Kohti yhtenäisiä ikääntyvien päivätoiminnan käytänteitä Kanta-Hämeessä : palvelumuotoilulla asiakkaiden, omaishoitajien ja työntekijöiden ääni kuuluviin

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää yhtenevää ikääntyvien päivätoiminnan toimintakäytäntöä Kanta-Hämeessä. Tavoitteena oli löytää vastauksia palvelumuotoilun avulla, miten päivätoiminnalla voidaan ihan oikeasti tukea iäkkään kodin arkea. Opinnäytetyön tilaajana ja yhteistyökumppanina toimi Oma Häme-hanke. Tarve työlle nousi Kanta-Hämeen muutosagentin toiveesta. Hän toimii Sosiaali- ja terveysministeriössä meneillään olevassa hallituksen kärkihankkeessa: Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa (I&O-kärkihanke). I&O-kärkihankkeessa kehitetään palveluita yhdenvertaisemmiksi ja paremmin koordinoiduiksi. Muutosagentin tehtävä hankkeessa on muodostaa maakuntaan yhteensovitettu iäkkäiden palvelukokonaisuus. Opinnäytetyömme tiedonkeruu koostui Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) kahden asiantuntijan haastattelusta, Kanta-Hämeen yhdentoista kunnan päivätoiminnan vastaaville tehdystä sähköisestä kyselystä sekä kahdesta työpajasta, joihin osallistui päivätoiminnan työntekijöitä, asiakkaita sekä omaishoitajia. Tiedonkeruu painottui työpajoihin. Opinnäytetyössä hyödynsimme palvelumuotoilun menetelmiä, koska halusimme osallistaa työntekijät ja palvelun käyttäjät kehittämistyöhön ja hyödyntää heidän kokemukseen perustuvaa tietoaan. Esimerkillämme halusimme osoittaa, kuinka osallisuutta ja vaikuttamisen mahdollisuutta voidaan tukea palveluiden ja yhteiskuntamme kehittämisessä. Tuloksista korostuivat motivoiva ja kuntouttava päivätoiminta, yksilöllisyyden huomioiminen, turvallisuuden luominen, esteettömyys ja toiminnan sujuvuus, henkilökunnan ammattitaito sekä ravitsemus. Johtopäätösten mukaan päivätoiminnan halutaan tukevan kodin arkea ja sen tulee sisältää monipuolista fyysistä, sosiaalista, psyykkistä ja kognitiota tukevaa toimintaa, myös välipäivien aikana. Työpajoissa kerätyn palautteen perusteella osallistujat toivoivat lisää vastaavanlaisia vaikuttamisen mahdollistavia tilaisuuksia. Työpajatyöskentelyn tulokset esitimme Kanta-Hämeen ikäihmisten ja omaishoidon muutosagentille, joka voi hyödyntää tietoja yhtenäisiä päivätoiminnan käytänteitä kehitettäessä.The purpose of this study was to develop the common terms of reference of the day activities for the elderly. The objective was to find answers with service design on how to support elderly people’s everyday life at home. The thesis was commissioned by a regional project in Southern Finland, which is preparing the region for health, social services and regional government reform. One organization cannot offer the same service in different forms, but the services should be consistent. First, we explored South Karelia Social and Health Care District (Eksote) where they have developed the common terms of reference. Here we interviewed two workers and got empirical knowledge. Next, we carried out a questionnaire for the people in charge of the day activities for elderly in eleven different counties. Then we had two workshops for the day activity workers, customers and caregivers. We wanted to hear their needs and experiences. In this thesis, we utilized the service design because we wanted to involve the workers, the elderly and the caregivers in the development. According to the results, the keywords for the day activities were motivational, rehabilitation, taking individuality to account, having a sense of security, accessibility, fluent activity, staff’s professional skills and nutrition. We concluded that the elderly wants the day activity to support their home life. It must contain diverse physical, social, mental and cognitive activities, also during the breaks they have from the day activities. We think the service design is an excellent example how we can support the elderly as a part of the society and services development. We got positive feedback from the workshop participants and they hoped for more of similar possibilities to have an impact on the services

Benthic bacterial production in the northern Baltic Sea measured using a modified 14C-leucine uptake method

Peer reviewe

Perspectives of on-farm biosecurity and disease prevention among selected pig veterinarians and pig farmers in Sweden

Background: Biosecurity is important in preventing the spread of infectious diseases inanimal production. Previous studies have identified a disparity between the biosecurityrecommendations provided by veterinarians and the actual practices implemented byfarmers. This study compared group discussions with a few key actors among Swedishpig veterinarians and farmers on pig farm biosecurity.Methods: Two focus group discussions were conducted, one with five Swedish pig vet-erinarians and one with three pig farmers, to explore their views on pig farm biosecurityand efficient biosecurity measures. The discussions were analysed to identify differencesand similarities in how biosecurity was perceived.Results: The study identified differences between the veterinarians and pig farmers inhow they perceived good biosecurity and the level of biosecurity in Swedish pig herds. The veterinarians perceived that adhering strictly to the farming system and its barrierswas essential for good biosecurity. The biosecurity in the pig farms was often consideredinadequate. The veterinarians described difficulties in biosecurity-related communica-tion with the farmers. The pig farmers valued the flexibility of the farming system overstrict barriers and described that the level of biosecurity was good in Swedish pig herds. However, both groups also shared similar views regarding the challenges in farm biose-curity. They highlighted that biosecurity measures with proven efficacy are importantfor farmer motivation.Conclusions: This limited study suggested that different perspectives on biosecuritycan contribute to communication difficulties between pig farmers and veterinarians. Acknowledging both the differences and similarities of the different perspectives mayhelp improve cooperation and communication in biosecurity-related questions

Aikuiskasvatustieteen tulevaisuuden teesit

Työelämän keskiössä ovat tulevaisuudessa ihmiset, ja juuri ihmistuntemuksessa aikuiskasvattajat ovat edelläkävijöitä. Aikuiskasvatuksen opiskelijat laativat tieteenalansa tulevaisuuden teesit

Assessment of control measures against livestock-associated methicillin-resistant Staphylococcus aureus in a farrow-to-finish pig herd using infectious disease modelling

Pigs are considered to be the main reservoir for livestock-associated methicillin-resistant Staphylococcus aureus (LA-MRSA), which is a zoonotic opportunistic pathogen. As LA-MRSA is an occupational hazard, there is an incentive to control its spread in pig herds. Currently, knowledge about effective control measures which do not require culling the whole herd are limited, and the control strategies against LA-MRSA vary between countries. This study uses a stochastic compartment model to simulate possible control measures for LA-MRSA in a farrow-to-finish pig herd. The aims of the study were to (1) extend a previously published disease spread model with additional management and control measures; (2) use the extended model to study the effect of the individual LA-MRSA control measures on the within-herd LA-MRSA prevalence; (3) evaluate the effect of control measures when they are implemented in combinations. From the individual control measures tested in the study, thorough cleaning was found to be most effective in reducing the LA-MRSA prevalence in the herd. When the different control measures were combined, cleaning together with disease surveillance had the largest impact on reducing the LA-MRSA and a higher chance of causing disease elimination. The results of the study showed that achieving disease elimination once LA-MRSA had been introduced in the herd was challenging but was more likely when control measures were introduced early during the outbreak. This emphasises the importance of early detection of the pathogen and subsequent rapid implementation of LA-MRSA control measures.(c) 2023 The Author(s). Published by Elsevier B.V. on behalf of The Animal Consortium. This is an open access article under the CC BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/)

Protective coloration of European vipers throughout the predation sequence

Antipredator adaptations in the form of animal coloration are common and often multifunctional. European vipers (genus Vipera) have a characteristic dorsal zigzag pattern, which has been shown to serve as a warning signal to potential predators. At the same time, it has been suggested to decrease detection risk, and to cause a motion dazzle or flicker-fusion effect during movement. We tested these hypotheses by asking whether (1) the zigzag pattern decreases detection risk and (2) the detection is dependent on the base coloration (grey or brown) or the snake's posture (coiled, basking form or S-shaped, active form). Additionally, (3) we measured the fleeing speed of adders, Vipera berus, and calculated the flicker rate of the zigzag pattern, to see whether it is fast enough to cause a flicker-fusion effect against predators. Our results show that the zigzag pattern reduced detectability regardless of base coloration or posture of the snake. The brown zigzag morph was detected less often than the grey zigzag morph. The fleeing speed of adders appeared to be fast enough to induce a flicker-fusion effect for mammalian predators. However, it is unlikely to be fast enough to induce the flicker-fusion effect for raptors. Our findings highlight that the colour pattern of animals can be multifunctional. The same colour pattern that can decrease detection by predators can also serve as a warning function once detected, and potentially hinder capture during an attack. (c) 2020 The Association for the Study of Animal Behaviour. Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Survival of livestock-associated methicillin-resistant Staphylococcus aureus CC398 on different surface materials

Background Zoonotic livestock-associated methicillin-resistant Staphylococcus aureus (LA-MRSA) is widely spread in pig herds in many countries. However, the knowledge regarding the survival of LA-MRSA in the pig farm environ-ment is currently limited. The aim of this study was to assess the survival of LA-MRSA on different surface materials found in the farm environment. The study investigated the survival of two different LA-MRSA strains belonging to the clonal complex (CC) 398 on four different surfaces: stainless steel, polypropylene plastic, K30 concrete and commercial concrete disk coupons. The survival of the bacteria over time was determined by the viable count method and, where possible, fitting a model to the observed data by using nonlinear least squares method to calculate the half-life ( t1/2) for different strain and material combinations.Results The study showed that the half-life of the bacteria was longer on polypropylene plastic (t(1/2)=11.08- 15.78 days) than on stainless steel (t(1/2)=2.45-7.83 days). On these materials, both LA-MRSA strains survived through the 14 week observation period. The bacterial decay was fastest on the concrete surfaces, where LA-MRSA became undetectable after 3-9 weeks.Conclusions The survival of LA-MRSA in the pig farm environment may be affected by different surface materials. A more frequent sampling protocol (< 7 days) is needed to determine the half-life on concrete surfaces

Real-World Clinical Outcomes in Biological Subgroups of Breast Cancer in the Hospital District of Southwest Finland

Background.Comparing breast cancer survival trends globally, Finland is among the top three countries in Europe. However, outcome data on breast cancer subgroups in the Finnish population are limited. This retrospective, registry-based study aimed to assess patient characteristics and clinical outcomes of different breast cancer subgroups in early (EBC) and metastatic breast cancer (MBC) in a real-life clinical setting.Materials and Methods.The study consisted of 6,977 adult, female patients with breast cancer diagnosed in Southwest Finland during 2005-2018. Patients were divided into four mutually exclusive groups: human epidermal growth factor receptor 2 positive (HER2+), triple negative, HER2-/hormone receptor positive (HR+), and HER2 and/or HR status unknown, and further into patients with EBC and MBC. Overall survival (OS) was assessed as a clinical outcome, as well as the following real-world (rw) clinical outcomes: disease-free survival (rwDFS), progression-free survival (rwPFS), and distant recurrence-free interval (rwDRFI).Results.Within EBC, 5-year survival was the highest (88%) in HER2-/HR+, followed by 85% in HER2+, and 75% in triple negative. The rwDFS varied significantly in EBC (5-year rwDFS HER2 -/HR+, HER2+, triple negative: 87%, 80%, 71% respectively). In MBC, median survival was 2 years for both HER2-/HR+ and HER2+ and markedly shorter for triple negative (0.8 years). Independent predictors of mortality were age (hazard ratio [HR], 1.1), other subgroups than HER2-/HR+ (HR, 1.2-1.9), metastatic disease (HR, 9.8), and other malignancies (HR, 2.7).Conclusion.This registry-based study demonstrates significant differences in breast cancer outcomes on the subgroup level, as well as poorer outcomes compared with clinical trials, giving complementary insight on clinical characteristics in an unselected patient population.Implications for Practice:This retrospective, registry-based study assessed the clinical outcomes of different breast cancer subgroups in 6,977 adult, female patients with breast cancer diagnosed in Southwest Finland during 2005-2018. Results demonstrated significant variation in the survival between subgroups in both early breast cancer and metastatic breast cancer, as well as differences between unselected patients representing the standard of care and randomized clinical trials. Although, according to the global comparison of survival trends, the net survival of patients with breast cancer in Finland is generally high, there is great variation between subgroups. These real-life breast cancer data provide tools to further evaluate medical need in different breast cancer subgroups.</div

Mid-term evaluation of the City of Helsinki's participatory budgeting OmaStadi 2018-2019

Helsingin kaupungin osallistuva budjetointi (OmaStadi) on kunnianhimoinen ja uskalias hanke, jossa kaupunkilaiset saavat ehdottaa ideoita ja äänestää miten 4,4 miljoonaa euroa jaetaan kaupungin kehittämiseksi. Arviomme mukaan hankkeen alkutaival on toteutunut varsin onnistuneesti mutta tulevaisuudessa on hyvä kiinnittää huomiota seuraaviin toteutuksen osa-alueisiin: toimeenpanon riittävä läpinäkyvyys ja dialogisuus, syrjään jäävien ryhmien nykyistä parempi osallisuus, prosessin virtaviivaisuus, viestinnän sujuvuus ja ehdotusten pelisääntöjen selkeys kaupunkilaisille. Jotta mainittuihin seikkoihin tartuttaisiin, esitämme tutkimuksemme perusteella seuraavat seitsemän suositusta: 1. Toimeenpanon läpinäkyvyyttä ja dialogisuutta voisi kehittää vuosisuunnitelmalla sekä parantamalla OmaStadi-alustaa. Vuosisuunnitelmaan tulisi selkeästi merkitä avoimen kehittämisen vaiheet. OmaStadi-alustan toimivuutta olisi mahdollista parantaa käyttäjätestauksella sekä käyttäjien kanssa tehtävällä yhteiskehittämisellä. Kerätyn datan tulisi olla kaikille avoimesti saatavilla. Parhaiten toimivia osia voisi edelleen hioa osallisuuden “hittituotteiksi”. OmaStadi Raksojen saama, pääosin positiivinen, palaute tarjoaa hyvän lähtökohdan yhteiskehittämistilaisuuksien jatkojalostamiselle. 2. Syrjään jäävien ryhmien osallisuuden tukemisesta kannattaisi tehdä erillinen selvitys. Selvitykseen voisi koota parhaita käytäntöjä syrjään jäävien ryhmien aktivoinnista kotimaisissa ja ulkomaisissa osallistuvan budjetoinnin ja osallistuvan demokratian hankkeissa. 3. OmaStadi-prosessia tulisi parantaa ja virtaviivaistaa mahdollisimman monen idean etenemiseksi äänestykseen. Virkamiesten tekemän karsintavaiheen tilalle voitaisiin etsiä muita ratkaisuja, kuten avoimet asukasfoorumit, joissa kaupunkilaiset ja virkamiehet yhdessä työstävät ja arvioivat ehdotuksia, tai ehdotus- ja suunnitteluvaiheen yhdistäminen ja varsinaisen karsinnan tekeminen myöhemmin prosessissa. 4. Osallisuuden ekosysteemiä tulisi kehittää dynaamisesti ja vuorovaikutteisesti niin kaupunkiorganisaation sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Kaupungin sisäisessä yhteistyössä kehitettävää on kaupunginkanslian ja toimialojen välisessä viestinnässä. Samalla tulisi selventää OmaStadin roolia suhteessa muuhun asukasosallisuuteen, esimerkiksi aluesuunnitelmiin. Yritysnäkökulma olisi syytä ottaa nykyistä paremmin huomioon, samoin selventää järjestöjen ja yhdistysten roolia budjetointiprosessissa. 5. Ehdotusten pelisäännöt tulisi kommunikoida selvemmin ja budjetoinnin kohdistamista vuosittain vaihtuviin teemoihin tulisi harkita. Karttapohjaisen havainnollistamisen ja esimerkkien avulla voitaisiin selkeyttää, minkälaiset ehdotukset ovat mahdollisia ja mitä on jo tekeillä kaupungin toimesta. Kohdentamalla budjetointi jatkossa osittain tai kokonaisuudessaan teemoihin, kuten ekologisiin innovaatioihin tai erityisryhmien tarpeisiin, voitaisiin tehostaa uusien ratkaisujen löytämistä strategisesti tärkeisiin kysymyksiin. 6. Arvioinnista kannattaisi tehdä pysyvä osa OmaStadin toteuttamista ja kehittämistä. Sisäisen evaluoinnin lisäksi voisi harkita hankkeen kokonaiskuluista 1–5 % suuruisen määrärahan osoittamista ulkopuolisen arvioinnin toteuttamiseen vuosittain. Arviointia kannattaa toteuttaa eri kanavia pitkin hyödyntäen ja koordinoiden esimerkiksi opinnäytetöitä. 7. Kaupunkilaisilta kerättyjä ideoita tulisi hyödyntää monipuolisesti ja innovatiivisesti. Olisi syytä varmistaa, että kerätyt ehdotukset ja suunnitelmat arkistoidaan ja tehdään avoimesti saataviksi. Myös toteuttamatta jääneet ideat tulisi nähdä arvokkaana tietoresurssina ja ideapankkina, josta voidaan etsiä uusia ratkaisuja tai kehittää kestävää kaupunkikehitystä tukevia indikaattoreita. Läpinäkyvyyden, dialogisuuden ja syrjään jäävien ryhmien aseman parantamiseksi sekä käyttäjätestausta ja selvitystyötä varten tulisi varata lisäresursseja. Mikäli nykyinen ehdotusten karsintavaihe korvataan avoimella asukasfoorumilla, riskinä on, että foorumeiden kokoonpano politisoituu ja osaltaan raskauttaa budjetointiprosessia. Vaarana on myös, että eri alueilla jo valmiiksi aktiiviset kaupunkilaiset alkavat ohjailla prosessia, koska heillä on enemmän kokemusta tämänkaltaisista toimintamalleista. Erilaisten osallisuusmallien toimivuutta kannattaisi kokeilla riskit mielessä pitäen. OmaStadin suhteessa kaupungin muihin osallisuus- ja suunnitteluprosesseihin on jännite, jonka purkaminen vaatii keskusteluja ja prosessointia kaupunginkanslian ja toimialojen välillä. Teemoihin kohdistetuista budjetoinneista on maailmalta myönteisiä kokemuksia, mutta hintana on, että kaupunkilaisilla ei tämän jälkeen ole mahdollisuutta esittää mitä tahansa tärkeäksi kokemaansa ideaa. Ratkaisuna voisi olla rajatun budjettiosuuden jakaminen temaattisesti. Mikäli osallistuvaan budjetointiin liitetään pysyvänä osana arviointi, tutkimus ja kehitystyö, tämä lisää kustannuksia ja pahimmillaan monimutkaistaa budjetointiprosessin toteuttamista. Arvioinnin tavoitteista ja lähtökohdista tulisikin sopia yhdessä järjestävän osapuolen kanssa siten, että tarkasteluun nostetaan kaikkein haasteellisimmat kysymykset. Tutkimusta voidaan tukea pienin kustannuksin avaamalla hankkeen data laajasti kaikkien käyttöön. Tutkimukseen ja kehitystyöhön kannattaa investoida myös ratkaisujen kehittämiseksi edessä oleviin haasteisiin, kuten suuren ehdotusaineiston analyysiin ja hallintaan