Quantum, Stochastic, and Pseudo Stochastic Languages with Few States

Stochastic languages are the languages recognized by probabilistic finite automata (PFAs) with cutpoint over the field of real numbers. More general computational models over the same field such as generalized finite automata (GFAs) and quantum finite automata (QFAs) define the same class. In 1963, Rabin proved the set of stochastic languages to be uncountable presenting a single 2-state PFA over the binary alphabet recognizing uncountably many languages depending on the cutpoint. In this paper, we show the same result for unary stochastic languages. Namely, we exhibit a 2-state unary GFA, a 2-state unary QFA, and a family of 3-state unary PFAs recognizing uncountably many languages; all these numbers of states are optimal. After this, we completely characterize the class of languages recognized by 1-state GFAs, which is the only nontrivial class of languages recognized by 1-state automata. Finally, we consider the variations of PFAs, QFAs, and GFAs based on the notion of inclusive/exclusive cutpoint, and present some results on their expressive power.Comment: A new version with new results. Previous version: Arseny M. Shur, Abuzer Yakaryilmaz: Quantum, Stochastic, and Pseudo Stochastic Languages with Few States. UCNC 2014: 327-33

Mso1p Regulates Membrane Fusion through Interactions with the Putative N-Peptide-binding Area in Sec1p Domain 1

Peer reviewe

Real-Time Vector Automata

We study the computational power of real-time finite automata that have been augmented with a vector of dimension k, and programmed to multiply this vector at each step by an appropriately selected $k \times k$ matrix. Only one entry of the vector can be tested for equality to 1 at any time. Classes of languages recognized by deterministic, nondeterministic, and "blind" versions of these machines are studied and compared with each other, and the associated classes for multicounter automata, automata with multiplication, and generalized finite automata.Comment: 14 page

Hyötyä taseista : Ravinnetaseiden tulkinta ympäristön ja viljelyn hyödyksi

Hyötyä taseista -hankkeessa tuotettiin typen peltotaseiden jakaumat Suomen yleisimmille viljelykasveille yhdistämällä kaikki saatavilla oleva ja systemaattisesti kerätty ravinnetasetieto peltoviljelystä. Jakaumien perusteella viljelykasvit luokiteltiin neljään eri ryhmään: (I) säilörehunurmi, (II) kaura, ohra ja tärkkelysperuna, (III) kevätvehnä ja sokerijuurikas ja (IV) kevätrypsi, syysvehnä ja ruis. Kahden ensimmäisen ryhmän mediaanitaseet olivat samansuuruiset (kivennäismailla 13–14 kg/ha käytettäessä vain väkilannoitetyppeä), mutta säilörehunurmella typpitaseet olivat huomattavasti suuremmat jakauman yläpäässä. Kasviryhmässä III mediaanitase oli vastaavasti 32 kg/ha ja ryhmässä IV kaikkein korkein, 56 kg/ha. Typpitaseet olivat lisäksi em. kasviryhmissä eloperäisillä mailla pienempiä kuin kivennäismailla. Kotieläinlantaa käytettäessä typpitaseet laskettuna liukoisen typen mukaan olivat hieman suurempia kasviryhmässä II kun taas ryhmissä III ja IV eroa ei ollut tai tase oli pienempi (säilörehunurmi). Kasviryhmien sisällä typpitaseen suuruuteen vaikutti eniten typpilannoituksen määrä. Matalimmat taseet saavutettiin, kun satotaso oli korkea ilman että oli käytetty ympäristökorvauksen enimmäislannoitusmääriä. Korkeita typpitaseita sen sijaan esiintyi, kun satotaso oli jäänyt odotettua pienemmäksi huolimatta typpilannoituksesta. Tasejakaumiin liitettiin ympäristöinformaatio potentiaalisesta vesistökuormituksesta, jota arvioitiin koeaineistojen ja mallintamisen avulla. Kasviryhmissä I ja II noin neljännes liukoisen typen taseista oli niin korkeita (ylittävät tason 60 ja 25 kg/ha), että niistä voi aiheutua keskimääräistä selvästi korkeampi typen huuhtoutumisriski. Kasviryhmässä III puolet typpitaseista ylitti riskirajan ja ryhmässä IV yli puolet. Typpitaseita tarkasteltiin myös laskemalla op-timaalisen typpilannoituksen määrää erilaisilla hintasuhteilla. Tulosten perusteella nitraattiasetus ei rajoita taloudellisesti optimaalista typpilannoitusta kevätviljoilla, mutta rajoittaa typpilannoitusta säilörehunurmen kohdalla. Ympäristökorvauksen enimmäislannoitusmäärät johtavat kevätviljoilla typpitaseisiin (16–45 kg/ha kivennäismailla), jotka ovat keskimääräistä korkeampia verrattuna em. peltolohkojen jakaumiin, mutta eivät johda peltolohkoilla havaittuihin suurimpiin typpitaseisiin. Verrattuna rajoittamattomaan taloudelliseen optimointiin, ympäristökorvaukseen sitoutuneilla maatiloilla kasvintuotannosta saatava vuotuinen katetuotto vähenee usein vain alle 10 €/ha vil-jeltäessä viljaa kivennäismailla, kun taas säilörehun tuotannossa vastaava vähenemä on lähes 50 €/ha. Tuloksia havainnollistettiin esittämällä alustavia kriteerejä typpitaseiden arviointiin ja joillekin kasveille ehdotettiin myös liukoisen typen taseiden viitearvoja mahdollista ravinnetaseohjausta varten. Ravinnetaseisiin perustuvan ohjauksen vahvuudeksi tunnistettiin satotason huomiointi, mikä voisi kannustaa peltojen perusparannuksiin.201

Die Töchter Nordorts oder Nordlands? Übersetzungen der Figurencharakterisierungen in zwei deutschen Übersetzungen von Kalevala aus der Perspektive der Neuübersetzungstheorie

Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään, miten Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan, henkilöhahmojen karakterisoinnit on käännetty sen kahdessa saksankielisessä käännöksessä. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään näiden kahden saksannoksen, henkilöhahmojen karakterisointien kääntämisessä käytettyjen käännösstrategioiden välisten erojen pohjalta, tukevatko käännösten väliset erot uudelleenkäännöshypoteesin olettamusta, että uudet käännökset ovat vanhempien käännösten korjauksia. Tutkielmassa verrataan alkuperäisen, suomenkielisen Kalevalan (1964) [1849] henkilöhahmojen karakterisointien käännöksiä Anton Schiefnerin Kalewala, das National-Epos der Finnen -saksannoksesta (1851) sekä Gisbert Jänicken Kalewala, das finnische Epos -saksannoksesta (2004). Tutkielma pyrkii vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: - Miten suomenkielisen Kalevalan henkilöhahmojen karakterisoinnit on käännetty saksaksi? - Tukevatko ensimmäisestä kysymyksestä saadut tutkimustulokset uudelleenkäännöshypoteesin olettamusta, että uudet käännökset ovat vanhempien käännösten korjauksia? Tutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista, teoriasidonnaista vertailevaa sisältöanalyysiä. Kalevalan kahdessa saksankielisessä käännöksessä käytettyjen käännösstrategioiden luokittelu perustuu Vinay & Darbelnetin ehdottamien käännösstrategioiden luokittelutapoihin. Teoria, jolla tulkitaan näiden kahden käännöksen välisiä, henkilöhahmojen karakterisointien kääntämisessä käytettyjen käännösstrategioiden eroja, on Antoine Bermanin ehdottama uudelleenkäännöshypoteesi. Teoksen tutkimusmateriaali rajattiin hahmoihin ”Pohjolan tyttäret”. Hahmojen karakterisoinnit valittiin Kalevalan viidennestä (5.), kahdeksannesta (8.) ja 18. runosta. Näiden hahmojen karakterisoinnit valittiin tutkimusmateriaaliksi, koska niitä kuvataan monipuolisesti läpi Kalevalan. Tutkielman lopussa esimerkkeinä käytetyt tekstiosat karakterisoineineen on taulukoitu kahteen liitteeseen niiden esiintymisjärjestyksen mukaan. Luvussa 5.1 luokitellaan henkilöhahmojen karakterisointien kääntämisessä käytetyt käännösstrategiat ja luvussa 5.2 analysoidaan saksannosten välisiä, käytettyjen käännösstrategioiden eroja. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että henkilöhahmojen karakterisointeja käännettäessä oli vanhemmassa käännöksessä adaptaatio eniten käytetty käännösstrategia ja uudemmassa käännöksessä modulaatio. Molemmat käännökset käyttivät satunnaisesti muitakin käännösstrategioita. Analysoimalla käännösten välisiä, henkilöhahmojen karakterisointien kääntämisessä käytettyjen käännösstrategioiden eroja tutkimus päätyi siihen tulokseen, se tukee uudelleenkäännöshypoteesin olettamusta, että uudet käännökset ovat vanhempien käännösten korjauksia: Kalevalan uudemmassa saksannoksessa henkilöhahmojen karakterisointien kääntämiseen käytetyt käännösstrategiat säilyttävät paremmin suomenkielisen Kalevalan semanttiset piirteet

Windows 11:n optimointi videopelaamista varten

Windows 11 sisältää useita pelaamiseen liittyviä ominaisuuksia, kuten DirectStorage ja Auto HDR, jotka voivat parantaa pelikokemusta, mutta järjestelmän oletusasetukset eivät aina takaa optimaalista suorituskykyä eri laitteistokokoonpanoilla. Optimoimalla järjestelmää voidaan saavuttaa parempi suorituskyky ja sujuvampi pelikokemus, erityisesti vanhemmilla tietokoneilla ja komponenteilla. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia ja kehittää tehokkaita optimointimenetelmiä, jotka parantavat pelien suorituskykyä Windows 11:n -ympäristössä. Optimointiin kuuluu käyttöjärjestelmän asetusten säätäminen, laitteistokohtaiset optimoinnit sekä ohjelmistopohjaiset ratkaisut, kuten resurssienhallinnan parantaminen ja tarpeettomien taustaprosessien poistaminen. Työssä hyödynnettiin testitapauksia, joissa mitataan suorituskyvyn muutoksia erilaisilla laitteistokokoonpanoilla. Opinnäytetyössä tarkasteltiin optimointiprosessia, jonka tavoitteena on tehostaa World of Warcraft -pelin suorituskykyä erilaisissa käyttötilanteissa. Saatuja tuloksia voidaan soveltaa myös Windows 11 -käyttöjärjestelmän päivitysratkaisuissa sekä pelinkehityksen optimointistrategioiden tukena.Windows 11 introduces multiple gaming-related features, such as Direct Storage and Auto HDR, which enhance gaming experiences. However, the default system settings do not always provide optimal performance across different hardware configurations. By optimizing the system, it is possible to achieve better performance and smoother gaming experience, especially on older computers and hardware components. The objective of this thesis was to explore and develop effective optimization methods that improve game performance within the Windows 11 environment. The optimization process includes adjusting system settings, implementing hardware-specific enhancements, and utilizing software-based solutions such as resource management improvements and the elimination of unnecessary background processes. The study incorporated test scenarios to measure performance improvements across various hardware configurations. This thesis examined an optimization process aimed at enhancing the performance of World of Warcraft across various use scenarios. The findings can also be applied to update strategies for Windows 11 as well as to support optimization approaches in game development

Kirkon nuorisotyö, erityisnuorisotyö

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä ymmärrystä erityisnuorista ja heidän kohtaamisestaan. Esille nousee kirkon kasvatustyön ammattimaisuus sekä se, onko kirkon kasvatustyössä riittävästi resursseja kohdata erityisnuoria ja tarvitaanko lisää koulutusta ja ammattipätevyyttä toimiessa erityisnuorten maailmassa. Esille nousee myös käsitteistöt, mitä erityisnuorilla tarkoitetaan. Monesti erityisnuorella tarkoitetaan sellaista nuorta, jolla on käytöshäiriö tai muu toiminnallisuuteen vaikuttava tekijä taustalla. Enää ei erityisnuorella tarkoiteta pelkästään vammaista nuorta. Opinnäytetyön yhteistyötahona on toiminut Varkauden seurakunta. Opinnäytetyö on tutkimuksellinen, ja siinä on pyritty kartoittamaan paikallisseurakunnan toimintaa verrattuna kirkon yleisiin linjauksiin. Opinnäytetyötä varten aineiston kerääminen on toteutettu olemassa olevien tutkimusten sekä tietojen perusteella. On myös hyödynnetty aiheeseen liittyvää menetelmäkirjallisuutta. Varkauden seurakunnan erityisnuoristyötä tekeville nuorisotyöntekijöille lähetettiin sähköpostikysely. Vastauksia on hyödynnetty siten, että niitä verrataan kirkon antamiin yleisiin nuorisotyön linjauksiin. Varkauden paikallisseurakunnan kahta nuorisotyöntekijää lähestyttiin sähköpostin kautta toteutetulla kyselyllä. Kysymyksissä kartoitettiin paikallisella tasolla tapahtuvaa nuorten toimintaa ja kohtaamista. Saatujen vastausten perusteella on todettavissa, että paikallisella tasolla kirkon nuorisotyö sekä erityisnuorisotyö toteutuu varsin hyvin kirkon omien linjausten mukaisesti. Näistä esimerkiksi koulujen välinen yhteistyö, koulukummitoiminta sekä erityisnuorten kohtaaminen arjessa

Selenium and its effects on growth, yield and tuber quality in potato

Selenium (Se) has been demonstrated to be an essential trace element for maintenance of animal and human health. Although it has not been confirmed to be an essential micronutrient in higher plants, there is increasing evidence that Se functions as an antioxidant in plants. Selenium has been shown to exert a beneficial effect on crop growth and promotes stress tolerance at low concentrations. However, the specific physiological mechanisms that underlie the positive effects of Se in plants have not been clearly elucidated. The aims of this study were to determine the Se concentration in potato (Solanum tuberosum L.) and the effects of Se on the accumulation of carbohydrates, growth and yield in potato plants. An additional aim was to study the impact of Se on the total glycoalkaloid concentration in immature potato tubers. The distribution of Se in different biochemical Se fractions and the effect of storage on the Se concentration were studied in Se-enriched tubers. Furthermore, the effect of Se on raw darkening and translocation of Se from seed tubers to the next tuber generation was investigated. Due to the established anti-ageing properties of Se, it was of interest to study if Se affects physiological age and growth vigour of seed tubers. The Se concentrations in the upper leaves, roots, stolons and tubers of potato increased with increasing Se supplementation. The highest Se concentration was reached in young upper leaves, roots and stolons, indicating that added selenate was efficiently utilized and taken up at an early stage. During the growing period the Se concentration declined in the aerial parts, roots and stolons of potato plants whereas an intensive accumulation took place in immature and mature tubers. Selenium increased carbohydrate accumulation in the young upper leaves and in stolons, roots and tubers at maturity. This could not be explained by increased production of photoassimilates as net photosynthesis did not differ among Se treatments. The Se treated plants produced higher tuber yields than control plants, and at the highest Se concentration (0.3 mg kg-1) lower numbers of larger tubers were harvested. Increased yield of Se treated plants suggested that Se may enhance the allocation of photoassimilates for tuber growth, acting as a strong sink for both Se and for carbohydrates. Similarly as for other plant species, the positive impact of Se on the yield of potato plants could be related to its antioxidative effect in delaying senescence. The highest Se supplementation (0.9 mg kg-1) slightly decreased the glycoalkaloid concentration of immature tubers. However, at this level the Se concentration in tubers was about 20 µg g-1 DW. A 100 g consumption of potato would provide about 500 mg of Se, which exceeds the upper safe intake level of 400 µg per day for human dietary. The low Se applications (0.0035 and 0.1 mg kg-1) diminished and retarded the degree of raw darkening in tubers stored for one and eight months, which can be attributed to the antioxidative properties of Se. The storage for 1 to 12 months did not affect the Se concentrations of tubers. In the Se enriched tubers Se was allocated to the organic Se fraction, indicating that it was incorporated into organic compounds in tubers. Elevated Se concentration in the next-generation tubers produced by the Se enriched seed tubers indicated that Se could be translocated from the seed tubers to the progeny. In the seed tubers stored for 8 months, at high levels, Se had some positive effects on the growth vigour of sprouts, but Se had no consistent effect on the growth vigour of seed tubers of optimal physiological age. These results indicate that Se is a beneficial trace element in potato plants that exerts a positive effect on yield formation and improves the processing and storage quality of table potato tubers. These positive effects of Se are, however, dependent on the Se concentration and the age of the potato plant and tuber.Seleeni on välttämätön hivenaine ihmisten ja eläinten terveydelle. Vaikka seleeniä ei ole luokiteltu kasveille välttämättömäksi hivenravinteeksi, tutkimustulokset ovat osoittaneet seleenin toimivan kasveissa antioksidanttina. Sopivan alhaisena annoksena seleenillä on osoitettu olevan hyödyllinen vaikutus viljelykasvien kasvuun ja stressinkestävyyteen. Seleenin spesifisiä fysiologisia vaikutusmekanismeja, joihin seleenin positiivisiin vaikutukset perustuvat, ei vielä kasveissa tunneta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää seleenipitoisuus viljellyssä perunassa (Solanum tuberosum L.) sekä tutkia seleenin vaikutuksia hiilihydraattien kertymiseen, kasvuun ja satoon. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös tutkia seleenin vaikutusta varhaisperunan glykoalkaloidipitoisuuteen. Seleenin jakautumista biokemiallisiin fraktioihin ja varastoinnin vaikutusta mukuloiden seleenipitoisuuteen tutkittiin seleenilannoitetuista perunoista. Edelleen seleenin vaikutusta raakatummumiseen ja siirtymistä siemenperunoista seuraavan sukupolven perunasatoon sekä seleeni vaikutusta siemenperunoiden fysiologiseen ikään ja elinvoimaan tutkittiin. Ylälehtien, juurien, rönsyjen ja perunoiden seleenipitoisuus kasvoi annetun seleenilisän suhteessa. Seleenipitoisuus oli korkein nuorissa ylälehdissä, juurissa ja rönsyissä mikä osoittaa, että annettu selenaatti hyödynnettiin tehokkaasti ja otettiin kasviin kasvun varhaisessa vaiheessa. Seleenipitoisuus aleni lehdissä, juurissa ja rönsyissä kasvun edistyessä, mutta seleeni kertyi tehokkaasti varhaisperunan ja täysikasvuisiin perunan mukuloihin. Seleeni edisti tärkkelyksen ja sokerien kertymistä nuoriin lehtiin ja vastaavasti kasvun myöhemmässä vaiheessa juuriin, rönsyihin ja perunoihin. Seleenin positiivinen vaikutus ei perustunut yhteyttämistuotteiden suurempaan tuotantoon, sillä seleenikäsittelyllä ei ollut vaikutusta kasvien yhteyttämiseen. Seleenilannoitus (0.075 ja 0.3 mg kg-1) vaikutti positiivisesti sadonmuodostukseen ja korkeimmalla seleenilisäys (0.3 mg kg-1) vähensi perunoiden lukumäärää, mutta niiden keskikoko suureni. Tulos osoittaa, että seleeni saattaa lisätä yhteyttämistuotteiden kohdentamista perunoiden kasvuun, jotka toimivat voimakkaina kohteena sekä seleenille että hiilihydraateille. Seleenin positiivinen vaikutus perunasatoon saattaa liittyä sen antioksidatiivisiin ominaisuuksiin, jotka hidastavat kasvien vanhenemista. Suuri seleenilisä (0.9 mg kg-1) alensi hieman varhaisperunoille ominaisten glykoalkalodien pitoisuutta. Tällä seleenilisäystasolla perunoiden seleenipitoisuus oli noin 20 µg g-1 kuiva-ainetta. Perunoiden 100 g:n syöntimäärä ylittää seleeninsaannin ihmiselle turvallisen saantimäärän 400 µg päivässä. Alhaiset seleenilisäykset (0.0035 ja 0.01 mg kg-1) hidastivat perunan raakatummumista, mikä saattaa johtua seleenin antioksidatiivisista ominaisuuksista. Varastointi ei vaikuttanut perunoiden seleenitasoon. Mukulassa seleeni siirtyi orgaaniseen seleenifraktioon, joka osoittaa, että se oli liittyneenä orgaanisiin yhdisteisiin. Seleeni voitiin kuljettaa seleenilannoitetuista siemenperunoista seuraavan sadon perunoihin. Seleenillä oli positiivisia vaikutuksia 8 kuukautta varastoitujen siemenperunoiden itujen elinvoimaan, mutta sillä ei ollut johdonmukaista vaikutusta siemenperunoiden elinvoimaan niiden ollessa optimaalisessa fysiologisessa iässä. Tämän väitöskirjatyön tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että seleeni on perunalle hyödyllinen hivenaine. Seleenillä on positiivinen vaikutus perunan sadonmuodostukseen ja se parantaa perunan käsittely- ja varastointilaatua. Edellä mainitut seleenin positiiviset vaikutukset riippuvat kasvin ja mukulan seleenipitoisuudesta sekä iästä

Lietelannan levitys sokerijuurikkaalle kasvukaudella

Lannan levitys sokerijuurikasmaille on ongelmallista aikaisesta kylvöstä ja myöhäisestä sadonkorjuusta johtuen, jolloin kasvukauden ulkopuolisina levitysajankohtina maa on usein märkää ja helposti tiivistyvää. Levittämällä lanta kasvukauden aikana, voidaan mahdollisesti vähentää maan tiivistymistä ja samalla vältetään ravinteiden talviaikainen huuhtoutuminen syksyllä levitetystä lannasta. Lisäksi tehostamalla lannan hyödyntämistä, voidaan vähentää väkilannoitteiden käyttöä ja niiden ostosta aiheutuvia kustannuksia.Juurikkaan kasvukausi on pitkä ja sen ravinteiden otto on suurimmillaan heinäkuussa. Siten se pystyy hyödyntämään tehokkaasti kasvukaudella levitetyn lietelannan ravinteet. Kasvukaudella 2009 toteutetussa kokeilussa peltolohkon kahta koekaistaa lannoitettiin eri tavoin. Väkilannoitekaista sai N- ja K-lannoitteina 120 kg N ha-1 ja 30 kg k ha-1 sekä lietelantakaista N-lannoitteena ja lietelantana 66 kg N ha-1, 12 kg P ha-1 ja 22 kg K ha-1. Lietteen levitystä kokeiltiin ensiksi sijoittavalla levityslaitteistolla, mutta kasvuston vioittumisen vuoksi levitysmenetelmä vaihdettiin letkulevitystä vastaavaksi.Keväällä lohkolta otettiin maanäytteet viljavuusanalyysiä varten. Juurikkaan taimettumista seurattiin taimilaskennan avulla. Kasvuston lehtivihreän määrää arvioitiin SPAD-mittarilla kolme kertaa kasvukauden aikana. Lietevaunun vaikutusta maan tiivistymiseen (35 cm) tarkasteltiin penetrometrillä. Juurisadon määrä, juurikkaan keskipaino sekä sadon sokeri-, aminotyppi-, kalium- ja natriumpitoisuudet määritettiin nostetusta sadosta.Kenttähavaintojen perusteella todettiin, ettei käytetty sijoittava levityskalusto sovellu lannan levittämiseen juurikaskasvustoon. Sijoittava kalusto vioitti juurikaskasvustoa huomattavasti, kun kaluston vannasväli oli 17 cm ja juurikkaan riviväli 45 cm. Letkulevityksessä lanta puolestaan imeytyi hyvin maahan, eikä kasvusto likaantunut merkittävästi. Kesäkuun loppupuoli osoittautui hyväksi ajankohdaksi toimenpiteelle, sillä kasvusto on vielä avointa ja voi toipua tallauksesta.Maa oli tiiviimpää lietevaunun renkaan urassa kuin sen vieressä, mikä osittain johtunee poikkeuksellisen märistä levitysolosuhteista. Lietelantakaistan alhaisempi typen lannoitusmäärä näkyi juurikkaiden aminotyppipitoisuudessa, joka oli lietelantakaistalla alhaisempi kuin väkilannoitekaistalla. Kasvukauden aikana mitatut SPAD-tulokset tukevat tulosta. Väkilannoitekaistan sato kehittyi hyväksi ilman fosforilannoitustakin.Levityskalustoa kehittämällä ja ajouria käyttämällä kasvukauden aikaisen lannanlevityksen aiheuttamaa kasvuston vioittumista voitaisiin mahdollisesti vähentää. Lietteen levityksen siirtäminen kasvukaudelle ei automaattisesti poista tiivistymisriskiä, vaan maan kosteustilaan tukee edelleen kiinnittää huomiota. Hyvä keino tiivistymisriskin pienentämiseksi on suosia mahdollisimman kevyttä levityskalustoa