Taekwondo in Finland : An Ethnographical Approach to Korean Culture in Finnish Taekwondo Community

In this thesis, I have approached taekwondo from the cultural perspective using ethnographic methods. This martial art form is often associated with Korea; however, its origins seem to lie in the Japanese karate – although Korean sources often claim it to be even 2000 thousand years old tradition practiced in Korean peninsula. Foreign scholars such as Udo Moenig, on the other hand, have conducted convincing studies that illustrate similarities between these two martial forms. Furthermore, many martial art schools – that are considered as the “founding schools” of the “modern taekwondo” - were established after the Second World War. This controversy offered inspiration to look further into taekwondo as an “invented tradition”. In short, according to Eric Hobsbawm and Terrence Ranger’s definition, “invented traditions” are often created by repeating and even manipulating origin stories to establish the preferred history. Moreover, it often strengthens the local nationalism. Therefore, it is important to look into Korean nationalism to understand the reasons to highlight taekwondo’s Korean roots. In the modern day another concept related to taekwondo and Korean nationalism is the so-called “Korean Wave”, also known as hallyu by its Korean name. Especially scholars such as Jin Dal Yong and Kim Bok-rae define hallyu as a “soft power” to disseminate Korean culture globally through cultural products such as television shows, music, food and even sports. Hence, studying foreign people, who do taekwondo or in other words taekwondoin, to see if taekwondo really promotes Korean culture and inspires people to learn more about Korea became the main focus of the project. I decided to focus on the Finnish context because I have been learning taekwondo myself. Additionally, as a Finnish person I am familiar with the Finnish culture due to which understanding both cultures helps to explain the differences between the two cultures. Furthermore, I wanted to see, how much Korean cultural features have been adopted in the Finnish taekwondo gyms. To do this, I observed and attended taekwondo classes in three different taekwondo associations in Southern Finland, and I interviewed seven people with different belt ranks from beginner to master. In Finland taekwondo is typically seen as a martial art form with Korean background. Certain traditions such as bowing to greet and yelling as a response to commands are often associated with martial arts generally. Korean language is used in the class variedly depending on the instructor, but many seem not comfortable memorizing the terms and most common technique names have been translated to Finnish. In addition to this, teaching taekwondo is almost purely volunteer-based, the classes are after work hours, and the space to train is rented and so shared with other sport associations. Although taekwondo gyms might not remind people of Korea, the preserved traditions are seen as a way to pay homage to the founders of the sport

Evaluation of effect of preoperative chemotherapy on Wilms' tumor histopathology

Purpose: To evaluate usefulness of cutting needle biopsy (CNB) to recognize pediatric renal tumors and to predict the evolution of histology during preoperative chemotherapy of Wilms tumors. Methods: Ninety pediatric patients were operated for renal tumors at our institution in 1988-2015. We included all 64 patients who had undergone CNB at diagnosis and whose CNB and nephrectomy samples were available for re-evaluation. Results: The CNB was diagnostic in all 59 Wilms tumors but only in two out of live non-Wilms tumors. Anaplasia was missed by CNB in one of three with diffuse anaplasia in nephrectomy specimens. In Wilms tumors the proportions of the blastemal, stromal and epithelial components were 55% (IQR 25-85), 28% (IQR 10-58) and 2% (IQR 0-10) in CNB samples and 5% (IQR 0-64), 15% (IQR 0-50) and 15% (IQR 0-44) in the nephrectomy specimens (p-values 0.002,0.599 and 0.005 respectively). The degree of tumor necrosis was in median 80% (IQR 21-97), after preoperative chemotherapy. The degree of tumor necrosis after chemotherapy had a positive correlation with the proportion of blastemal component (p = 0.008) and a negative correlation with proportion of epithelial component in pre-chemotherapy CNB samples (p <0.001). Conclusions: Wilms tumors are usually recognizable unlike non-Wilms tumors in CNB at diagnosis. In Wilms tumors, high blastemal cell content is associated with significant tumor necrosis during pre-operative chemotherapy. Our results do not support routine use of CNB in diagnosis of renal tumors. Type of study: Retrospective review. (C) 2017 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe

Syöpäkudoksen mikroympäristön ennusteellinen merkitys follikulaarisessa lymfoomassa

Follicular lymphoma (FL) is the second most common non-Hodgkin lymphoma. It is an indolent and clinically heterogeneous disease, which is generally considered incurable. Currently, immunochemotherapy has significantly improved the outcome of FL patients. This is based on the combination of rituximab, a monoclonal anti-CD20 antibody, with chemotherapy, and is used at present as a standard first-line therapy in FL. Thus far, however, patients have been selected for treatment based on clinical risk factors and indices that were developed before the rituximab era. Therefore, there is a growing need to understand the molecular mechanisms underlying the disease, which would not only provide information to predict survival in the rituximab era, but also enable the design of more targeted therapeutic strategies. In this study, our aim was to identify genes predicting the outcome in FL patients treated with immunochemotherapy. Thus, we performed a cDNA microarray with 24 FL patients. When gene expression differences from diagnostic tumour samples were related to the clinical outcome, we identified novel genes with a prognostic impact on survival. The expression of selected genes was further characterized with quantitative PCR and immunohistochemistry (IHC). Interestingly, the prognostic influence of these genes was often associated with their expression in non-malignant cells instead of tumour cells. Based on the observed gene expression patterns, we analyzed the abundance and prognostic value of non-malignant immune cells in 95-98 FL patients treated with immunochemotherapy. We observed that a high content of tumour-associated macrophages was a marker of a favourable prognosis. In contrast, the accumulation of mast cells correlated with a poor outcome and was further associated with tumour vascularity. Increased microvessel density also correlated with an inferior outcome. In addition, we used the same microarray data with a systems biology approach to identify signalling pathways or groups of genes capable of separating patients with favourable or adverse outcomes. Among the transcripts, there were many genes associated with signal transducers and activators of the transcription (STAT5a) pathway. When IHC was used as validation, STAT5a expression was mostly observed in T-cells and follicular dendritic cells, and expression was found to predict a favourable outcome. In cell cultures, rituximab was observed to induce the expression of STAT5a-associated interleukins in human lymphoma cell lines, which might provide a possible link for the cross-talk between rituximab-induced FL cells and their microenvironment. In conclusion, we have demonstrated that the microenvironment has a prognostic role in FL patients treated with immunochemotherapy. The results also address the importance of re-evaluating the prognostic markers in the rituximab era of lymphoma therapies.Follikulaarinen lymfooma (FL) on hidaskasvuinen, säde- ja sytostaattiherkkä imukudossyöpä, joka toistuvien uusiutumisien johdosta on nykyhoidoilla harvoin parannettavissa. Tällä hetkellä immunokemoterapia on yksi tehokkaimmista FL:n hoitomuodoista, perustuen B-soluja tunnistavan CD20 vasta-aineen (=rituximab) yhdistämiseen perinteisiin solunsalpaajahoitoihin. Toistaiseksi taudin hoitovasteen ennustaminen on perustunut kliinisiin mittareihin, ja edistyksestä huolimatta vasteet ovat usein vaihtelevia ja vaikeita ennustaa. Jos taudin biologinen luonne tunnettaisiin paremmin, olisi yksilöllisempien ja tehokkaampien hoitojen suunnittelu helpompaa. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli löytää uusia biologisia ennustetekijöitä vallitsevaa ensilinjan hoitoa eli immunokemoterapiaa saaneille FL potilaille. Perustana tutkimukselle oli 24 immunokemoterapialla hoidettua FL potilasta, joiden lymfoomakudoksesta määritettiin geenien ilmentymistä mikrosirutekniikalla. Yhdistämällä geenisirun tulokset kliinisiin hoitotietoihin löysimme geenejä, jotka erottelivat potilaat hoitovasteen mukaan. Immunohistokemiallisin menetelmin osoitimme monien näistä geeneistä ilmentyvän varsinaisia syöpäsoluja ympäröivässä ns. mikroympäristössä. Tulosten perusteella analysoimme noin 100 FL potilaan aineistosta erilaisten immuunipuolustusjärjestelmän solujen esiintyvyyttä. Tutkimuksessa osoitettiin makrofagien lukumäärän vaikuttavan suotuisasti immunokemoterapialla hoidettujen FL potilaiden hoitoennusteeseen. Sen sijaan syöttösolujen ja verisuonten korkea esiintymistiheys korreloi huonoon tautivasteeseen. Huomioitavaa on, että osa ennustetekijöistä muutti merkitystään verrattaessa solunsalpaajilla tai immunokemoterapialla hoidettuja FL potilaita. Väitöskirjan viimeisessä osatyössä tutkimme FL:n molekulaarisia vaikutusmekanismeja, ja havaitsimme STAT5a signaalireitin toimivan merkittävänä ennustetekijänä immunokemoterapiahoidetuilla FL potilailla. Soluviljelymallissa rituximabin osoitettiin indusoivan STAT5a:ta säätelevien interleukiinien ilmentymistä lymfoomasoluissa, mikä voi toimia mahdollisena vuorovaikutusmekanismina rituximabin indusoimien FL solujen ja ympäröivän mikroympäristön välillä. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että syöpäkudoksen mikroympäristö on tärkeä ennustetekijä FL potilaiden hoitovasteelle myös immunokemoterapian aikakaudella. Lisäksi ennustetekijöiden merkityksen muuttuminen käytetyn hoitomuodon mukaan korostaa prognostisten tekijöiden uudelleen arvioinnin tärkeyttä hoitojen kehittyessä

Effect of Wilms tumor histology on response to neoadjuvant chemotherapy

Purpose: To evaluate the association between Wilms tumor histology at diagnosis and the change in Wilms' tumor volume during preoperative chemotherapy. Methods: We included all the 52 patients operated for Wilms tumor at 1988-2015, who had both pathology samples and either CT or MRI-images before and after preoperative chemotherapy, available for reevaluation. Results: The median tumor volume was 586 ml (IQR 323-903) at diagnosis. The median change in tumor volume was -68% (IQR -85 to -40, p <0.001) and the proportion of tumor necrosis 85% (IQR 24-97), after preoperative chemotherapy. There was a correlation between blastemal cell content in prechemotherapy cutting needle biopsy (CNB) sample and the reduction in tumor volume (Rho = -0.452, p = 0.002). High stromal and epithelial cell contents in CNB samples were associated with the lesser change in tumor volume (Rho = 0.279, p = 0.053 and Rho = 0.300, p = 0.038 respectively). Reduction of tumor volume and the proportion of tumor necrosis after chemotherapy were associated (Rho = -0.502, p <0.001). The actual viable tumor volume decreased in median by 97% (IQR 65-100), and the decrease could be seen in all cellular components. In three patients, the tumor volume increased more than 10% during the preoperative chemotherapy. Two of them had anaplastic tumor in the nephrectomy specimen. Conclusion: Wilms tumor total and viable tumor volumes were reduced by 68% and 97% with preoperative chemotherapy, respectively. High proportion of blastemal cells in CNB was associated with greatest decrease in Wilms tumor volume. Increase in tumor volume during preoperative chemotherapy may indicate anaplastic tumor and prolonging of preoperative therapy should be avoided. Type of study: Retrospective review. (C) 2018 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe

Huijata, narrata, petkuttaa, jallittaa ja erehdyttää:lähisynonyymien kognitiivista semantiikkaa

Tiivistelmä. Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassani viittä huijaamista ilmaisevaa lähisynonyymiä, jotka ovat huijata, narrata, petkuttaa, jallittaa ja erehdyttää. Tutkimukseni perustuu merkityksiä korostavaan kognitiiviseen semantiikkaan, jonka mukaan täydellistä synonymiaa ei ole olemassa, vaan aina sanan muodon muuttuessa myös sen merkitys muuttuu. Siksi päämääräni oli selvittää, miten valitsemani huijaamisverbit eroavat toisistaan sekä vastaavatko tulokset verbien sanakirjamääritelmiä. Tutkimusaineistona on 500 virkkeen aineisto Suomi24-korpuksesta vuosilta 2001–2020. Aineistoa tarkastelen sekä semantiikan että syntaksin näkökulmasta hyödyntämällä kehys- ja prototyyppiajattelua sekä semanttisia merkitysryhmiä ja muuttuja–kiintopiste-teoriaa. Näiden avulla selvisi, että tutkimistani huijaamisverbeistä merkitykseltään erilaisin on verbi erehdyttää, joka on luonteeltaan yleensä vakavaa tai tuomittavaa harhaanjohtamista, ja sen subjektina on muita huijaamisverbejä useammin jokin auktoriteetti tai yritys. Tätä vastoin verbiä narrata käytetään yleensä leikkimielisissä tai aiheeltaan kevyissä yhteyksissä. Siksi narraamista tapahtuu vain harvoin esimerkiksi rahaan liittyvissä tilanteissa. Myös jallittaminen on harvinaista rahallisen hyödyn tavoittelussa. Jallittaminen kuvaa erityisen usein sosiaalisissa suhteissa tapahtuvaa epärehellisyyttä, mutta myös huijaamiseen liittymätöntä usein toistuvaa tai jatkuvaa toimintaa, kuten jonkun henkilön kiivasta liehittelyä. Petkuttaa- ja huijata-verbejä käytetään erityisen usein tapauksissa, joissa epärehellisyys liittyy rahaan. Petkuttamisessa rahaa hankitaan epärehellisin keinoin ilman kaupankäyntiä, mutta huijaaminen liittyy nimenomaan epärehelliseen kaupankäyntiin. Petkuttaa-verbi nousee esille myös erityisen usein uskontoihin ja uskonnollisiin ryhmiin liittyvässä keskustelussa ja huijata-verbi tapauksissa, joissa huijaamalla vaikutetaan huijatun toimintaan. Huijata-verbiä kuvaakin erityisen hyvin sanakirjamääritelmä ’harjoittaa epärehellistä (liike)toimintaa’. Vertasin tutkimustuloksiani Kielitoimiston sanakirjassa annettuihin sanakirjamääritelmiin. Verbeistä kolme, huijata, narrata ja erehdyttää, tukevat ja täydentävät sanakirjassa annettuja määritelmiä. Sen sijaan petkuttaa- ja jallittaa-verbien kohdalla sanakirja-artikkeli koostuu merkityksen selittämisen sijaan lähisynonyymien listauksesta, johon tutkimustuloksiani ei voi verrata. Lisäksi jallittaa-verbin kohdalla tutkimukseni ei vahvista sanakirjassa annettua urheiluun liittyvää merkitystä. Tutkimukseni tulokset ilmaisevat tutkimieni huijaamisverbien tendenssinomaisia piirteitä. Tulokset kuitenkin vahvistavat kognitiivisen semantiikan näkemystä siitä, että eri muotoisilla sanoilla on myös toisistaan eriävät merkitykset

Savolaisesta kieroudesta on sana Kuopio mielestäni muodostunut:kansanonomastinen tutkimus Kuopion paikannimistä

Tiivistelmä. Tutkielmani tarkoitus on selvittää, millaisia kansanetymologioita ja mielikuvia informantit muodostavat tietyille läpinäkymättömille Kuopion paikannimille. Selvitän myös, mihin informanttien vastaukset perustuvat ja vastaavatko ne tutkijoiden tekemiä etymologioita. Kandidaatintutkielmaani sisällyttämäni paikannimet ovat seuraavat yhdeksän asutusnimeä: Kuopio, Jynkkä, Julkula, Rönö, Niuvanniemi, Itkonniemi, Tiihotar, Maaninka ja Nilsiä. Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella Facebookin Kuopioon liittyvissä ryhmissä. Tutkimukseni mukaan informanteille heränneet mielikuvat sekä kansanetymologiat liittyvät yleensä joko sana-assosiaatioihin, eri kieliin, henkilönnimiin tai siirrynnäisnimiin. Yleisimmin informantit tukeutuvat sana-assosiaatioihin ja paikannimestä mieleen tuleviin henkilönnimiin. Siirrynnäisnimiin ja eri kieliin perustuvat vastaukset ovat puolestaan olleet tutkimusaineistossani huomattavasti pienemmässä roolissa. Osa informanttien luomista kansanetymologioista ja mielikuvista vastaa tutkijoiden luomia etymologioita. Etenkin läpinäkyvämpien paikannimien Jynkkä, Julkula ja Itkonniemi kohdalla informantit osasivat usein kertoa tai arvata tutkijoiden kanssa yhtenevän selityksen paikannimelle. Vaikka informanttien selitykset eivät aina ole samanlaisia tutkijoiden vastaaviin verrattuna, on informanteilla kuitenkin vastausten perusteella monesti ajatus siitä, miten paikkoja on ollut tapana nimetä

Decreased telomere length in children with cartilage-hair hypoplasia

Background Cartilage-hair hypoplasia (CHH) is an autosomal recessive chondrodysplasia caused by RMRP (RNA component of mitochondrial RNA processing endoribonuclease) gene mutations. Manifestations include short stature, variable immunodeficiency, anaemia and increased risk of malignancies, all of which have been described also in telomere biology disorders. RMRP interacts with the telomerase RT (TERT) subunit, but the influence of RMRP mutations on telomere length is unknown. We measured relative telomere length (RTL) in patients with CHH, their first-degree relatives and healthy controls and correlated RTL with clinical and laboratory features. Methods The study cohort included 48 patients with CHH with homozygous (n=36) or compound heterozygous RMRP mutations (median age 38.2 years, range 6.0-70.8 years), 86 relatives (74 with a heterozygous RMRP mutation) and 94 unrelated healthy controls. We extracted DNA from peripheral blood, sequenced the RMRP gene and measured RTL by qPCR. Results Compared with age-matched and sex-matched healthy controls, median RTL was significantly shorter in patients with CHH (n=40 pairs, 1.05 vs 1.21, p=0.017), but not in mutation carriers (n=48 pairs, 1.16 vs 1.10, p=0.224). RTL correlated significantly with age in RMRP mutation carriers (r=-0.482, p <0.001) and non-carriers (r=-0.498, p Conclusions Telomere length was decreased in children with CHH. We found no correlation between RTL and clinical or laboratory parameters.Peer reviewe

Identification of homozygous deletion in ACAN and other candidate variants in familial classical Hodgkin lymphoma by exome sequencing

Tutkimuksessamme tarkastelimme Lähi-idästä lähtöisin olevaa perhettä, jossa kolmella viidestä lapsesta on todettu nuorellä iällä klassinen Hodgkinin lymfooma (cHL). Perinnöllinen alttius cHL:lle tunnetaan huonosti, eikä taudille mahdollisesti altistavia geenimuutoksia ole aiemmin raportoitui kuin yksi kappale. Geenimuutosten selvittämiseksi eksomisekvensoimme kolmen sairastuneen lapsen verinäytteestä eristetyn DNA:n ja poimimme joukosta kaikkien kolmen jakamat muutokset. Suodatimme lasten jakamien DNA-muutosten joukosta pois omissa vertailujoukoissamme ja useissa julkisissa tietokannoissa esiintyvät geneettiset muutokset ja arvioimme jäljellejääneiden muutosten haitallisuutta kahdella laskennallisella priorisaatioalgoritmilla. Näin saimme järjestettyä jäljelle jääneet 35 jaettua muutosta laskennalliseen haitallisuusjärjestykseen. Jaetuista muutoksista merkittävimmäksi nousi ACAN-geenissä oleva homotsygoottinen 57 emäksen pituinen deleetio c.2836_2892del, jota ei ole aiemmin liitytty cHL-fenotyyppiin

Deltex-1 mutations predict poor survival in diffuse large B-cell lymphoma

Non peer reviewe

Kansallinen seulontojen ohjaus on tarpeen

Seulontojen yhdenmukaiseksi toteutumiseksi pitää määritellä kansallinen -seulontaohjelmarakenne. Tässä esimerkkinä vastasyntyneiden aineenvaihdunta-sairauksien seulonnan järjestäminen