Sexuality education and sexual and gender minorities in school

Abstract. This thesis paper examines sexuality education and sexual and gender minorities (SGM) in schools. It focuses especially on the effects of heteronormativity on sexuality education and what this may indicate to the SGM adolescence’s wellbeing in schools. These themes are pondered also in the Finnish context by examining Finnish and international studies about heteronormativity and its effect on sexuality education. This literature review is narrative in its nature and highlights the importance of inclusive sexuality education that meets the needs of sexual and gender minority youth. This topic has not been researched very vastly in the Finnish context recently. In this thesis the focus is on heteronormativity and its effects on SGM youth’s wellbeing especially in sexuality education but also in general in school. The results of this paper suggest heteronormativity and heteronormative practices causes invisibility of SGMs in sexuality education classes and schools, which in turn naturally affects their wellbeing. This paper investigates the possibilities and benefits a framework based on social justice and rights-based sexuality education could offer. It also looks at the challenges that may come with it based mostly on research done internationally

Psychometric properties of the finnish version of the resilience scale and its short version

Aim: To investigate the psychometric properties of the Finnish version of the Resilience Scale (RS) and its short version (RS-14), as well as the relationship of resilience with demographic variables and self-perceived health. Method: A standard procedure was used for translation of the scale, and 243 participants (75% women, mean age = 41.0; SD = 17.8) were evaluated with the RS, the RS-14, and the EuroQol 5D. Results: The mean level of resilience was found to be moderate. Both the RS and the RS-14 showed good internal consistency reliability, .90 and .87, respectively. No clear factor structure was found. Both assessments correlated with age but there was no statistically significant association with education or gender. However, a relatively weak but statistically significant correlation between the RS and the RS-14 with self-reported health was found in women. Conclusion: The Finnish versions of the RS and RS-14 can be recommended to be used in clinical and scientific settings. Gender is suggested to be taken into account in further research of resilience

Työn vaatimusten, työholismin ja työuupumuksen väliset yhteydet

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella työn vaatimusten (työn aikapaineiden, päätöksenteon vaatimusten, vastuullisuuden ja työn epävarmuuden), työholismin ja työuupumuksen välisiä yhteyksiä. Lisäksi tutkittiin, muuntaako työholismi työn vaatimusten yhteyttä työuupumukseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallia (Job Demands-Resources, JD-R model), joka olettaa työn vaatimusten johtavan energian ehtymisen polun mukaisesti työuupumukseen. Työholismin yhteyksiä työn vaatimuksiin ja työuupumukseen tarkasteltiin soveltaen ns. alttius-reaktiivisuusmallia. Mallin mukaisesti työholismin oletettiin vaikuttavan a) alttiuteen eli siihen, miten työn vaatimukset koetaan ja b) reaktiivisuuteen eli työholismin oletettiin muuntavan - vahvistavan - työn vaatimusten yhteyttä hyvinvointiin. Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, johon vastasi 527 työntekijää viidestä eri organisaatiosta. Kyselyyn vastanneista naisia oli 53 % ja miehiä 47 %. Vastanneiden keski-ikä oli 42,2 vuotta. Kyselyyn vastanneista 60 %:lla oli vähintään ylempi korkeakoulu-tutkinto. Vastanneista 53 % työskenteli julkisella sektorilla ja 47 % työskenteli yksityisellä sektorilla. Keskimääräinen viikkotyötuntimäärä oli 43,3 tuntia. Hierarkkisten regressioanalyysien tulokset osoittivat oletusten mukaisesti, että työn vaatimukset olivat positiivisesti yhteydessä työuupumuksen ja erityisesti uupumusasteisen väsymyksen kokemiseen. Lisäksi mitä enemmän koettiin työholismia, sitä enemmän koettiin myös työn vaatimuksia sekä työuupumusta. Työholismilla oli myös muuntava rooli työn aikapaineiden ja uupumusasteisen väsymyksen kokemisen välillä. Oletusten mukaisesti työholismi lisäsi uupumusasteisen väsymyksen kokemista tilanteessa, jossa työn aikapaineita oli paljon. Tutkimustulosten perusteella olisi hyvä pyrkiä vähentämään työn vaatimustekijöitä sekä kiinnittämään huomiota työntekijöiden mahdollisiin työholistisiin käyttäytymispiirteisiin työssä koetun uupumuksen vähentämiseksi. Työpaikoilla ei tulisi suosia työholistisia työskentelytapoja, vaan päinvastoin työholistista käyttäytymistä tulisi yrittää vähentää esimerkiksi huolehtimalla siitä, että työaikoja noudatetaan, sekä korostamalla perhe-elämän ja vapaa-ajan merkitystä tasapainoisessa elämässä. Asiasanat:työuupumus, työholismi, työn vaatimusten ja voimavarojen malli, alttius-reaktiivisuusmalli, moderaattor

Työn vaatimusten, työholismin ja työuupumuksen väliset yhteydet

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella työn vaatimusten (työn aikapaineiden, päätöksenteon vaatimusten, vastuullisuuden ja työn epävarmuuden), työholismin ja työuupumuksen välisiä yhteyksiä. Lisäksi tutkittiin, muuntaako työholismi työn vaatimusten yhteyttä työuupumukseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallia (Job Demands-Resources, JD-R model), joka olettaa työn vaatimusten johtavan energian ehtymisen polun mukaisesti työuupumukseen. Työholismin yhteyksiä työn vaatimuksiin ja työuupumukseen tarkasteltiin soveltaen ns. alttius-reaktiivisuusmallia. Mallin mukaisesti työholismin oletettiin vaikuttavan a) alttiuteen eli siihen, miten työn vaatimukset koetaan ja b) reaktiivisuuteen eli työholismin oletettiin muuntavan - vahvistavan - työn vaatimusten yhteyttä hyvinvointiin. Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, johon vastasi 527 työntekijää viidestä eri organisaatiosta. Kyselyyn vastanneista naisia oli 53 % ja miehiä 47 %. Vastanneiden keski-ikä oli 42,2 vuotta. Kyselyyn vastanneista 60 %:lla oli vähintään ylempi korkeakoulu-tutkinto. Vastanneista 53 % työskenteli julkisella sektorilla ja 47 % työskenteli yksityisellä sektorilla. Keskimääräinen viikkotyötuntimäärä oli 43,3 tuntia. Hierarkkisten regressioanalyysien tulokset osoittivat oletusten mukaisesti, että työn vaatimukset olivat positiivisesti yhteydessä työuupumuksen ja erityisesti uupumusasteisen väsymyksen kokemiseen. Lisäksi mitä enemmän koettiin työholismia, sitä enemmän koettiin myös työn vaatimuksia sekä työuupumusta. Työholismilla oli myös muuntava rooli työn aikapaineiden ja uupumusasteisen väsymyksen kokemisen välillä. Oletusten mukaisesti työholismi lisäsi uupumusasteisen väsymyksen kokemista tilanteessa, jossa työn aikapaineita oli paljon. Tutkimustulosten perusteella olisi hyvä pyrkiä vähentämään työn vaatimustekijöitä sekä kiinnittämään huomiota työntekijöiden mahdollisiin työholistisiin käyttäytymispiirteisiin työssä koetun uupumuksen vähentämiseksi. Työpaikoilla ei tulisi suosia työholistisia työskentelytapoja, vaan päinvastoin työholistista käyttäytymistä tulisi yrittää vähentää esimerkiksi huolehtimalla siitä, että työaikoja noudatetaan, sekä korostamalla perhe-elämän ja vapaa-ajan merkitystä tasapainoisessa elämässä. Asiasanat:työuupumus, työholismi, työn vaatimusten ja voimavarojen malli, alttius-reaktiivisuusmalli, moderaattor