Negotiating home and belonging. Young Kurds in Finland

This study looks at negotiation of belonging and understandings of home among a generation of young Kurdish adults who were born in Iraq, Iran, and Turkey and who reached adulthood in Finland. The young Kurds taking part in the study belong to the generation of migrants who moved to Finland in their childhood and early teenage years from the region of Kurdistan and elsewhere in the Middle East, then grew to adulthood in Finland. In theoretical terms, the study draws broadly from three approaches: transnationalism, intersectionality, and narrativity. Transnationalism refers to individuals’ cross-border ties and interaction extending beyond nationstates’ borders. Young people of migrant background, it has been suggested, are raised in a transnational space that entails cross-border contacts, ties, and visits to the societies of departure. How identities and feelings of belonging become formed in relation to the transnational space is approached with an intersectional frame, for examination of individuals’ positionings in terms of their intersecting attributes of gender, age/generation, and ethnicity, among others. Focus on the narrative approach allows untangling how individuals make sense of their place in the social world and how they narrate their belonging in terms of various mechanisms of inclusion and exclusion, including institutional arrangements and discursive categorisation schemes. The empirical data for this qualitative study come from 25 semi-structured thematic interviews that were conducted with 23 young Kurdish adults living in Turku and Helsinki between 2009 and 2011. The interviewees were aged between 19 and 28 years at the time of interviewing. Interview themes involved topics such as school and working life, family relations and language-learning, political activism and citizenship, transnational ties and attachments, belonging and identification, and plans for the future and aspirations. Furthermore, data were collected from observations during political demonstrations and meetings, along with cultural get-togethers. The data were analysed via thematic analysis. The findings from the study suggest that young Kurds express a strong sense of ‘Kurdishness’ that is based partially on knowing the Kurdish language and is informed by a sense of cultural continuity in the diaspora setting. Collective Kurdish identity narratives, particularly related to the consciousness of being a marginalised ‘other’ in the context of the Middle East, are resonant in young interviewees’ narrations of ‘Kurdishness’. Thus, a sense of ‘Kurdishness’ is drawn from lived experiences indexed to a particular politico-historical context of the Kurdish diaspora movements but also from the current situation of Kurdish minorities in the Middle East. On the other hand, young Kurds construct a sense of belonging in terms of the discursive constructions of ‘Finnishness’ and ‘otherness’ in the Finnish context. The racialised boundaries of ‘Finnishness’ are echoed in young Kurds’ narrations and position them as the ‘other’ – namely, the ‘immigrant’, ‘refugee’, or ‘foreigner’ – on the basis of embodied signifiers (specifically, their darker complexions). This study also indicates that young Kurds navigate between gendered expectations and norms at home and outside the home environment. They negotiate their positionings through linguistic repertoires – for instance, through mastery of the Finnish language – and by adjusting their behaviour in light of the context. This suggests that young Kurds adopt various forms of agency to display and enact their belonging in a transnational diaspora space. Young Kurds’ narrations display both territorially-bounded and non-territorially-bounded elements with regard to the relationship between identity and locality. ‘Home’ is located in Finland, and the future and aspirations are planned in relation to it. In contrast, the region of Kurdistan is viewed as ‘homeland’ and as the place of origins and roots, where temporary stays and visits are a possibility. The emotional attachments are forged in relation to the country (Finland) and not so much relative to ‘Finnishness’, which the interviewees considered an exclusionary identity category. Furthermore, identification with one’s immediate place of residence (city) or, in some cases, with a religious identity as ‘Muslim’ provides a more flexible venue for identification than does identifying oneself with the (Finnish) nation.Neuvottelua kuulumisesta ja kodista – kurdinuoret Suomessa Tämä tutkimus tarkastelee Irakin, Iranin ja Turkin alueelta lähtöisin olevien kurditaustaisten nuorten neuvotteluja kodista ja kuulumisesta sekä niiden ylirajaisesta rakentumisesta suhteessa niin suomalaiseen yhteiskuntaan, heidän asuinympäristöönsä kuin lähtömaihinsa. Tutkimukseen osallistuneet nuoret ovat muuttaneet Kurdistanin ja Lähi-idän alueelta Suomeen lapsuusvuosina tai varhaisessa teini-iässä ja saavuttaneet aikuisiän Suomessa asuessaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys kiinnittyy laajasti transnationalismin, intersektionaalisuuden ja narratiivisuuden käsitteelliselle kentälle. Transnationalismi tai ylirajaisuus viittaa yksilöiden kansallisvaltioiden rajat ylittäviin suhteisiin ja toimintaan. Transnationaalissa tutkimuksessa maahanmuuttajataustaisten nuorten on nähty toimivan ylirajaisessa tilassa, jonka muodostavat valtion rajat ylittävät kontaktit, tunnesiteet ja säännölliset vierailut lähtömaahan. Nuorten toimijuutta transnationaalissa tilassa lähestytään intersektionaalisuuden kehyksellä. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilön identiteetin nähdään muodostuvan suhteessa muun muassa hänen sukupuoleensa, etniseen taustaansa ja ikäänsä/sukupolveensa sekä näiden tekijöiden yhteisvaikutukseen. Narratiivinen lähestymistapa valottaa niitä merkityksiä, joita yksilöt liittävät heidän toimintaansa ja sitä, miten eksklusiiviset ja inklusiiviset mekanismit kuten toiseuttavat diskurssit ja institutionaaliset järjestelyt mahdollisesti vaikuttavat näihin merkityksenantoprosesseihin. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kahdestakymmenestäviidestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joita varten haastattelin kahtakymmentäkolmea kurditaustaista nuorta Turussa ja Helsingissä vuosien 2009 ja 2011 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistuneet olivat haastatteluhetkellä iältään 19–28-vuotiaita nuoria aikuisia. Haastatteluteemoihin kuuluivat koulutus ja työelämä; perhesuhteet ja kieli; poliittinen aktivismi ja kansalaisuus; ylirajaiset suhteet ja toiminta; kuuluminen ja identiteetti; tulevaisuuden suunnitelmat ja toiveet. Tämän lisäksi aineistoon sisältyy havainnointimateriaalia, joka on kerätty poliittisista mielenosoituksista ja kokouksista sekä kulttuuritapahtumista. Aineisto on analysoitu teema-analyysimenetelmää käyttäen. Tutkimustulokset osoittavat, että “kurdilaisuus” muodostaa keskeisen osan tutkimukseen osallistuneiden nuorten identiteettiä. “Kurdilaisuutta” ammennetaan kurdikielen osaamisesta ja kulttuurisen jatkuvuuden tunteesta osana kurdidiasporayhteisöä. Kollektiiviset kertomukset kurdi-identiteetistä toistuvat nuorten identiteettipuheessa, varsinkin suhteessa kurdivähemmistöjen asemaan kansallisena “toisena” lähtömaissa. “Kurdilaisuuden” tunne rakentuu myös suhteessa Lähi-idän alueella asuvien kurdivähemmistöjen tämänhetkiseen tilanteeseen sekä omiin kokemuksiin, jotka ankkuroituvat kurdidiasporan poliittis-historialliseen kehykseen. Toisaalta kuulumisen tunne rakentuu nuorten kertomuksissa suhteessa ”suomalaisuuden” sekä “toiseuden” diskursiivisiin konstruktioihin. Nuorten puheessa kaikuvat “suomalaisuuden” rodullistetut reunaehdot, jotka asemoivat heidät “toisiksi” ja “suomalaisuuteen” kuulumattomaksi fyysisten piirteiden perusteella. “Suomalaisuuden” toiseksi näyttävät asemoituvan “maahanmuuttaja”-, “pakolainen”- ja “ulkomaalainen”- kategoriat, joihin kurdinuoret sijoitetaan jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Tämä tutkimus osoittaa myös, että kurdinuoret navigoivat eri sosiaalisten tilanteiden edellyttämien (sukupuolitettujen) normien ja käyttäytymissääntöjen mukaan kodin sisä- ja ulkopuolella. Kurdinuoret käyttävät kielitaitoaan ja tuntemusta “kulttuurillisista koodeista” sopeutuakseen eri sosiaalisten tilanteiden vaatimiin edellytyksiin, ja näin ollen omaksuvat toimijuuden erilaisia muotoja toimiessaan transnationaalissa tilassa. Paikka ja eritoten välitön asuinympäristö näyttäytyvät merkittävänä nuorten identiteettineuvotteluissa. Tässä mielessä kodiksi mielletään Suomi, ja esimerkiksi tulevaisuuden suunnitelmat laaditaan suhteessa Suomeen. Kotimaata edustaa Kurdistan, jossa sijaitsevat juuret ja oma alkuperä, ja jonne lyhytkestoiset vierailut ovat mahdollisia. Kuuluvuutta rakennetaan tässä suhteessa pikemminkin “suomalaisuuden” sijaan Suomeen paikkana, sillä edellisen koetaan olevan poissulkeva kategoria. Tämän lisäksi osa kurdinuorista tuntee kuuluvuutta välittömään asuinympäristöönsä eli kaupunkiinsa ja jossain tapauksissa myös uskonnollisiin yhteisöihin. Nämä vaihtoehtoiset identifioitumisen kohteet näyttäytyvät joustavampina verrattuna kansallisiin identiteetteihin kuten “suomalaisuuteen”.Siirretty Doriast

Second generation and migrant capital in the transnational space : The case of young Kurds in France

Transnational ties, networks and mobilities can constitute a social resource for diaspora communities. Resources available as a result of the migration process or transnational ties can potentially become capitalised by diaspora members. Yet, diaspora members cannot automatically capitalise on all transnational networks and ties, but only resources that are mobilisable within particular transnational networks constitute “migrant capital” (Anthias, 2007; Ryan, 2011). Migrants’ children have grown up in transnational social space, in a social setting that is embedded with multiple sets of interconnected networks of social relationships, memberships, identities and mobilities of cross-border character (Levitt, 2009). Little is known on whether such transnational networks function as a mobilisable social resource, i.e. “migrant capital” for the second generation. This study focuses on the transnational ties, practices and mobilities of second-generation Kurds in France and examines whether those constitute a mobilisable resource for them. It specifically asks if second-generation members intent to or have capitalised on such resources in the transnational social space. The study sheds light on the workings of transnational resources in the lives of the second generation and asks about the extent to which they can they be considered to be “migrant capital”. The analysis draws from a qualitative dataset such as interviews and observations collected with second-generation Kurds in France.Transnational ties, networks, and mobilities can constitute a social resource for diaspora communities. Resources available as a result of the migration process or transnational ties can potentially become capitalised by diaspora members. Yet, diaspora members cannot automatically capitalise on all transnational networks and ties, and only resources that are mobilisable within particular transnational networks constitute “migrant capital” (Anthias, 2007; Ryan, 2011). Migrants’ children have grown up in “transnational social space,” in a social setting that is embedded with multiple sets of interconnected networks of social relationships, memberships, identities, and mobilities of cross-border character (Levitt, 2009). Little is known on whether such transnational networks function as a mobilisable social resource, i.e., migrant capital, for the second generation. This study focuses on the transnational ties, practices, and mobilities of second-generation Kurds in France and examines whether those constitute a mobilisable resource for them. It specifically asks if second-generation members intent to or have capitalised on such resources in the transnational social space. The study sheds light on the workings of transnational resources in the lives of the second generation and asks about the extent to which they can be considered migrant capital. The analysis draws from a qualitative dataset such as interviews and observations collected with second-generation Kurds in France.Peer reviewe

The Kobane generation : Kurdish diaspora mobilising in France

A small Kurdish city located in northern Syria, Kobane, became symbolically significant when ISIS laid siege to the city between September 2014 and January 2015. This pivotal moment in the fight against ISIS threw the international spotlight on the Kurds. The Kobane Generation analyses how Kurdish diaspora communities mobilised in France after the breakout of the Syrian civil war and political unrest in Turkey and Iraq in the 2010s. Tens of thousands of people, mostly but not exclusively diaspora Kurds, demonstrated in major European capitals, expressed their solidarity with Kobane, and engaged in transnational political activism towards Kurdistan. In this book, Mari Toivanen discusses a series of critical events that led to different forms of transnational participation towards Kurdistan. The focus of this book is particularly on how diaspora mobilisations became visible among the second generation, the descendants of Kurdish migrants. The book addresses important questions, such as why second-generation members felt the need to mobilise and what kind of transnational participation this led to. How did the transnational participation and political activism of the second generation differ from that of their parents, and is such activism simply diasporic or also related to more global changes in political activism? The Kobane Generation offers important insights on the generational dynamics of political mobilisations and their significance to understanding diaspora contributions. More broadly, it sheds light on second-generation political activism beyond the diaspora context, analysing it in relation to global transformations in political subjectivities.Peer reviewe

Migrant Capital as a Resource for Migrant Communities

This thematic issue explores the processes and dynamics involved in how different forms of migrant capital are employed and how these relate to processes of social inclusion. Leaning on a Bourdieusian approach, we wish to move beyond existing descriptive studies and theorise the role migration plays in the accumulation, conversion and utilisation of various forms of capital by migrant communities and their members. The articles demonstrate how migrant capital can function as a resource created by migrants during the migration process, or as an outcome of it, and are potentially available to their family members. The articles illustrate via case studies from different national contexts how transnational migrants or members of migrant communities create, accumulate and employ diverse forms of capital in their efforts to achieve inclusion in destination and sending societies.This thematic issue explores the processes and dynamics involved in how different forms of migrant capital are employed and how these relate to processes of social inclusion. Leaning on a Bourdieusian approach, we wish to move beyond existing descriptive studies and theorise the role migration plays in the accumulation, conversion and utilisation of various forms of capital by migrant communities and their members. The articles demonstrate how migrant capital can function as a resource created by migrants during the migration process, or as an outcome of it, and are potentially available to their family members. The articles illustrate via case studies from different national contexts how transnational migrants or members of migrant communities create, accumulate and employ diverse forms of capital in their efforts to achieve inclusion in destination and sending societies.Non peer reviewe

The politics of genocide recognition: Kurdish nation-building and commemoration in the post-Saddam era​

This article explores genocide recognition politics (GRP) with a specific focus on Saddam Hussein’s Anfal campaign (1988) against the Kurdish population in the Kurdistan Region of Iraq (KRI). In the context of a pending referendum on independence in the KRI, this study investigates the evolution of GRP in relation to secession, nation-building and commemoration as well as the social, political and economic drivers in the process. In addition, the study zeroes in on the internationalization of genocide recognition claims via diaspora lobbying and the Kurdish Regional Government in Iraq (KRG)’s bureaux of representation in Europe. The results are based on extensive fieldwork conducted with KRG representatives, diaspora entrepreneurs and other stakeholders between 2012 and 2016 in Europe and Iraqi Kurdistan. The KRG’s genocide recognition claims are not explicitly associated with secession, but instead are employed to legitimize local rule by referencing collective trauma and shared victimhood. In this way, Anfal – as the ‘chosen trauma’ – has become a component of (local) nation-building mechanisms. Nevertheless, recognition claims can become instrumentalized for secession so long as the political circumstances in the region become favourable to Kurdish independence. In the diaspora context, GRP serve to establish a link to homeland through commemoration practices, but they also provide greater space for lobbying and transnational advocacy networking.</p

Narrations of Homogeneity, Waning Welfare States, and the Politics of Solidarity

Peer reviewe

Onnistu osaamisen uudistajana: Osaamisen ja uran innovatiivinen ja tasa-arvoinen kehittäminen

Satsaako yrityksesi riittävästi osaamisen kasvattamiseen ja uudistamiseen? Tuottavuus ja innovatiivisuus paranevat osaamista kehittämällä ja tekemällä asioita aiempaa fiksummin. Osaaminen on keksittävä uudelleen, mutta uudenlaisena, yrityksen kaikissa henkilöstöryhmissä ja kaikissa toiminnoissa vaalittavana asiana. Opas sisältää arviointimallin, jonka avulla voit arvioida yrityksessäsi käytössä olevia osaamisen ja urien kehittämistapoja käytännönläheisesti

CHCHD10 mutations and motor neuron disease: the distribution in Finnish patients.

Peer reviewe

Mikä lääkkeissä maksaa? : Selvitys lääkkeiden hintaan vaikuttamisesta ja ohjauksesta

Selvityksessä arvioidaan avohoidon reseptilääkemarkkinoiden toimintaa ja sääntelyä sekä apteekkien tehtäviä ja toimintaa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Työpaketissa A tarkastellaan, mikä avohoidon reseptilääkkeissä maksaa, miten tukkuhintoihin voidaan vaikuttaa ja miten niitä tulisi ohjata. Reseptilääkkeiden tukkumyyntiaineistoon perustuvien analyysien perusteella Suomen avoterveydenhoidon reseptilääkkeiden reaalinen myynnin kasvu on ollut viimeisen 20 vuoden aikana voimakasta. Valtaosa, noin 80 %, avoterveydenhoidon lääkekustannuksista tuli alkuperäisvalmisteista. Patenttisuojan päätyttyä alkuperäisvalmisteet eivät näyttäisi lähtevän hintakilpailuun mukaan yhtä voimakkaasti kuin rinnakkaisvalmisteet. Rinnakkaistuontia esiintyy Suomessa vähän verrattuna muihin Pohjoismaihin. Tulosten ja kirjallisuuden pohjalta tuomme esille sääntelytoimenpiteitä lääkekustannusten hillitsemiseksi ja rationaalisen lääkehoidon edistämiseksi. Työpaketissa B todetaan, että apteekkijärjestelmän tarkka sääntely voi heikentää apteekkien kannustimia kehittää palvelutoimintaansa. Apteekkien aukioloaikojen sekä farmaseuttisten ja terveyspalvelujen tarjonnan osoitetaan vaihtelevan apteekkien välillä. Eniten tarjotaan lääkehoidon eritasoisia arviointeja ja tarkistuksia sekä annosjakelupalvelua. Palvelujen kehittämistä hidastaa apteekkien heterogeenisyys ja kansallisen ohjauksen puuttuminen. Palveluja voidaan ohjata lakisääteisiä tehtäviä tarkentamalla tai luomalla apteekkareille riittävät taloudelliset kannustimet. Apteekkitoiminnan arviointiin tarvitaan selkeät tavoitteet ja niihin soveltuvat mittarit.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä