Jätteeksi luokittelun päättymisen hyödyt ja haitat

Tässä raportissa arvioidaan hallituksen vuoden 2016 toimintasuunnitelman mukaisesti jätteeksi luokittelun päättävän sääntelyn tarvetta ja mahdollisuuksia Suomessa. Selvityksessä tunnistettiin lainsäädäntöanalyysin, jätekohtaisten tapaustutkimusten sekä Belgian Flanderin ja Englannin sääntelystä saatujen kokemusten perusteella jätteeksi luokittelun päättävän sääntelyn mahdollisia hyötyjä ja haittoja. Erityisesti keskityttiin arvioimaan sitä, millä edellytyksin ja missä määrin kansallisella jätteeksi luokittelun päättävällä sääntelyllä voidaan vähentää materiaaliin kohdistuvaa sääntelytaakkaa ja siten helpottaa sen hyödyntämistä. Sääntelyn mahdollisten hyötyjen ja haittojen lisäksi tunnistettiin oikeudellisia mekanismeja, joiden kautta materiaali voi tulla luokitelluksi sivutuotteeksi tai lakata olemasta jätettä sekä arvioitiin eri mekanismien käyttökelpoisuutta erilaisissa tilanteissa. Selvityksen keskeiset tulokset ja johtopäätökset on tiivistetty sääntelyn kehittämistarpeiden tarkasteluun kahdessa tasossa: kansallisten asetusten säätämisen reunaehtoihin ja tapauskohtaisen päätöksenteon kehittämisee

Biomassan kaskadiperiaate ja muut politiikkatoimet - Synergiat ja ristiriidat

Resurssitehokkuuteen liittyvässä tieteellisessä ja poliittisessa keskustelussa on viime aikoina ollut esillä kaskadiperiaate, jolla tavoitellaan etenkin biomateriaalien tehokasta ja kertautuvaa käyttöä. Kaskadikäsite on ollut Euroopan unionissa (EU) esillä muun muassa kiertotaloutta ja biotaloutta koskevissa politiikka-aloitteissa sekä metsästrategiassa ja epäsuoria maankäyttövaikutuksia (ILUC) käsittelevässä uusiutuvan energian direktiivissä. Lisäksi EU:n jätepolitiikkaa ohjaava jätehierarkia asettaa kaskadiperiaatteen mukaisen etusijajärjestyksen materiaalien eri käyttömuodoille. Tämä selvitys on synteesi kaskadiperiaatteen nykytilanteesta kansainvälisessä ja kotimaisessa keskustelussa. Tarkoituksena oli avata kaskadiperiaatteen määritelmää sekä selventää kaskadiperiaatteen liityntä- ja rajapintoja luonnonvarapolitiikan eri osa-alueisiin ja ekosysteemipalveluihin. Selvityksessä tarkastellaan erityisesti Suomen näkökulmasta kaskadiperiaatteen tuomaa lisäarvoa sekä sen ja muiden luonnonvarapolitiikkojen välisiä synergioita ja mahdollisia ristiriitaisuuksia. Lisäksi kuvataan kaskaditermin käyttöä eräiden Euroopan maiden politiikoissa. Johtopäätöksenä todetaan, että kaskadiperiaatteen käyttöä koskevaa sitovaa sääntelyä olennaisempaa olisi saattaa ristiriitaiset politiikat paremmin linjaan keskenään. Kaskadimalli voi toimia työkaluna eri sektorien politiikkojen välisten synergioiden tunnistamisessa ja hyödyntämisessä. Politiikkojen ristiriitaiset tavoitteet ja toisiaan kumoavat vaikutukset tulisi tunnistaa ja linjata tavoitteet yhteneväisiksi. Kaskadikäytön vaikutusten huomioon ottaminen voisi edesauttaa bioenergia- ja biotalouspolitiikkojen biodiversiteetti- ja hiilitasevaikutusten suotuisaa kehitystä. Biotaloudessa kaskadiperiaate voi edistää kiertotalouden ja kestävän käytön tavoitteita viemällä niitä käytäntöön. Näin biotalous kehittyisi kiertotalouden kanssa linjassa parantaen resurssitehokkuutta, ja edistäisi samalla siirtymistä vähähiiliseen yhteiskuntaan, jossa ekosysteemipalvelut on turvattu. Kaskadiperiaatteen tulee tukea politiikkakoherenssia nivomalla luonnonvaroja tuottavat ekosysteemien toiminnot niihin tuotantoprosesseihin, joissa biomateriaaleja jalostetaan. Kaskadikäytön vaikutuksia tulisikin tarkastella laajemmin siitä näkökulmasta, millaisia kokonaisvaltaisia – suoria ja epäsuoria – ympäristö- ja ekosysteemivaikutuksia sillä on

Passive neutron albedo reactivity measurements of spent nuclear fuel

The upcoming disposal of spent nuclear fuel in Finland creates new challenges for nuclear safeguards. Part of the national safeguards concept for geological repositories, developed by STUK — Radiation and Nuclear Safety Authority, is non-destructive assay (NDA) verification of all fuel items before disposal. The proposed verification system is a combination of PGET (Passive Gamma Emission Tomography), PNAR (Passive Neutron Albedo Reactivity) and weight measuring NDA-instruments. PGET takes a pin-level image of the fission products inside of a fuel assembly and PNAR verifies the multiplication of the assembly, a quantity that correlates with the fissile content. PGET is approved by IAEA (International Atomic Energy Agency) for safeguards measurements, but the feasibility of PNAR has not yet been established. A first of its kind PNAR prototype instrument was built in a collaboration coordinated by STUK. This paper concludes the results of the first measurements of spent BWR (Boiling Water Reactor) nuclear fuel with the prototype in July 2019. Based on the measurements, the ability of the PNAR instrument to detect the presence of fissile material in a repeatable manner in a reasonable amount of time was demonstrated. Furthermore, the instrument was able to detect differences in multiplication between partially and fully spent fuel assemblies, and axial differences in multiplication within a single assembly.Peer reviewe

Luonnonsuojelulain kehittämistarpeet 2020

Julkaisuun liitetyn PDF:n saavutettavuutta korjattu 1/2022.Tässä selvityksessä tarkastellaan luonnonsuojelulain toimivuutta aiemman, vuonna 2010 tehdyn luonnonsuojelulain toimivuusarvioinnin jälkeen. Selvitys tarkastelee itse lain toimivuutta, mutta luonnonsuojelulaki ei toimi tyhjiössä, vaan sen toimeenpanoon liittyvät käytännöt ja resurssit ovat keskeisiä lain toimivuuden kannalta. Vuoden 2010 jälkeen toimintaympäristössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Elinympäristöjen ja lajien uhanalaisuudesta on saatu uutta tietoa, ymmärrys ilmastonmuutoksen merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle on lisääntynyt, ja muu lainsäädäntö, ohjauskeinot ja hallinto ovat muuttuneet. Luonnonsuojelulain keinovalikoima on sidottu lain nykyiseen rakenteeseen. Luonnonsuojelulaki on erityislaki, jolla on suojeltu erityisen arvokkaita luontokohteita ja rauhoitettu eliölajeja. Vaikka suojelualueilla on olennainen asema luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa, luonnon monimuotoisuutta ja merkittäviä luontoarvoja on olemassa myös suojelualueiden ulkopuolella. Lain edellisessä toimivuusarvioinnissa esitettiin perustellusti, että luonnonsuojelun keinovalikoimaa tulisi laajentaa. Erityisesti arvokkaiden luontokohteiden kytkeytyvyys, niiden ulkopuolisten alueiden maankäyttö ja metsien käsittely ja muu luonnonvarojen käytön ohjaus kaipaa uusia ja vahvempia keinoja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ekologisten prosessien turvaamiseksi. Selvitykseen sisältyy 65 johtopäätöstä tai toimenpide-ehdotusta luonnonsuojelulain tai muun lainsäädännön ja ohjauskeinojen kehittämiseksi tehostamaan luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Selvitys on tehty pääosin dokumenttianalyysinä

Harmful additives in WEEE plastics and the regulatory framework

One of the targets of the circular economy is to keep different materials and substances in circulation for as long as possible. The need for fossil-based virgin materials is efficiently reduced by substituting them with recycled materials. The European Union has set recycling targets for different waste materials. To achieve these ambitious circular economy objectives, new sources of recyclable waste materials in addition to packaging are needed. It has been suggested that a possible source for enhancing the recycling rate of plastics could be materials in waste electrical and electronic equipment (WEEE). It has been estimated that plastic concentrations in WEEE are about 9% in large household appliances, 48% in small household appliances, 30% in ICT equipment, and 31% in TVs, radios, etc. of the total weight of these devices. It is also one of the fastest growing waste streams in our society. Hence, WEEE offers a great potential source of materials for plastics recycling and recovery. The properties of plastics used in these special applications often need to be improved, for example, for safety reasons, by adding various chemical additives that can act as flame retardants, stabilisers, biocides, lubricants, colourants, fillers, and reinforcements, depending on their use. Recycling of WEEE plastics has proved challenging due to the possibly high concentrations of hazardous additives used in plastics in electrical and electronic equipment (EEE). Requirements to remove restricted or phased out substances from recycling processes are getting stricter. In general, the regulatory framework of harmful chemicals at the interface of wastes and products is complex. A consideration of this interface is particularly relevant when waste materials are turned into products in recycling processes. According to the chemicals legislation, recycled materials must fulfil the same requirements for the content of harmful substances as virgin raw materials. The possible presence of certain harmful substances in WEEE plastics can therefore restrict recycling or the use of recycled materials. Preventing the recycling of restricted chemicals also requires the development of identification methods for these substances. In addition, efficient separation techniques are also needed for different matrices and waste streams. The existing chemical legislation should also continuously be followed, because new chemicals are subject to the restriction all the time. Increasing information and new solutions like databases may in the future facilitate the monitoring of the use and occurrence of harmful chemicals in recycling WEEE plastics. An example of this is the already existing SCIP database, which contains information about articles placed on the EU market that contain Substances of Very High Concern (SVHC). In future, the chemical content of products should also already be considered when designing new products. More efficient chemicals management in recycling promotes a safe and sustainable circular economy. This report surveys the occurrence of the most relevant harmful substances in WEEE plastics and their legislative framework. Special attention has been paid to flame retardants and certain plasticisers due to their high concentrations in EEE plastics. Additionally, various chemical additives that have been considered suitable alternatives for already restricted or phased out harmful chemicals in EEE plastics have been evaluated. Haitalliset lisäaineet SER-muoveissa ja niiden lainsäädäntö Yksi kiertotalouden tavoitteista on pitää erilaiset materiaalit ja aineet kierrossa mahdollisimman pitkään. Fossiilipohjaisten neitseellisten materiaalien tarvetta voidaan vähentää tehokkaasti korvaamalla niiden käyttö kierrätysmateriaaleilla. Euroopan Unioni on asettanut kierrätystavoitteet eri jätemateriaaleille. Näiden kunnianhimoisten kiertotaloustavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan pakkausten lisäksi uusia kierrätettävien jätemateriaalien lähteitä. Yhtenä mahdollisena materiaalilähteenä kierrätysasteen lisäämiseksi on nähty sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) sisältämät muovit. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muovipitoisuuksien on arvioitu olevan suurissa kodinkoneissa noin 9 %, pienissä kodinkoneissa 48 %, ICT-laitteissa 30 % ja television, radion jne. tyyppisissä laitteissa 31 % niiden kokonaispainosta. Sähkö- ja elektroniikkalaitteet on myös yksi yhteiskunnassamme nopeimmin kasvavista jätevirroista. Näin ollen SER tarjoaa suuren potentiaalisen materiaalilähteen muovin kierrätykselle ja talteen ottamiselle. Näissä erityisissä sovelluksissa käytettävien muovien ominaisuuksia on usein parannettava, esimerkiksi turvallisuussyistä, lisäämällä niihin erilaisia kemiallisia lisäaineita, jotka voivat toimia mm. palonestoaineina, stabilointiaineina, biosideina, voiteluaineina, väriaineina, täyteaineina ja lujiteaineina. SER muovien kierrätys onkin osoittautunut haastavaksi, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muoveissa esiintyvien haitallisten lisäaineiden vuoksi. Vaatimukset rajoitettujen tai jo kiellettyjen yhdisteiden poistamisesta kierrätysprosesseista tiukentuvat koko ajan. Haitallisten kemikaalien sääntelykehys jäte-tuote-rajapinnassa onkin monimutkainen. Tämän rajapinnan huomioiminen on erityisen oleellista silloin, kun jätemateriaaleja muutetaan tuotteiksi kierrätysprosesseissa. Kemikaalilainsäädännön mukaan kierrätysmateriaalien on täytettävä samat vaatimukset haitallisten aineiden pitoisuuksien osalta kuin neitseellisten raaka-aineiden. Tästä syystä tiettyjen haitallisten aineiden mahdollinen esiintyminen SER muoveissa voi rajoittaa kierrätystä tai kierrätettyjen materiaalien käyttöä. Rajoitettujen kemikaalien kierrätyksen estäminen edellyttää myös näiden aineiden tunnistamiseen soveltuvien menetelmien kehitystä. Tämän lisäksi tarvitaan myös tehokkaita erotustekniikoita eri matriiseille ja jätevirroille. Voimassa olevaa kemikaalilainsäädäntöä tulee myös jatkuvasti seurata, sillä uusia kemikaaleja tulee rajoitusten piiriin jatkuvasti. Tiedon lisääntyminen ja erilaiset ratkaisut kuten tietokannat, voivat jatkossa helpottaa haitallisten kemikaalien käytön ja esiintymisen seuraamista SER-muovien kierrätyksessä. Esimerkkinä tästä jo olemassa oleva SCIP-tietokanta (Substances of Concern In articles as such or in complex objects (Products)), joka sisältää tietoa EU:n markkinoille saatettujen esineiden sisältämistä erityistä huolta aiheuttavista aineista (Substances of Very High Concern, eli SVHC). Jatkossa tuotteiden kemiallinen sisältö tulisi huomioida entistä paremmin jo tuotteita suunniteltaessa. Tehokkaampi kemikaalien hallinta kierrätyksessä edistää osaltaan turvallista ja kestävää kiertotaloutta. Tässä raportissa tarkastellaan tärkeimpien haitallisten aineiden esiintymistä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun muoveissa sekä niiden hallintaan liittyvää lainsäädäntökehystä. Yhdisteiden osalta on keskitytty pääasiassa palonestoaineisiin sekä tiettyihin pehmittimiin, sillä niiden tiedetään esiintyvän korkeina pitoisuuksina SER-muoveissa. Lisäksi on luotu katsaus sellaisiin yhdisteisiin, joita on pidetty sopivina vaihtoehtoina korvaamaan jo rajoitettuja tai kiellettyjä haitallisia lisäaineita SER-muoveissa

Luonnon monimuotoisuuden ja vesien- ja merenhoidon tavoitteiden edistäminen maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa

Selvityksessä käsitellään, miten alueidenkäytön suunnittelun tai muunlaisin erityisesti maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL) kytkeytyvin keinoin olisi mahdollista nykyistä paremmin edistää luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja vahvistamista ja luonnonarvojen säilyttämistä sekä vesien- ja merenhoidon ympäristötavoitteita. Selvityksessä annetaan suosituksia MRL:n kokonaisuudistusta varten. MRL on maankäytön suunnittelua ja rakentamista koskeva yleislaki, jonka tavoitteena on erilaisten maankäyttömuotojen yhteensovittaminen. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on pitkällä tähtäimellä edellytys monien muiden tavoitteiden (ekosysteemipalvelut, terveys, viihtyvyys) saavuttamiselle, minkä vuoksi se tulisi ottaa huomioon MRL:n prosesseissa. Käytännössä maankäyttöratkaisuilla on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, joten MRL:n tulisi sisältää konkreettisia velvoitteita luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja vahvistamiseksi. Velvoitteita voitaisiin selvityksen mukaan vahvistaa esimerkiksi tarkentamalla kaavojen laadullisia vaatimuksia ja viheryhteyksien osoittamista. Lisäksi on tarpeen kehittää kaavaselvityksiä, -merkintöjä ja -määräyksien sekä uudenlaisia keinoja, kuten ekologista kompensaatiota ja luontopohjaisia ratkaisuja. Vesien- ja merenhoidon tavoitteiden edistäminen on ollut tähän asti vaihtelevaa MRL:n keinovalikoiman puitteissa. Niiden käsittely MRL:n yhteydessä on koettu hieman vieraaksi, minkä voi osaksi tulkita johtuvan siitä, että MRL:ssa ei merialuesuunnittelua koskevien säännösten lisäksi suoraan säännellä vesien- ja merenhoidon tavoitteiden edistämisestä. Vesien- ja merenhoidon tavoitteita voitaisiin edistää MRL:ssa sisällyttämällä niitä kaavojen laadullisiin vaatimuksiin ja valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin sekä sääntelemällä yhteydestä lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Lisäksi tavoitteita voitaisiin edistää kehittämällä kaavaselvityksiä sekä kaavamerkintöjä ja -määräyksiä. ELY-keskuksien valitusoikeuden poistamisen paikallisissa asioissa on koettu heikentäneen niin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kuin vesien- ja merenhoidon tavoitteiden huomioon ottamista alueidenkäytön suunnittelussa. Tästä syystä lakia tulisi muuttaa niin, että ELY-keskuksen tehtävät ulotetaan jälleen koskemaan myös muita kuin valtakunnallisia ja merkittäviä maakunnallisia asioita. MRL:lla voidaan usein vaikuttaa erilaisiin substanssilainsäädännön tavoitteisiin, vaikka MRL mielletäänkin usein yleiseksi suunnittelulaiksi. Sisällyttämällä luonnon monimuotoisuutta sekä vesien- ja merenhoitoa koskevia säännöksiä MRL:in edistetään päätöksenteon ennakoitavuutta ja lainsäädäntö-kokonaisuuksien välistä koherenssia. Lisäksi MRL:n soveltamiskäytännöillä voidaan merkittävästi edistää luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja vahvistamista sekä vesien- ja merenhoidon ympäristötavoitteita

Taloudellisten kannusteiden käyttö vähähiilisen rakentamisen ohjauksessa : TALO-hankkeen loppuraportti

Rakennetun ympäristön osuus Suomen energiankulutuksesta ja kasvihuonekaasupäästöistä on tällä hetkellä huomattavan suuri. Yleisen arvion mukaan rakennuksissa käytetään lähes 40 prosenttia kokonaisenergian kulutuksesta, ja rakentaminen, rakennusten lämmitys ja sähkönkäyttö aiheuttavat yli 30 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä Suomessa. Rakennusmateriaalien osuus rakennuksen elinkaaren aikaisesta hiilijalanjäljestä arvioitiin aiemmin vähäiseksi käytön aikaisiin päästöihin verrattuna. Rakennusmateriaalien tuotannosta aiheutuneiden päästöjen vaikutus on kuitenkin sitä merkittävämpi, mitä energiatehokkaampia rakennukset ovat ja mitä enemmän rakennuksissa hyödynnetään ympäristön uusiutuvia energialähteitä. Myös energiantuotannon päästöjen vähentyessä rakennusmateriaalien päästöjen vaikutus korostuu. Ympäristöministeriön tavoitteena on, että rakennuksen elinkaaren aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ohjataan lainsäädännöllä vuoteen 2025 mennessä. Tässä selvityksessä arvioidaan neljän taloudellisen ohjauskeinon vaikutuksia vähähiilisen rakentamisen edistämisessä. Ohjauskeinoja arvioidaan mahdollisen raja-arvo-ohjauksen rinnalla vähähiilisen uudisrakentamisen edistämisessä ja itsenäisinä keinoina vähähiilisen korjausrakentamisen edistämisessä. Rakennustyypeistä tässä selvityksessä arvioidut taloudelliset ohjauskeinot kohdistuisivat asuinkerrostaloihin. Uudisrakentamisen arvioidut ohjauskeinot ovat: (1) valtion avustus, (2) kiinteistöverosta vapauttaminen, ja (3) lisärakennusoikeuden myöntäminen. Tuen saamisen kriteerinä on erittäin vähähiilinen rakentaminen. Erittäin vähähiilisen asuinkerrostalon kriteeri määritettiin tässä tarkastelussa elinkaarisen hiilijalanjälkilaskennan perusteella. Korjausrakentamisen arvioitu ohjauskeino on avustus asuinkerrostalojen vähähiilisiin korjauksiin. Avustuksen kriteerinä olisi käytönaikaisen energiankulutuksen päästöjen voimakas lasku. Selvityksen tulosten perusteella valtion tuki erittäin vähähiiliselle uudisrakentamiselle ja asuinkerrosten vähähiilisten korjausten avustukset saisivat aikaan vähähiilisiä asuinkerrostaloja ja korjausrakentamisessa kohtuuhintaisia päästövähennyksiä. Sen sijaan kiinteistöverosta vapauttaminen viideksi vuodeksi ei ole riittävä kannuste rakentaa erittäin vähähiilisiä asuinkerrostaloja. Lisärakennusoikeuden myöntäminen puolestaan on tulosten mukaan riittävä kannuste rakentajalle, mutta sen käyttöönoton laajuus perustuisi kuntien halukkuuteen ottaa ohjauskeino käyttöön