellisen puheen konventioita ei elokuvataiteessa ole. Rajana voi olla kulttuuri, yksityisyys ja elokuvan hahmon sisäiset rajat. Mielestäni ihmisillä on tarve ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Kieli voi olla silta maailman ja ihmisen välillä. Äänisuunnittelijalla on elokuvanteossa keskeinen osa tämän tarpeen näkyväksi tekemisessä ja helpottamisessa. Ei-kielelliselle puheelle voi olla monia tarkoitusperiä. Ei-kielellisyys voi olla tyylivalinta, statement, keino elävöittää, auttaa muuta elokuvakerrontaa tai kohdistaa fokusta puheen sijaan muualle.In most cases films contain speech. It can be dialogue, voice-over or narration. Speech is presumably in some known language, though not always. In films, there has been, for some time, an alternative way to express speech. Especially Charles Chaplin and Jacques Tati were masters of non-linguistic speech. Non-linguistic speech, a term invented by me, means the speech is not in any known language or is in a foreign language but not meant to be understood and has no subtitles. Michel Chion, with his term ‘emanation speech’, might be close to non-linguistic speech.  The branches of science I have discussed, such as linguistics and phonetics, do not recognize non-linguistic speech as a term. In filmmaking, non-linguistic speech is closer to semiotics than linguistics. Playing with meanings is in the core of filmmaking. By using linguistic terms, I can demonstrate how non-linguistic speech works in film. When dividing language and speech, a sound designer’s main role is to be the director’s voice to the viewer. In my thesis, I use the following terms: non-linguistic speech and non-linguistic dialogue. By the term speech I mean speech in general and dialogue, voice-over, narrator’s voice all together. I use the term dialogue when speaking about sound design and dialogue in films. I have divided non-linguistic speech into following parts: communicating with children and animals, shouts, foreign language with no subtitles, gibberish and language of lifeless objects. Non-linguistic speech is usually the dialogue between two characters, not voice-over or text. When discussing meanings, I mean meanings in the semiotic sense. Natural languages are always conventional but arbitrary by nature. This means there are no rules why some word actually means what it signifies. People have created this link between the sign and the signifier. In addition, there are auxiliary languages such as programming languages. These languages usually contain mainly plain information when non-linguistic speech deals with more abstract level. Non-linguistic speech is not for information and it’s not a representation of natural language. It’s something in between a natural and an auxiliary language. Non-linguistic speech is closer to the principals of sound design and music than language. In films, non-linguistic speech is more about creating a world and reorganizing the world that already exists. The decision to use non-linguistic speech in a film should be made early on in the process of creating such film. The sound designer is, together with the director and the actor, closest person to the dialogue in the film and as such, should be part of the decision-making-process. A sound designer should know the language perfectly and be able to develop non-linguistic speech in a film.  Borders are hard to define in non-linguistic speech. Lines are thin because there are no conventions using non-linguistic speech in films. Boundaries can be drawn by culture, privacy or the limits of a film’s character. In my opinion people have a need to understand and to be understood by other people. Language can be a link between the world and the person. It’s the sound designer’s duty to make that need visible and alleviate that need. There can be many intentions in using non-linguistic speech: style, statement, bringing characters to life or to turn the focus somewhere else instead of dialogue

FindBugsin arviointi ja tehostaminen kehittyneissä ohjelmistoissa; Tapaustutkimus Valuatumilla

Static code analysis (SCA) is a popular bug detection technique. However, several problems slow down the adoption of SCA. First of all, when first applying SCA to a mature software system, the SCA tools tend to report a large number of alerts which developers do not act on. Second, it is unclear how effective SCA is to find real defects. Therefore, we decided to conduct a case study in Valuatum to evaluate and enhance the effectiveness of FindBugs, a popular SCA tool for Java. The main goal of this thesis is to learn how to make FindBugs as an effective tool providing immediate, useful feedback for developers in Valuatum. We have used several approaches to study FindBugs. First, we have analyzed how many and what types of fixed defects could have been prevented with FindBugs. Second, we have developed custom detectors for the most important defects missed by FindBugs. Third, we have studied the precision of FindBugs to detect open defects. Last, we have presented several approaches, such as defect differencing and IDE integration, to deal with the large number of alerts. The results indicate that FindBugs is not very effective in detecting fixed defects. We estimated that 9-16% of the fixed bugs should be feasible to detect with SCA. However, only 0 - 2% of the reported fixed bugs and 1 - 6% of the unreported fixed bugs could have been prevented with FindBugs. Moreover, only 18.5% of the high-priority open alerts are considered actionable. Nevertheless, we think FindBugs is a cost-effective tool, because it detected several important open issues and can be enhanced with custom detectors.Staattinen koodianalyysi (SCA) on suosittu menetelmä ohjelmistovirheiden eli bugien etsinnässä. Sen käyttöönottoa kuitenkin haittaavat useat ongelmat. Ensinnäkin SCA tuottaa kehittyneissä ohjelmistoissa paljon varoituksia, joihin käyttäjät eivät reagoi. On myös epäselvää, kuinka tehokkaasti SCA löytää oikeita bugeja. Siksi toteutimmekin tässä työssä tapaustutkimuksen Valuatumilla, jossa arvioimme ja parannamme FindBugsin tehokkuutta. Työn päätarkoitus on oppia hyödyntämään FindBugsia niin, että se antaisi mahdollisimman hyödyllistä ja välitöntä palautetta Valuatumin ohjelmistokehittäjille. Käytimme tutkimuksessa useita eri tapoja FindBugsin arviointiin. Ensinnäkin analysoimme, mitä korjattuja ohjelmistovirheitä FindBugs olisi voinut estää. Kirjoitimme myös omia bugi-ilmaisimia niille tärkeimmille virheille, joita FindBugs ei löytänyt. Lisäksi tutkimme FindBugsin löytämiä avoimia bugeja sekä esitimme erilaisia tapoja, miten hallita suuria määriä varoituksia. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että FindBugs ei ole kovin tehokas löytämään korjattuja ohjelmistovirheitä. Arvioimme, että SCA:lla pystyisi löytämään 9 - 16% korjatuista bugeista. Kuitenkin vain 0 - 2 % raportoiduista ja 1 - 6 % raportoimattomista bugeista olisi voitu estää FindBugsilla. Avoimista FindBugsin löytämistä korkeimman prioriteetin varoituksista vain 18,5 % luokiteltiin oleellisiksi. FindBugs on kuitenkin mielestämme kustannustehokas työkalu bugien etsintään, koska sitä pystyy tehostamaan omilla bugi-ilmaisimilla ja sen avulla olemme löytäneet useita tärkeitä virheitä koodista

Effect of web rheology and peeling on web transfer in open draw

To achieve higher productivity in papermaking, the increasing of web speed is the most efficient way. However, velocity increase will also immediately cause greater demands according to the web strength.In normal papermaking process, the form of the web changes gradually through the forming and press sections from suspension to solid form. After the press section, the basic fiber structure of the paper has already been created, but its rheological properties are in the beginning state of their development. Due to the water removal method by pressing the wet fiber network against a press roll surface, an adhesion force is generated between the web and the surface.At the end of the press section, the strength of the web is still very low due to the web's great moisture content. At this point, the mechanical properties of the paper can be affected or even deteriorated by wrong web peeling methods. For this reason, the understanding and controlling of the adhesional behaviour of the web is essential especially in the cases of high velocity levels.This paper studies the adhesional behaviour of the open draw, which is usually the first time during the papermaking process when the wet web is stressed mechanically in the longitudinal direction. This behaviour is studied by a quasi-dynamic mathematical model, which includes force balance and continuity models and also a rheological model for the open draw and material properties of the web respectively.The model consists of steady-state and nonsteady-state portions. Time-dependency is applied through mass flow and rheological equations, force balance equation is in static form. The solving method for this coupled equation system is to first solve the ideal steady-state situation and, after this nonsteady-stale equations which can be solved by using the steady-state situation as an initial condition.The qualitative behaviour of this model is correct, for example the increase in peeling angle between the surface and the web can be observed in cases of both velocity increase and adhesion energy increase even if the relative speed difference of the open draw has remained constant. Limitations appear mainly in the correctness of web material, adhesion and external pressure parameters. However, by using this model, also the effects of such external disturbances as adhesion and pressure disturbances can be studied efficiently.One of the main results is also an exponential increase in the peeling angle as a function of velocity. In this paper, it is caused by the centripetal force affecting the web.As a conclusion, the peeling behaviour of the wet web in an open draw is a very sensitive system. The main advantage of this system is its capability to self-adjustment through changes of the mass flow rate and peeling angle. However, also the rheological properties of the web and the adhesion force itself play a significant role in the optimization and stabilization of the web transfer in an open draw

Jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden toteaminen

Valtioneuvoston päätöstä kaatopaikoista (861/1997) on muutettu niin, että se vastaa EY:n neuvoston päästöstä (2003/33/EY) kaatopaikalle sijoitettavien jätteiden kelpoisuusmenettelystä ja perusteista. Tämä opas on tarkoitettu helpottamaan täsmentyneen kaatopaikkasäädöksen tulkintaa sekä tarkentamaan jätteiden kelpoisuustutkimusten sisältöä ja opastamaan kelpoisuusarvioinnin toteuttamisessa. Työssä on luotu kaikkien alan toimijoiden (viranomaiset, kaatopaikan pitäjät, jätteen tuottajat) käyttöön kansallinen menettelytapaopas jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden osoittamiseksi

Genome derived insights into the biology of the hepatotoxic bloom forming cyanobacterium Anabaena sp. strain 90

Background Cyanobacteria can form massive toxic blooms in fresh and brackish bodies of water and are frequently responsible for the poisoning of animals and pose a health risk for humans. Anabaena is a genus of filamentous diazotrophic cyanobacteria commonly implicated as a toxin producer in blooms in aquatic ecosystems throughout the world. The biology of bloom-forming cyanobacteria is poorly understood at the genome level. Results Here, we report the complete sequence and comprehensive annotation of the bloom-forming Anabaena sp. strain 90 genome. It comprises two circular chromosomes and three plasmids with a total size of 5.3 Mb, encoding a total of 4,738 genes. The genome is replete with mobile genetic elements. Detailed manual annotation demonstrated that almost 5% of the gene repertoire consists of pseudogenes. A further 5% of the genome is dedicated to the synthesis of small peptides that are the products of both ribosomal and nonribosomal biosynthetic pathways. Inactivation of the hassallidin (an antifungal cyclic peptide) biosynthetic gene cluster through a deletion event and a natural mutation of the buoyancy-permitting gvpG gas vesicle gene were documented. The genome contains a large number of genes encoding restriction-modification systems. Two novel excision elements were found in the nifH gene that is required for nitrogen fixation. Conclusions Genome analysis demonstrated that this strain invests heavily in the production of bioactive compounds and restriction-modification systems. This well-annotated genome provides a platform for future studies on the ecology and biology of these important bloom-forming cyanobacteria.Peer reviewe

Radiofeature Kuivalla Maalla ja intuitio äänityön eri vaiheissa

Tämä opinnäytetyö käsittelee intuitiota käsitteenä ja sen yhteyttä äänityöhön. Opinnäytteen hypoteesiksi otettiin intuition olemassaolo ja sen havaittava vaikutus äänityöhön. Opinnäyte jakaantuu kahteen osioon: projektiin ja kirjalliseen työhön. Projekti on radiofeature ”Kuivalla Maalla”, joka toteutettiin yhteistyössä YLE radio 1 kanssa. Kirjallisessa työssä pyrittiin tarkistelemaan intuition tiedostamista sekä intuition eri merkityksiä luovan äänityön parissa työskenneltäessä. Kirjallisessa osiossa intuitiota käsiteltiin filosofian ja psykologian kautta, hyödyntäen fenomenologiaa ja syvyyspsykologiaa. Myös käytännön näkökulma tuotiin mukaan voimakkaasti kirjallisen työn teoriaosiossa. Kirjoittajan empiiriset kokemukset nousevat esiin kirjallisen työn projektia käsittelevässä osiossa. Projektiosio koottiin osin tekijän työpäiväkirjoista pitkältä aikaväliltä. Johtopäätöksien perusteella voidaan puhua intuitiosta sanattomana välineenä, jolla on selkeä yhteys taiteen kokemukseen. Intuitio voi tuoda eteemme yllättävää tietoa, jossa sekoittuvat monet eri osa-alueet. Intuition merkitys korostuu etenkin valinnoissamme ja niiden tiedostaminen on sekä vaikeaa että ehkä tarkoituksetonta. Projektin tuloksena huomattiin myös intuition yhdistäminen järjelliseen analysointiin tuottavan paremman tuloksen, kuin pelkkä intuition varassa tekeminen.Työstä olemassa cd TAMKiss

Matkailijoiden mielipiteet eläinkohteiden eettisyydestä sekä eläinkohteiden rooleista viihteessä, opetuksessa ja eläinten suojelussa

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan suomalaisten matkailijoiden mielipiteitä kotimaisia ja ulkomaisia eläinkohteita kohtaan sekä selvitetään, millaisina matkailijat kokevat eläinkohteiden roolit viihteessä, opetuksessa ja eläinten suojelussa. Opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona Reilun matkailun yhdistykselle. Tässä opinnäytetyössä tutkimusnäkökulma on kriittinen, mutta objektiivinen. Opinnäytetyössä tuodaan esille mahdollisimman tasapuolisesti erilaisia näkökulmia eläinkohteista. Käydään läpi eläinkohteiden tuomia hyötyjä eläinten suojelun ja eläinkohteiden vierailijoille tarjoaman opetuksen kannalta sekä millaista kritiikkiä eläinkohteet ovat kohdanneet. Teoriaosuudessa tarkastellaan eläinkohde-esimerkkeinä eläintarhoja, delfinaarioita, elefanttisafareita ja tiikerikohteita. Lisäksi käydään läpi eläinetiikkaa, eläinoikeuksien historiaa ja vastuullista matkailua. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla, joka luotiin Webropol-kyselytyökalulla. Linkkiä kyselyyn jaettiin tutkijan oman Facebook-profiilin kautta. Kysely oli auki ajankohtana 29.8.2017 – 27.9.2017 ja vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 63. Koska vastausten määrä jäi vähäiseksi, tulokset ovat suuntaa-antavia, antaen osviittaa kaikkien suomalaisten matkailijoiden mielipiteistä eläinkohteita kohtaan. Tuloksista ilmeni, ettei eläinkohteita pidetä tärkeänä osana matkan virkistys- ja vapaa-ajan aktiviteetteja. Suuri osa vastaajista ei myöskään vieraile mielellään eläinkohteissa ollessaan matkoilla. Mielipiteet eläinkohteiden rooleista opetuksessa ja eläinten suojelussa riippuivat eläinkohteesta. Suurin osa vastaajista koki, että eläinkohteet ovat olemassa viihdyttääkseen yleisöä. Eläinten hyvinvoinnista eläinkohteissa ilmeni ristiriitaisia mielipiteitä. Tutkimuksessa selvisi, että matkailijat ovat kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista eläinkohteissa ja he haluavat tehdä eettisiä ja vastuullisia valintoja matkaillessaan