Kestävät jalat - kettujen jalkaterveyden kehityshanke

Raportti nro 1201

Lasten fyysinen aktiivisuus : Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan 3.- ja 5.-luokkalaiset

Opinnäytetyömme tavoitteena oli saada tietoa Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan 3.- ja 5.-luokkalaisten fyysisestä aktiivisuudesta. Työmme tarkoituksena oli selvittää, liikkuvatko lapset liikuntasuositusten mukaisesti ja näin ollen terveytensä kannalta riittävästi. Lisäksi selvitimme, kuinka paljon ja millä intensiteetillä lapset liikkuivat, sekä kuinka paljon he viettivät aikaa istuen ja makuulla valveillaoloajastaan. Työmme tulokset antavat aluekohtaista tietoa, jota voidaan hyödyntää tutkimusalueiden lasten liikkumisen kehittämisessä. Työmme oli määrällinen tutkimus, jossa tutkimustietoa kerättiin objektiivisesti liikemittareiden avulla. Liikemittarilla kerättiin tietoa lasten päivittäisestä liikkumisesta vähintään neljän päivän ajalta. Työmme aineisto pohjautuu LIITU 2016 - tutkimuksen aineistoon. Tutkimus toteutettiin keväällä 2016, ja tutkimuksemme otos koostui 394 alakouluikäisestä lapsesta. Teimme tutkimuksen yhteistyössä UKK-instituutin kanssa, ja saimme liikemittareista saadut datatiedot heiltä. Analysoimme liikemittareiden datatiedot keskimääräisten osuuksien perusteella. Tutkimustuloksemme osoittivat, että lasten liikkuminen ja paikallaanolo muuttuivat iän myötä. Sukupuolten välillä havaittiin myös eroja. Lapset viettivät noin puolet valveillaoloajastaan istuen ja makuuasennossa. Nuoremman ikäluokan lapset olivat aktiivisempia päivän aikana kuin vanhemman ikäluokan lapset. Paikallaan oloa kertyi 3.-luokkaisille vähemmän kuin 5.-luokkalaisille. Pojat viettivät enemmän aikaa paikallaan kuin tytöt, mutta myös liikkuivat reippaasti ja rasittavasti heitä enemmän. Noin puolet lapsista liikkui terveytensä kannalta riittävästi. Liikuntasuositusten toteutumisessa oli suuria eroja ikäryhmien ja sukupuolten välillä. Lasten tulisi liikkua reippaasti ja rasittavasti läpi elämän, ja heidän tulisi täyttää liikuntasuositukset. Tämä pohjautuu reippaan ja rasittavan liikkumisen terveyshyötyihin. Lasten terveydelle on parasta liikkua reippaasti päivittäin ja välttää paikallaanoloa. Passiivisuudella on todettu olevan terveydelle haitallisia tekijöitä.The aim of our thesis was to gather information about 3rd and 5th graders’ physical activity in Lapland and North Ostrobothnia. Our purpose was to study whether children exercise conforming to the physical activity guidelines as to maintain good health. In addition, we researched on how much and with what level of intensity these children moved and how much time they spent sitting and laying down while being awake. The results of our thesis provide information about regional activity habits that can be used in development of children's’ physical activity in those regions. Our thesis was a quantitative study in which the objective research data was collected by using accelerometers. The statistics of children’s daily activities were gathered with the accelerometers during four days. Our study is based on the LIITU 2016 -study. The study was conducted in collaboration with UKK institute in the spring of 2016 and 394 primary schoolers took part in it. After they gave us the data of accelerometers, we analysed results using the mediocre method. Our results indicated that the amount of activity and sedentary behaviour in children changes with age. There were also noticeable differences between genders. Children spent approximately half of their time awake in a sitting position or laying down. The children in the younger age group were less sedentary and they did more physical activities during the day than the children in the older age group. Boys spent more time being sedentary compared to girls but they also did more moderate- and vigorous-intensity activities than girls. About half of the children fulfilled the recommendations of the physical activity guidelines. There were multiple differences in the fulfilment of the physical activity guidelines between ages and genders. The children should fulfil the recommendations of physical activity. The recommendations are based on the positive health effects of moderate- and vigorous-intensity moving. Sedentary behaviour has many negative effects to health and children should reduce being sedentary

Lähiympäristön käveltävyyden yhteys ikääntyneiden henkilöiden vapaa-ajan toimintoihin osallistumiseen kodin ulkopuolella

Fyysisen ympäristön eri tekijät, kuten käveltävyys, voivat vaikuttaa ikääntyneiden henkilöiden osallistumiseen kodin ulkopuolisiin vapaa-ajan toimintoihin. Käveltävyys kuvaa ympäristön soveltuvuutta kävelyyn. Kodin ulkopuolisiin toimintoihin osallistumisen on todettu olevan yhteydessä useisiin terveyteen liittyviin tekijöihin. Tutkimustietoa ympäristön käveltävyyden ja vapaa-ajan toimintoihin osallistumisen välisestä yhteydestä on rajallinen määrä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko lähiympäristön käveltävyys yhteydessä vapaa-ajan toimintoihin osallistumisen useuteen ja muotoon kodin ulkopuolella. Tutkimus on osa ”Maantieteelliset piirteet ja iäkkäiden liikkuminen ulkona” (GEOage) -hankkeen ja Life-Space Mobility in Old Age (LISPE) -kohorttitutkimuksen tutkimustuloksia. Tutkimukseen osallistui 848 kotona itsenäisesti asuvaa 75–90-vuotiasta henkilöä Jyväskylän ja Muuramen alueelta. Lähiympäristön käveltävyyttä mitattiin käveltävyysindeksin avulla, joka muodostui monimuotoisen maankäytön, katuristeyksien lukumäärän ja asukasluvun pohjalta. Korkeampi indeksiluku merkitsi alueen parempaa käveltävyyttä. Vapaa-ajan toiminnot jaettiin kodin ulkopuolisiin ryhmätoimintoihin esim. kerhotoimintaan osallistuminen, kulttuurisiin ja yksin tehtäviin toimintoihin esim. teatterissa käynti sekä fyysiseen aktiivisuuteen esim. marjastus. Käveltävyyden ja vapaa-ajan toimintoihin osallistumisen välistä yhteyttä tutkittiin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä. Taustamuuttujina olivat ikä, sukupuoli, koulutusvuodet, taloudellinen tilanne, siviilisääty, liikkumiskyky, sairauksien lukumäärä ja apuvälineiden käyttö. Eri käveltävyysalueilla asuminen oli yhteydessä ikääntyneiden henkilöiden vapaa-ajan toimintoihin osallistumiseen. Korkealla käveltävyysalueella asuvat henkilöt osallistuivat useammin kulttuurisiin ja yksin tehtäviin toimintoihin kuin matalalla käveltävyysalueella asuvat henkilöt (OR=1.59, 95 % LV = 1.11–2.28). Korkealla käveltävyysalueella asuvat henkilöt osallistuivat puolestaan harvemmin kodin ulkopuoliseen fyysiseen aktiivisuuteen kuin matalalla käveltävyysalueella asuvat henkilöt (OR=0.63, 95 % LV = 0.42–0.94). Ryhmätoimintoihin osallistuminen ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä asuinalueen käveltävyyteen (OR=1.30, 95 % LV = 0.93–1.81). Vapaa-ajan toimintoihin osallistuminen vaihtelee eri käveltävyysalueilla asuvien ikääntyneiden henkilöiden välillä. Kaupungin rakennettu ympäristö saattaa kannustaa ikääntyneitä henkilöitä erilaiseen osallistumiseen kuin maalaisseudun ympäristö. Lähiympäristöt tulisi luoda käyttäjäystävällisiksi, jotka kannustaisivat ikääntyneitä henkilöitä liikkumaan ja osallistumaan kodin ulkopuolella.Different factors of the physical environment, such as walkability, can enhance or restrict older people’s participation in leisure activities. Walkability depicts the environment's suitability for walking. Participation in leisure activities has been found to be related to numerous factors of health. There is a limited amount of studies concerning the relation between environment walkability and participation in leisure activities. The purpose of this master’s thesis is to investigate whether neighborhood walkability is related to frequency and type of participation in leisure activities outside the home. This study is part of the “Geographic Characteristics, Outdoor Mobility and Physical Activity of Older People” (GEOage) project and the “Life-Space Mobility in Old Age” (LISPE) cohort. The sample consisted of 848 community-dwelling older people aged 75–90 living in the municipalities of Jyväskylä and Muurame. Neighborhood walkability was measured by a walkability index. The walkability index consisted of mixed land use, street connectivity, and population density. Higher walkability index score indicated better walkability in the area. Leisure activities were divided into group activities, such as club activity, non-group cultural and other activities, such as going to the theater, and physical activity outside the home, such as berry picking. Binary logistic regression analyses were used to investigate the relationships between walkability and participation in leisure activities. Background variables were age, sex, years of education, economic situation, marital status, mobility, number of diseases and the use of medical aids. Living in areas with different walkability index was associated with older people’s participation in leisure activities. The older people who lived in areas with a high walkability index were more likely to participate in non-group and cultural activities than older people living in areas with a low walkability index (OR=1.59, 95 % Cl = 1.11–2.28). People living in areas with a low walkability index participated more frequently in physical activity outside the home (OR=0.63, 95 % Cl = 0.42–0.94). The association between walkability and participation in group activities outside the home was not statistically significant (OR=1.30, 95 % CI = 0.93–1.81). Participation in leisure activities varies between older people living in different walkability areas. The city’s built environment can encourage older people to different types of participation in activities when compared to the countryside. Therefore, the neighborhood should be made user-friendly to encourage older people to walk and participate in activities outside the home

Performance in blue fox (Vulpes lagopus) fed low-protein diets supplemented with DL-methionine and L-histidine

The effects of low-protein diets supplemented with DL-methionine (MET) and L-histidine (HIS) on growth, pelt size and pelt quality were studied in two performance trials conducted at the Kannus Research Farm Luova Ltd, Finland. Both trials were conducted with 200 blue foxes, caged male-female pairs, initial age on average 20 weeks (trial 1) and 25 weeks (trial 2). In trial 1, diets contained digestible crude protein (DCP) 24%, 20% and 16% of metabolisable energy (ME). In trial 2, diets contained DCP 20%, 16.5% and 13% of ME. In both trials, the middle protein level was fed with or without MET and the lowest protein level was fed with MET and with or without HIS. In trial 1, blue foxes showed the greatest average daily gain (ADG) in the highest protein diet. Pelt size and pelt quality were not affected. In trial 2, blue foxes showed the greatest ADG in the low-protein groups. Pelt size and pelt quality were not affected.Peer reviewe

Feeding broiler pullets

vo

Uusia ruokintastrategioita broilerinuorikoiden ruokintaan

Viimeisten 20 vuoden aikana broilerivanhempaispolven ruokinta on vaikeutunut. Broilerinuorikoiden ruokintaa joudutaan rajusti rajoittamaan, koska lintuhybridi on jalostettu tehokkaaksi rehunkäyttäjäksi. Rajoitetussa ruokinnassa vaarana on, että lintujen kilpailu rehusta ja stereotyyppinen käyttäytyminen ja liiallinen veden juonti lisääntyvät, mikä lisää parven epätasaisuutta. Elopainon oikea kehitys varhaisvaiheessa on erityisen tärkeää sillä, ellei varhaisvaiheen painotavoitteita saavuteta parven tasaisuus ja sukukypsyyden saavuttamiseen liittyvät luuston kehitys ja höyhenpeitteen kehitys häiriintyvät. Parvi ei tällöin saavuta parasta mahdollista tuotantotulosta ja jälkeläistuotanto jää alle tavoitellun. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää optimaalista kasvua, hyvinvointia sekä taloudellista kannattavuutta edistäviä ruokintastrategioita broilerinuorikoille. Kokeessa oli 1680 Ross 508 vanhempaispolven kanauntuvikkoa. Ruokintaryhmiä oli kokeessa neljä viikkoa kestävällä starttirehukaudella neljä, joista osalle linnuista annettiin prestarter- rehua neljän vuorokauden ikään asti (RV 19 %; 19 %+prestart; 21,6 %; 21,6 %+prestart). Kasvatusrehua linnut saivat neljän viikon iästä 18 viikon ikään asti. Kasvatusrehuvaiheessa ruokintakäsittelyjä oli kaksi; viljarehu ja kokonainen kauran jyvä sekä täysrehu. Kokeen perusteella prestarter- rehustus ja starttirehun laimentaminen sekä kasvatusajan viljaruokinta soveltuivat hyvin broilerinuorikoiden ruokintaan. Prestarter- rehustuksella ja laimealla starttirehulla ruokittujen lintujen elopaino on startti rehuvaiheen jälkeen pienempi kuin ilman prestarter- rehua ja vahvempaa starttirehua syöneiden lintujen elopainot (P=0,003). Linnut kuluttavat tällöin hieman enemmän rehua (P<0,0001) ja niiden rehunhyötysuhde on suurempi (P<0,0001) verrattuna vahvempaa starttirehua syöviin lintuihin. Lisäksi jo pienet rehumäärän lisäykset päivässä, voivat vähentää rehusta kilpailua ja lisätä lintujen kylläisyyden tunnetta ja näin ollen parantaa lintujen hyvinvointia. Myös parven tasaisuus on parempi prestarter- rehua saaneilla linnuilla (P=0,043) ja tasaisuus näyttäisi säilyvän koko kasvatusajan. Kasvatusrehuvaiheessa viljarehulla ja kokonaisella kauralla ruokittujen lintujen elopaino on kasvatusrehuvaiheen jälkeen pienempi kuin täysrehulla ruokittujen lintujen elopaino (P=0,002). Viljarehuruokinta näyttäisi näin ollen sopivan hyvin kasvavien nuorikoiden ruokinnaksi. Lisäksi näyttäisi siltä, että prestarter- rehun jälkeen rehut voisivat olla vielä laimeampia kuin tässä kokeessa käytetyt. Laimeamman starttirehun rakeistaminen voi olla haastavaa, mutta viljarehu voisi olla laimeampaa tai kokonaista viljaa voisi ehkä syöttää enemmän kuin tässä kokeessa

Uusia ruokintastrategioita nuorikoiden ruokintaan

vo

Uusia ruokintastrategioita broilerinuorikoiden ruokintaan

Viimeisten 20 vuoden aikana broilerivanhempaispolven ruokinta on vaikeutunut. Broilerinuorikoiden ruokintaa joudutaan rajusti rajoittamaan, koska lintuhybridi on jalostettu tehokkaaksi rehunkäyttäjäksi. Rajoitetussa ruokinnassa vaarana on, että lintujen kilpailu rehusta ja stereotyyppinen käyttäytyminen ja liiallinen veden juonti lisääntyvät, mikä lisää parven epätasaisuutta. Elopainon oikea kehitys varhaisvaiheessa on erityisen tärkeää sillä, ellei varhaisvaiheen painotavoitteita saavuteta parven tasaisuus ja sukukypsyyden saavuttamiseen liittyvät luuston kehitys ja höyhenpeitteen kehitys häiriintyvät. Parvi ei tällöin saavuta parasta mahdollista tuotantotulosta ja jälkeläistuotanto jää alle tavoitellun. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää optimaalista kasvua, hyvinvointia sekä taloudellista kannattavuutta edistäviä ruokintastrategioita broilerinuorikoille. Kokeessa oli 1680 Ross 508 vanhempaispolven kanauntuvikkoa. Ruokintaryhmiä oli kokeessa neljä viikkoa kestävällä starttirehukaudella neljä, joista osalle linnuista annettiin prestarter- rehua neljän vuorokauden ikään asti (RV 19 %; 19 %+prestart; 21,6 %; 21,6 %+prestart). Kasvatusrehua linnut saivat neljän viikon iästä 18 viikon ikään asti. Kasvatusrehuvaiheessa ruokintakäsittelyjä oli kaksi; viljarehu ja kokonainen kauran jyvä sekä täysrehu. Kokeen perusteella prestarter- rehustus ja starttirehun laimentaminen sekä kasvatusajan viljaruokinta soveltuivat hyvin broilerinuorikoiden ruokintaan. Prestarter- rehustuksella ja laimealla starttirehulla ruokittujen lintujen elopaino on startti rehuvaiheen jälkeen pienempi kuin ilman prestarter- rehua ja vahvempaa starttirehua syöneiden lintujen elopainot (P=0,003). Linnut kuluttavat tällöin hieman enemmän rehua (P<0,0001) ja niiden rehunhyötysuhde on suurempi (P<0,0001) verrattuna vahvempaa starttirehua syöviin lintuihin. Lisäksi jo pienet rehumäärän lisäykset päivässä, voivat vähentää rehusta kilpailua ja lisätä lintujen kylläisyyden tunnetta ja näin ollen parantaa lintujen hyvinvointia. Myös parven tasaisuus on parempi prestarter- rehua saaneilla linnuilla (P=0,043) ja tasaisuus näyttäisi säilyvän koko kasvatusajan. Kasvatusrehuvaiheessa viljarehulla ja kokonaisella kauralla ruokittujen lintujen elopaino on kasvatusrehuvaiheen jälkeen pienempi kuin täysrehulla ruokittujen lintujen elopaino (P=0,002). Viljarehuruokinta näyttäisi näin ollen sopivan hyvin kasvavien nuorikoiden ruokinnaksi. Lisäksi näyttäisi siltä, että prestarter- rehun jälkeen rehut voisivat olla vielä laimeampia kuin tässä kokeessa käytetyt. Laimeamman starttirehun rakeistaminen voi olla haastavaa, mutta viljarehu voisi olla laimeampaa tai kokonaista viljaa voisi ehkä syöttää enemmän kuin tässä kokeessa

Neighborhood walkability and older people's participation in leisure activities

Background The neighborhood environment may enhance or restrict older people's opportunities to participate in leisure activities, and thus impact quality of life. Walkability depicts the environment's suitability for walking to different destinations. Little is known concerning about the relation between environment walkability and participation in leisure activities. Our purpose was to study whether neighborhood's objective and perceived walkability were related to participation in various leisure activities outside the home. Methods Cross-sectional data of LISPE consisted of 848 community-dwelling people aged 75-90 living in the municipalities of Jyväskylä and Muurame, Finland. Participants' home addresses were geocoded, and walkability index (mixed land-use, street connectivity, and population density) was calculated using geographic information system and categorized into tertiles. From a checklist, participants chose all infrastructure-based facilitators present in their neighborhood, which draw them to outdoor mobility (e.g., good lighting, services close); the sum of these was used as an indicator of perceived walkability. Participation in leisure activities outside the home was self-reported based on frequency and classified as participation (yes/no) in group activities (≥1x/week), physical activity (≥1x/week), and non-group cultural and other activities (≥1x/month). For each leisure activity type, logistic regression models were conducted for walkability index and perceived walkability separately. Analyses were adjusted age, sex, years of education, weekly car use, walking difficulties, and number of chronic conditions. Results Logistic regression showed that the older people who lived in areas with high walkability index were more likely to participate in cultural and other activities activity at least once a month (OR = 1.64, 95% Cl = 1.14-2.36) and less likely to participate in physical activity at least once a week (OR = 0.61, 95% Cl = 0.39-0.94, fully adjusted model) than older people living in areas with low walkability index. Older people reporting higher perceived walkability participated more often in physical activity than those who reported lower walkability (OR = 1.14, 95% Cl = 1.05-1.23). Conclusions Living in the area of high walkability enhanced participation in cultural activities and decreased participation in physical activity. However, higher perceived walkability may motivate older people to be physically active. Environment which offers good infrastructure for outdoor mobility provides opportunities to participate in specific leisure activities.nonPeerReviewe