Lost and unfulfilled relationships behind emotional loneliness in old age

Using a qualitative approach, this article examines how the experiences of emotional loneliness are embedded in the everyday lives and relationships of older adults. Ten in-depth interviews were conducted in 2010 with older people who reported feeling lonely, often or all the time, during a cohort study in southern Finland. The research reveals the multifaceted nature of loneliness and its causes. Behind emotional loneliness, we identified lost and unfulfilled relationships, involving the loss or lack of a partner, the absence of a meaningful friendship, complex parenthood and troubling childhood experiences. Most of the interviewees have faced loneliness that only began in old age, but for some, loneliness has been present for nearly a lifetime.Peer reviewe

Yksinäisyys ja elämänkulku : Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä

The research explores loneliness in old age from a sociological life course perspective. Acknowledging that individual experiences are always embedded in not just the present everyday life but also the past life events and the wider social surroundings in which people are linked during their course of life. The research answers to questions such as: what kind of social pathways, life situations and life phases can be found behind loneliness in older age and how does loneliness change during one's life course. Using a qualitative longitudinal approach the research aims to grasp the temporal nature of loneliness and its individual meanings in relation to different transitions, events and social relations during the life course. The research data builds on one to three interviews with ten older persons during a five year period. The interviewees have participated in a ten year cohort study Good Ageing in Lahti Region (GOAL) conducted in southern Finland. The survey data is also used when looking at changes in loneliness. Qualitative longitudinal research has been scarcely used among older people, there for the research offers new methodological findings and implications. In the analysis loneliness is described through lost and unfulfilled social roles and weakening social convoy. The first involves life changes and situations such as widowhood, being without a partner, childlessness and grandchildlessness and retirement, due to which loneliness has been present in the lives of the interviewees. The weakening social convey has meant lack of a good friend, experiences of a foreign and strange culture and friction with children or one's own parents. Due to the weakening social convoy hopes toward social relationships have been unfulfilled and the possibilities of social inclusion have declined. Also trajectories of childhood experiences such as war time or loss of one's own mother were connected to loneliness. Some of them have meant loneliness that has been present nearly for a lifetime but for others these trajectories have had an impact on loneliness only in old age. Both in the interviews and survey data loneliness appears as a life situational or as a lifelong experience. Only for a minority of the research participants loneliness has been present for a long time. For others loneliness has been a new experience encountered in old age, but for most loneliness has fluctuated during the life course. It has been present in different life situations and life phases. Also during the research period there has been changes both ways: loneliness has both decreased and increased. The research reveals the dynamic nature of loneliness and the different ways in which loneliness is rooted in the individual life stories and life courses of older people. Even though the interviewees have reported being lonely often or all the time, it has not meant they had been experiencing continuous loneliness in their everyday life. Meaningful relationships have also been present. Throughout the research loneliness appears as a processual and relational experience which offers more understanding on the reasons behind loneliness and interventions to reduce it. Loneliness is always experienced in relation to something: personal relationships and social bonds, communities or more widely to the surrounding society. Hence loneliness is not only connected to relationships but also to the everyday life infrastructure and social environment through which a person is connected or unconnected to other people. Using a life course perspective the research opens windows to the social worlds of older people and more broadly to loneliness experienced in different live phases and situations during life course. By revealing reasons behind loneliness the research also gives an important input on discussions of loneliness interventions. Key words: loneliness, life course, ageing, older people, social pathways, social convoy, social roles, qualitative longitudinal research, interviewTutkimuksessa tarkastellaan ikääntyvien yksinäisyyttä elämänkulun näkökulmasta. Punaisena lankana kulkee näkemys siitä, ettei ihmisen toimintaa ja ympäröiviä olosuhteita voida ymmärtää rajaamalla tarkastelu vain tiettyyn elämänvaiheeseen: on kiinnitettävä huomio myös aiempiin elämäntapahtumiin, sosiaalisiin suhteisiin ja laajempiin yhteiskunnallisiin tekijöihin elämänkulun ajalta. Tutkimuksessa kysytään, millä tavoin myöhemmällä iällä koettu yksinäisyys kietoutuu elämänkulkuun: millaisia sosiaalisia polkuja ja niiden varrelle linkittyviä elämäntapahtumia tai -vaiheita yksinäisyyden taustalta voidaan paikantaa ja millaisia muutoksia yksinäisyydessä elämänkulun varrella mahdollisesti tapahtuu. Tutkimuskysymyksiin vastataan laadullista seurantatutkimusta hyödyntäen. Laadullisen seurannan avulla pyritään tavoittamaan yksinäisyyden ajallinen luonne ja sille annetut merkitykset suhteessa elämänkulullisiiin siirtymiin, tapahtumiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Tutkimusaineisto rakentuu kymmenen yksinäisyyttä kokevan ikääntyvän ympärille. Heidät tutkija on kohdannut viiden vuoden ajanjaksolla yhdestä neljään kertaan. Lisäksi haastateltavat ovat osallistuneet kymmenvuotiseen Ikihyvä Päijät-Häme -kyselytutkimukseen, jonka aineistoja hyödynnetään yksinäisyydessä tapahtuvia muutoksia tarkasteltaessa. Laadullisen seurantatutkimuksen soveltaminen erilaisiin tutkimuskohteisiin on vasta aluillaan, eikä sitä ole aiemmin käytetty ikääntyvien yksinäisyyttä tutkittaessa. Keskeisen osan tutkimusta muodostaa tutkimusprosessin kuvaus ja sen parissa käydyt metodologiset pohdinnat. Tutkimuksessa yksinäisyyttä tarkastellaan menetettyjen ja toteutumattomien sosiaalisten roolien ja rakoilevan sosiaalisen saattueen näkökulmista. Menetetyt ja toteutumattomat sosiaaliset roolit liittyvät leskeytymiseen, kumppanittomuuteen, lapsettomuuteen ja lapsenlapsettomuuteen sekä eläköitymiseen, joihin liittyviä menetyksiä, muutoksia ja toiveita myöhemmällä iällä koetun yksinäisyyden taustalta voidaan paikantaa. Rakoilevaan sosiaaliseen saattueeseen kietoutuvat ruumiin rajallisuus, hyvän ystävän kaipuu, kokemus vieraasta kulttuurista ja erilaiset vanhemmuuteen liittyvät kitkat, joiden myötä sosiaalinen osallisuus ja sen mahdollisuudet ovat kaventuneet ja sosiaalisiin suhteisiin kohdistuvat odotukset ovat jääneet toteutumatta. Myöhemmällä iällä koetun yksinäisyyden taustalla näkyvät myös erilaiset elämäntapahtumien, kuten äidin menettämisen ja lapsuuden sotakokemusten haavat ja heijastumat. Niiden jäljet ovat joko olleet läsnä yksinäisyyden kokemuksena läpi elämän tai nousseet pintaan vasta myöhemmissä elämänvaiheissa. Sekä haastattelu- että kyselyaineistosta on mahdollista löytää sekä pitkäkestoista että elämäntilanteista yksinäisyyttä. Vain harvalle yksinäisyys on ollut vuosien mittainen pysyvä olotila. Osalle haastateltavista yksinäisyys on ollut vasta vanhemmiten kohdattu kokemus, mutta suurimmalla osalla yksinäisyys on elämänkulun aikana aaltoillut. Yksinäisyys on ollut läsnä tietyissä elämäntilanteissa tai -vaiheissa. Myös tutkimusvuosien aikana muutoksia on tapahtunut molempiin suuntiin: yksinäisyys on sekä lisääntynyt että vähentynyt. Tutkimus tuo esiin yksinäisyyden dynaamisen luonteen ja juurtumisen yksilöllisiin elämäntarinoihin. Pelkkää yksinäisyyttä tutkimuksessa mukana olleiden joka päiväinen elämä ei ole ollut. Myös yksinäinen arki on sisältänyt merkityksellisiä ihmissuhteita, päivien kohokohtia ja tulevaisuuden haaveita. Läpi tutkimuksen tulee näkyväksi yksinäisyyden prosessuaalinen ja suhteisiin sidottu luonne, joka tarjoaa tarttumapintoja erityisesti yksinäisyyden syihin. Yksinäisyyttä koetaan aina suhteessa johonkin: läheissuhteisiin, ympäröiviin yhteisöihin tai laajemmin yhteiskuntaan. Yksinomaan ihmissuhteista ei yksinäisyydessä kuitenkaan ole kyse, vaan myös laajemmin arjen infrastruktuurista, osallisuuden mahdollisuuksista ja ehdoista, joilla ihminen kiinnittyy tai jää kiinnittymättä toisiin ihmisiin. Elämänkulkunäkökulmaa hyödyntäen tutkimus avaa ikkunoita ikääntyvien sosiaalisen elämän ja laajemmin eri elämänkulun vaiheissa koetun yksinäisyyden ja sen syiden tarkasteluun. Tärkeän avauksen tutkimus antaa myös yksinäisyyden lievittämisestä käytyyn keskusteluun. Asiasanat: yksinäisyys, elämänkulku, ikääntyminen, vanhuus, sosiaaliset polut, sosiaalinen saattue, sosiaaliset roolit, laadullinen seurantatutkimus, haastattelututkimu

Yksinäisyys ja aika

peerReviewe

Yksinäisyys afaattisten henkilöiden kokemana. Tarkastelukohteena yksinäisyyden koetut syyt ja yksinäisyyden lievittäminen

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme aivohalvauksen myötä puhekykynsä menettäneiden henkilöiden kokemuksia yksinäisyydestä. Tutkimuksessa kysytään, millaisia syitä afaattisen henkilön yksinäisyyden taustalla on hänen itsensä tai omaisen kertomana ja millaisia yksinäisyyttä lievittäviä tai ehkäiseviä tekijöitä haastateltavien puheesta voidaan paikantaa. Tutkimusaineisto koostuu 16 afaattisen henkilön ja kahden omaisen haastattelusta, sekä afaattisten henkilöiden parissa kerätyn kyselyaineiston avovastauksista. Aineisto on analysoitu temaattisella sisällön analyysillä. Tulosten mukaan yksinäisyyden taustalla olevia tekijöitä olivat puhekyvyn menettäminen, avun tarve ja eristyneisyys muista ihmisistä. Vastaavasti yksinäisyyttä lievittävinä tai ehkäisevinä tekijöinä näyttäytyivät mahdollisuus kommunikointiin ilman puhetta, tuen saanti ja itsemääräämisoikeuden säilyttäminen sekä yhteys muihin ihmisiin. Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa siitä, millä tavoin sairastuminen muuttaa yksilön mahdollisuuksia ylläpitää sosiaalisia suhteita ja osallistua ympäröivään yhteiskuntaan, joiden tunnistaminen on erityisen tärkeää yksinäisyyden lievittämistä tai ehkäisemistä tavoitellessa.Peer reviewe

Can robots tackle late-life loneliness? : Scanning of future opportunities and challenges in assisted living facilities

This future-oriented study examines the opportunities and challenges offered by social robots and communication technology when aiming to decrease emotional and social loneliness in older people residing in assisted living (AL). The paper draws on prior literature on loneliness, elder care and social robots. The aim is to scan the futures regarding technology support for the frail older people in future AL. The analytical frame was built on Robert Weiss’ division of relational functions: attachment, social integration, opportunity for nurturance, reassurance of worth, sense of reliable alliance, and guidance in stressful situations, and on a distinction between direct and indirect social robots. Our examinations show that social robots could tackle both emotional and social loneliness in assisted living by empowering people to engage in different forms of social interaction inside and outside the facility. However, ethical concerns of objectification, lack of human contact, and deception need to be thoroughly considered when implementing social robots in care for frail older people.Peer reviewe

Kotona asuvien ikäihmisten palveluohjauksen vaikuttavuus – kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Palveluohjauksen kehittäminen on viime vuosina ollut keskeisessä osassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän uudistamista. Siihen liittyvä vaikuttavuustieto on kuitenkin yhä hajanaista. Artikkelissa tarkastellaan kotona asuvien ikäihmisten palveluohjauksen vaikuttavuutta aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tarkastelu kokoaa sosiaalitieteellisen vaikuttavuustutkimuksen näkökulmasta yhteen sitä, miten aihetta on tutkittu, ja millaista vaikuttavuustietoa tutkimukset ovat tuottaneet. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, ja mukaan hyväksyttiin 18 kansainvälistä tutkimusartikkelia. Katsauksen tutkimuksissa palveluohjauksen ja erilaisten palveluohjausinterventioiden vaikuttavuutta arvioitiin sekä palveluohjausprosessin toteuttamisen että siitä seuranneiden vaikutuksien osalta. Vaikutuksia tarkasteltiin asiakkaan ja palvelujärjestelmän näkökulmasta. Ensimmäiseen sisältyivät hyvinvoinnissa tai elämäntilanteessa tapahtuneet muutokset sekä palveluohjauksesta saatuun tukeen liittyvät kokemukset. Palvelujärjestelmännäkökulmasta tarkasteltiin palveluiden käyttöön ja kustannuksiin liittyviä vaikutuksia. Kotona asuvien ikäihmisten palveluohjauksen vaikuttavuudesta löydettyjä tuloksia ei voida helposti yleistää, sillä palveluohjausmallit sekä vaikuttavuuden mittaamisen tavat vaihtelivat tutkimuksissa merkittävästi. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä myönteistä vaikuttavuutta tuottavista palveluohjausprosesseista ja niihin liittyvistä käytännöistä. Aiheesta tarvitaan lisää suomalaiseen palvelujärjestelmään kiinnittyvää tutkimusta

Pyörivää kehää ja pallottelua : Tuen tarpeisiin vastaamisen haasteet ikääntyneiden asiakas- ja palveluohjauksessa

Artikkelissa tarkastellaan julkisissa sote-palveluissa työskentelevien asiakas- ja palveluohjaajien kohtaamia haasteita iäkkäiden asiakkaiden tuen tarpeisiin vastaamisessa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä tilanteista, joissa ikääntyvällä ihmisellä on riski jäädä ilman tarvitsemaansa tukea. Aineistona on viisi ryhmäkeskustelua, joihin osallistui 19 asiakas- tai palveluohjaajaa eri puolilta Suomea. Analyysimenetelmänä käytettiin temaattista analyysiä. Tulosten mukaan työntekijät pitivät haasteina avun tarjoamista, tuen tarpeiden tunnistamista, palvelujen kohtaamattomuutta sekä asiakkaiden pallottelua palvelusta toiseen. Haasteet olivat yleisiä etenkin sosiaalisiin ongelmiin liittyvien tuen tarpeiden kohdalla, mutta niitä kohdattiin myös muistisairaiden ihmisten kanssa työskennellessä. Työntekijät puhuivat ”pyörivänä kehänä” ilmiöstä, jossa sama asiakas ilmestyy yhä uudelleen heidän arvioitavakseen, koska hänen tuen tarpeisiinsa ei ole onnistuttu vastaamaan. Tutkimuksesta saatavan tiedon avulla voidaan kehittää ikääntyville suunnattuja palveluita vastaamaan paremmin sosiaalisiin ongelmiin ja siten ennaltaehkäistä iäkkäiden ihmisten sosiaalista syrjäytymistä