Väkivaltatyön viranomaiskäytännöt lähisuhdeväkivallan uhrin kohtaamisessa

Tarkastelen tutkimuksessani väkivaltatyön viranomaiskäytänteitä lähisuhdeväkivallan uhrin kohtaamisessa Rovaniemellä. Luon katsauksen väkivaltatyön asiantuntijuuden rakentumiseen, väkivaltatyössä käytettäviin toimintatapoihin sekä palveluketjun muodostumiseen. Tarkasteluni kiinnittyy lähisuhdeväkivallan parissa tehtävään akuuttiin työhön, jossa uhreja kohdataan pian väkivallan teon jälkeen. Palveluketjua hahmottaessani tarkastelen myös väkivallan jälkityötä, jonne uhrit ohjataan jatkohoitoon. Tutkimukseni lähestymistapaa ohjaa sosiaalityön käytäntötutkimus, joka pohjaa sosiaalityön käytäntöjen kehittämiseen. Tutkimukseni sitoumuksista on löydettävissä myös femisnistisen tutkimuksen piirteitä, koska lähisuhdeväkivalta näyttäytyy sukupuolittuneena ilmiönä. Olen haastatellut tutkimukseeni kymmentä rovaniemeläistä väkivaltatyön asiantuntijaa. Mukana on valtion peruspalvelujen lisäksi myös kolmas sektori, jota tutkimuksessani edustaa Lapin ensi- ja turvakoti. Tutkimukseni aineisto koostuu niin sosiaali- ja terveyspalveluiden, kuin poliisin ja seurakunnan perheasianneuvottelukeskuksen asiantuntijoiden näkemyksistä väkivaltatyöstä. Olen kerännyt tutkimusaineistoni puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Sovellan aineiston analyysissä teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jonka pohjana käytän sosiaali- ja terveysministeriön laatimia suosituksia lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyöstä (2008). Suositukset kulkevat tutkimukseni rinnalla vahvana viitekehyksenä. Tutkimukseni tuo esille, että väkivaltatyö on vielä suhteellisen uusi käsite, joka ei ole juurtunut ammattikieleen ja saavuttanut yleistä paikkaa asiantuntijoiden keskuudessa, joka vaikuttaa myös väkivaltatyöntekijöiden asiantuntijuuden rakentumiseen. Väkivaltatyö muodostaa usein vain pienen osan asiantuntijoiden työkuvasta. Väkivaltaspesifiä, väkivaltaan erikoistunutta työtä tehdään haastateltavista tahoista ainoastaan turvakodilla. Väkivaltatyöntekijän asiantuntijuus rakentuu suhteessa työn kontekstiin, lähisuhdeväkivallan uhreihin sekä uhrien avuntarpeeseen. Merkittävää on myös, kuinka paljon asiantuntijat kohtaavat lähisuhdeväkivallan uhreja. Vahvaksi rakentunut väkivaltatyöntekijän asiantuntijuus muodostuu asiantuntijan oman arvion ja kokemuksen kautta, kun taas heikoksi asiantuntijuus määrittyy silloin, kun asiantuntijan on vaikea nähdä yhteyttä väkivaltatyön ja oman työn välillä. Yleisimpiä väkivaltatyöhön osallistuvia tahoja ovat turvakoti, lastensuojelu ja poliisi. Mielenterveystoimistolla on merkittävä rooli väkivallasta eiheutuneen trauman ja ahdistuksen käsittelyssä, joka korostuu etenkin ”yksin olevien” naisuhrien kohdalla, joiden on keskimääräistä vaikeampi saada väkivaltatyön palveluja suhteessa lastensuojelun palveluiden piirissä oleviin perheellisiin naisiin. Rovaniemeläisessä väkivaltatyössä ei ollut haastatteluhetkellä yhteisiä eri asiantuntijoita koskevia toimintamalleja, poikkeuksena sosiaalipäivystykseen liittyvät käytännöt. Työn reunaehdot muodostavat lainsäädäntö ja erilaiset normit, jotka määrittävät asiantuntijoiden toimintakehystä. Toimintatapoja määrittävät pääasiassa viranomaisten työn konteksti sekä lähisuhdeväkivallan uhrien ikä. Väki-valtatyöntekijöiden toimintatapojen ero korostuu lapsi- ja aikuisuhrien kanssa työskenneltäessä. Lainsäädäntö määrittää selkeät toimintatavat lasten kanssa työskentelylle, kun aikuisten osalta toimintakäytännöt vaihtelevat etenkin väkivallan puheeksi ottamisessa. Lasten kanssa asiantuntijat työskentelevät heidän ikätasonsa edellyttämällä tavalla, kuten leikkien ja pelien kautta. Väkivaltatyössä ei ole palveluketjumallia eikä väkivallan ehkäisytyön toimintaohjelmaa, jossa väkivaltatyön toimintamalleista olisi sovittu yhteisesti eri tahojen kesken. Tämä johtuu pitkälti siitä, että väkivaltatyön kehittäminen on keskeneräistä niin valtakunnallisella makrotasolla, kuin alueellisella kuntakohtaisella mikrotasollakin. Toisaalta, useat haastateltavat kuvaavat yksilöllisiä, lähisuhdeväkivallan uhrin avun tarpeesta lähteviä auttamisen polkuja, jotka voidaan nähdä palvelukejuna. Uhrin avuntarve on yksilöllinen ja voi koostua myös yhdestä tapaamiskerrasta, jolloin muihin palveluihin ei ilmene tarvetta. Palveluketjua määrittää myös osaltaan jatkohoitopaikan löytyminen. Lähisuhdeväkivallan jälkihoito näyttäytyy puutteellisena julkisten terapiapalveluiden osalta

Design-tutkimus : henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman kehittäminen opettajan ammatillisen kasvun tueksi

Tämä opinnäytetyö on osa Arktinen uudistava ja tutkiva opettajuus -hanketta (ArkTOP), jossa etsitään keinoja peruskoulujen opettajien ammatillisen osaamisen koko uran kestävän kehittymisen tukemiseen. Tutkielman päämääränä oli kehittää erään lappilaisen koulun opettajille henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman malli ja tuottaa tietoa, miten kehittymissuunnitelman laadinta koetaan kehittämistuotoksen ja ammatillisen kehittymisen kontekstissa. Tutkimusmenetelmänä oli design-tutkimus, jossa kehittämistuotoksen suunnittelu perustuu tieteelliseen tietoon samalla uutta tietoa tutkimusprosessissa muodostaen. Kehittämistuotoksena oli ensimmäinen versio (pilottimalli) uranaikaisesta henkilökohtaisesta kehittämissuunnitelmasta. Taulukkolaskentaohjelmalle kehitetty opettajien testaama pilottimalli ei osoittautunut kovin onnistuneeksi ratkaisuksi, vaan vaatii jatkokehittämistä. Ongelmiksi henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman laadinnassa osoittautuivat laatijoiden kokema osaamattomuus ja laatimisen sujumattomuus taulukkolaskentaohjelmaa käyttäen, laatimista edeltävän ja sen aikaisen riittävän ohjeistuksen puute sekä ajankäytölliset ongelmat. Henkilökohtaisesta kehittymissuunnitelmasta ei nähty olevan selkeää hyötyä opettajien ammatillisen kehittymisen välineenä. Jos henkilökohtainen kehittymissuunnitelma halutaan pitkäjänteiseksi apuvälineeksi opettajien ammatilliseen kehittymiseen, täytyy kehittämissuunnitelman laatiminen saada sujuvaksi, ohjauksen olla riittävää ja koulussa sopia kehittymissuunnitelmien laatimiseen ja hyödyntämiseen liittyvästä ajankäytöstä työntekijöiden kesken

Varhainen hengitystiesairaus nuorilla ja keski-ikäisillä tupakanpolttajilla

Chronic obstructive pulmonary disease (COPD) is an under-diagnosed and life-threatening progressive disease. Early symptoms of COPD include excessive sputum production and chronic cough. The primary risk factor of this disease in the western world is smoking. COPD is confirmed by spirometry, which does not totally reveal reversible airway obstruction. This study, conducted mainly in the Northern Finland, aimed to assess 1) smoking habits and smoking cessation in healthy middle-aged and young adults, 2) the prevalence of COPD and role of spirometry and prolonged respiratory symptoms in the diagnosis of COPD of smoking middle-aged adults, 3) the association of symptoms of chronic bronchitis with smoking habits in young adult males, and 4) to seek and to identify new potential biomarkers related to early COPD using non-hypothesis driven non-biased proteomics. A two-year prospective study included two visits to evaluate symptoms in healthy cigarette smokers, to screen new COPD cases and to assess the success of smoking cessation using motivational counselling and pharmacological therapies. In addition, a quantitative cross-sectional questionnaire survey was conducted in 1163 male conscripts during their military service in Northern Finland. A lung tissue proteomic approach was used to identify new COPD biomarkers. Spirometry revealed COPD by GOLD criteria in 11,0% and by national criteria in 15.3 % of originally asymptomatic chronic smokers. Further, chronic cough or sputum production was detected in 62.0% of the participants. After two years, 23.3% of adults had succeeded in quitting smoking. In young adults, 46.5% were daily smokers. The prevalence of self-reported chronic cough and sputum production was high in daily smokers (40.7%). The majority (60.2%) of the daily young smokers had made quit attempts and 46.9% of them had used nicotine replacement therapy (NRT). Based on the lung tissue proteomics, surfactant protein A (SP-A) was one of the most highly elevated spots in the COPD lung. The plasma SP-A concentration was higher both in chronic smokers and in COPD as compared to the non-smokers, and declined significantly during 2-year follow-up in those who succeeded to quit smoking compared to those who continued to smoke. To conclude there is remarkable burden of chronic bronchitis and COPD in the groups of chronic smokers who considered themselves as healthy. Motivational counselling seems to be successful, since over 23% of the adult smokers succeeded in stopping smoking. SP-A is a potential new biomarker for COPD although it needs further evaluation.Keuhkoahtaumatauti on kansantauti, jonka tärkein riski tekijä länsimaissa on tupakointi. Osa keuhkoahtaumatautia potevista on oireettomia, mutta tupakoijien pitkittynyt yskä ja sitkeä limaneritys saattavat viitata joko krooniseen keuhkoputkitulehdukseen tai keuhkoahtaumatautiin. Keuhkoahtaumatauti varmennetaan spirometria -tutkimuksella, jossa todetaan avaavalla lääkkeellä pääosin laukeamaton ahtauttava uloshengityksen tuuletusvaje. Tämän pääosin Pohjois-Suomessa tehdyn tutkimuksen kohdejoukkona olivat tupakoivat keski-ikäiset aikuiset ja tupakoivat varusmiehet. Tutkimuksessa selvitettiin 1) keuhkoahtaumataudin esiintyvyyttä päivittäin tupakoivien aikuisten keskuudessa, 2) kroonisen keuhkoputkitulehduksen oireiden esiintyvyyttä tupakanpolttajien keskuudessa, 3) tutkittavien onnistumista tupakoinnin lopettamisessa ja 4) löytöihin perustuvan proteomiikan keinoin mahdollisia keuhkoahtaumatautiin liittyviä biologisia merkkiaineita. Tutkittavista runsaalla kymmenellä prosentilla todettiin keuhkoahtaumatauti käyttäen kansainvälisiä ja kansallisia kriteereitä. Lisäksi 62 %:lla oli pitkittynyttä yskää ja/tai limaneritystä. Kahden vuoden seurannassa joka viides keski-ikäisistä tutkittavista (23,3 %) lopetti tupakoinnin. Kaiken kaikkiaan liki puolet (46,5 %) varusmiehistä olivat päivittäistupakoijia ja melkein joka toisella heistä (40,7 %) esiintyi pitkittynyttä yskää ja limaneritystä. Huomattava osa tupakoivista varusmiehistä oli tehnyt lopetusyrityksiä (60,2 %) ja 46,9 % heistä oli käyttänyt nikotiinikorvaustuotteita lopetusyrityksissään. Keuhkokudoksen proteomiikkaan perustuvien tutkimusten mukaan surfaktantti proteiini A (SP-A) on mahdollinen keuhkoahtaumatautiin liittyvä biomerkkiaine. Kohonneita SP-A pitoisuuksia todettiin keuhkoahtaumatautia potevien ysköksissä verrattuna vastaaviin kontrollinäytteiden pitoisuuksiin. Pitkään tupakoineiden tai keuhkoahtaumatautia potevien tutkittavien plasman SP-A pitoisuus oli korkeampi kuin vastaava pitoisuus tupakoimattomilla. Plasman SP-A pitoisuus laski tupakointinsa kahden vuoden seuranta-aikana lopettaneilla verrattuna tupakointiaan jatkavien vastaaviin arvoihin. Kroonisen keuhkoputkitulehdukseen viittaavat oireet ja keuhkoahtaumatauti ovat erittäin yleisiä itsensä oireettomaksi tuntevillakin pitkään tupakoineilla henkilöillä

Tilintarkastusyritysten suhtautuminen IFRS S1 ja S2 -kestävyysraportoinnin standardeihin

Tiivistelmä. Viime vuosikymmeninä yhä useammat organisaatiot ovat alkaneet julkaista ei-taloudellisia vastuullisuusraportteja. Vastuullisuusraportointia on alettu myös sääntelemään sekä vapaaehtoisten standardien, että lainsäädännön avulla. Vastuullisuusraportoinnissa on standardisoinnista huolimatta yhä haasteita, jotka ilmenevät esimerkiksi tiedon uskottavuudessa, vertailukelpoisuudessa ja todennettavuudessa. Vuonna 2021 kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja julkaiseva International Financial Reporting Standard -säätiö (IFRS) ilmoitti lähtevänsä mukaan vastuullisuusraportoinnin kehittämiseen laatimalla oman viitekehyksen. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten tilintarkastusyritykset suhtautuvat IFRS:n julkaisemiin uusiin S1- ja S2- kestävyysraportoinnin standardeihin. Tutkielmassa tarkasteltiin sitä, kuinka käyttökelpoisina tilintarkastusyritykset näkevät uudet standardit olemassa olevat haasteet huomioiden. Tutkielmassa kiinnitettiin huomioita myös siihen, näkyykö tilintarkastusyritysten suhtautumisessa heidän oman roolinsa kautta kumpuavia preferenssejä. Tilintarkastusyritysten näkökulma on tällä hetkellä erityisen ajankohtainen vastuullisuusraportoinnin todentamisen sääntelyn muuttuessa. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimusaineistona toimi viiden tilintarkastusyrityksen IFRS:lle lähettämät kommenttikirjeet. Kirjeet lähettiin osana standardien laatimisen prosessia, jonka aikana säätiö otti vastaan yleisöltä saamansa palautteen. Tutkimusaineistoon sisällytettiin Big Four -yritysten ja Grant Thorntonin lähettämät kommenttikirjeet. Tutkimuksen mukaan tilintarkastusyritykset suhtautuivat uusiin standardeihin positiivisesti. Yritysten mukaan IFRS kykenee vastaamaan tavoitteisiinsa ja reagoimaan esitettyihin ongelmiin. Standardien kehittämiseksi yritykset tosin esittivät lukuisia huomioita ja muutosehdotuksia liittyen lähestymistapaan, olennaisuuteen, raportoivaan yhteisöön ja arvoketjuun, tunnuslukuihin, varmentamiseen sekä integroituun raportointiin. Ehdotukset nähtiin sisällönanalyysissa osin objektiivisina pyrkimyksinä kehittää standardeja, osin subjektiivisena oman edun ajamisena. Tilintarkastusyritykset näkivät pystyvänsä kestävyysraporttien varmentamiseen, vaikka varmentamiseen liittyvistä haasteista esitettiin huolia. Vastuullisuusraportointiin liittyvien haasteiden kannalta tilintarkastusyritysten positiiviset näkemykset ovat huojentavia. Tulokset nostavat standardiluonnoksista esille erityisesti varmentamisen kannalta olennaisia seikkoja, joita voidaan hyödyntää kestävyysstandardien kehittämisessä ja tutkimuksessa. Tutkimus osoittaa, että tilintarkastusyritykset pyrkivät edistämään rooliaan myös kestävyystiedon varmentajina

Veränderungen in der Beschreibung der drei zentralen Merkmale des Phrasems von 1973 bis 2015. Dargestellt an Idiomatik des Deutschen und Phraseologie. Eine Einführung am Beispiel des Deutschen von Harald Burger

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on selvittää, miten fraseologiaan kuuluvat eri aiheet, niiden merkitys ja selitykset ovat muuttuneet vuosien saatossa. Koska fraseologia aihealueena on laaja, keskitytään tässä tutkielmassa fraseemin kolmeen keskeiseen tunnusmerkkiin: idiomaattisuus (Idiomatizität), kiinteys/pysyvyys (Festigkeit) ja monisanaisuus/-leksikaalisuus (Polylexikalität). Näiden tunnusmerkkien selityksiä fraseologiassa tutkitaan kolmen Harald Burgerin teoksen avulla: Idiomatik des Deutschen (1973) sekä Phraseologie. Eine Einführung am Beispiel des Deutschen (painos vuodelta 1998 sekä vuodelta 2015). Tavoitteena on ennen kaikkea selvittää, miten tunnusmerkit on selitetty Burgerin teoksissa ja onko teosten/selitysten välillä löydettävissä erovaisuuksia, koska teokset on julkaistu eri vuosikymmenien aikana. Tutkimuksessa käytetään vertailevaa ja kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen teoriaosuudessa selitetään ensin fraseologiaan liittyvää historiallista taustaa, fraseemi terminä sekä sitä, millaisia termejä on käytetty ja käytetään puhuttaessa fraseemista. Lisäksi teoriaosuudessa selitetään fraseemin luokittelua, sitä millaisia eri fraseemityyppejä on olemassa kahden kielitieteilijän, Erika Thomas ja Harald Burger, tutkimuksiin pohjautuen. Kokonaisuudessaan teoria pohjautuu keskeisiin fraseologian teoksiin Selkeämmät eroavaisuudet ja muutokset olivat havaittavissa terminologian käytössä, ennen kaikkea vuoden 1973 ja vuoden 1998 teosten välillä. Eroavaisuus vuoden 1998 ja vuoden 2015 teosten välillä ei ollut huomattava. Kuitenkin jonkin verran muutoksia oli havaittavissa myös näiden uusimpien teosten välillä. Burger painottaa jokaisessa yllä mainitussa teoksessaan tiettyyn fraseologian osa-alueeseen, mikä osaltaan vaikuttaa myös teoksen ja sen sisältämän tekstin rakenteeseen. Kieli ja kielitiede muuttuvat ajan kuluessa, jolloin myös kielitieteellisiä teoksia tulee ajanmukaistaa. Tämä seikka tuli esille myös tässä tutkimuksessa ja siinä käytetyissä tutkimuskohteena olleissa teoksissa.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Reasons for large annual yield fluctuations in wild arctic bramble (Rubus arcticus subsp arcticus) in Finland

Fluctuations in the yield of wild berries are markedly influenced by weather conditions. However, the cause-effect relationship is often poorly understood. Based on data spanning a 20-year period in Finland, we made an effort to elucidate the influence of different weather conditions on the yield of arctic bramble (Rubus arcticus L). We analyzed the regression coefficients of various weather conditions in several regression models using the elaboration approach. Temperature accumulated in July had a positive effect on yield. Yield was negatively influenced by temperature accumulated during the previous summer, rainfall in the October of the previous year, and temperature accumulated in May of the same year. It is notable that the same weather conditions had a positive influence on yield of the same year whereas these conditions had a negative effect on the yield potential of the following year. Compared with traditional analysis methods, the elaboration approach provided a better understanding of the relationship between weather parameters and yield. The rarity of a good yield could be explained by the particular vulnerability of arctic bramble to the negative effects of weather conditions. Some of these factors could be controlled in field conditions when cultivating arctic bramble.Peer reviewe

Terpenoid and lipid profiles vary in different Phytophthora cactorum-strawberry interactions

Specialized metabolites are essential components in plant defence systems, serving as signalling molecules and chemical weapons against pathogens. The manipulation of plant defence metabolome or metabolites can thus be an important virulence strategy for pathogens. Because of their central role, metabolites can give valuable insights into plant-pathogen interactions. Here, we have conducted nontargeted metabolite profiling with UPLCESI-qTOF-MS to investigate the metabolic changes that have taken place in the crown tissue of Fragaria vesca L. (woodland strawberry) and Fragaria x ananassa (Weston) Duchesne ex Rozier (garden strawberry) during 48 h after Phytophthora cactorum challenge. Two P. cactorum isolates were compared: Pc407 is highly virulent to F. x ananassa and causes crown rot, whereas Pc440 is mildly virulent. In total, 45 metabolites differentially accumulated between the treatment groups were tentatively identified. Triterpenoids and various lipid compounds were highly represented. The levels of several triterpenoids increased upon inoculation, some of them showing distinct accumulation patterns in different interactions. Triterpenoids could either inhibit or stimulate P. cactorum growth and, therefore, triterpenoid profiles might have significant impact on disease progression. Of the lipid compounds, lysophospholipids, linoleic acid and linolenic acid were highly accumulated in the most compatible Pc407 - F. x ananassa interaction. As lysophospholipids promote cell death and have been linked to susceptibility, these compounds might be involved in the pathogenesis of crown rot disease. This metabolite analysis revealed potential factors contributing to the outcome of P. cactorum - strawberry interactions. The information is highly valuable, as it can help to find new breeding strategies and new solutions to control P. cactorum in strawberry