Kehittyvä työyhteisö - Itsearvioinnin hyödyntäminen työyhteisön kehittämisessä kunnallisessa sosiaalitoimessa

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuvat rakenteelliset uudistukset, yksikkö- ja organisaatiokokojen suurentuminen sekä lisääntyvä tarve moniammatilliseen työskentelyyn haastavat työyhteisöjä yhteistoiminnalliseen työkäytäntöjen ja palveluiden kehittämiseen. Kompleksisessa toimintaympäristössä ja muuttuvassa työelämässä työyhteisöiltä edellytetään osaamista ja välineitä toimintakykynsä vahvistamiseksi sekä kykyä sopeutua muutoksiin ja uudistua tarpeen vaatiessa. Tutkimus tarkastelee, millaisena muutoksen tuottamisen ja hallinnan tapana työyhteisölähtöinen, itsearviointia hyödyntävä kehittäminen toteutuu kunnallisessa sosiaalitoimessa. Tutkimus tarkastelee työyhteisöjen itsearvioinnin, organisatorisen oppimisen ja käytännön kehittämisen suhdetta uudenlaisesta, yhteistoiminnallista kehittämistä tukevasta näkökulmasta. Tutkimus lisää tietoa toiminnan kehittämisestä koko työyhteisön voimin pitkäjänteisesti ja kestävästi osana arjen työtä. Se nostaa esiin työyhteisölähtöisen kehittämisen mahdollisuuksia ja haasteita sekä kuvaa edellytyksiä hyödyntää itsearviointia työyhteisöjen kehittämistyössä

Työyhteisölähtöinen prosessikehittäminen kehittämisotteena

Artikkelissa analysoidaan työyhteisölähtöistä prosessikehittämistä kehittämisotteena. Sovellamme käytännöllisen toiminnan käsitteeseen perustuvaa jäsennystä. Tutkimus kohdistuu sosiaalitoimistojen työyhteisöjen kehittämistoimintaan, jota toteutettiin osana kolmivuotista valtakunnallista kehityshanketta. Hankkeen keskeiset kehittämisoletukset pohjautuivat työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen viitekehykseen. Sille on ominaista tiivis perustehtäväyhteys ja kehittämisen käytäntölähtöisyys, arjen työhön integroitu kehittämisprosessi ja koko työyhteisön osallistuminen työn ja työyhteisön kehittämiseen. Artikkelissa työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen keskeisiä oletuksia tarkastellaan suhteessa kehittämisen subjektia, taktiikkaa, politiikkaa ja moraalia avaaviin kysymyksiin. Empiiriseen aineistoon pohjautuen tuodaan esiin niitä piirteitä, merkityksiä ja käytännön sovellutuksia, joita työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen oletukset saivat työyhteisöjen kehittämistoiminnassa

Kelan monimuotoisen perhekuntoutuksen kehittämistyö : Palveluntuottajien näkökulma

Kelan Lasten perhekuntoutuksen kehittämishankkeissa (LAKU- ja Etä-LAKU-hankkeet) on kehitetty monimuotoista perhekuntoutusta 5–12-vuotiaille lapsille ja heidän perheilleen. Kehittämistyötä on toteutettu vuosina 2012–2018, minkä jälkeen kuntoutuspalvelu jalkautetaan soveltuvin osin Kelan valtakunnalliseen kuntoutustoimintaan. Kehittämistyön aikana on saatu paljon arvokasta tietoa niin asiakkailta, palveluntuottajilta kuin yhteistyökumppaneiltakin. Tieteellisen seurantatutkimuksen keskeiset tulokset julkaistaan erillisessä raportissa. Tässä raportissa kuvataan lyhyesti hankkeen taustaa sekä kuntoutuksen sisältöä. Pääpaino on kuitenkin palveluntuottajien kirjoittamissa teksteissä, jossa he kuvaavat omin sanoin työryhmän, asiakkaiden sekä yhteistyötahojen kokemuksia LAKU- ja Etä-LAKU-kuntoutuksesta. Lapsen kuntoutuksessa on tärkeää ottaa mukaan koko perhe sekä arjen toimintaympäristö, kuten koulu ja päiväkoti. Tämä mahdollistui LAKU-kuntoutuksessa. Yhteistyö hoitavan tahon kanssa oli joissakin tapauksissa haasteellista mm. aikataulujen suhteen, mutta toteutui pääasiassa hyvin. Kuntoutus sisältää joustavuutta niin käyntikertojen rakenteessa kuin sisällössäkin. Sitä toivottiin kuitenkin jatkossa lisää, koska perheiden haasteet ovat erilaisia. LAKU- ja Etä-LAKU-kuntoutukseen kuuluivat perheiden kuntoutusviikonloput, joita pidettiin toimivina. Niissä korostui erilaiset ryhmätoiminnat sekä erityisesti vertaistuki. Asiakkaat toivoivat enemmän kuin kaksi viikonloppua kuntoutusprosessin aikana, mutta palveluntuottajien näkemyksen mukaan määrä oli riittävä. Etä-LAKU-hankkeessa kuntoutus tapahtui pääasiassa perheen kotona niillä paikkakunnilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä ja palveluita vähän. Malli haastoi työntekijät, mutta myös antoi paljon. Perheet olivat tyytyväisiä ja hyvin sitoutuneita kotona tehtävään kuntoutukseen. Asiakasperheet, yhteistyökumppanit että työntekijät kokivat LAKU- ja Etä-LAKU-kuntoutuksen pää-sääntöisesti hyödylliseksi ja lapsen sekä perheen toimintakykyä parantavaksi kuntoutusmuodoksi. Yhtenäisenä toiveena oli, että kuntoutus jatkuisi Kelan vakiintuneena toimintana hankkeiden jälkeen

Arvioijan monet roolit ja mahdollisuudet arviointiprosessin hyödyntämisessä

Abstrac