Teollisuuden sivuvirtojen hyödyntäminen kestomuovikomposiiteissa

Tiivistelmä. Maailmanlaajuinen muovien kulutus on merkittävää ja kulutuksen määrä tulee yhä kasvamaan tulevina vuosina. Muovien valmistukseen käytettävien fossiilisten raaka-aineiden kulutusta on tarvetta vähentää, koska ehtyvät uusiutumattomat resurssit eivät riitä kasvavaan kulutukseen ja on myös tärkeää pyrkiä kohti hiilineutraaliutta. Tavanomaisten muovien sijaan voidaan valmistaa biopohjaisia muoveja tai valmistaa kestomuovikomposiitteja, joissa käytetään osaksi raaka-aineina teollisuuden sivuvirtoja. Teollisuus tuottaa vuosittain merkittäviä määriä sivuvirtoja, joita voidaan potentiaalisesti hyödyntää eri sovelluskohteissa kaatopaikalle sijoittamisen tai muun hävittämisen sijaan. Sopivia sivuvirtoja on mahdollista käyttää kestomuovikomposiiteissa täyteaineena. Tällaisia ovat esimerkiksi epäorgaaniset sivuvirrat, kuten polttoprosesseissa syntyvät tuhkat. Keskeinen ongelma polymeerikomposiiteissa on hydrofiilisten täyteaineiden ja hydrofobisen polymeerimatriisin yhteensopimattomuus, joka aiheuttaa huonon adheesion täyteaineen ja polymeerimatriisin välillä. Se puolestaan johtaa komposiitin heikentyneisiin mekaanisiin ominaisuuksiin. Valmistettaessa sivuvirrasta ja kestomuovista komposiittia sivuvirta voidaan käsitellä yhteensopivuuden parantamiseksi. Tyypillinen tapa parantaa adheesiota polymeerien ja muiden materiaalien välillä on käyttää sopivaa kemiallista modifiointia. Tässä tutkielmassa tarkastellaan yleisimpien fossiili- ja biopohjaisten kestomuovien rakenteita ja ominaisuuksia sekä kestomuovien tuotantomääriä ja kierrättämistä. Lisäksi käydään läpi kestomuovien kanssa potentiaalisesti hyödynnettäviä Suomen teollisuudessa syntyviä sivuvirtoja ja niiden hyödyntämiseen liittyvää lainsäädäntöä lyhyesti. Tutkielmassa tarkastellaan polttoprosesseissa syntyviä tuhkia esimerkkinä epäorgaanisesta sivuvirrasta ja miten sivuvirtaa voi sopivaa kiinnitysainetta ja käsittelyä käyttäen hyödyntää täyteaineena kestomuovikomposiiteissa

Immunoassays Based on Hot Electron-Induced Electrochemiluminescence at Disposable Cell Chips with Printed Electrodes

Novel hot electron-emitting working electrodes and conventional counter electrodes were created by screen printing. Thus, low-cost disposable electrode chips for bioaffinity assays were produced to replace our older expensive electrode chips manufactured by manufacturing techniques of electronics from silicon or on glass chips. The present chips were created by printing as follows: (i) silver lines provided the electronic contacts, counter electrode and the bottom of the working electrode and counter electrode, (ii) the composite layer was printed on appropriate parts of the silver layer, and (iii) finally a hydrophobic ring was added to produce the electrochemical cell boundaries. The applicability of these electrode chips in bioaffinity assays was demonstrated by an immunoassay of human C-reactive protein (i) using Tb(III) chelate label displaying long-lived hot electron-induced electrochemiluminescence (HECL) and (ii) now for the first time fluorescein isothiocyanate (FITC) was utilized as an a low-cost organic label displaying a short-lived HECL in a real-world bioaffinity assay

Motivational Interviewing and Glycemic Control in Adolescents With Poorly Controlled Type 1 Diabetes : A Randomized Controlled Pilot Trial

A multicenter randomized controlled pilot trial investigated whether motivational interviewing (MI) by diabetes physicians improves glycemic control and variability in the context of follow-up for adolescent patients with poorly controlled type 1 diabetes. Patients (n = 47) aged 12 to 15.9 years who showed poor glycemic control (HbA1c >75 mmol/mol/9.0%) were randomized to standard education (SE) only or MI+SE, with study physicians randomized to employ MI+SE (N = 24 patients) or SE only (N = 23). For one year of follow-up, the main outcome measurements were obtained at three-month visits (HbA1c) or six-monthly: time in range (TIR) and glycemic variability (CV). Mean adjusted 12-month change in HbA1c was similar between the MI+SE and SE-only group (-3.6 vs. -1.0 mmol/mol), and no inter-group differences were visible in the mean adjusted 12-month change in TIR (-0.8 vs. 2.6%; P = 0.53) or CV (-0.5 vs. -6.2; P = 0.26). However, the order of entering the study correlated significantly with the 12-month change in HbA1c in the MI+SE group (r = -0.5; P = 0.006) and not in the SE-only group (r = 0.2; P = 0.4). No link was evident between MI and changes in quality of life. The authors conclude that MI's short-term use by diabetes physicians managing adolescents with poorly controlled type 1 diabetes was not superior to SE alone; however, improved skills in applying the MI method at the outpatient clinic may produce greater benefits in glycemic control.Peer reviewe

CASES OF INTEGRATING THERMAL TRANSMITTANCE PROCESSES INTO VENTILATION EQUIPMENT / VĖDINIMO ĮRENGINIO ŠILUMINIO PRALAIDUMO PROCESŲ INTEGRAVIMO ATVEJAI

The paper analyzes the influence of integrating the processes taking place in the ventilation equipment of a public building on the thermal transmittance of heat exchangers. Pinch analysis helped with determining changes in the thermal transmittance of heat exchangers per year. The article examines the dependency of the thermal transmittance of heat exchangers on the disposed quantity of streams. The total thermal transmittance of heat exchangers is higher if several streams of lower parameters are used. Without additional economical calculations, the thermal transmittance of heat exchangers can assess their size, price and be used for the purposes of comparing the obtained results showing that designing such systems is useful for evaluating the possibilities of integrating the processes taking place in ventilation equipment. Santrauka Analizuojama viešosios paskirties pastato vėdinimo įrenginyje vykstančių procesų integracijos įtaka šilumokaičių šiluminiam pralaidumui. Taikant Pinch analizės metodą, nustatyta, kaip kinta šilumokaičių šiluminis pralaidumas per metus. Išnagrinėta, kaip nuo disponuojamų srautų kiekio priklauso šilumokaičių šiluminis pralaidumas. Suminis šilumokaičių šiluminis pralaidumas didesnis tada, kai naudojami keli žemesnių parametrų srautai. Pagal šilumokaičių šiluminį pralaidumą neatliekant papildomų ekonominių skaičiavimų galima įvertinti jų dydį, kainą ir palyginti skaičiavimų rezultatus. Gauti rezultatai parodė, kad projektuojant šias sistemas naudinga vertinti vėdinimo įrenginiuose vykstančių procesų integravimo galimybes. Raktiniai žodžiai: vėdinimo sistema; šilumogrąža; šilumos pralaidumas; procesų integracija; Pinch analiz