Osuuskauppafunkis

Osuuskauppafunkis on pohjoismainen arkkitehtuurin ilmiö, jolla tarkoitetaan osuuskauppojen rakennuttamia funktionalistisen tyylisuunnan mukaisia myymälä-, varasto- ja tuotantorakennuksia, jotka on rakennettu enimmäkseen 1930-luvulla. Funktionalistisia osuuskauppojen rakennuksia ja niiden suunnittelijoita on tutkittu aikaisemmin suunnittelija- ja rakennuskohtaisesti. Esimerkiksi Erkki Huttusesta ja Väinö Vähäkalliosta on tehty väitöskirjat, mutta itse osuuskauppafunkis on ollut yllättävän vähäisessä määrin tutkimuksen kohteena. Tässä tutkimuksessa arkkitehtuuria lähestytään retorisesta näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi ja millä tavalla Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) sisäisiin sidosryhmiin vaikutettiin arkkitehtuurin kysymyksissä lehdistön avulla. Tutkimusaineisto koostuu suurelta osin 1930-luvun aikakauslehtien – kuten Osuuskauppalehden – artikkeleista, joista oli luettavissa selkeitä vaikuttamisen pyrkimyksiä. Pääasiallisena vaikuttamisen kohteena olivat SOK:n jäsenosuuskauppojen hallintohenkilöstö sekä jäsenistö. Vaikuttamisen tavoitteena oli saada osuuskauppojen jäsenistö ja päättäjät myöntyväisiksi modernille rakennustyylille sekä saada osuuskaupat käyttämään yksinomaan SOK:n rakennusosastoa rakennussuunnittelussa. Täten kyse oli myös SOK:n rakennusosaston institutionalisoitumisesta. Itse funktionalistisen tyylisuunnan edistämisen taustalla oli ns. ajan henki, joka korosti taloudellista ja teknistä rationaalisuutta. Ominaista osuuskauppafunkikselle oli myymäläkulttuurin kehittäminen, joka loi osaltaan modernia yrityskuvaa.Siirretty Doriast

Panimo- ja paahtimoteollisuuden kehitys Suomessa: Case Porin pienpanimot ja -paahtimot

Tutkielmassa luodaan katsaus panimo- ja paahtimoteollisuuden kehitykseen Suomessa. Lähivuosien trendinä on ollut pienpaahtimoiden ja pienpanimoiden määrän huomattava kasvu muutoin äärimmäisen keskittyneillä markkinoilla. Tarkastelussa on erityisesti panimoiden ja paahtimoiden määrien muutokset ja alueellinen jakauma. Tutkielman teoreettinen pohja on resource partitioning -teoriassa, jonka mukaan teollisuudenalan jatkuva keskittyminen luo mahdollisuuksia erikoistuneille yrityksille. 1990-luvulle tultaessa suurpanimoiden eli generalistien vähentynyt määrä ja niiden siirtymä markkinoiden keskustaan avasi mahdollisuuksia markkinoiden periferiassa. Tällöin tuli ensimmäinen pienpanimoaalto, josta jäi henkiin menestyneimmät yritykset. Toinen pienpanimoaalto on tullut 2000- ja 2010-luvun vaihteessa. Pienpaahtimoiden määrän kasvu ajoittuu samoihin aikoihin pienpanimoaaltojen kanssa, mutta kasvu on ollut maltillisempaa. Laajemman katsauksen lisäksi tutkielmassa suunnataan katseet Porin kaupungissa toimineisiin paahtimo- ja panimoyrityksiin. Empiirinen aineisto muodostuu kahdelle porilaiselle pienpanimolle sekä yhdelle pienpaahtimolle tehdyistä teemahaastatteluista. Teemahaastattelujen tarkoituksena oli selvittää caseyritysten arvot, yritysten perustamiseen ja sijaintipäätökseen vaikuttaneet tekijät sekä paikallisuuden merkitys yrityksille. Caseyritysten arvoja yhdisti ennakkoluulottomuus ja uuden hakeminen. Sijaintipäätökset ovat olleet sattumanvaraisia ja tunnepohjaisia. Paikallisuus näkyi yritysten toiminnassa eri tavoin; Beer Hunter’sin haastateltavan puheessa korostui kiintymys Poria kohtaan, mutta yrityksen tuotteissa paikallisuutta ei ole erityisesti nostettu esiin. Cafe Solon logossa ja tuotteissa paikallisuutta on lähivuosina korostettu aiempaa enemmän. Yritys on ottanut käyttöön Porin Paahtimo -aputoiminimen tuodakseen ”pienpaahtimoidentiteettiä esiin sellaisena kun se on.” Ruosniemen panimon nimi kuulostaa kovin paikalliselta, mutta paikallisuus ei ole ollut panimolle kovinkaan suuressa roolissa. Riippumatta siitä, mitä paikallisuus yrityksille merkitsee, Suomen pienpanimot ja -paahtimot ovat muuttaneet toimialojensa maantiedettä merkittävällä tavalla. Etenkin pienpanimoita on syntynyt niin kaupunkeihin kuin maaseudulle ja suurimmat pienpanimot sijaitsevat pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kun pienpanimoiden suurimmat markkinat sijaitsevat juuri pääkaupunkiseudulla, pienpanimot tulevat toimineeksi klassisten sijaintiteorioiden oletusten vastaisesti.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Ison-Britannian kolmas sektori : maaraportti Skotlannin maaseutualueiden palveluntuotannosta

Tämän tutkimusraportin aiheena on kolmannen sektorin osuus maaseudun palvelujen kokonaisuudessa ja rahoituksessa Iso-Britanniassa, erityisesti Skotlannissa. Selvityksellä haluttiin saada yleiskuva ja havaintoesimerkkejä kansalaisjärjestöjen merkityksestä ja toimintatavoista eurooppalaisesta maasta, jossa maaseudun alue- ja väestörakenne muistuttaa Suomea ja jossa tiedetään paikallisella aktiivisuudella olevan keskeinen rooli palvelujen järjestämisessä. Selvitys avaa kansainvälistä vertailua ja vaikutteita varten näkökulmia ajankohtaiseen suomalaiseen maaseutupoliittiseen keskusteluun ja kehittämistyöhön maaseudun palvelujen uusista mahdollisuuksista ja ratkaisuvaihtoehdoista. Tutkimusraportti julkaistaan osana Kolmas sektori kunta- ja palvelurakenteen muutoksessa -tutkimushanketta, jota hallinoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Tutkimushankkeen päärahoittaja on Kunnallisalan Kehittämissäätiö (KAKS), joka myönsi hankkeelle kolmeksi vuodeksi rahoituksen. Hanke suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) kansalaisjärjestöteemaryhmän kanssa, joka myös toimi hankkeen ohjausryhmänä. Tutkimushankkeen rahoitukseen osallistuivat myös YTR sekä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Vastaavana tutkijana hankkeessa toimi MMM, agronomi Ritva Pihlaja. Tutkimuksen johtajana toimi tutkimusjohtaja, professori Tapani Köppä. Tutkimusraportin Iso-Britannian, erityisesti Skotlannin kolmannesta sektorista maaseudun palvelujen kannalta on laatinut HTK Jussi Telaranta, joka hyödynsi selvitystä myös opinnäytetyössään

Kotona paras, vai onko? : Kotona asuminen turvallisuuden näkökulmasta

publishedVersionNon peer reviewe

Sympathetic Nerve Reconstruction for Compensatory Hyperhidrosis after Sympathetic Surgery for Primary Hyperhidrosis

We performed sympathetic nerve reconstruction using intercostal nerve in patients with severe compensatory hyperhidrosis after sympathetic surgery for primary hyperhidrosis, and analyzed the surgical results. From February 2004 to August 2007, sympathetic nerve reconstruction using intercostal nerve was performed in 19 patients. The subjected patients presented severe compensatory hyperhidrosis after thoracoscopic sympathetic surgery for primary hyperhidrosis. Reconstruction of sympathetic nerve was performed by thoracoscopic surgery except in 1 patient with severe pleural adhesion. The median interval between the initial sympathetic surgery and sympathetic nerve reconstruction was 47.2 (range: 3.5-110.7) months. Compensatory sweating after the reconstruction surgery improved in 9 patients, and 3 out of them had markedly improved symptoms. Sympathetic nerve reconstruction using intercostal nerve may be one of the useful surgical options for severe compensatory hyperhidrosis following sympathetic surgery for primary hyperhidrosis

Targeted Resequencing Reveals ALK Fusions in Non-Small Cell Lung Carcinomas Detected by FISH, Immunohistochemistry, and Real-Time RT-PCR: A Comparison of Four Methods

Peer reviewe