Esirippu

Opinnäytteeni koostuu sekä produktio-osasta, joka oli näyttelyni Esirippu galleria Sculptorissa, Helsingissä syksyllä 2018, että sen syntyä heijastelevasta kirjallisesta osasta. Produktio-osani materiaali on puu. Reliefimäisissä teoksissani pohdin elämää ohilipuvana esityksenä, sekä muita näkyväksi tulemisen kysymyksiä, arkisten siivoamiseen ja kodinhuoltoon liittyvien metaforien kautta. Kirjallinen osani taas on episodimainen, osittain kaunokirjallinen kokoelma tekstejä, joissa näyttelyni synnyn sanallistamisen lisäksi pohdin, etenkin rivien väleissä ja poisleikatuissa tauoissa, ajatuksiani taiteellisesta työskentelystä, materiaaleista, taidemaailmasta ja maailmassa olemisesta yleensä. Kokoan yhteen ajatuksia, joita käsityöläisyyteen nojaava työskentelytapani on synnyttänyt; asemoin itseni puukuvanveiston perinteeseen, pohdin teosten täydellistymistä vasten valkoista kuutiota, mietin melankoliaa sisäisenä maisemana ja kulttuurisena ilmiönä ja tutkin kontemplaation mahdollisuutta keskellä arkea. Taiteellisen tutkimuksen metodologiaa sivuten olen pyrkinyt myös löytämään jo olemassa olevia keskusteluyhteyksiä toisten taiteilijoiden, opettajien, kriitikoiden, journalistien, kirjailijoiden ja filosofien ajatuksista ja teksteistä. Pedagogina toimimisen liitän tähän kaikkeen löyhästi hentoisella kuumaliiman säikeellä.My Master´s thesis consists of two parts which both have emerged through my main research method: artistic practice. The first outcome was my exhibition called Esirippu at the Gallery Sculptor in Helsinki during Autumn 2018; second, is the written part which reflects the completion of my exhibition. The material of my artistic production is wood. In my relief-like work I ponder life as a passing manifestation and deal with issues of becoming visible. All this I viewed through metaphors related to everyday life such as cleaning and home care. The written part of my Thesis is an episodic collection of texts and essays, that reflect my thoughts about artistic work, materials and the artworld in general. I relate myself to handicraft-based art tradition; write about wood sculpture; discuss how to make an exhibition and consider how the artworks become finished in the context of the White Cube. I also ponder melancholy as a cultural phenomenon, and whether contemplation is possible in the midst of everyday life. I have used artistic practice and essay-writing as methods to gain more understanding about processes as a professional in art. I discuss my findings with variety of references, such as fellow artists, teachers, critics, journalists, novelists and philosophical texts. As an outcome, I believe, I have found a fragile and a bit warm connection to pedagogy as well

Jälkikäyttösuunnitelma Haukivuoren Valkeisensoiden turvetuotantoalueelle II

Työn tavoitteena oli tuottaa jälkikäyttösuunnitelma Turveurakointi E. Vahvaselkä Ky:n Valkeisensoiden turvetuotantoalueelle II. Turpeen tuottaminen alueella on lopetettu vuonna 2010. Toimeksiantajan valinta jälkikäyttömuodoksi oli metsitys, minkä vuoksi se oli myös työn lähtökohtana. Suunnitelmaa varten selvitettiin jälkikäytön kannalta keskeisiä ominaisuuksia, kuten turvekerroksen paksuus, turpeen ja pohjamaalajin ominaisuudet ja ojaverkoston kunto. Saatujen tietojen pohjalta tehtiin aiempaan tutkimustietoon perustuen esitys tarvittavista toimenpiteistä sekä niiden kustannusarviosta. Työssä selvitettyjen ominaisuuksien perusteella Valkeisensoiden turvetuotantoalue II sopii metsitettäväksi. Aivan koko aluetta ei kuitenkaan voida metsittää, vaan noin 10 % sen alasta jätetään soistumaan. Metsitys tehdään aluetta ympäröivän reunametsän tuottaman luontaisen taimiaineksen turvin ja siihen liittyvät maastotyöt tekee toimeksiantajayritys.The purpose of this thesis was to make an after-use plan for Turveurakointi E. Vahvaselkä Ky’s Valkeisensuo peat production area. Peat production in the area has been discontinued in 2010. Afforestation would be commissioner’s choice and therefore it is also the basis of this thesis. The qualities of the area regarding after-use were examined. Such were for example the thickness of the remaining peat layer, the qualities of peat and soil and the state of ditching. Based on these results and on results of former research on the topic, a proposal for action with estimated costs was made. Valkeisensuo peat production area II is suitable for afforestation according to the qualities that were examined in this thesis. The whole area, however, cannot be afforestated. Approximately 10 % of the area will be left for restoration. Afforestation will be done using natural seeding from the forest that is surrounding the area. The related work will be done by the commissioning company

Elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantajärjestelmän rakentaminen ja ruokahävikkitiekartta

Tässä raportissa kuvataan, miten kansallinen elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantajärjestelmä sekä hävikkitiekartta on rakennettu. Työ perustuu vuosina 2018–2020 toteutettuun Ruokahävikkiseuranta ja -tiekartta -hankkeeseen. Raportissa on nostettu esiin: 1) elintarvikejätteen ja ruokahävikin määritelmät kansallisella tasolla, 2) käytetyt menetelmät elintarvikejätteen ja ruokahävikin arvioimiseksi elintarvikeketjun eri vaiheissa, 3) arvio tarvittavien otoskokojen suuruudesta ja edustavuudesta, 4) laskelma elintarvikejätteen ja ruokahävikin määrästä koko elintarvikeketjun osalta sekä 5) kansallinen ruokahävikkitiekartta, jossa on tunnistettu keskeiset keihäänkärjet ruokahävikin vähentämiseksi Suomessa. Elintarvikejätettä syntyy tämän tutkimuksen mukaan Suomessa vuositasolla 643 miljoonaa kiloa (kun mukaan ei lasketa peltoon jäävää satoa), josta ruokahävikin osuus on 351–376 miljoonaa kiloa. Elintarvikejätteestä suurin osa (46 %) muodostuu kotitalouksissa ja toiseksi eniten elintarviketeollisuudessa (25 %). Muiden ketjunvaiheiden osuudeksi elintarvikejätteestä on arvioitu: ravitsemispalvelut 12 %, kauppa 9 % ja alkutuotanto 8 %. Ruokahävikin osalta vastaavat luvut ovat: kotitaloudet 33 %, elintarviketeollisuus 23 %, ravitsemispalvelut 17 %, kauppa 16 % sekä alkutuotanto 11 % (ei sisällä peltoon jäävää satoa). Kotitalouksien osuus niin elintarvikejätteestä kuin ruokahävikistäkin on suurin, kuten aiemmissakin tutkimuksissa on havaittu. Tätä selittää mm. kotitalouksien suuri lukumäärä. Ensimmäistä kertaa kotitalouksien ruokahävikkilaskelmissa on huomioitu myös nestemäinen hävikki. Tässä hankkeessa saadut tulokset ovat ensimmäinen kokonaisvaltainen analyysi koko elintarvikeketjun elintarvikejätteestä. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että tehtyjen arvioiden taustalla olevissa menetelmissä, aineistoissa ja aineistojen edustavuuksissa on vaihtelua eri ketjunosien välillä. Tulokset elintarvikejätteen ja ruokahävikin määrästä ovat pääsääntöisesti vuosilta 2018–2019, mutta alkutuotannon arvio perustuu vuosien 2012–2018 tietoihin. Suomen ensimmäinen kansallinen ruokahävikin vähentämisen tiekartta jakautuu kuuteen keihäänkärkeen: 1) Vaikuttavat ohjauskeinot, 2) Kasvatuksella ja tiedolla kohti kestävämpää yhteiskuntaa, 3) Käytäntöjä muuttamalla kestävämmäksi, 4) Teknologiasta älyä, uusia tuotteita ja liiketoimintamalleja, 5) Tutkimuksen kehitys ja hävikin seuranta sekä 6) Yhdessä enemmän. Jokainen keihäänkärki sisältää tarkempia ruokahävikin vähentämiseen tähtääviä ratkaisuja. Ruokahävikin vähentämiseksi tarvitaan niin markkinavetoisia kuin myös poliittisia ja lainsäädännöllisiä toimia sekä panostusta sosiokulttuuriseen muutokseen ja teknologisiin innovaatioihin. Hankkeen tuotokset luovat perustan elintarvikejätteen ja ruokahävikin systemaattiselle ja jatkuvalle seurannalle Suomessa sekä ruokahävikin vähentämiselle koko elintarvikeketjussa. Työ seurantajärjestelmän ja tiekartan parissa jatkuu erityisesti seurantamenetelmien ja -työkalujen kehittämiseksi, aineistojen edustavuuden ja otoskokojen parantamiseksi, seurantajärjestelmän kokonaisuuden systematisoimiseksi sekä ruokahävikin vähentämistoimenpiteiden kokoamiseksi

THE IMPACT OF GEL ELECTROPHORESIS UPON OUR UNDERSTANDING OF THE ESTERASES *

The impact of gel electrophoresis upon our understanding of the esterases has been formidable in that it has provided us with new insights and understanding concerning the number and biochemical characteristics of the many esterase-active proteins found in biological material. The relationships between the esterases within a species and among species still remains largely to be determined. With regard to the function of esterases it is to be expected that there will be several. One promising possibility is suggested by the work of Allen and Hunter, which illustrated a dependent relationship between male sex hormone and the esterases in the mouse epididymis. Supporting this work is the observation by Shaw and Koen (1963) demonstrating the presence of an esterase in the mouse kidney, which also was dependent on male sex hormone. The change observed in the serum esterase of the pregnant rabbit reported here and in women by Friedman and Lapman (1961) may also relate to hormone changes associated with pregnancy, although this relationship remains to be demonstrated. A second area where the esterases are likely to be functioning is in relation to protein synthetic activity of the endoplasmic reticulum. The only evidence supporting this suggestion is the abundant presence of esterases found in this location. The seven experiments described and discussed here along with those included in the references may serve as illustrations of the kind of work that can be accomplished by the use of these methods.*Peer Reviewedhttp://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/2027.42/75632/1/j.1749-6632.1964.tb14224.x.pd

UUSIA KANSAINVÄLISTYMISMALLEJA ETSIMÄSSÄ : Tapaustutkimus kansainvälistymisstrategioista ja -poluista

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat keskeinen toimija suomalaisessa elinkeinoelämässä. Pk-yritykset toimivat usein suurten kansainvälistyneiden yritysten paikallisina alihankkijoina ja verkostokumppaneina ja kokevat samoja kehityspaineita kansainvälistyä asiakkaidensa mukana. Palveluyritysten kansainvälistymiseen kohdistuu uudenlaisia odotuksia siitä, miten palveluilla voidaan tasapainottaa tavarakaupan muutosta ja globaaleille palvelumarkkinoille siirtymistä. Se edellyttää uuden näkökulman ottamista ja kansainvälistymisen tarkastelua niin teorian kuin käytännönkin kannalta palveluyritysten lähtökohdista. Lohjan Laureassa toteutettu hanke ”Teollinen palveluliiketoiminta ja yrittäjyys” ja siihen kytketty ”Teollisen palveluliiketoiminnan osaaminen ja koulutustarpeen selvittäminen Lohjan ja Tammisaaren seutukunnissa sekä alueella toimivien yritysten liiketoimintaosaamisen kehittäminen” -hanke on ollut sekä toteutuksiltaan että tuloksiltaan merkittävä. Liiketoiminta osaamisen kehittämisen yhtenä osa-alueena on ollut pk-yritysten markkinointiosaamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan osaamisen kehittäminen. Opiskelijat ovat osallistuneet hankkeeseen sekä oppimistehtäviensä että opinnäytetöiden tekemistensä kautta. Tämä julkaisu perustuu tradenomiopiskelija Linda Johanssonin hankkeessa toteuttamaan opinnäytetyöhön. Työn ohjaajana toimi KTT Irma Vahvaselkä. Julkaisuun on tiivistetty hankkeen kansainvälistymistä koskevan tapaustutkimuksen tulokset. Tutkimuksen kohteena oli kolme yritystä, joista yksi oli perinteisesti kansainvälistynyt teollinen yritys, yksi nopeasti kansainvälistynyt palvelualan kasvuyritys ja yksi rakennustuotteita valmistava alkava ja kansainvälistyvä yritys. Tutkimus tuottaa uutta tietoa kansainvälistymismalleista ja nostaa lisäksi esille palvelujen kansainvälistymisen ja verkostoitumisen tarjoamat mahdollisuudet. Uutta tietoa tullaan levittämään alueen yrityksille ja koulutusorganisaatioille erilaisissa koulutus- ja seminaaritilaisuuksissa sekä julkisen keskustelun kautta

Seutukirjasto uutena toimintamallina. Tapaustutkimus kunnan johdon, kirjastoalan ammattilaisten sekä henkilöstön edustajien näkemyksistä Ylivieskan ja Joensuun seuduilla

Hakutermit: kirjastot, seutuyhteistyö, organisaatiomuutos, organisaatiokulttuuri Tutkielman lähtökohtana oli tutkia ns. seutukirjastoa uudenlaisena kirjastoyhteistyön mallina. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä oli selvittää kuntien kirjastojen mahdollisuutta kehittää yhteistyötään entistä tiiviimmäksi, jopa useamman kunnan yhteiseksi ns. seutukirjastoksi. Vastauksia tutkimusongelmaan haettiin tarkastelemalla kuntien seutuyhteistyötä syvällisenä organisaatiomuutoksena ja selvittämällä niitä organisaatiokulttuurisia tekijöitä, jotka yhtäältä edistävät ja toisaalta estävät muutoksen aikaansaamista. Oletuksena oli, että organisaatiossa toimivien ihmisten mielipiteet ja asenteet heijastelevat organisaatiossa vallitsevia arvostuksia ja täten myös vallitsevaa organisaatiokulttuuria. Nämä mielipiteet voivat poiketa toisistaan merkittävästikin ja vaikuttaa siihen, lähdetäänkö muutosta organisaatiossa toteuttamaan vai ei. Tutkielma toteutettiin case- tutkimuksena, jonka empiirisenä esimerkkinä toimivat Ylivieskan ja Joensuun seutujen kunnat. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyillä ja teemahaastatteluilla kyseisten kuntien luottamushenkilö- ja virkamiesjohdolta, kirjastotoimenjohtajilta, kirjastohenkilöstöltä ja ammattijärjestöjen edustajilta. Tulokset analysoitiin pääasiallisesti tilastollisia menetelmiä käyttäen, joita syvennettiin ja selvennettiin haastatteluista kootulla laadullisella aineistolla. Tutkimustulosten mukaan eri ammattiryhmien mielipiteet eroavat toisistaan merkittävästikin sen suhteen, nähdäänkö seutukirjasto hyväksi toimintamalliksi vai ei. Luottamushenkilöjohto ja ylin virkamiesjohto suhtautuvat selkeästi myönteisemmin kuntien kirjastojen yhteisesti muodostamaan seutukirjastoon kun taas kirjastotoimenjohtajat, kirjastohenkilöstö ja ammattijärjestön edustajat ovat enemmänkin itsenäisten kuntien kirjastojen yhteistyön kannalla. Seutukirjaston merkittävimpinä hyötyinä pidetään taloudellisia säästöjä, henkilöstön ammattitaidon tehokkaampaa hyödyntämistä sekä aineistojen monipuolistumista. Toisaalta suurimpina haittoina epäillään olevan kirjastohenkilöstön ja kirjastotoimipisteiden väheneminen sekä päätösvallan siirtyminen omasta kuntakeskuksesta kauemmaksi. Seutukirjaston toteutumista estävät myös päättäjien asenteet ja henkilöstön muutosvastarinta, joiden taustalla on nähtävissä useita organisaatiokulttuurisia tekijöitä, kuten ammattikuntaisuutta, omien reviirien puolustamista, kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen vähäisyyttä, vanhojen menettelytapojen liiallista varjelemista sekä pelkoja oman kunnan vaikutusmahdollisuuksien heikentymisestä tai oman aseman tai työpaikan menettämisestä

Ammatillisten perhekotivanhempien työhyvinvointi

Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Ammatillisten Perhekotien Liiton eli APKL:n kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esille, millaisena jäsenperhekotivanhemmat kokevat oman työhyvinvointinsa. Lisäksi päämääränä oli kirkastaa, mitkä asiat tukevat ja mitkä taas heikentävät työhyvinvointia perhekotityössä. Perhekotivanhemmat tekevät työtä pariskuntana, joten parisuhteen hoitaminen ja tärkeys on otettu myös opinnäytetyössä huomioon. Opinnäytetyössä lähestytään työhyvinvointia Mankan (2011) Työniloon vaikuttavien tekijöiden sekä Henkilökohtaisen hyvinvoinnin mallin kautta. Parisuhteen teemaa käsitellään Ranssi-Matikaisen (2010) Suhdetarveparien kautta. Lisänä teoreettisessa viitekehyksessä on käytetty erään jäsenperhekodin kokemusasiantuntijuutta tuomaan syvyyttä sekä konkretiaa perhekotityöstä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastatteluiden ja kyselylomakkeiden avulla. Haastattelut tehtiin viidessä perhekodissa, joista saatujen tietojen jälkeen koottiin kyselylomake. Kyselylomake lähetettiin jokaiseen (98) jäsenperhekotiin. Opinnäytetyössä käytettiin siis sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Kyselylomakkee-seen vastasi 46 perhekotia, joten vastausprosentiksi muodostui 47 %. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että perhekotivanhemmat ovat pääasiassa melko hyvinvoivia. Perhekotivanhemmat vaikuttavat tiedostavan työn iloa ja imua, sekä stressiä ja työuupumusta aiheuttavat tekijät työssään. Kuitenkin työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin voisi joiltain osin keskittyä enemmän. Parisuhde nousi yllättävän merkittäväksi työhyvinvoinnin kokonaisuudessa.This thesis was carried out with cooperation with The Federation of Professional Foster Homes. The purpose of this thesis was to find out how welfare the member parents in professional foster homes are. Furthermore one of the aims was to clarify which things are supportive and which on the other hand impair work welfare in foster home. The parents of the foster homes work as a couple, therefore taking care of the relationship, and the meaning of it has been taken into consideration. This thesis approaches work welfare from the point of view of Manka’s (2011) theories of the factors which affect happiness of work and the model of personal welfare. The theme of relationship is discussed through the theory of needs in a relationship by Ranssi-Matikainen (2010). In addition to theoretical base, experiences and tacit knowledge of one of the Federation’s foster homes has been used to add more depth to the text and describe the actual work in foster homes. The material for this thesis has been collected through theme interviews and questionnaire. The interview was carried out in five different foster homes. After the information from the interviews was received the questionnaire was completed. Questionnaire was send to every one (98) of the Federation’s foster home. Methods used in this thesis were both quantitative and qualitative. The questionnaire was answered by 46 foster homes; hence our response rate was 47 %. According to our thesis results one may assume that foster home parents are mainly quite wellbeing. Foster home parents seem to be well aware of the factors which bring happiness of work and work flow, but also factors which create stress and possible burnout. Nevertheless, more consideration and effort should be given for work welfare and work management. The role of relationship appeared to have surprisingly great impact on work welfare

Tunneälykäs johtaminen hoitotyössä

Sosiaali- ja terveyspalveluiden lukuisat haasteet vaativat hoitotyön johtamisen jatkuvaa kehittämistä ja kohdentamista. Hoitotyön johtamiseen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota mm. koronaviruspandemian myötä. Tunneälytaitojen kehittäminen ja ylläpitäminen on tunnistettu ajankohtaiseksi osaamisalueeksi tulevaisuuden työelämälle. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda näkyväksi hoitotyön esihenkilöiden tunneälykkään johtamisen merkityksellisyyttä. Tavoitteena oli selvittää hoitotyön esihenkilöiden tunneälykkään johtamisen taitoja sekä koulutustarpeita. Laadullisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelurunko pohjautui Tunneälyn johtamiskompetensseihin. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä induktiivisella sisällönanalyysilla. Aineistonkeruu toteutettiin haastattelemalla hoitotyön esihenkilöitä, jotka työskentelevät kotihoidossa. Tutkimuksen toimeksiantajana on Suomessa toimintansa 1.1.2023 aloittanut hyvinvointialue, joka voi hyödyntää tutkimustuloksia organisaationsa johtamisen kehittämiseksi. Tutkimustulokset osoittivat, että esihenkilöillä oli hyvät tunneälykkään johtamisen taidot ja niitä käytettiin monipuolisesti. Omia sekä henkilöstön tunteita tunnistettiin, sanoitettiin ja pääasiassa hallittiin. Omia voimavaroja sekä paineensietokykyä arvioitiin ja tulevaisuudennäkymät olivat optimistiset. Tunneälykästä johtamista hyödynnettiin viestinnässä, yhteistyösuhteissa sekä muutosjohtamisessa. Koulutustarpeet kohdentuivat esihenkilöiden viestintätaitojen, työhyvinvoinnin sekä johtamistaitojen kehittämiseen. Merkittävimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat haastavat keskustelutilanteet, emotionaalisen kuorman käsittely ja rajaaminen, riittämätön vertaistuki ja työnohjaus sekä osaamistarpeet johtamisen eri osa-alueilla kuten itsensä johtamisessa. Hyvinvointialueen johtamisen viitekehystä toivottiin ohjaamaan oman yksikön johtamista sekä siten mm. tehostamaan henkilöstön työhön sitouttamista. Jatkotutkimusehdotuksena aihetta voisi tarkastella ylemmän johdon osalta. Tunneälytaitojen kehittäminen olisi arvokasta myös työntekijätasolla. Tutkimustuloksiin viitaten olisi mielenkiintoista tarkastella myös organisaation tietoisuustaitojen tilaa sekä osaamistarpeita sen kehittämiseksi.The numerous challenges of social and health services require continuous development and targeting of nursing management. More attention has been paid to the management of nursing following the coronavirus pandemic. The development and maintenance of emotional intelligence skills has been identified as a topical competence area for the working life of the future. The purpose of the study was to highlight the importance of emotionally intelligent management of supervisors in nursing. The goal was to review the emotionally intelligent management skills and training needs of supervisors in nursing. A semi-structured thematic interview was used as the data collection method for the qualitative research. The interview framework was based on emotional intelligence management competencies. The research material was analyzed with material-oriented inductive content analysis. The client for the study is a welfare area that started its operations in Finland on January 1, 2023, which can use the research results to develop the management of its organization. The research results showed that the supervisors had good emotionally intelligent management skills and they used them versatilely. One's own feelings and the feelings of the members of the staff as well, were identified, named and managed for the most part. One’s own resources and ability to with stand pressure were evaluated and future prospects were optimistic. Emotionally intelligent management was utilized in communication, cooperative relationships and change management. The training needs were focused on the development of communication skills, well-being at work and management skills of supervisors. Challenging conversational situations, handling and limiting emotional load, insufficient peer support and work supervision, as well as different areas of management, such as self-management, emerged as the most significant development areas. A reference framework for the management of the welfare area was requested to guide the management of one's own unit and thus, among other things, to enhance the commitment of personnel to work. As a further research proposal, the topic could be examined for senior management and at the employee level as well. Referring to the research results, it would also be interesting to examine the state of the organization's awareness skills and the competence needs for its development

The usefulness of NLP in interaction in a counselling relationship

Kehittämishankkeessa tarkasteltiin ohjauksellista vuorovaikutusta opinto-ohjaajan työssä. Tarkoituksena oli selvittää, millaisen viitekehyksen ja millaisia käytänteitä neurolingvistinen ohjelmointi (NLP) tarjoaa ohjaukselliseen vuorovaikutukseen. Hankkeen tietolähteitä olivat NLP:tä ja ohjausta käsittelevä kirjallisuus, NLP:hen perehtyneiden asiantuntijoiden ja kokeneiden opinto-ohjaajien haastattelut sekä kirjoittajan omat kokemukset. Hanke eteni teorian opiskelun, soveltamiskokeiluiden ja prosessikirjoittamiseen tiiviisti liittyneen reflektion kautta. Tulosten mukaan NLP soveltuu hyvin opinto-ohjaajan työn viitekehykseksi vaativiinkin vuorovaikutustilanteisiin. Viitekehyksen omaksuminen on kuitenkin hitaasti etenevä henkilökohtainen kasvuprosessi, joka edellyttää ensisijaisesti NLP:n perusolettamusten omaksumista. Perusolettamusten tueksi on mahdollista johtaa erilaisia vuorovaikutusta edistäviä tekniikoita. Lisäksi on suositeltavaa soveltaa NLP:n asiantuntijoiden kehittämiä loogisten tasojen mallia ja tavoite-palaute-joustavuus –mallia. Parhaiten NLP on omaksuttavissa kokemuksellisen oppimisen kautta pätevän kouluttajan ohjauksessa.This development project deals with interaction in the work of study counsellors. The purpose was to examine Neurolinguistic Programming (NLP) as a potential framework and source of practices for interaction in a counselling situation. The sources of information involved literature on NLP and counselling, interviews of NLP experts and experienced study counsellors and the writer’s personal experiences. The project proceeded through theoretical study, experimental application and reflection closely associated with process writing. The results indicate that NLP is a suitable framework for the study counsellor’s work, even for demanding interactive situations. However, the adoption of the framework is a slow process of personal growth, based primarily on the adoption of the basic presuppositions of NLP. For the promotion of interaction, various techniques can be derived from the presuppositions. The application of the logical level model and the aim-feedbackflexibility model developed by NLP experts is also advisable. The most effective way to learn NLP is through experiential learning under the supervision of a competent trainer