Alternative cytology triage strategies for primary HPV screening

Publisher Copyright: © 2022 The AuthorsObjective. Primary HPV screening programmes for cervical cancer have been implemented in many European countries using a cytology triage. Nonetheless, the optimal cytology triage strategy for minimizing the harms and maximizing the benefits is yet unclear. We identified key characteristics of different algorithms for HPV screening with cytology triage.Methods. Using the Finnish randomized HPV screening trial data, we formulated five post-hoc algorithms for HPV screening with a cytology triage, one for HPV screening without a triage and one for cytology screening. Sensitivity, specificity, positive predictive value, colposcopy referral rate and cumulative sensitivity for CIN II + s detected during the first and second screening rounds of the trial were calculated for all algorithms.Results. In the first screening round, direct referral of HPV positives to colposcopy led to the highest sensitivity (94%) accompanied by the lowest specificity (93%). Following HPV positives up with one repeat screen showed 86% sensitivity and 97% specificity. The corresponding figures with two repeat screens were 84% and 98%. In HPV algorithms, where cytology negative HPV positive individuals had no follow-up, the sensitivities were 65-82% and the specificities 98-99%. The Cytology algorithm had a low sensitivity (69%) with a high specificity (99%). Compared to the first round, the second-round sensitivities were lower and specificities similar or higher.Conclusions. The best balance between sensitivity and specificity was achieved by an HPV algorithm with two repeated follow-up tests. However, all HPV algorithms with cytology triage increased colposcopy volume more than the cytology algorithm and thus provoked overdiagnosis.(c) 2022 The Authors. Published by Elsevier Inc. This is an open access article under the CC BY-NC-ND license (http:// creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/).Peer reviewe

”Halusin oikeisiin töihin, mut ehkä sitä ei kuunneltu.” : Elämänkulullinen haastattelututkimus vammaisten nuorten työntekijäkansalaisuuden tavoittelusta

Vammaispolitiikan viime vuosikymmenten keskeisin tavoite on ollut vammaisten henkilöiden yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen ja sosioekonomisen aseman parantaminen. Keskeisenä keinona on kehitetty vammaisten henkilöiden ammatillista koulutusta työelämäosallisuuden edellytysten parantamiseksi. Koulutus- ja työvoimapoliittisista linjauksista ja toimista huolimatta vammaisten henkilöiden osallisuus avoimilla työmarkkinoilla on edelleen heikkoa. Tarkastelen pro gradussani vammaisten nuorten kokemuksia osallisuudestaan työelämässä sekä heidän antamia merkityksiä työntekijäkansalaisuudelleen. Teoreettinen viitekehykseni ammentaa yhteiskuntatieteellisestä vammaistutkimuksesta, jossa keskeistä on korostaa vammaisuutta sosiaalisesti rakentuneena ilmiönä (mm. Goodley 2014; Oliver & Barnes 2012; Vehmas 2009). Käytän analyysissäni apuna medikalistisen diskurssin, ableismin ja hallinnan käsitteitä. Liitän vammaisuuden medikalistisen diskurssin ja ableististen käytäntöjen johtavan yksilön ulkopuolelta tulevaan hallintaan, jota vammaiset nuoret kohtaavat elämänkulussaan. Tutkielmani aineisto koostuu viiden nuoren elämäkerrallisista teemahaastatteluista. Tarkastelen erityisesti sitä, miten nuorten kertomukset ja merkityksenanto heijastelevat yhteiskunnassa vaikuttavia ableistisia käytänteitä, vammaisten henkilöiden hallintaa ja vammaisuuden medikalistisen diskurssin merkitystä vammaisen henkilön elämänkulussa. Aineiston laadullinen analyysi nojaa teoriaohjaavaan analyysiin, jossa tämän tutkielman käsitteet ja aiempi tutkimus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa nuorten kertomusten kanssa. Analyysissäni väitän, että vammaisten työelämäoikeudet, poliittinen ohjaus ja retoriikka sekä vammaisten nuorten kokemukset työntekijäkansalaisuutensa edellytyksistä ovat keskenään ristiriidassa. Merkittävimpänä ongelmana tuon esiin kyvyttömyyden kuulla ja paneutua nuorten vahvuuksiin ja etsiä ratkaisuja, joissa vammaisille nuorille syntyy aidosti mahdollisuus saavuttaa osallisuus työmarkkinoilla. Esitän tämän ilmentävän yhteiskunnassa syvään juurtuneita asenteita ja tapaa hallita vammaisia henkilöitä medikalistisesta diskurssista käsin. Vammaisten nuorten työelämäosallisuutta vaikeuttaa edelleen merkittävästi keskittyminen yksilön rajoitteisiin ja vammaan sen sijaan, että huomio kiinnittyisi mahdollisuuksiin, yksilöllisiin taitoihin, osaamisen vahvistamiseen ja osallisuutta vahvistavaan tukeen

Characterization of MED12, HMGA2, and FH alterations reveals molecular variability in uterine smooth muscle tumors

Uterine smooth muscle tumors range from benign leiomyomas to malignant leiomyosarcomas. Based on numerous molecular studies, leiomyomas and leiomyosarcomas mostly lack shared mutations and the majority of tumors are believed to develop through distinct mechanisms. To further characterize the molecular variability among uterine smooth muscle tumors, and simultaneously insinuate their potential malignant progression, we examined the frequency of known genetic leiomyoma driver alterations (MED12 mutations, HMGA2 overexpression, biallelic FH inactivation) in 65 conventional leiomyomas, 94 histopathological leiomyoma variants (18 leiomyomas with bizarre nuclei, 22 cellular, 29 highly cellular, and 25 mitotically active leiomyomas), and 51 leiomyosarcomas. Of the 210 tumors analyzed, 107 had mutations in one of the three driver genes. No tumor had more than one mutation confirming that all alterations are mutually exclusive. MED12 mutations were the most common alterations in conventional and mitotically active leiomyomas and leiomyosarcomas, while leiomyomas with bizarre nuclei were most often FH deficient and cellular tumors showed frequent HMGA2 overexpression. Highly cellular leiomyomas displayed the least amount of alterations leaving the majority of tumors with no known driver aberration. Our results indicate that based on the molecular background, histopathological leiomyoma subtypes do not only differ from conventional leiomyomas, but also from each other. The presence of leiomyoma driver alterations in nearly one third of leiomyosarcomas suggests that some tumors arise through leiomyoma precursor lesion or that these mutations provide growth advantage also to highly aggressive cancers. It is clinically relevant to understand the molecular background of various smooth muscle tumor subtypes, as it may lead to improved diagnosis and personalized treatments in the future.Peer reviewe

Loss of ATRX/DAXX expression and alternative lengthening of telomeres in uterine leiomyomas

Background Uterine leiomyomas (ULs) are the most common gynecologic tumors and affect 3 of every 4 women by the age of 50 years. The majority of ULs are classified as conventional tumors, whereas 10% represent various histopathological subtypes with features that mimic malignancy. These subtypes include cellular and mitotically active ULs and ULs with bizarre nuclei. Uterine leiomyosarcoma (ULMS), the malignant counterpart of UL, is an aggressive cancer with poor overall survival. The early diagnosis and preoperative differentiation of ULMS from UL are often challenging because their symptoms and morphology resemble one another. Recent studies have shown frequent loss of alpha-thalassemia/mental retardation syndrome X-linked (ATRX) or death domain-associated protein (DAXX) expression in ULMS, and this is often associated with an alternative lengthening of telomeres (ALT) phenotype. Methods To investigate ATRX and DAXX expression and the presence of ALT in UL subtypes, immunohistochemical and telomere-specific fluorescence in situ hybridization analyses were performed. The study material consisted of 142 formalin-fixed, paraffin-embedded tissue samples representing various UL subtypes and 64 conventional ULs. Results A loss of ATRX or DAXX and/or ALT was detected in 6.3% of the histopathological UL subtype samples (9 of 142). Two patients whose ULs showed either ATRX loss or ALT were later diagnosed with a pulmonary smooth muscle tumor. Pulmonary tumors displayed molecular alterations found in the corresponding uterine tumors, which indicated metastasis to the lungs. All conventional ULs displayed normal ATRX, DAXX, and telomeres. Conclusions These results highlight the differences between conventional and histopathologically atypical ULs and indicate that some UL subtype tumors may harbor long-term malignant potential. Cancer 2018;124:4650-4656. (C) 2018 American Cancer Society.Peer reviewe

Patient Inspiratory Maneuver Performance; Peak Lungpower, Acceleration and Volume

Background: Use of drug delivery devices between nebulizers, dry powder inhalers (DPIs), or metered dose inhalers (MDIs), for treating patients with asthma and chronic obstructive pulmonary disease (COPD), is based on patients' capability of coordinating the inhalation maneuver and achieving sufficient airflow. There are limited data available with regard to how patients meet the requirements of successful inhalation performance, and how the concept of inspiratory lungpower could be applied. The aim of this work was to study the patient inspiratory airflow profile performance in large data sets. We analyzed how the Kamin-Haidl inhalation criteria were met by patients with DPIs such as Easyhaler for combination therapy (EH-combi), Easyhaler for monotherapy (EH-mono), Diskus, and Turbuhaler (TH), and applied peak lungpower instead of peak inspiratory flow rate as an indicator of patient performance. Materials and Methods: Data sets gathered in two previous studies for DPIs, that is, EH-combi, EH-mono, Diskus, and TH, were used to analyze how inspiratory lungpower representing inspiratory muscle power, flow acceleration, and volume after peak met the inhalation criteria. The measured patient airflow profiles through inhalers were assessed for patients with asthma or COPD. Results: Based on the Kamin-Haidl inhalation criteria, successful inhalation requirements were met with EH-combi in 96.1% and with EH-mono in 92.6% of patients. The success rates were 89.5% and 84.6% with Diskus and TH, respectively, (p <0.0001 between devices). In patients with asthma or COPD, the mean lungpower was 7.51 and 6.15 W for EH-combi, 8.79 and 6.88 W for EH-mono, 7.18 and 4.36 W for Diskus, and 9.65 and 6.86 W for TH, respectively, when patients followed the manufacturer's written instructions. Conclusions: Lungpower applied to the Kamin-Haidl inhalation criteria concept could be an applicable method for reviewing patient performance for different DPIs despite DPIs' characteristic differences in airflow resistance. In light of these results, DPIs provide a feasible treatment option for a large majority of respiratory patients.Peer reviewe

Tekoälyn hyödyntäminen terveydenhuollossa terveysriskien ja riskitekijöiden tunnistamiseksi ja ennustamiseksi

The interest in using artificial intelligence in health care has increased. Previous studies have for example tried to identify health risks and risk factors, to evaluate medications and to evaluate the results received from different sensors. The objective of this integrative review was to describe how artificial intelligence has been used in health care to identify or predict health risks and risk factors. The aim of this review was to provide more information about how artificial intelligence can be used in preventive health care, and in occupational health care. Searches for recent literature were conducted in scientific databases following the principles of integrative review. According to this integrative review, artificial intelligence has been used to identify different health risks and risk factors by using structured and unstructured data from the electronic medical records and other applications used in health care. The methods of the models used to identify or to predict the health risks or risk factors vary. Evaluation of the different methods used in the models is difficult, but generally the results have been promising and clearly indicate that artificial intelligence can be used to identify and predict health risks and risk factors. Artificial intelligence provides new methods for the use of health care. Different models of identifying and predicting health risks and risk factors can promote the development of preventive health care. However, more research is needed to evaluate the different models. Also, the new methods raise the need for ethical discussion of the use of artificial intelligence to identify and predict health risks and risk factors and how information obtained can be used.Kiinnostus tekoälyä kohtaan on lisääntynyt terveydenhuollossa ja sitä koskevaa tutkimusta on tehty jonkin verran esimerkiksi terveysriskien ja riskitekijöiden tunnistamiseksi, lääkitysten arvioimiseksi sekä sensoreiden tuottamien tulosten arvioimiseksi. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata aikaisemman kirjallisuuden perusteella, miten tekoälyä on hyödynnetty terveydenhuollossa erilaisten terveysriskien tunnistamiseksi ja riskien terveysvaikutusten ennustamiseksi. Katsauksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä tekoälyn hyödyntämismahdollisuuksista ennaltaehkäisevän terveydenhuollon näkökulmasta ja tunnistaa sen mahdollisuuksia myös työterveyshuollossa. Katsausta varten tehtiin hakuja kansainvälisiin tietokantoihin pyrkien integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmin tuomaan uutta näkökulmaa viimeisen viiden vuoden ajalta tekoälyn hyödyntämisestä erityisesti terveysriskien tunnistamiseksi ja ennustamiseksi. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen perusteella tekoälyä on hyödynnetty erilaisten terveysriskien ja riskitekijöiden tunnistamiseksi hyödyntämällä potilastietojärjestelmistä ja muista terveydenhuollon järjestelmistä saatavaa rakenteista tai tekstimuotoista tietoa. Mallien rakentamisessa on käytetty useita eri menetelmiä tai niiden yhdistelmiä. Mallien hyvyyden arvioiminen eri menetelmien ja eri riskitekijöiden välillä on haasteellista, mutta tutkimustulokset ovat lupaavia ja osoittavat tekoälyn tuovan uusia mahdollisuuksia erilaisten riskitekijöiden tunnistamiseen sekä tunnistamiseen perustuvien ennustemallien rakentamiseen. Tekoäly mahdollistaa uudenlaisten potilastietoa hyödyntävien menetelmien kehittämisen terveydenhuollon käyttöön. Erilaiset tekoälyyn perustuvat mallit terveysriskien ja riskitekijöiden tunnistamiseksi ja ennustamiseksi tukevat osaltaan ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kehittämistä. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää erilaisten menetelmien hyvyyden arvioimiseksi. Tekoälyn hyödyntäminen riskitekijöiden tunnistamiseksi ja ennustemallien luomiseksi edellyttää myös eettistä keskustelua uudenlaisten menetelmien käyttämisessä