Yhteisöllisyyden kokeminen ja kehittäminen moniammatillisessa työyhteisössä

Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman aihe käsittelee monitoimitalojen moniammatillisten työyhteisöjen kertomuksia yhteisöllisyydestä sekä yhteisöllisyyden kehittämisehdotuksia työyhteisössä. Monitoimitalot ja työyhteisöt monitoimitaloissa ovat tutkittavina aiheina ajankohtaisia ja toistaiseksi niistä löytyy varsin vähän aikaisempaa tutkimusta. Sen sijaan yhteisöllisyyttä ja yhteisöjä on tutkittu paljon. Uudistuvissa organisaatioissa moniammatillinen yhteistyö on yksi olennainen osa työn tekemistä. Tutkimuksen kannalta keskeistä on tarkastella yhteisöllisyyttä, joka koetaan usean eri ammattiryhmän keskuudessa. Teoriaosuudessa tarkastelen työyhteisöjen muodostamia ryhmiä kouluorganisaatiossa sekä työyhteisöissä näkyvää yhteisöllisyyttä. Moniammatillinen yhteistyö käsitteenä eroaa hieman perinteisestä yhteistyön käsitteestä, joten avaan moniammatillista yhteistyötä erillisessä osiossaan yhdistäen moniammatillisen työyhteisön osaksi monitoimitalojen tarkastelua. Tutkimukseni aineisto on tuotettu Jyväskylän yliopiston koordinoimassa Verme² -hankkeessa. Aineistoni perustuu vertaismentorointiryhmissä tuotettuihin moniammatillisen työyhteisön käymiin keskusteluihin. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jossa narratiiviset lähtökohdat ohjaavat tutkimuksen kulkua. Kertomuksilla on merkittävä osuus tutkimuksen analyysissa. Aineiston analysointi on toteutettu aineistolähtöisenä sisällönanalyysina eli saadut tutkimustulokset kumpuavat aineistosta. Tutkimustulokset osoittavat yhteisöllisyyden edellytyksiksi työyhteisön hyvän yhteishengen, vahvan yhteistyön ja tiimityön, myönteisen ilmapiirin, ammattien välisen tasa-arvon ja arvostuksen sekä työyhteisön jäsenten välisen avoimen vuorovaikutuksen. Tuloksista käy ilmi, että yhteisöllisyys, työyhteisön hyvinvointi ja yhteisön toimivuus ovat sidoksissa toisiinsa. Yhteisöllisiä toimintatapoja voidaan kehittää ja oivallisena paikkana keskustelulle toimivat vertaismentorointiryhmät, joissa hiljaistakin tietoa jaetaan dialogissa. Pohdin lopuksi tutkimuksen hyödynnettävyyttä mahdollisiin jatkotutkimuksiin työhyvinvoinnin ja monitoimitalojen suunnittelutyön näkökulmasta. Ylipäänsä monitoimitaloista tehty tutkimus olisi arvokasta niiden suunnittelu- ja kehittämistyössä

Tracking the Limnoecological History of Lake Hiidenvesi (Southern Finland) Using the Paleolimnological Approach

Correction: Water, Air and Soil Pollution, 230 :9 (2019), art. 228 DOI: 10.1007/s11270-019-4262-2We examined a sediment record from Lake Hiidenvesi in southern Finland using paleolimnological methods to trace its limnoecological history. In our record, beginning from the 1940s, chironomid (Diptera) assemblages shifted from typical boreal taxa towards mesotrophic community assemblages at similar to 1960-1980 CE being finally replaced by eutrophic taxa from the 1990s onward. The diatom (Bacillariophyceae) assemblages reflected relatively nutrient rich conditions throughout the record showing a further increase in eutrophic taxa from the 1970s onward. A chironomid-based reconstruction of late-winter hypolimnetic dissolved oxygen (DO) conditions suggested anoxic conditions already in the 1950s, probably reflecting increased inlake production due to allochthonous nutrient inputs and related increase in biological oxygen consumption. However, the reconstruction also indicated large variability in long-term oxygen conditions that appear typical for the basin. With regard to nutrient status, chironomid- and diatom-based reconstructions of total phosphorus (TP) showed a similar trend throughout the record, although, chironomids indicated a more straightforward eutrophication process in the benthic habitat and seemed to reflect the intensified human activities in the catchment more strongly than diatoms. The DO and TP reconstructions were mostly similar in trends compared to the measured data available since the 1970s/1980s. However, the increase in TP during the most recent years in both reconstructions was not visible in the monitored data. The results of our multiproxy study emphasize the significance of including both epilimnetic and hypolimnetic systems in water quality assessments and provide important long-term limnoecological information that will be useful in the future when setting targets for restoration.Peer reviewe

Struviitin saostaminen sähkökemiallisesti

Tiivistelmä. Kaupalliset fosforilannoitteet ovat riippuvaisia mineraalifosfaattivarojen saatavuudesta. Arvioiden mukaan luonnolliset fosfaattivarannot on kuitenkin käytetty loppuun lähivuosikymmeninä. Euroopan parlamentin ja neuvoston mukaan lannoitustarkoituksiin olisi tarpeen käyttää kierrätettyjä materiaaleja, mikä mahdollistaa ravinteiden kokonaisvaltaisen resurssitehokkaan hyödyntämisen. Yksi ratkaisu ongelmiin on saostaa struviittia, eli magnesiumammoniumfosfaattia (MAP) esimerkiksi jätevesistä. Struviitin suunnitelmallisen saostamisen lisäksi struviittia voi myös muodostua spontaanisti putkistoihin ja säiliöihin jäteveden käsittelyprosesseissa. Tätä pidetään usein haitallisena, koska se voi vähentää järjestelmän tehokkuutta ja lisätä käyttökustannuksia. Tässä tutkielmassa perehdytään struviitin sähkökemialliseen saostamiseen, missä magnesiumin annostelu tapahtuu sähkökemiallisesti liuotettuna magnesiumelektrodilta. Tuotettua struviittia voidaan käyttää hitaasti ravinteita vapauttavana lannoitteena. Sähkökemiallisen saostamisen lisäksi tässä tutkielmassa perehdytään sähkökemiallisen struviitin saostamisen optimaalisin olosuhteisiin ja lopuksi yhteen isomman mittakaavan prosessiin

Maanvastaisten rakenteiden mikrobiologinen toimivuus

Maanvastaisen rakenteen alapuolisten täyttökerrosten kosteus- ja mikrobiologisia olosuhteita selvitettiin kenttämittauksin. Yhteensä 46:sta satunnaisesti valitusta kohteesta eri puolilta Suomea otettiin maanäytteitä yhteensä 49 kappaletta, joista määritettiin laboratoriokokein kosteus- ja mikrobipitoisuudet. Pääosa näytteistä otettiin vuonna 2005, osa vuonna 2006. Näytteet otettiin koekohteista kahdesti: talvella ja loppukesästä. Mikrobianalyysit teetettiin Turun yliopiston Aerobiologian yksikössä STM:n Sisäilmanohjeen mukaisena kvantitatiivisena analyysina, jossa suoritettiin viljelyyn perustuva suku- tai lajitason tunnistus kahdella eri kasvatusalustalla. Mittaustulosten perusteella täyttökerrosten yläosien vesipitoisuudet ylittivät lähes aina hygroskooppisen tasapainokosteuden RH 100 %:n suhteellisessa kosteudessa. Täyttöjen huokosilman suhteellinen kosteus on siis pysyvästi hyvin korkea: RH ≈ 100 %. Joissain kohteissa mitattu vesipitoisuus oli selvästi yli hygroskooppisen tasapainokosteuden ja täytön yläosat toimivat osittain kapillaarisella alueella. Maanvastaisen alapohjan täyttökerrosten lämpötila lämmitetyn rakennuksen alapuolella vaihtelee välillä +10…+20 ºC. Täyttökerrosten vallitsevat olosuhteet, korkea kosteuspitoisuus ja lämpötila, ovat suotuisat mikrobikasvulle. Jonkinasteista mikrobikasvustoa löydettiin 98 %:sta kaikista maanäytteistä. Kosteusvaurioita indikoivia mikrobilajeja, joko homesienien indikaattorilajeja tai aktinomykeetti –bakteereja, löytyi 79 % näytteistä. Suurimmassa osassa tutkituista kohteista ei kuitenkaan ollut koskaan havaittu alapohjiin liittyviä kosteusvaurioita. Vastaavia lajeja lähes yhtä suurina pitoisuuksina oli myös referenssinäytteissä, jotka otettiin hiekkakuopilta valmiiksi seulotusta ja läjitetystä salaojasorasta. Tulosten perusteella täyttöjen vesipitoisuudella tai kapillaarisuudella ja mikrobikasvuston määrällä ei ole suoraa yhteyttä. Samoin indikaattorilajeja ja toksiineja tuottavia homekasvustoja kasvoi täyttökerroksissa kosteustasosta riippumatta. Mikrobikasvu on jossain määrin riippuvainen rakennuksen iästä: pitoisuudet olivat alempia ja esiintyminen satunnaisempaa vanhimmissa rakennuksissa, eikä 30–luvulla rakennettujen tai sitä vanhempien kohteiden näytteistä tavattu homesienikasvustoja lainkaan, vaikka vanhimmat alapohjarakenteet kapillaarisine alustäyttöineen ovat kosteusteknisesti riskialttiimpia kuin uudet. Yhtenäisten materiaalikerrosten ja epäjatkuvuuskohtien kykyä estää mikrobien kulkeutuminen materiaalin läpi tutkittiin laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksessa yhtenäinen betonilaatta (h = 80 mm, w/c = 0,7 ... 1,0) tai EPS-eristekerros (EPS 100 Lattia 100 mm) ja SPU –eristekerros eivät läpäisseet homesienten itiöitä (Aspergillus versicolor). Sen sijaan valusauma, joka ei ollut ilmanpitävä muodostui itiöiden tunkeutumisreitiksi. Täyttökerroksista mitattu korkea suhteellinen kosteus ja runsas mikrobikasvu eivät ole merkki alapohjalaatan kosteusvaurioista, vaan ne ovat täyttökerroksen luonnolliset käyttötilan olosuhteet, jotka on otettava huomioon rakenteita suunniteltaessa. Mikrobien ja itiöiden kulkeutuminen sisäilmaan on estettävä tekemällä alapohjarakenne ja erityisesti liitokset muihin rakenneosiin ja laattojen läpiviennit mahdollisimman ilmanpitäviksi. Toimivat rakenneratkaisut ovat pääosin samat kuin radon-tiivistyksessä.<br/

Recent changes in chironomid communities and hypolimnetic oxygen conditions relate to organic carbon in subarctic ecotonal lakes

A key question in aquatic elemental cycling is related to the influence of bottom water oxygen conditions in regulating the burial and release of carbon under climate warming. In this study, we used head capsules of Chironomidae larvae to assess community and diversity change between the past (estimated as Pre-Industrial Period) and present and to reconstruct changes in hypolimnetic oxygen conditions from 30 subarctic ecotonal lakes (northeastern Lapland) using the top-bottom paleolimnological approach applying surface sediment (topmost 0-2 cm) and reference (4-5 cm) samples. Subsequently, we tested the findings against dissolved organic carbon (DOC) concentration of the sites. We found that the benthic communities were statistically dissimilar between the past and the present with largest changes occurring in the more transparent oligo-mesohumic lakes. However, murky polyhumic lakes displayed uniformly a decrease in diversity. The chironomid-inferred oxygen values showed a general decrease toward the present with largest shifts in low-DOC lakes, whereas no significant changes were found in the hypolimnetic oxygen conditions of high-DOC lakes, which were often located in wet-land areas. These finding suggest that lakes associated with constant organic carbon inputs are more resilient toward climate-induced reductions in hypolimnetic oxygen. (c) 2018 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

Cladoceran (Crustacea) Niches, Sex, and Sun Bathing—A Long-Term Record of Tundra Lake (Lapland) Functioning and Paleo-Optics

Under fundamental ecosystem changes in high latitude lakes, a functional paleolimnological approach may increase holistic understanding of lake responses and resilience to climate warming. A ~2000-year sediment record from Lake Loažžejávri in the tundra of northern Finnish Lapland was examined for fossil Cladocera assemblages to examine long-term environmental controls on aquatic communities. In addition, cladoceran functional attributes, including functional diversity (FD), UV absorbance (ABSUV) of Alona carapaces, and sexual reproduction (ephippia) in Bosmina and Chydoridae were analyzed. Cladoceran communities responded to a major change in benthic habitat quality, reflected as elevated (increasingly benthic) sediment organic matter δ13C signal since the 17th century. FD fluctuations showed association with climate oscillation, FD being generally higher during warm climate periods. These ecological changes were likely attributable to diversification of littoral-benthic consumer habitat space. ABSUV, irrespective of increases during the Little Ice Age (LIA) due to higher UV transparency of lake water, was lower under increasing autochthony (benthic production) suggesting establishment of physical UV refugia by the benthic vegetative substrata. Bosmina ephippia exhibited a decreasing trend associated with increasing benthic production, indicating favorable environmental regime, and, together with chydorid ephippia, transient increases during the climate cooling of the LIA driven by shorter open-water season

Late-Holocene variability in chironomid functional assemblages and carbon utilization in a tundra lake food web

High latitude freshwater systems are facing changes in catchment-mediated allochthonous input, as well as physical and chemical controls triggered by on-going climate change, which may alter their carbon processing and ecological characteristics. To explore changes in chironomid functional responses and carbon utilization in relation to longterm environmental change, we studied a sediment core covering ca. 2000 years from a tundra lake in northern Finland, which was analysed for sediment geochemistry, isotopic composition of chironomid remains and their functional assemblages. We aimed to relate changes in chironomid functional feeding assemblages and resource utilization, based on Bayesian stable isotope modelling, and determined that the long-term resource utilization was more controlled by sediment geochemistry (resource availability) and climatic variables, reflecting changes in habitat and lake ontogeny, rather than the functional feeding assemblage composition. Change horizons were observed for both sediment geochemistry and functional assemblage composition. However, different timing of these changes suggests different drivers affecting the dynamics of primary production and chironomid community functionality. We also compared the recent warming period to Medieval Climate Anomaly (MCA), observing divergent patterns, which suggests that MCA may not be a good analogue for changes induced by on-going climate warming.Peer reviewe

Biogeochemical cycling and ecological thresholds in a High Arctic lake (Svalbard)

Lakes are a dominant feature of the Arctic landscape and a focal point of regional and global biogeochemical cycling. We collected a sediment core from a High Arctic Lake in southwestern Svalbard for multiproxy paleolimnological analysis. The aim was to find linkages between the terrestrial and aquatic environments in the context of climate change to understand centennial-long Arctic biogeochemical cycling and environmental dynamics. Two significant thresholds in elemental cycling were found based on sediment physical and biogeochemical proxies that were associated with the end of the cold Little Ice Age and the recent warming. We found major shifts in diatom, chironomid and cladoceran communities and their functionality that coincided with increased summer temperatures since the 1950s. We also discovered paleoecological evidence that point toward expanded bird (Little Auk) colonies in the catchment alongside climate warming. Apparently, climate-driven increase in glacier melt water delivery as well as a prolonged snow- and ice-free period have increased the transport of mineral matter from the catchment, causing significant water turbidity and disappearance of several planktonic diatoms and clear-water chironomids. We also found sedimentary accumulation of microplastic particles following the increase in Little Auk populations suggesting that seabirds potentially act as biovectors for plastic contamination. Our study demonstrates the diverse nature of climate-driven changes in the Arctic lacustrine environment with increased inorganic input from the more exposed catchment, larger nutrient delivery from the increased bird colonies at the surrounding mountain summits and subsequent alterations in aquatic communities.Peer reviewe