Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Kalajokilaakso: Ylivieska, Nivala ja Haapajärvi

Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut arvokkaille maisema-alueille. Vuonna 2008 yleissuunnittelun painopiste siirtyi luonnon monimuotoisuudesta maatalousalueiden monivaikutteisiin kosteikkoihin. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalouden vesiensuojelua ja luonnonhoitoa sekä suunnata toimenpiteet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hakemaan maatalouden ympäristötuen erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Kalajokilaakson valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle Ylivieskan, Nivalan ja Haapajärven kaupunkien alueelle laadittiin kesällä 2008 maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Alueelta etsittiin potentiaalisia erityistukikohteita: perinnebiotooppeja, luonnon ja maiseman monimuotoisuuskohteita sekä mahdollisia monivaikutteisten kosteikkojen perustamispaikkoja. Suunnitelmaan valittiin mukaan 101 luonnon monimuotoisuuden ja maatalouden vesiensuojelun kannalta tärkeää esimerkkikohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Useimpien kohteiden hoitoon on mahdollista hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei kuitenkaan rajoita alueiden käyttöä, eikä velvoita maanomistajia niiden hoitamiseen tai kosteikon perustamiseen, vaan toteutus on vapaaehtoista. Investointitukea monivaikutteisen kosteikon perustamiseen voi saada Pohjanmaan jokivesistöjen alueella ainoastaan yleissuunnitelmaan merkityille kohteille. Järviin laskevat vesistöt ovat sen sijaan tukikelpoisia myös ilman yleissuunnitelmaa. Yleissuunnitelman luonnon monimuotoisuuskohteiden luettelo ei ole kattava, vaan suunnittelualueelta löytyy lukuisia muitakin mahdollisia hoitokohteita. Esimerkkien tarkoituksena onkin helpottaa vastaavanlaisten kohteiden tunnistamista myös suunnittelualueen ulkopuolella

Ahmasjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Ahmasjärvi on matala ja reheväkasvuinen, 385 hehtaarin kokoinen, valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin arvokas lintujärvi. Ahmasjärvi sijaitsee Utajärvellä keskellä Ahmaksen kylää, joten sen maisemallinen ja virkistyksellinen merkitys on suuri. Alue sijaitsee myös matkailun kannalta keskeisellä paikalla. Ahmasjärvellä esiintyy säännöllisesti useita lintudirektiivin liitteen I mainitsemia erityisesti suojeltavia lintulajeja, pesimälajisto on monipuolinen ja lisäksi järvi on merkittävä vesilintujen ja kahlaajien muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue. Ahmasjärvi kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan (LVO110262) ja se on suojeltu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen päätöksellä vuonna 2004. Alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon SPA-alueena (special protection area). Ahmasjärven Natura 2000 -alue (FI1106002) on kooltaan 417 ha rajauksen noudatellessa kosteikkoalueen rajoja. Ahmasjärven Natura 2000 -alueen suojelutavoitteet kohdistuvat erityisesti lintudirektiivin mukaisen lintulajiston säilyttämiseen. Lisäksi suojellaan aluetta kokonaisuutena, sen vesitaloutta, luonnontilaisuutta ja arvokkaita luontotyyppejä. Ahmasjärven hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnan perusteina ovat olleet Ahmasjärven alueellinen merkittävyys sekä merkittävät luonto-, kulttuuri- ja käyttöarvot. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on esittää hoito- ja kunnostustoimenpiteet Natura 2000 -alueen luontoarvojen turvaamiseksi. Suunnitelmassa pyritään osoittamaan hoidon tarpeessa oleva alueet ja niille sopivia hoitomenetelmiä sekä ohjaamaan ja kehittämään alueen virkistyskäyttöä siten, että luontoarvot tulevat huomioitua. Suunnitelluilla Ahmasjärven hoito- ja kunnostustoimilla pyritään parantamaan järven vedenlaatua, estämään rehevöitymistä sekä vähentämään järveen tulevaa ulkoista ravinnekuormitusta sekä parantaa maisemaa ja virkistyskäyttömahdollisuuksia suojeluarvoja heikentämättä

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma: Oulujoen laakso

Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eläin- ja kasvilajien sekä erilaisten elinympäristöjen runsautta, johon myös maatalous omalta osaltaan vaikuttaa. Maatalousalueilla elää viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi lukuisia luonnonvaraisia lajeja, jotka pitävät avoimista ja puoliavoimista elinympäristöistä. Eliöstölle arvokasta ympäristöä ovat mm. vanhan niitty- ja laiduntalouden synnyttämät niityt ja hakamaat, joilla saattaa viihtyä harvinaisiakin eliölajeja. Myös tehokkaassa viljelyssä olevat pellot ovat tärkeitä ruokailu-, levähdys- ja pesimäalueita etenkin monille lintulajeille. Niin kasvi- kuin eläinlajistollekin tärkeimmät ympäristöt ovat kuitenkin yleensä pientareita, pieniä metsiköitä ja muita viljelyn lievealueita. Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia alueellisten ympäristökeskusten johdolla vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoimet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hakemaan erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Pohjois-Pohjanmaalla laadittiin kesällä 2006 LUMO-yleissuunnitelma Oulujoen laakson valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle, joka ulottuu molemmin puolin jokivartta Oulusta Turkansaaren kohdalta Muhoksen Hyrkkäälle saakka. Alueella on haettu hyvin vähän erityistukia, joten nähtiin tarpeelliseksi löytää keinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja palauttamiseksi. Suunnitelmaan valittiin mukaan 41 luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää kohdetta. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei kuitenkaan sido tai velvoita maanomistajia tai aseta alueen käytölle rajoituksia. Alueen laajuuden vuoksi kaikkia arvokkaita kohteita ei ehditty kartoittaa kattavasti, vaan niitä on todellisuudessa paljon enemmän. Esimerkkikohteiden tarkoituksena onkin antaa käytännön tietoa paikallisista erityistukimahdollisuuksista myös alueen muille viljelijöille, jotka voivat tutustua niihin harkitessaan tukien hakua omille alueilleen

Lintujen huomioiminen rantalaidunnuksessa

Avoin ja matalakasvuinen rantaniitty on monille lintulajeille tärkeä pesimä- ja ruokailuympäristö. Laidunnus on erinomainen tapa ylläpitää sopivaa elinympäristöä, kun se toteutetaan oikein

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma – Taivalkosken Tyräjärvi–Jokijärvi

Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eri eläin- ja kasvilajien sekä erilaisten elinympäristöjen runsautta. Maatalousalueilla elää viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi lukuisia luonnonvaraisia lajeja, jotka pitävät avoimista ja puoliavoimista elinympäristöistä. Arvokkaita kohteita ovat mm. vaihtelevat pellon reunavyöhykkeet sekä vanhan niitty- ja laiduntalouden synnyttämät niityt ja hakamaat. Viljellyt pellot ovat tärkeitä paitsi maaseutumaiseman säilymisen kannalta myös monien lintulajien ruokailu-, levähdys ja pesimäalueina. Viime vuosikymmenten aikana maataloudessa tapahtuneet muutokset ovat kaventaneet monen lajin elinmahdollisuuksia. Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut arvokkaille maisema-alueille. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalousympäristön luonnonhoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoimet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on madaltaa kynnystä maatalouden ympäristötuen erityistukien hakemiseen ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Taivalkoskella laadittiin kesällä 2007 LUMO-yleissuunnitelma Tyräjärvi–Jokijärven arvokkaalle maisema-alueelle. Suunnitelmaan valittiin mukaan 46 esimerkkikohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Esimerkkikohteiden tarkoituksena on havainnollistaa suunnittelualueen ja muiden vastaavanlaisten alueiden erityistukimahdollisuuksia. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei rajoita alueiden käyttöä tai velvoita maanomistajia hoidon järjestämiseen, vaan esitetyt hoitotoimet ovat vapaaehtoisia. Asiasana

Synthesis, Stability and Relaxivity of TEEPO-Met : An Organic Radical as a Potential Tumour Targeting Contrast Agent for Magnetic Resonance Imaging

Cancer is a widespread and life-threatening disease and its early-stage diagnosis is vital. One of the most effective, non-invasive tools in medical diagnostics is magnetic resonance imaging (MRI) with the aid of contrast agents. Contrast agents that are currently in clinical use contain metals, causing some restrictions in their use. Also, these contrast agents are mainly non-specific without any tissue targeting capabilities. Subsequently, the interest has notably increased in the research of organic, metal-free contrast agents. This study presents a new, stable organic radical, TEEPO-Met, where a radical moiety 2,2,6,6-tetraethylpiperidinoxide (TEEPO) is attached to an amino acid, methionine (Met), as a potentially tumour-targeting moiety. We describe the synthesis, stability assessment with electron paramagnetic resonance (EPR) spectroscopy and relaxation enhancement abilities by an in vitro nuclear magnetic resonance (NMR) and phantom MRI studies of TEEPO-Met. The new compound proved to be stable notably longer than the average imaging time in conditions mimicking a biological matrix. Also, it significantly reduced the relaxation times of water, making it a promising candidate as a novel tumour targeting contrast agent for MRI.Peer reviewe

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Rantsilan Mankila–Sipola

Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eri eläin- ja kasvilajien sekä erilaisten elinympäristöjen runsautta. Maatalousalueilla elää viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi lukuisia luonnonvaraisia lajeja, jotka pitävät avoimista ja puoliavoimista elinympäristöistä. Arvokkaita kohteita ovat mm. vaihtelevat pellon reunavyöhykkeet ja vanhan niitty- ja laiduntalouden synnyttämät niityt ja hakamaat. Viljellyt pellot ovat tärkeitä paitsi maaseutumaiseman säilymisen kannalta myös monien lintulajien ruokailu-, levähdys- ja pesimäalueina. Viime vuosikymmenten aikana maataloudessa tapahtuneet muutokset ovat kaventaneet monen eliölajin elinmahdollisuuksia. Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut arvokkaille maisema-alueille. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoimet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on madaltaa kynnystä maatalouden ympäristötuen erityistukien hakemiseen ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Rantsilassa laadittiin kesällä 2007 LUMO-yleissuunnitelma Mankila–Sipolan arvokkaalle maisema-alueelle. Suunnitelmaan valittiin mukaan 84 esimerkkikohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Esimerkkikohteiden tarkoitusena on havainnollistaa suunnittelualueen ja muiden vastaavanlaisten alueiden erityistukimahdollisuuksia. Kohteide kuuluminen yleissuunnitelmaan ei rajoita alueiden käyttöä tai velvoita maanomistajia hoidon järjestämiseen, vaan esitetyt hoitotoimenpiteet ovat vapaaehtoisia

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Rantsilan Mankila–Sipola

Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eri eläin- ja kasvilajien sekä erilaisten elinympäristöjen runsautta. Maatalousalueilla elää viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi lukuisia luonnonvaraisia lajeja, jotka pitävät avoimista ja puoliavoimista elinympäristöistä. Arvokkaita kohteita ovat mm. vaihtelevat pellon reunavyöhykkeet ja vanhan niitty- ja laiduntalouden synnyttämät niityt ja hakamaat. Viljellyt pellot ovat tärkeitä paitsi maaseutumaiseman säilymisen kannalta myös monien lintulajien ruokailu-, levähdys- ja pesimäalueina. Viime vuosikymmenten aikana maataloudessa tapahtuneet muutokset ovat kaventaneet monen eliölajin elinmahdollisuuksia. Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut arvokkaille maisema-alueille. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoimet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on madaltaa kynnystä maatalouden ympäristötuen erityistukien hakemiseen ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Rantsilassa laadittiin kesällä 2007 LUMO-yleissuunnitelma Mankila–Sipolan arvokkaalle maisema-alueelle. Suunnitelmaan valittiin mukaan 84 esimerkkikohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Esimerkkikohteiden tarkoitusena on havainnollistaa suunnittelualueen ja muiden vastaavanlaisten alueiden erityistukimahdollisuuksia. Kohteide kuuluminen yleissuunnitelmaan ei rajoita alueiden käyttöä tai velvoita maanomistajia hoidon järjestämiseen, vaan esitetyt hoitotoimenpiteet ovat vapaaehtoisia

Invertebrate abundance increases with vegetation productivity across natural and agricultural wader breeding habitats in Europe

Grassland breeding waders have been steadily declining across Europe. Recent studies indicating a dramatic decline in grassland invertebrates' abundance and biomass, the key food of most grassland wader chicks, suggest a likely driver of the demise of waders. While agricultural intensification is generally inferred as the main cause for arthropod decline there is surprisingly little information on the relationship between land use intensity and total arthropod abundance in grasslands. Here, we explored those relationships across several key wader breeding habitats by surveying ground-active, aerial and soil-dwelling invertebrate communities in five European countries that range from natural undisturbed bogs to intensively managed grasslands. Using maximum vegetation growth and soil moisture content we investigated how they shape the size of the invertebrate community within and across different countries. We found predominantly positive relationships between grassland invertebrate abundance, biomass and body weight with increasing vegetation growth and soil moisture. Maximum vegetation growth was strongly positively related to ground-active invertebrate abundance and biomass and abundance of soil dwelling invertebrates (mainly earthworms). Body weight of aerial invertebrates furthermore increased with increasing maximum vegetation growth. Our results provide little support for the hypothesis that agricultural practices associated with intensification of grassland management result in an abundance decline of invertebrate prey for wader chicks. Conservation practices aiming to enhance wader chick survival require a careful balancing act between maintaining habitat productivity to secure high prey abundance, and keeping productivity low enough to maintain open swards that do not need to be cut before chicks have fledged

A Prospective Comparison of F-18-prostate-specific Membrane Antigen-1007 Positron Emission Tomography Computed Tomography, Whole-body 1.5 T Magnetic Resonance Imaging with Diffusion-weighted Imaging, and Single-photon Emission Computed Tomography/Computed Tomography with Traditional Imaging in Primary Distant Metastasis Staging of Prostate Cancer (PROSTAGE)

Background: Computed tomography (CT) and bone scintigraphy (BS) are the imaging modalities currently used for distant metastasis staging of prostate cancer (PCa). Objective: To compare standard staging modalities with newer and potentially more accurate imaging modalities. Design, setting, and participants: This prospective, single-centre trial (NCT03537391) enrolled 80 patients with newly diagnosed high-risk PCa (International Society of Urological Pathology grade group >= 3 and/or prostate-specific antigen [PSA] >= 20 and/or cT >= T3; March 2018-June 2019) to undergo primary metastasis staging with two standard and three advanced imaging modalities. Outcome measurements and statistical analysis: The participants underwent the following five imaging examinations within 2 wk of enrolment and without a prespecified sequence: BS, CT, Tc-99m-hydroxymethylene diphosphonate (Tc-99m-HMDP) single-photon emission computed tomography (SPECT)-CT, 1.5 T whole-body magnetic resonance imaging (WBMRI) using diffusion-weighted imaging, and F-18-prostate-specific membrane antigen-1007 (F-18-PSMA-1007) positron emission tomography(PET)-CT. Each modality was reviewed by two independent experts blinded to the results of the prior studies, who classified lesions as benign, equivocal, or malignant. Pessimistic and optimistic analyses were performed to resolve each equivocal diagnosis. The reference standard diagnosis was defined using all available information accrued during at least 12 mo of clinical follow-up. Patients with equivocal reference standard diagnoses underwent MRI and/or CT to search for the development of anatomical correspondence. PSMA PET-avid lesions without histopathological verification were rated to be malignant only if there was a corresponding anatomical finding suspicious for malignancy at the primary or follow-up imaging. Results and limitations: Seventy-nine men underwent all imaging modalities except for one case of interrupted MRI. The median interval per patient between the first and the last imaging study was 8 d (interquartile range [IQR]: 6-9). The mean age was 70 yr (standard deviation: 7) and median PSA 12 ng/mL (IQR:7-23). The median follow-up was 435 d (IQR: 378-557). Metastatic disease was detected in 20 (25%) patients. The imaging modality F-18-PSMA-1007 PET-CT had superior sensitivity and highest inter-reader agreement. The area under the receiver-operating characteristic curve (AUC) values for bone metastasis detection with PSMA PET-CT were 0.90 (95% confidence interval [CI]: 0.85-0.95) and 0.91 (95% CI: 0.87-0.96) for readers 1 and 2, respectively, while the AUC values for BS, CT, SPECT-CT, and WBMRI were 0.71 (95% CI: 0.58-0.84) and 0.8 (95% CI: 0.67-0.92), 0.53 (95% CI: 0.39-0.67) and 0.66 (95% CI: 0.54-0.77), 0.77 (95% CI: 0.65-0.89) and 0.75 (95% CI: 0.62-0.88), and 0.85 (95% CI: 0.74-0.96) and 0.67 (95% CI: 0.54-0.80), respectively, for the other four pairs of readers. The imaging method F-18-PSMA-1007 PET-CT detected metastatic disease in 11/20 patients in whom standard imaging was negative and influenced clinical decision making in 14/79 (18%) patients. In 12/79 cases, false positive bone disease was reported only by PSMA PET-CT. Limitations included a nonrandomised study setting and few histopathologically validated suspicious lesions. Conclusions: Despite the risk of false positive bone lesions, F-18-PSMA-1007 PET-CT outperformed all other imaging methods studied for the detection of primary distant metastasis in high-risk PCa. Patient summary: In this report, we compared the diagnostic performance of conventional and advanced imaging. It was found that F-18-prostate-specific membrane antigen-1007 positron emission tomography/computed tomography (F-18-PSMA-1007 PET-CT) was superior to the other imaging modalities studied for the detection of distant metastasis at the time of initial diagnosis of high-risk prostate cancer. PSMA PET-CT also appears to detect some nonmetastatic bone lesions. (C) 2020 The Author(s). Published by Elsevier B.V. on behalf of European Association of Urology.Peer reviewe