Experience of Involvement : a Retrospective Case Study of Supporting the Continuation of Sports Club Participation in Adolescence

Purpose and problem statement: Sports clubs have a positive impact on many children and adolescents, yet teenagers are increasingly quitting their sports club participation when they reach adolescence. The drop-out phenomenon has been widely studied. Conversely, the factors supporting the continuation of the sports club participation have been examined less. Our research question was: How is the experience of involvement related to continuing to participate in sports club activities? In this study, the concept of sports club participation means training in a football team. Involvement, for its part, consists of belongingness, inclusion, and togetherness. Approach: Eight female footballers were interviewed in this retrospective case study. Guided by the theoretical background, the classification body of the four components of involvement; communality, creating space for youth voice, participating in a sport that suits oneself, and environmental factors, was formed. The interview material was transcribed and placed in the categories of involvement components according to the content analysis. Consequently, the resulting subcategories were formed and discussed. Results: The main results of the research suggest that according to the interviewees, communality was built at both the club and the team level and within each adolescent’s positive social relationships. Creating space for youth voice included the dialogue between the club and the player, the coach and the player and the player's role in the team. The factors that made a sport suit oneself were the holistic consideration of the adolescent’s life, the experiences of finding one’s own place in the sport and the meaningfulness of the sport. The environmental factors were linked to the club’s structures, and both the location and the costs of the sport. Due to the limited nature of the research data, the results of the study cannot be generalised but can be considered to be indicative. Conclusions: Based on the study, involvement could provide a diverse approach to the development of sports clubs. By identifying the factors leading to meaningful sport, and by adapting participation according to the components of involvement, it is possible to motivate adolescents to continue their sports club participation longer, develop the sense of belonging and hence their well-being. Further studies should examine the component of creating space for youth voice in sports clubs, as it has been less studiedPeer reviewe

Governance of young people's participation : Critical Reflections

publishedVersionNon peer reviewe

Ilveskanta Suomessa 2023

Kanta-arvion 2023 perusteella Suomen ilveskanta on kasvanut arviolta 9 % edelliseen vuoteen verrattuna. Ennen metsästyskautta 2023/2024 Suomessa arvioidaan olevan 2390–2575 yli vuoden ikäistä ilvestä. Pentuehavaintojen perusteella vuonna 2022 arvioidaan havaitun noin 438–468 pentuetta, mikä on noin 38 pentuetta enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Arviossa ei ole mukana Ahvenanmaan pentuehavaintoja. Se ei myöskään sisällä arviota touko-kesäkuussa 2023 syntyneistä pennuista. Pääosassa maata ilveskanta on kasvanut. Ilveskanta on kasvanut selvästi Suomen riistakeskuksen alueista Rannikko-Pohjanmaalla, Kainuussa, Keski-Suomessa, Pohjois-Hämeessä ja poronhoitoalueen ulkopuolisessa osassa Lappia. Pentueiden määrä on edelliseen vuoteen verrattuna pienentynyt ainoastaan Etelä-Hämeessä. Muualla maassa kanta on pysynyt ennallaan tai kasvanut maltillisesti. Nyt havaittu kasvu on seurausta maltillisesta metsästysverotustasosta. Ilvesten luontaisessa kuolleisuudessa ei ole tapahtunut tiedossa olevia muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna. Ilveskannan aikaisemman laskusuunnan merkittävimpänä syynä on ollut metsästyskuolleisuus. Kanta-arvio pohjautuu petoyhdyshenkilöiden 1.9.2022–28.2.2023 kirjaamien pentuehavaintojen pohjalta tehtyyn arvioon erillisten pentueiden määrästä. Kaikki ilveshavainnot pitivät sisällään yhteensä ~5 700 kpl ilvespentueiden näkö- ja jälkihavaintoa, mikä on ~45 % enemmän kuin vastaavana aikajaksona kaudella 2021–2022. Tämä johtunee suuremmasta ilveskannasta, havainnointiaktiivisuuden kasvusta sekä viime talven koko maan erinomaisesta lumitilanteesta, joka auttoi jälkien havainnoinnissa Tänä vuonna ilveskannan ennustamisessa otettiin käyttöön uudistettu, ikärakenteinen populaatiomalli, joka kykenee kuvaamaan ilvespopulaation vaihtelua entistä tarkemmin. Uusi malli huomioi viiveen, jolla metsästysverotus näkyy ilveskannan kehityksen suunnassa. Mallin avulla voidaan arvioida pentueiden ja eri ikäisten ilvesten sekä menneitä että tulevia määriä. Mallin tulosten mukaan ilvespopulaatio pysyisi vakaana noin 13 % verotusosuudella, mikä tarkoittaisi noin 410 ilveksen kokonaissaalista metsästyskaudella 2023–2024. Verotusosuudella 22 % kanta kääntyisi noin 10 % vuosittaiseen laskuun ja 5 % verotusosuudella kannan voisi odottaa kasvavan 10 % vuosittain

Narratives about negative healthcare service experiences : Reported events, positioning, and normative discourse of an active client

Narratives about clients’ service experiences in healthcare organizations constitute a crucial way for clients to make sense of their illness, its treatment, and their role in the service process. This is important because the client’s role has recently changed from that of a passive object of care into an active responsible agent. Utilizing Bamberg’s narrative positioning analysis as a method, and 14 thematic interviews of healthcare clients with multiple health-related problems as data, we investigated the expectations of the client’s role in their narratives about negative service experiences. All the narratives addressed the question of the clients’ “activeness” in some way. We identified three narrative types. In the first, the clients actively sought help, but did not receive it; in the second, the clients positioned themselves as helpless and inactive, left without the care they needed; and in the third, the clients argued against having to fight for their care. In all these narrative types, the clients either demonstrated their own activeness or justified their lack of it, which—despite attempts to resist the ideal of an “active client”—ultimately just reinforced it. Attempts to improve service experiences of clients with considerable service needs require a heightened awareness of clients’ moral struggles.publishedVersionPeer reviewe

Vargstammen i Finland i mars 2023

I mars 2023 fanns det i Finland med största sannolikhet totalt 62 revir med revirmarkerande par eller familjegrupper (59–64 med konfidensgrad 90 %). Det mest sannolika antalet familjegrupper var 42 (40–46) och antalet parrevir var 19 (16–23). På enbart finskt territorium levde 35 familjegrupper (33–39) och 17 par (14–21). På vardera sidan av den östra riksgränsen fanns sju (6–7) s.k. gränsrevir med revirmarkerande flockar och två (2–3) med revirmarkeran-de par. I västra Finland fanns 28 (26–31) revir med familjegrupper och 11 (8–14) revir med revirmarkerande par; på motsvarande sätt uppskattades att det i östra Finland fanns 13 (12–14) revir med familjegrupper och åtta (6–10) revir med revirmarkerande par. I renskötselområdet rörde sig sannolikt en (0–1) revirmarkerande familjegrupp. Antalet familjegrupper som påträffades i Finland i mars 2023 var cirka 14 procent större än i mars 2022. Antalet par hade minskat med cirka 17 procent jämfört med år 2022. Vid jämförelse av det mest sannolika antalet flockar som helt lever på finskt territorium kan en ökning på 9 procent konstateras jämfört med året innan, medan antalet par som lever helt på finskt territorium har minskat med 19 procent. Sedan millennieskiftet har storleken på vargstammen i Finland varierat kraftigt. Efter 2017 har antalet vargar ökat kontinuerligt. Bedömningen av revirstatus (familjegrupp, par) och antalet individer i flockarna gjordes utifrån observationer från varje granskat område, känd dödlighet och dna-analyser. Dessutom utfördes separat terrängarbete på en del av reviren. Under vargens årscykel är antalet vargar som minst i mars, före valpningen i april–maj. Förändringarna i vargstammen efter mars beskrivs med en populationsmodell som bygger på forskningsdata om vargens valpantal och dödlighet. Utan stamvårdande jakt kommer det enligt beräkningarna att i november 2023 finnas 30–55 familjegrupper (90 % sannolikhet) och i mars 2024 mellan 27–51 familjegrupper

Learning from fall-related interventions for older people at home : A scoping review

This scoping review aims to provide a better understanding about the fall-related interventions, and the conditions which stand out as effective in decreasing fall risks of older people at home. A total of 28 peer-reviewed papers were included when they reported interventions with an incidence of falls or fall-risk as a primary outcome for older people, focusing on the home environment, from 8 databases. Qualitative examination was complemented by quantitative risk ratio analysis where it was feasible. The interventions regarding incidence of falls had a mean risk rate of 0.75; moreover, interventions using multiple strategies were found relatively successful. The interventions regarding fall risk had a mean hazard rate of 0.66. A considerable number of no-effect ratios were evident. Combining education, home assessment or improvement, and use of technology with implementation by health service experts appears to be the most promising intervention strategy to reduce falls.Peer reviewe

Alpha-thalassemia due to novel deletions and complex rearrangements in the subtelomeric region of chromosome 16p

2º Dia do Jovem Investigador do Instituto Nacional de Saúde Doutor Ricardo Jorge, INSA, 8 maio 2017Introduction: Inherited deletions removing the α-globin genes and/or their upstream regulatory elements (MCSs) give rise to alpha-thalassemia, one of the most common genetic recessive disorders worldwide. The pathology is characterized by microcytic hypochromic anemia due to reduction of the α-globin chain synthesis, which are essential for hemoglobin tetramerization. Material and Methods: In order to clarify the suggestive α-thalassemia phenotype in eleven patients, we performed Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification with commercial and synthetic engineered probes, gap-PCR, and Sanger sequencing to search for deletions in the subtelomeric region of chromosome 16p. Results: We have identified five distinct large deletions, two of them novel, and one indel. The deletions range from approximately 3.3 to 323 kb, and i) remove the whole α-globin cluster; or ii) remove exclusively the upstream regulatory elements leaving the α-globin genes structurally intact. The indel consists in the loss of MCS-R2 (HS-40), which is the most important distal regulatory element for the α-globin gene expression, and the insertion of 39 bp, seemingly resulting from a complex rearrangement involving two DNA segments (probably from chromosome 3q) bridging the deletion breakpoints with a CC-bp orphan sequence in between. Finally, in one patient no α-globin deletion or point mutation were found. This patient revealed to be a very unusual case of acquired alpha-thalassemia associated with a myelodysplastic syndrome. Conclusions: Our study widens the spectrum of molecular lesions by which α-thalassemia may occur and emphasizes the importance of diagnosing large α-zero-deletions to provide patients with appropriate genetic counseling.info:eu-repo/semantics/publishedVersio

Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittäminen: Loppuraportti 2022

Maa- ja metsätalousministeriö antoi loppuvuodesta 2020 Luonnonvarakeskukselle (Luke) tehtäväksi tuottaa Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvon kansainvälisenä tutkimusyhteistyönä. Viitearvo kuvaa populaatiokokoa, joka mahdollistaisi susikannan suotuisan suojelutason saavuttamisen ja ylläpitämisen Suomessa, mikäli myös muut suotuisan suojelutason kriteerit täyttyisivät. Viitearvon määrittely koskee poronhoitoalueen ulkopuolista Suomea, mutta on syytä muistaa, että poronhoitoalueella on merkitystä susikantojen välisten yhteyksien kannalta (Ruotsi, Norja). Tässä raportissa kuvataan kaksivuotisessa projektissa tehty työ päätuloksineen. Suotuisan suojelutason viitearvojen määrittämiseen ei ole annettu yksityiskohtaista ohjeistusta. Viitearvon määrittäminen perustuu tieteelliseen tietoon ja asiantuntemukseen, mutta tietyt kohdat viitearvon asettamisessa edellyttävät päätöksentekijän valintoja. Numeeriset kriteerit, jotka viitearvon tulee täyttää, edellyttävät viitearvon olevan suurempi kuin pienin elinvoimainen populaatio (PEP) ja suurempi kuin kannan koko luontodirektiivin astuessa voimaan. Tässä työssä viitearvon johtamiseen esitellään erilaisia tapoja, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Luontodirektiivin tavoite on varmistaa lajien suotuisa suojelutaso EU:n alueella. Se, voiko Suomi tukeutua muiden maiden ja ennen kaikkea Venäjän susipopulaatioihin oman susikantansa elinvoimaisuuden ylläpitämisen suhteen, määräytyy luontodirektiivin tulkinnan pohjalta. Viitearvoa määritettäessä keskeinen lähtökohta on susikannan elinvoimaisuuden arvioiminen kannan geneettisiin ja demografisiin ominaisuuksiin perustuen. Lisäksi saaliseläinkantojen ja sopivan elinympäristön riittävyys asettaa ylärajan kannan enimmäiskoolle, jolloin puhutaan susikannan ekologisesta kantokyvystä. Jos Suomi ei voi suotuisan suojelutason saavuttamisessa huomioida Suomen susikantaa osana laajempaa populaatiota, tulee Suomen susikannan itsessään olla tarpeeksi suuri takaamaan kannan geneettinen elinvoimaisuus pitkällä aikavälillä eli kannalla tulisi olla evolutiivista kykyä sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin. Jos Suomi voi huomioida viitearvon määrittämisessä olemassa olevan yhteyden muiden maiden alueella eläviin susipopulaatioihin, tulee viitearvon määrittämisessä käyttää lähtökohtana demografista elinvoimaisuutta ja lyhyen aikavälin geneettistä elinvoimaisuutta. Tällöin kannan koon tulisi olla tarpeeksi suuri, jotta sukusiitoksen haitallisilta vaikutuksilta vältytään edes lyhyellä aikavälillä. Geneettiset tulokset osoittavat, että Venäjän Karjalan ja itäisen Suomen susipopulaatiot ovat perimältään samankaltaisia, ja yksilöitä levittäytyy rajan yli molempiin suuntaan. Tällä hetkellä tulomuuttoa ei kuitenkaan ole riittävästi pitämään yllä Suomen susipopulaation geneettistä monimuotoisuutta. Tulokset osoittavat, että vähäistä tulomuuttoa tulee myös Skandinaviasta Suomeen. On todennäköistä, että Luoteis-Venäjän ja Suomen susipopulaatioiden välinen yhteys säilyy ainakin lähitulevaisuudessa. Siten viitearvon määrittelyssä on mahdollista keskittyä tarkastelemaan kannan geneettistä elinvoimaisuutta lyhyellä aikavälillä. Pitkän aikavälin geneettinen elinvoimaisuus edellyttää efektiivistä populaatiokokoa 1000. Koska populaation todellinen yksilömäärä on yleensä merkittävästi efektiivistä populaatiokokoa suurempi, edellyttäisi tämä useiden tuhansien yksilöiden populaatiota. Jos Suomella ei olisi mahdollisuutta huomioida muiden valtioiden alueella eläviä susia, tulisi tämä populaatiokoko saavuttaa Suomen rajojen sisäpuolella. Tavoite on kuitenkin epärealistinen, sillä hankkeessa mallinnuksen avulla arvioitu elinympäristön kantokyky ei mahdollista näin suurta susikantaa Suomessa. Tulosten mukaan Suomen susikanta on nykyhetkellä jakautunut kahteen osapopulaatioon, minkä takia Itä-Suomea ja Länsi-Suomea tulee käsitellä geneettisen pienimmän elinvoimaisen populaation (GPEP) määrittämisessä kahtena osapopulaationa. Demografista elinvoimaisuutta (DPEP) ja ekologista kantokykyä on kuitenkin tarkasteltu käsittelemällä koko poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen susikantaa yhtenä kokonaisuutena. Geneettiset tulokset valmistuivat vasta työn loppuvaiheessa, mistä johtuen uutta tietoa kahdesta osapopulaatiosta ei ole ollut mahdollista tuoda demografiseen arviointiin. Mallinnustulokset osoittivat, että tunnistetut kaksi osapopulaatiota eivät ole geneettisesti elinvoimaisia nykyisen kokoisina ja nykykytkeytyneisyydellään (tulomuuton määrä) Fennoskandian metapopulaatioon. Osakantojen eriytyminen johtuu siitä, ettei niiden välillä tapahdu riittävästi muuttoliikettä, vaan erityisesti länsisuomalaiset sudet pariutuvat pääosin keskenään. Myöskään Venäjän Karjalasta Suomeen vaeltavat sudet eivät näyttäisi asettuvan osaksi lounaisen Suomen susikantaa. Siksi sekä populaatiokokojen että tulomuuton pitäisi kasvaa, jotta Suomen osapopulaatioiden lyhyen aikavälin (Ne=100) sekä myös Fennoskandian metapopulaation pitkän aikavälin (Ne=1000) elinkelpoisuus saavutettaisiin. Mallien tulokset korostavat geenivirran merkitystä geneettiselle elinvoimaisuudelle, sillä skenaariot, joissa oletettiin, ettei tulomuuttoa ole (m=0), ja joissa Suomen osapopulaatioita mallinnettiin erillään naapurimaiden populaatioista, pienensivät efektiivisiä populaatiokokoja ja kasvattivat sukusiitoksen astetta huomattavasti. Viitearvoa määriteltäessä on perusteltua tarkastella Itä-Suomea ja Länsi-Suomea erikseen, jolloin molemmilla alueilla susipopulaatioiden tulisi ylittää alueen oma geneettinen PEP. Geneettinen PEP riippuu laskennassa käytettävän ajanjakson pituudesta ja siedetystä populaation kokonaiskelpoisuuden laskusta tälle ajanjaksolle. Usein käytettyjä arvoja ovat esimerkiksi viisi sukupolvea ja 10 % kelpoisuuden lasku. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä huomata, että periaatteessa kummankin alueen GPEP tulisi saavuttaa huolimatta siitä, mikä tilanne on toisella alueella, eli itäisen Suomen susipopulaatiota kasvattamalla ei voida laskea läntisen Suomen hyväksyttyä efektiivistä populaatiokokoa. Suomen susikannan tulee olla myös demografisesti elinvoimainen. Demografinen PEP riippuu laskennasta käytettävän ajanjakson pituudesta ja populaatiolle hyväksytystä häviämisriskistä tälle ajanjaksolle. Usein käytettyjä arvoja ovat esimerkiksi 100 vuotta ja 10 %:n häviämisriski, jotka perustuvat IUCN:n määritelmään lajin uhanalaisuudesta. Tässä työssä kehitetty demografinen populaatiomalli ei ota huomioon geneettisiä tekijöitä. Tämän takia sen pohjalta ei voida tutkia, kuinka suuri populaatio olisi elinvoimainen, jos myös geneettiset seikat huomioitaisiin. Populaatio voi siis vaikuttaa demografisilta ominaisuuksiltaan elinvoimaiselta, mutta samalla se voi olla liian pieni välttääkseen sukusiitosheikkoudesta johtuvia ongelmia, jotka voivat heikentää myös populaation demografisia ominaisuuksia. Näin ollen viitearvon asettamisessa tulee verrata osapopulaatioiden yhteenlaskettuja GPEP-tasoja demografiaan perustuvaan PEP-tasoon. Raportissa esitetään useita vaihtoehtoisia tapoja sekä pienimmän elinvoimaisen populaation että siitä johdettavien viitearvojen määrittämiseen. Koska vaihtoehtoja on paljon, raportissa esitetään myös useita esimerkkituloksia viitearvoista. Se, mitä esitetyistä vaihtoehdoista käytetään, edellyttää päätöksentekijältä valintoja määrittelyprosessin eri kohdissa. Raportissa esitetyt tulokset perustuvat Suomen susikannan nykyiseen tilanteeseen. Jos susikannan tila muuttuu, voi myös käsitys kannan elinvoimaisuudesta ja siihen perustuvista viitearvoista muuttua. Populaation geneettisiä ja demografisia ominaisuuksia tulisikin seurata säännöllisesti, ja viitearvoja ja niiden laskennan logiikkaa päivittää tarvittaessa. Päivityksen tarvetta voi ilmetä myös, jos viitearvomäärittelyyn liittyvää ohjeistusta päivitetään komission toimesta. Tavoite suotuisasta suojelutasosta koskee vain EU-maita. Kun kyseessä on laji, jonka populaatiot ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa yli valtiorajojen, olisi tärkeä kehittää ohjeistusta ja metodiikkaa niin, että viitearvomäärittelyssä voitaisiin paremmin huomioida biologiset ja ekologiset populaatiorajat

Galactic Core-Collapse Supernovae at IceCube: “Fire Drill” Data Challenges and follow-up

The next Galactic core-collapse supernova (CCSN) presents a once-in-a-lifetime opportunity to make astrophysical measurements using neutrinos, gravitational waves, and electromagnetic radiation. CCSNe local to the Milky Way are extremely rare, so it is paramount that detectors are prepared to observe the signal when it arrives. The IceCube Neutrino Observatory, a gigaton water Cherenkov detector below the South Pole, is sensitive to the burst of neutrinos released by a Galactic CCSN at a level >10σ. This burst of neutrinos precedes optical emission by hours to days, enabling neutrinos to serve as an early warning for follow-up observation. IceCube\u27s detection capabilities make it a cornerstone of the global network of neutrino detectors monitoring for Galactic CCSNe, the SuperNova Early Warning System (SNEWS 2.0). In this contribution, we describe IceCube\u27s sensitivity to Galactic CCSNe and strategies for operational readiness, including "fire drill" data challenges. We also discuss coordination with SNEWS 2.0