Koivunen, Erja

Tuomola, Essi

Tuunainen, Petra

Valaja, Jarmo

Jukuri

Maataloustieteen Päivät 2014 www.smts.fi Uusia ruokintastrategioita broilerinuorikoiden ruokintaan  Petra Tuunainen1), Erja Koivunen1), Jarmo Valaja2), Essi Tuomola3)  1)Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Animale, 31600 Jokioinen, etuni-mi.sukunimi@mtt.fi  2)Helsingin yliopisto, Maataloustieteen laitos, Koetilantie 5, 00014 Helsingin yliopisto, etuni-mi.sukunimi@helsinki.fi 3)HK Agri Oy, Kariniementie, 27510 Eura, etunimi.sukunimi@hkagri.fi  TIIVISTELMÄ  Viimeisten 20 vuoden aikana broilerivanhempaispolven ruokinta on vaikeutunut. Broilerinuorikoiden ruokintaa joudutaan rajusti rajoittamaan, koska lintuhybridi on jalostettu tehokkaaksi rehunkäyttäjäksi. Rajoitetussa ruokinnassa vaarana on, että lintujen kilpailu rehusta ja stereotyyppinen käyttäytyminen ja liiallinen veden juonti lisääntyvät, mikä lisää parven epätasaisuutta. Elopainon oikea kehitys var-haisvaiheessa on erityisen tärkeää sillä, ellei varhaisvaiheen painotavoitteita saavuteta parven tasaisuus ja sukukypsyyden saavuttamiseen liittyvät luuston kehitys ja höyhenpeitteen kehitys häiriintyvät. Parvi ei tällöin saavuta parasta mahdollista tuotantotulosta ja jälkeläistuotanto jää alle tavoitellun. Tutki-muksen tavoitteena oli löytää optimaalista kasvua, hyvinvointia sekä taloudellista kannattavuutta edis-täviä ruokintastrategioita broilerinuorikoille.  Kokeessa oli 1680 Ross 508 vanhempaispolven kanauntuvikkoa. Ruokintaryhmiä oli kokeessa neljä viikkoa kestävällä starttirehukaudella neljä, joista osalle linnuista annettiin prestarter- rehua nel-jän vuorokauden ikään asti (RV 19 %; 19 %+prestart; 21,6 %; 21,6 %+prestart). Kasvatusrehua linnut saivat neljän viikon iästä 18 viikon ikään asti. Kasvatusrehuvaiheessa ruokintakäsittelyjä oli kaksi; viljarehu ja kokonainen kauran jyvä sekä täysrehu.  Kokeen perusteella prestarter- rehustus ja starttirehun laimentaminen sekä kasvatusajan vilja-ruokinta soveltuivat hyvin broilerinuorikoiden ruokintaan. Prestarter- rehustuksella ja laimealla startti-rehulla ruokittujen lintujen elopaino on startti- rehuvaiheen jälkeen pienempi kuin ilman prestarter- rehua ja vahvempaa starttirehua syöneiden lintujen elopainot (P=0,003). Linnut kuluttavat tällöin hie-man enemmän rehua (P<0,0001) ja niiden rehunhyötysuhde on suurempi (P<0,0001) verrattuna vah-vempaa startti- rehua syöviin lintuihin. Lisäksi jo pienet rehumäärän lisäykset päivässä, voivat vähen-tää rehusta kilpailua ja lisätä lintujen kylläisyyden tunnetta ja näin ollen parantaa lintujen hyvinvointia. Myös parven tasaisuus on parempi prestarter- rehua saaneilla linnuilla (P=0,043) ja tasaisuus näyttäisi säilyvän koko kasvatusajan. Kasvatusrehuvaiheessa viljarehulla ja kokonaisella kauralla ruokittujen lintujen elopaino on kasvatusrehuvaiheen jälkeen pienempi kuin täysrehulla ruokittujen lintujen elo-paino (P=0,002).  Viljarehuruokinta näyttäisi näin ollen sopivan hyvin kasvavien nuorikoiden ruokin-naksi. Lisäksi näyttäisi siltä, että prestarter- rehun jälkeen rehut voisivat olla vielä laimeampia kuin tässä kokeessa käytetyt. Laimeamman starttirehun rakeistaminen voi olla haastavaa, mutta viljarehu voisi olla laimeampaa tai kokonaista viljaa voisi ehkä syöttää enemmän kuin tässä kokeessa.  Asiasanat: viljaruokinta, broilerinuorikot, prestartti, kaura   Maataloustieteen Päivät 2014 www.smts.fi JOHDANTO  Viimeisten 20 vuoden aikana broilerivanhempaispolven ruokinta on vaikeutunut samalla kun lintuja on jalostettu paremmiksi rehunkäyttäjiksi (De Jong ym. 2009; Eitan & Soller 2009). Broilerinuorikoi-den ruokintaa joudutaan rajusti rajoittamaan. Tavoitteena on pitää vanhempaispolven linnut tavoite-painoisina koko niiden eliniän ajan. Elopainon kehitys varhaisvaiheessa on erityisen tärkeää sillä, ellei varhaisvaiheen painotavoitteita saavuteta parven tasaisuus, sukukypsyyden saavuttamiseen liittyvä luuston kehitys ja höyhenpeitteen kehitys häiriintyvät. Parvi ei tällöin saavuta parasta mahdollista tuotantotulosta ja jälkeläistuotanto jää alle tavoitellun. On havaittu, että Suomessa vanhempaispolven lintuja karsitaan melko paljon parven epätasai-suuden takia. Rajoitetussa ruokinnassa lintujen kilpailu rehusta lisääntyy, jolloin osa yksilöistä saa vähemmän rehua, mikäli rehunjako ei ole riittävän tasaista. Myös yksilöiden välillä on eroja ruokaha-lun ja kilpailukyvyn suhteen. Epätasaisuus lisääntyy, koska lintujen elopaino ei kehity tasaisesti. Elo-painoltaan liian pienet linnut karsitaan ennen munantuotannon alkua. Rajoitettaessa lintujen ruokintaa niiden epänormaalikäyttäytyminen esimerkiksi muun kuin ruoan nokkiminen ja veden juonti ja ylei-nen aktiivisuus lisääntyvät (De Jong ym. 2009; Merlet ym. 2005).  Tutkimuksen tavoitteena oli löytää optimaalista kasvua, hyvinvointia sekä taloudellista kannattavuutta edistäviä ruokintastrategioita broi-lerinuorikoille.  AINEISTOT JA MENETELMÄT  Kokeessa oli 1680 Ross 508 -vanhempaispolven kanauntuvikkoa (starttirehu 12 ja kasvatusrehu 6 kerrannetta/käsittely). Untuvikot jaettiin 48 karsinaan (2 × 2 m2) niin, että kussakin karsinassa oli 35 untuvikkoa. Koejärjestely oli 2 × 4 faktoriaalinen koe, jossa faktoreina olivat startti- ja (4) ja kasvatus-ruokinta (2). Kasvatusaikana linnut söivät sekä kasvatus- ja esihaudontarehua. Ruokintakäsittelyt (1 - 8) on esitetty taulukossa 1.  Taulukko 1. Ruokintakäsittelyt. Nro Starttiruokinta Kasvatusrehut* Esihaudontarehut* 1 Startti 1 Viljarehu 1 (85 %) + kaura (15 %) Viljarehu 2 (85 %) + kaura (15 %) 2 Startti 2 Viljarehu 1 (85 %) + kaura (15 %) Viljarehu 2 (85 %) + kaura (15 %) 3 Startti 3 Viljarehu 1 (85 %) + kaura (15 %) Viljarehu 2 (85 %) + kaura (15 %) 4 Startti 4 Viljarehu 1 (85 %) + kaura (15 %) Viljarehu 2 (85 %) + kaura (15 %) 5 Startti 1 Täysrehu 1 Täysrehu 2 6 Startti 2 Täysrehu 1 Täysrehu 2 7 Startti 3 Täysrehu 1 Täysrehu 2 8 Startti 4 Täysrehu 1 Täysrehu 2 Startti 1 = 11,80 ME MJ/kg 19 % RV, Startti 2 = 10,56 ME MJ/kg 17 % RV, Startti 3 = prestarter (12,2 ME MJ/kg 21, 6 % RV) + 10,56 ME MJ/kg 17 % RV, Startti 4 = prestarter (12,2 ME MJ/kg 21, 6 % RV) + 9,32 ME MJ/kg 15 % 9,32 RV, Viljarehu 1 = 9,18 ME MJ/kg 12 % RV, Täysrehu 1= 9,45 ME MJ/kg 12 % RV, Vilja-rehu 2 = 10,2 ME MJ/kg 13 % RV, Täysrehu 2 = 10,3 ME MJ/kg 13 % RV *Kasvatus- ja esihaudontarehuissa viljarehu (85 %) + kokonainen kaura (15 %) vastasivat laskennallisesti täys-rehua (puolet kauran määrästä täysrehussa korvattu kokonaisella kauralla viljarehuruokinnassa).  Rehut optimoitiin rehuvaiheittain sisältämään saman verran aminohappoja sekä vitamiini ja kivennäis-aineita. Kokeessa noudatettiin Ross 508 -vanhempaispolven ruokintasuosituksia aminohappojen, vi-tamiinien ja kivennäisaineiden osalta.  Prestarter- rehua annetaan ruokintakäsittelyissä 3, 4, 7 ja 8 neljän vuorokauden ikään asti, jonka jälkeen annettiin käsittelyn mukaisia starttirehuja 28 vrk:n ikäisiksi asti. Prestarter- rehua ei kuiten-kaan otettu pois ennen starttirehun syötön aloittamista. Muut ryhmät (käsittelyt 1, 2, 5 ja 6) saivat ko-keen alusta alkaen käsittelyjen mukaisia starttirehuja neljän viikon ikään asti. Kasvatusrehua linnut saivat 28-105 vrk:n ikäisinä ja esihaudonta rehua 105-126 vrk:n ikäisinä.   Maataloustieteen Päivät 2014 www.smts.fi Elopainon kehitystä ja parven tasaisuutta seurattiin viikoittain yksilöpunnitusten avulla. Rehumäärät (g/lintu/pv) karsinoittain suunniteltiin elopainon (karsinan keskipainon) kehityksen mukaan. Seuraa-van viikon rehumäärät laskettiin joka yksilöpunnituksen yhteydessä. Rehumääriä lisättäessä huomioi-tiin kuolleet/karsitut linnut.  TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU  Koerehujen raaka-aineet sekä rehujen kemiallinen koostumus on esitetty taulukossa 2.  Taulukko 2. Koerehujen raaka-aineet (%) ja rehujen kemiallinen koostumus (g/kg KA ellei toisin mai-nita).   Starttirehut Kasvatusrehut Esihaudontarehut   Prestarter Startti 1 Startti 2 Startti 3 Viljarehu 1 Täysrehu 1 Viljarehu 2 Täysrehu 2 Vehnä 30,78 35,29 42,83 38,8 26,47 22,5 48,16 40,94 Ohra 0 6 19 9,5 0 0 0 0 Kaura 0 15,3 0 0 17,65 30 17,65 30 Kuorittu kaura 36 15,8 0 0 0 0 0 0 Kaurankuorijauho 0 0 6,4 16,9 11,76 10 9,29 7,9 Vehnälese 0 0 8,9 16,8 36,59 31,1 11,76 10 Soijarouhe 28,2 22 17,6 13 2,35 2 5,65 4,8 Rypsiöljy 1,4 1,75 1,4 1,25 1,18 1 1,18 1 Monokalsiumf. 1,75 1,71 1,47 1,21 1,38 1,17 2,88 2,45 Ruokintakalkki 1,2 1,23 1,37 1,49 1,53 1,3 2,07 1,76 Ruokasuola 0,2 0,39 0,39 0,4 0,49 0,42 0,46 0,39 Kana-Hiven 0,2 0,2 0,2 0,2 0,24 0,2 0,24 0,2 Broiler-Vita 0,2 0,2 0,2 0,2 0,24 0,2 0,24 0,2 Metioniini 0,03 0,05 0,07 0,06 0,03 0,03 0,14 0,12 Lysiini 0,049 0,07 0,132 0,142 0,08 0,072 0,22 0,19 Treoniini 0 0 0,019 0,025 0 0 0,05 0,044 Roxazyme G2 0,015 0,015 0,015 0,015 0,02 0,015 0,02 0,015 Kuiva-aine KA (%) 89,59 90,47 90,22 90,42 90,07 90,14 90,79 90,86 Raakavalkuainen 239,9 209,7 194,6 168,2 142 139,3 158,9 148,4 Raakakuitu 25,9 35,3 48,1 75,1 94,8 94,5 64,7 67,7 Raakarasva 63,2 62,4 52,7 51,6 62,6 61,5 52,1 53 Tuhka 67,7 70,5 66,8 66,2 74,6 69,6 82,9 80,7 Typettömät uuteaineet 603,3 622,1 637,8 638,9 626 635,1 641,4 650,2 Metioniini 5,13 5,19 4,23 3,86 3,13 3,13 4,43 4,46 Lysiini 13,16 11,35 10,52 8,92 6,19 6,06 7,85 7,39 Treoniini 9,06 8,21 7,27 6,36 4,77 4,65 5,66 5,37 Kalsium 10,5 11,6 10,4 9,8 11,2 10 15,3 14,5 Fosfori 9 8,9 8,5 8,1 9,2 8,6 12,3 11,4  Lintujen elopainon kehitys ja kasvu sekä niiden tilastolliset merkitsevyydet on esitetty taulukossa 4. Lintujen rehunkulutus ja rehunhyötysuhde sekä niiden tilastolliset merkitsevyydet on taas esitetty tau-lukossa 5. Prestarter- rehu vaiheen (0 – 4 vrk) rehunkulutusta ja rehunhyötysuhdetta ei voitu määrittää, koska tältä ajalta vapaasti syötettyä rehua ei kerätty pehkulta pois.  Starttirehuvaiheessa (5-28 vrk) voimakkaista starttirehuja saaneet linnut (ryhmät 1 ja 2) olivat suurempia ja kasvu nopeampaa kuin laimeampia starttirehuja saaneet (ryhmät 3 ja 4). Laimeita startti-rehuja saaneiden lintujen (ryhmät 2, 3 ja 4) rehunkulutus oli suurempi ja rehunhyötysuhde huonompi Maataloustieteen Päivät 2014 www.smts.fi kuin voimakasta starttia saaneiden lintujen (ryhmä 1). Prestarttirehuja saaneet linnut (ryhmät 3 ja 4) olivat taas elopainoltaan pienempiä, kasvu hitaampaa ja niiden rehunkulutus oli suurempaa ja rehun-hyötysuhde huonompi kuin tavallista starttirehua saaneilla linnuilla (ryhmä 2). Prestarttirehun jälkeen laimeampaa starttirehua saaneen ryhmän 4 linnut olivat vielä pienempiä ja kasvu hitaampi, rehunkulu-tus suurempi ja rehunhyötysuhde huonompi kuin prestarttirehun jälkeen voimakkaampaa starttirehua saaneilla linnuilla (ryhmä 3). Prestarttirehulla näyttäisi olevan siis vaikutusta sen syönnin lopettamisen jälkeenkin. Erityisesti prestarttirehu hillitsee kasvua, mutta huonontaa kuitenkin rehunhyötysuhdetta. Prestartin vaikutus tuntuu säilyvän kasvatus- ja esihaudontarehuvaiheissa samansuuntaisena. Prestart-tirehuilla pystyttiin hillitsemään kasvua myös täysrehuruokinnassa. Sekä täysrehuja saaneiden, että viljarehua saaneiden ryhmissä (2 vs. 3 ja 4 sekä 6 vs. 7 ja 8) prestarttia saaneilla linnuilla kasvu oli hitaampaa kuin pelkkää starttirehua saaneella ryhmällä. Viljarehuilla ei saavutettu tilastollisia eroja eri ruokintaryhmien välille. Ainoastaan havaittiin et-tä kasvatusrehuvaiheessa (29-105 vrk) viljarehuilla ruokitut linnut (ryhmät 1-4) olivat pienempiä ja niiden kasvu oli hitaampaa kuin täysrehulla ruokituilla linnuilla (ryhmät 5-8). Koko kasvatusaikaa tarkastellessa starttirehuvaiheessa prestarter- rehua ja laimeinta starttia syöneet linnut (ryhmät 4 ja 8) kasvoivat enemmän kuin ryhmien linnut, jotka saivat toiseksi laimeinta starttirehua koko starttirehu-vaiheen ajan (ryhmät 2 ja 6). Lisäksi ryhmien 4 ja 8 linnut, jotka saivat prestarter- rehun jälkeen lai-meampaa starttirehua kuin ryhmät 3 ja 7 linnut kasvoivat hieman enemmän kuin ryhmien 3 ja 7 linnut. Koko kasvatusajan tuloksia katsottaessa eri ruokintaryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitse-viä eroja rehunkulutuksessa. Ruokintaryhmien elopainon tasaisuutta mitattiin laskemalla niiden lintujen määrä (%) ruokinta-ryhmässä, joiden elopaino oli keskielopaino +/-10 % (taulukko 3). Ryhmien tasaisuus oli ensimmäisen neljän vuorokauden aikana hyvä. Yli 70 %:lla kaikkien ryhmien linnuista elopaino jäi määriteltyyn rajaan. 4 vrk:n ikäisillä linnuilla prestarter- rehua saaneilla ryhmillä (ryhmät 3 ja 4) parven tasaisuus oli parempi kuin tavallista startti- rehua saaneella ryhmällä (ryhmä 2). Sama ero pystytään havaitse-maan myös 28 vrk:n ikäisillä linnuilla, kun startti- rehuvaihe loppui. Parvien tasaisuus heikkeni huo-mattavasti kasvatusrehuvaiheessa. Enää noin puolet kaikkien ryhmien linnuista jäi määritellyn rajan sisäpuolelle. Tilastollisesti merkitsevää eroa myöhempien rehuvaiheiden tasaisuudessa ei havaittu, vaikka prestarter- rehua saaneiden ryhmien (ryhmät 3, 4, 7 ja 8) tasaisuus onkin keskiarvojen perus-teella hiukan tavallista starttia saaneita ryhmiä (ryhmät 1, 2, 5 ja 6) parempi.  Taulukko 3. Lintujen elopainon tasaisuus ruokintaryhmässä (% linnuista, joiden elopaino jää määritel-tyyn ryhmään: elopainon ka +/-10 %) Ruokintaryhmä 1 2 3 4 5 6 7 8 SEM C3 Tasaisuus (% linnuista)           0 vrk 86,2 83,6 84 82,9     1,56  4 vrk 78,6 71,7 78,1 77,6     1,99 * 28 vrk 60,2 50,5 57,1 60     3,17 * 105 vrk 47,1 47,6 59,5 50,5 53,3 56,7 57,1 52,4 4,32  126 vrk  49,5 47,1 52,4 53,8 46,2 51,9 58,1 49 3,89  a-c Keskiarvot, joilla on yhteinen yläindeksi, eivät poikkea toisistaan tilastollisesti merkitsevästi 5 % riskitasolla (Tukeyn testi) Ruokintaryhmien eroja testattiin seuraavilla ortogonaalisilla kontrasteilla: C1 = viljarehuruokinta vs. täysrehu-ruokinta; C2 = ryhmä 1 (5) vs. ryhmät 2, 3, 4, (6, 7, 8); C3 = ryhmä 2 (6) vs. ryhmät 3, 4, (7, 8); C4 = ryhmä 3, (7) vs. ryhmä 4, (8); C5 = C1 × C2; C6 = C1 × C3 ja C7 = C1 × C4. Taulukossa on esitetty vain tilastollisesti merkitseviä eroja saaneiden kontrastien arvot. *** P<0,0001, ** P<0,01, * P<0,05 ja o P<0,10 Maataloustieteen Päivät 2014 www.smts.fi Taulukko 4. Nuorikoiden painon kehitys (elopainot sekä kasvut (g)) sekä painon kehityksen tilastolliset merkitsevyydet. Ruokintaryhmä 1 2 3 4 5 6 7 8 SEM C1 C2 C3 C4 Elopaino              0 vrk 42,5 42,8 42,3 43     0,17    ** 4 vrk 86,3 85,9 86,1 86,8     0,53     28 vrk 517,9ab 522,4a 507,9b 480,7c     3,84  ** *** *** 105 vrk 1597,7ab 1587,3ab 1581,6b 1616,6ab 1626,6a 1613,4ab 1599,7ab 1625,7a 8,78 **   *** 126 vrk 1968,2 1948,6 1961,1 1995 1975 1947,8 1971,9 1995,5 12,56   ** * Kasvu              0 - 4 vrk 43,9 43,1 43,8 43,7     0,51     5 - 28 vrk 431,6a 436,5a 421,8a 393,9b     4,01  ** *** *** 29 - 105 vrk 1080,9cd 1060,1d 1077,4cd 1135,4ab 1113,9abc 1095,6bcd 1088,1cd 1145,4a 9,26 **  *** *** 106 – 126 vrk 370,5 361,2 379,5 378,4 348,4 334,5 372,2 369,9 14,48   *  0 - 126 vrk 1925,5 1905,6 1918,5 1951,9 1935,6 1905 1929,8 1952,5 12,64   ** * a-c Keskiarvot, joilla on yhteinen yläindeksi, eivät poikkea toisistaan tilastollisesti merkitsevästi 5 % riskitasolla (Tukeyn testi) Ruokintaryhmien eroja testattiin seuraavilla ortogonaalisilla kontrasteilla: C1 = viljarehuruokinta vs. täysrehuruokinta; C2 = ryhmä 1 (5) vs. ryhmät 2, 3, 4, (6, 7, 8); C3 = ryhmä 2 (6) vs. ryhmät 3, 4, (7, 8); C4 = ryhmä 3, (7) vs. ryhmä 4, (8); C5 = C1 × C2; C6 = C1 × C3 ja C7 = C1 × C4. Taulukossa on esitetty vain tilastollisesti merkitseviä eroja saaneiden kontrastien arvot. *** P<0,0001, ** P<0,01, * P<0,05 ja o P<0,10  Taulukko 5. Nuorikoiden rehunkulutus (g/lintu/pv), vedenkulutus (ml/lintu/pv) ja rehunhyötysuhde (kg rehua/ kg kasvu) ja rehunkulutuksen ja rehunhyötysuh-teen tilastolliset merkitsevyydet. Ruokintaryhmä 1 2 3 4 5 6 7 8 SEM C2 C3 C4 Rehunkulutus             0 - 4 vrk 15,9 16 16 16     0,05    5 - 28 vrk 29,9c 32,1b 31,7b 33,1a     0,16 *** *** *** 29 - 105 vrk 57,5b 58,2b 58,0b 59,9a 58,0b 58,0b 58,4b 60,4a 0,28 *** *** *** 106 - 126 vrk 67,6 68,8 69,1 69,7 67,9 67,3 68,8 69,4 1,29    0 - 126 vrk 52,3 54,2 54 55,7 53,1 54 54,6 56,4 1,27    Rehunhyötysuhde             0 - 4 vrk 1,8 1,9 1,8 1,8     0,02    5 - 28 vrk 1,7c 1,8b 1,8b 2,0a     0,13 *** *** *** 29 - 105 vrk 4 4,3 4,2 4,2 4,1 4,1 4,1 4,1 0,07 o   106 - 126 vrk 2 1,8 2,3 1,8 1,8 2,1 2,4 2,1 0,23   o 0 - 126 vrk 2,9 3 3,1 3 2,9 3,1 3,18 3,2 0,12 o   a-c Keskiarvot, joilla on yhteinen yläindeksi, eivät poikkea toisistaan tilastollisesti merkitsevästi 5 % riskitasolla (Tukeyn testi) Maataloustieteen Päivät 2014 www.smts.fi Ruokintaryhmien eroja testattiin seuraavilla ortogonaalisilla kontrasteilla: C1 = viljarehuruokinta vs. täysrehuruokinta; C2 = ryhmä 1 (5) vs. ryhmät 2, 3, 4, (6, 7, 8); C3 = ryhmä 2 (6) vs. ryhmät 3, 4, (7, 8); C4 = ryhmä 3, (7) vs. ryhmä 4, (8); C5 = C1 × C2; C6 = C1 × C3 ja C7 = C1 × C4. Taulukossa on esitetty vain tilastollisesti merkitseviä eroja saanei-den kontrastien arvot. *** P<0,0001, ** P<0,01, * P<0,05 ja o P<0,10   JOHTOPÄÄTÖKSET  Tämän kokeen perusteella prestarter- rehustuksella ja laimealla starttirehulla voidaan saada aikaan hyvä nuo-rikoiden painon kehitys neljän ensimmäisen kasvatusviikon aikana. Myös parven tasaisuus on parempi pres-tarter- rehua saaneilla linnuilla ja tasaisuus näyttäisi säilyvän koko kasvatusajan. Edellä mainitulla tavalla ruokittujen lintujen elopaino on startti- rehuvaiheen jälkeen pienempi kuin ilman prestarter- rehua ja vah-vempaa starttirehua syöneiden lintujen elopaino. Linnut kuluttavat tällöin hieman enemmän rehua ja niiden rehunhyötysuhde on suurempi verrattuna vahvempaa startti- rehua syöviin lintuihin. Lisäksi jo pienet rehu-määrän lisäykset päivässä voivat vähentää rehusta kilpailua ja lisätä lintujen kylläisyyden tunnetta ja näin ollen parantaa lintujen hyvinvointia. Kasvatusrehuvaiheessa viljarehulla ja kokonaisella kauralla ruokittujen lintujen elopaino on kasvatus-rehuvaiheen jälkeen pienempi kuin täysrehulla ruokittujen lintujen elopaino.  Viljarehuruokinta näyttäisi näin ollen sopivan hyvin kasvavien nuorikoiden ruokinnaksi. Lisäksi näyttäisi siltä, että rehut prestarter- rehun jälkeen rehut voisivat olla vielä laimeampia kuin tä-män kokeen rehut. Laimeamman starttirehun rakeistaminen voi olla haastavaa, mutta viljarehu voisi olla laimeampaa tai kokonaista viljaa voisi ehkä syöttää enemmän kuin tässä kokeessa. Tässä kokeessa kuolleiden ja karsittujen lintujen määrä eivät eronneet ryhmien välillä, joten näiden tässä kokeessa tutkitut ruokintastrategiat prestarter- rehu, rehunlaimennus ja viljarehuruokinta soveltuvat hyvin kasvavien broileriemojen ruokintastrategioiksi.     KIRJALLISUUS  De Jong, I. C. & Guémené D. 2009. Welfare issues in broiler breeders. Teoksessa: Poultry Welfare Sympo-sium, Cervia, Italy, 18-22.5.2009: 120-127 s. Eitan , Y. & Soller, M. 2009. Problems associated with broiler breeder entry into lay: a review and hypothe-sis. World’s Poultry Science Journal 65: 641-648 s. Merlet F., Puterflam J., Faure J.M., Hocking P.M., Magnusson M.S. & Picard M. 2005. Detection and comparison of time patterns of behaviours of two broiler breeders genotypes fed ad libitum and two levels of feed restriction, Applied Animal Behaviour Science 94: 255 – 271.  

Uusia ruokintastrategioita broilerinuorikoiden ruokintaan

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Jukuri