Psychiatric inpatients' views on self-determination

None</p

The use of coercion in the Finnish civil psychiatric inpatients:a part of the Nordic project Paternalism and Autonomy

Abstract Deprivation of liberty is always an infringement of a person's constitutional rights. During the past decades, Western countries have focused on their Mental Health legislation, in particular, by making changes concerning involuntary treatment. After all, little is known about the frequency and quality of involuntary treatment, yet this information is needed to modificate the phenomenon. The present thesis is a part of the Nordic study ''Paternalism and Autonomy''. Two Finnish data have been used in this thesis: the register and the interview studies. The material of the register study comprises all admissions to the study hospitals (Tampere, Turku and Oulu) during a six-month period. The material of the interview study comprises the interviews of 50 patients admitted involuntarily and the interviews of the 50 voluntarily admitted patients following each involuntary admission. Both studies used a questionnaire based on previous studies. In Finland the rate of involuntary treatment is high. The motivation for deprivation of liberty is, however, the interest of patients. Deprivation of liberty was predicted by a diagnosis of a psychotic disorder as well as previous involuntary treatment. Harmfulness to others-criterion as the motivation of involuntary treatment was rarely used. In this material, it was never used as the sole motivation of detainment. Agitation/desorientation was the common reason for seclusion/restraint. Actual violence was more frequently the reason for seclusion of female patients whereas threat of violence was the reason for seclusion/restraint of men. There were differencies among the study hospitals concerning the rate of seclusion/restraint: in Oulu mechanical restraint was used more frequently than in other study hospitals. International comparison of deprivation of liberty is difficult because of the differences among countries in legislation and the paucity of the previous studies. Ward culture as well as the methods of registration vary in different countries, and, thus reliable comparison is restricted. The results of the current study confirm the notion that deprivation of liberty is more frequent in Finland that in many other countries.Tiivistelmä Vapauden rajoittaminen on aina kajoamista ihmisen perustuslailliseen oikeuteen ja siten tahdosta riippumaton hoito psykiatriassa on ongelmallinen alue. Länsimaissa on herätty keskustelemaan tästä aiheesta viime vuosikymmeninä ja tahdosta riippumatonta hoitoa on pyritty vähentämään lainsäädännöllisin keinoin. Jotta tahdosta riippumattoman hoidon ja toimenpiteiden käyttöön voidaan vaikuttaa, tarvitaan vertailukelpoista tietoa sen määrästä ja laadusta. Tämä tutkimus on osa yhteispohjoismaista tutkimushanketta "Paternalism and Autonomy – A Nordic Study on the Use of Coercion in the Mental Health Care System". Tähän väitöskirjaan on käytetty em. tutkimushankkeen kahta suomalaista aineistoa: rekisteritutkimusta ja haastattelututkimusta. Rekisteritutkimukseen kerättiin kaikki 6 kuukauden aikana tutkimussairaaloihin (Tampere, Turku ja Oulu) tulleiden potilaiden tiedot. Haastattelututkimukseen pyydettiin 6 kuukauden aikana 50 tahdosta riippumattomalla lähetteellä tullutta ja heille 50 vapaaehtoisesti tullutta verrokkia. Molemmissa tutkimuksissa käytettiin aiempiin tutkimuksiin pohjautuvia kyselylomakkeita. Rekisteritutkimukseen kerättiin sosiodemografiset taustatiedot, aiempi sairaalahoitohistoria ja ajankohtaisen hoitojakson vapauden rajoittamista koskevat tiedot sekä diagnoosit. Haastattelututkimukseen kerättiin tietoja potilaan kokemuksesta sairaalaantoimittamisesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa toteutuvaan hoitoon. Potilaiden psyykkinen tila arvioitiin haastattelututkimusosiossa käyttäen standardoituja psykiatrisia arviointiasteikkoja. Vapauden rajoittaminen psykiatriassa on Suomessa yleistä, tahdosta riippumattoman hoidon osuus on suuri. Vapautta rajoitetaan kuitenkin potilaan etua ajatellen (hoidon tarve ja potilaan vaarallisuus itselle). Psykoosi oli vapauden rajoitusta ennustava tekijä, kuten kuuluukin olla, koska psykoosi on tahdosta riippumattoman hoidon edellytys. Selittäväksi tekijäksi nousi myös aiempi tahdosta riippumaton hoito. Vaarallinen muille-kriteeriä käytettiin harvoin tahdosta riippumattoman hoidon perusteena, tässä aineistossa sitä ei käytetty yksinään sitovassa hoitopäätöksessä koskaan. Agitaatio/desorientaatio oli yleisin syy eristämiselle (eristys huoneeseen/leposide-eristys). Miehiä eristettiin hieman yleisemmin kuin naisia ja naisten eristys edellytti ajankohtaisen väkivaltaisuuden, kun miehiä eristettiin uhkaavan väkivallan vuoksi. Väestöön suhteutetut eristysluvut erosivat eri tutkimussairaaloiden välillä: Oulussa leposide-eristettiin muita sairaaloita yleisemmin. Eristystä ennusti parhaiten tutkimussairaala, mutta vapauden rajoituksen runsasta käyttöä ennusti aiempi tahdosta riippumaton hoito sekä ajankohtainen tahdosta riippumaton status. Tahdosta riippumattoman hoidon samoin kuin eristysten yleisyyden kansainvälinen vertailu on hankalaa aiempien tutkimusten vähäisyyden ja eri maiden välisten lainsäädännöllisten erojen vuoksi. Luotettavaa vertailua vaikeuttavat myös erilaiset hoitokäytännöt sekä rekisteröintimenetelmät. Saadut tulokset tukevat käsitystä, että psykiatristen potilaiden vapauden rajoittaminen on Suomessa yleisempää kuin monissa muissa maissa

Global pattern of experienced and anticipated discrimination against people with schizophrenia: a cross-sectional survey

BACKGROUND: Many people with schizophrenia experience stigma caused by other people's knowledge, attitudes, and behaviour; this can lead to impoverishment, social marginalisation, and low quality of life. We aimed to describe the nature, direction, and severity of anticipated and experienced discrimination reported by people with schizophrenia. METHODS: We did a cross-sectional survey in 27 countries, in centres affiliated to the INDIGO Research Network, by use of face-to-face interviews with 732 participants with schizophrenia. Discrimination was measured with the newly validated discrimination and stigma scale (DISC), which produces three subscores: positive experienced discrimination; negative experienced discrimination; and anticipated discrimination. FINDINGS: Negative discrimination was experienced by 344 (47%) of 729 participants in making or keeping friends, by 315 (43%) of 728 from family members, by 209 (29%) of 724 in finding a job, 215 (29%) of 730 in keeping a job, and by 196 (27%) of 724 in intimate or sexual relationships. Positive experienced discrimination was rare. Anticipated discrimination affected 469 (64%) in applying for work, training, or education and 402 (55%) looking for a close relationship; 526 (72%) felt the need to conceal their diagnosis. Over a third of participants anticipated discrimination for job seeking and close personal relationships when no discrimination was experienced. INTERPRETATION: Rates of both anticipated and experienced discrimination are consistently high across countries among people with mental illness. Measures such as disability discrimination laws might, therefore, not be effective without interventions to improve self-esteem of people with mental illness