Successful Jihadi Propaganda : demographics and preferences behind the appeal of Salafi-Jihadist propaganda in Jordan

Tutkimus selvittää, miten taustamuuttujat kuten ikä ja sukupuoli, erilaiset sosiokulttuuriset taustatekijät, sosiaalinen asema ja henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat väkivaltaisen ja visuaalisen salafi-jihadistisen propagandan arvottamiseen Jordanian kuningaskunnassa. Internet-pohjaisen kyselykaavakkeen avulla kartoitetaan, voidaanko eri taustamuuttujien tai niiden yhdistelmien avulla ennakoida alttiutta väkivaltaisen salafi-jihadistisen propagandan hyväksymiselle tai hylkäämiselle Jordaniassa. Tutkimuksessa selvitetään myös, vaikuttavatko henkilökohtaiset mediakäyttömieltymykset tai muslimien itsearvioitu uskonnollisuus negatiivisesti tai positiivisesti jihadistisen propagandan arvostukseen. Tutkielma vertaa Jordaniasta saatavia tuloksia aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin, joissa käsitellään propagandan vaikutuksille altistavia tekijöitä ja taipumuksia kuten kognitiivisen kehityksen ja identiteetin muodostuksen asteita. Sosiaalisen liikkuvuuden teoria havainnollistaa Jordanian yhteiskunnan rakenteellisia haavoittuvuuksia sekä niiden yhteyttä yksilöiden halukkuuteen reagoida vääryyksiin epätavanomaisin keinoin. Sosiaalisten verkostojen teoria määrittelee Jordaniassa toimivien salafi-jihadististen verkostojen tärkeyttä radikalisoitumisprosessissa. Näiden teorioiden avulla analysoidaan kyselytutkimuksen vastauksissa havaittavia eroavaisuuksia ja niiden yhteyksiä yksilöiden taustatekijöihin. Näiden lisäksi tutkimus käyttää hyväksi kielen kuvateoriaa, jonka perusteella valitaan kyselytutkimuksen varsinainen, ”Islamilaisen valtion” (ISIL) ja al-Qaidan salafi-jihadistisesta propagandasta koostuva kuva-aineisto niissä esiintyvät symbolit, ikonit ja kulttuuripiirteet huomioiden. Helsingin yliopiston E-lomakepalveluun luodaan tutkimusta varten kyselykaavake. Kyselyssä osallistujia pyydetään ilmoittamaan taustatiedoiksi ikäkohorttinsa, sukupuolensa, asuinalueensa, työllisyystilanteensa, koulutustaustansa, siviilisäätynsä ja uskontonsa. Näiden lisäksi osallistujia pyydetään arvioimaan henkilökohtainen mediankäyttönsä sen mukaan, mitä medioita he käyttävät eniten ja minkälaista sisältöä he kuluttavat niissä eniten. Kyselyn kuvallinen tutkimusaineisto koostuu 25 kuvasta, jotka on jaettu neljään sisältökategoriaan. Tutkimus keskittyy analysoimaan ne vastaukset, jotka käsittelevät erityisesti väkivaltaista salafi-jihadistista propagandaa esittäviä kuvia. Jordaniassa asuvat miehet ikäkohorteissa 19‒26-vuotta ja naiset ikäkohorteissa 15‒22-vuotta arvottavat väkivaltaiset salafi-jihadistiset propagandakuvat kaikkein positiivisimmin. Kaikista vastaajista ne, jotka ovat saaneet toisen tai kolmannen asteen koulutuksen arvottavat salafi-jihadistisia kuvia positiivisemmin kuin pelkän peruskoulun käyneet. Pienissä kylissä tai kaupungeissa suurimman osan elämästään viettäneet arvioivat salafi-jihadistiset kuvat positiivisemmin kuin isommissa asutuskeskuksissa asuvat. Itsearvioitu erittäin korkea uskonnollisuus mahdollisesti vaikuttaa väkivaltaisten salafi-jihadististen kuvien positiiviseen arvottamiseen erityisesti naisten keskuudessa. Mediankäytön näkökulmasta kaikenikäiset naiset, jotka seuraavat sosiaalisessa mediassa pääasiallisesti uskonnollista sisältöä arvottavat salafi-jihadistisia propagandakuvia pääosin negatiivisesti, mutta vastaavat miehet, erityisesti 15‒22-vuotiaat ja 27‒30-vuotiaat miehet, arvottavat todennäköisemmin kuvat positiivisesti. Työllisyystilanne tai siviilisääty eivät merkittävästi vaikuta siihen, miten väkivaltaisia salafi-jihadistisia kuvia arvotetaan.This thesis explores how background variables such as age and gender, different socio-cultural factors, social status, and personal preferences affect the valuation of violent visual Salafi-Jihadist propaganda in the Kingdom of Jordan. An Internet-based questionnaire is used to examine whether different background variables, or combinations thereof, can predict predispositions to accepting or rejecting violent Salafi-Jihadist propaganda in Jordan. This study also examines whether personal media use preferences or the self-assessed religiosity of Muslims negatively or positively affect the appreciation of Jihadist propaganda. This thesis compares the Jordanian results with previous research data on predispositions and susceptibility to propaganda such as cognitive maturity and identity formation stages. Social movement theory is used to illustrate the structural vulnerabilities of the Jordanian society and their connection to the willingness of individuals to respond to grievances by unconventional means. The social network theory outlines the importance of Salafi-Jihadist networks operating in Jordan in the process of radicalisation. These theories are used to analyse differences observed in the survey responses and their relation to the background factors of individuals. The study also utilises the picture theory of language in selecting the survey images from the Salafi-Jihadist propaganda images published by the “Islamic State” (ISIL) and Al Qaeda, while also considering the symbols, icons, and cultural features they contain. A questionnaire is created in the University of Helsinki E-lomake service to survey respondents. Participants are asked to indicate their age cohort, gender, place of residence, employment situation, educational background, marital status, and religion as background information. In addition to these, participants are asked to rate their personal media use based on which media they use most frequently and what type of content they mostly consume in them. The research material of the questionnaire consists of 25 images divided into four content categories. This thesis focuses on analysing those valuations, which concern images portraying violent Salafi-Jihadist propaganda. In Jordan, men in age cohorts 19‒26 years and women in age cohorts 15‒22 years rate violent Salafi-Jihadist propaganda images most positively. Out of all respondents, those with a secondary or tertiary education diploma appraise Salafi-Jihadist images more positively than those with only a primary school education. Respondents who have spent most of their lives in small villages or towns evaluate Salafi-Jihadist images more positively than those who have lived in larger settlements. Very high levels of self-assessed religiosity potentially contribute to the positive appreciation of violent Salafi-Jihadist images, especially among women. From a media consumption perspective, women of all ages who consume predominantly religious content mostly rate Salafi-Jihadist propaganda images negatively, whereas corresponding men, especially those aged 15–22 and 27–30, are more likely to assess these images positively. Employment situation or marital status do not significantly affect how violent Salafi-Jihadist images are assessed by either gender

Birth cohort differences in height, weight and BMI among Indian women aged 15-30 years : analyses based on three cross-sectional surveys

Objective: To explore long-term trends in height, weight and BMI across birth cohorts among Indian women aged 15-30 years. Design: Nationally representative cross-sectional surveys. Setting: Data from three National Family Health Surveys were conducted in 1998-1999, 2005-2006 and 2015-2016. Height and weight were modelled jointly, employing a multivariate regression model with age and birth cohorts as explanatory variables. The largest birth cohort (born 1988-1992) was the reference cohort. Stratified analyses by place of residence and by marital status and dichotomised parity were also performed. Participants: 437 753 non-pregnant women aged 15-30 years. Results: The rate of increase in height, weight and BMI differed across birth cohorts. The rate of increase was much lower for height than weight, which was reflected in an increasing trend in BMI across all birth cohorts. In the stratified analyses, increase in height was found to be similar across urban and rural areas. Rural women born in the latest birth cohort (1998-2001) were lighter, whereas urban women were heavier compared to the reference cohort. A relatively larger increase in regression coefficients was observed among women born between 1978 and 1982 compared to women born between 1973 and 1977 when considering unmarried and nulliparous ever-married women and, one cohort later (1983-1987 v. 1978-1982), among parous ever-married women. Conclusion: As the rate of increase was much larger for weight than for height, increasing trends in BMI were observed across the birth cohorts. Thus, cohort effects show an important contributory role in explaining increasing trends in BMI among young Indian women.Peer reviewe

Nivelreuman pitkäaikaisseuraukset ja liitännäissairaudet

This 15-year follow-up focused on radiographic outcome, functional capacity, work disability and comorbidity in 86 patients (age 18-65 years), with early (≤ 12 months of disease duration) rheumatoid arthritis (RA) collected in 1986-1989 in Helsinki area and treated with early initiated DMARD therapy. The outcome was determined in relation to DMARD continuity, early disease activity, early radiographic remission (ERR) and baseline comorbidity. Of the 70 patients evaluated at 15-year examination, 50 (71%) needed continuous DMARD therapy (group A). In 20 patients (29%) DMARDs were discontinued due to clinical remission. Of these disease flared up and DMARDs were reintroduced in 9 patients (45%, group B) and 11 (55%) remained in remission (group C). The 15-year outcome was most favourable in group C: 64% of patients being in remission, according to American Collage of Rheumatology criteria, compared with 0% in B and 6% in A. Final functional capacity [mean Health Assessment Questionnaire (HAQ)] was 0.24 in C, 0.38 in B and 0.60 in A and radiographic outcome assessed with mean Larsen score (LS) 12, 25 and 54, respectively. As conclusion, patients whose DMARDs are discontinued due to remission, should be followed up closely for a flare-up of the disease. For those whose disease flares up, DMARDs should be reintroduced immediately. The 15-year LS of 69 patients determined in relation to ERR [an increase of LS ≤ 1 Larsen unit (LU) between two sequential sets of small joint radiographs during the first 2 years]. Mean 15-year LS of the small joints (14) and LS of the large joints (0.8) were lower in patients with sustained ERR (both year 1 and year 2), compared with 33 and 1.9 in patients with temporary ERR (either year 1 or year 2) or with 67 and 6.3 in patients with radiographic progression ≥ 2 LU during both first years. Considering these findings, radiographic remission should be a treatment goal in RA and early progression in small joints should be taken as a warning sign for later damage of large joints. Of 80 patients with adequate data, 20% had at least one comorbid condition at baseline and 60 % had comorbidities at the 15-year visit or at time od death, most commonly hypertension (30%), cardiovascular diseases (14%), malignancies (11%) or osteoporosis (11%). Elderly patients with baseline comorbidity showed higher disease activity both during first year of RA and at endpoint than younger patients without comorbidities. Of the 86 patients, 42 (49%) retired due to work disability (WD) during 15 years or before death, most of these due to RA. The Kaplan-Meier estimated cumulative RA-related WD was less frequent in patients with low disease activity during first 12 months (3% at year 5, 10% at year 10 and 22% at year 15) than in those with moderate or high disease activity (28%, 55% and 64%, respectively). The results of this study showed that most patients with RA need continuous DMARD treatment and emphasize the importance of targeting to clinical remission and to radiographic remission in early phase of the disease for the long-term outcome in RA.Tutkimuksessa seurattiin 15 vuoden ajan 86 varhaiseen (oireiden kesto ≤ 12 kuukautta) nivelreumaan vuosina 1986-1989 sairastunutta, 18-65-vuotiasta potilasta. Kaikille heistä aloitettiin antireumaattinen lääkitys heti diagnoosin varmistuttua. 15-vuotiskäynnille osallistuneista 70 potilaasta 50 (71 %) käytti jatkuvaa reumalääkitystä. 20 (29 %) potilaasta, joiden reumalääkitys oli tauotettu oireettomassa vaiheessa (remissiossa), 9:n (45 %) lääkitys aloitettiin uudelleen taudin aktivoiduttua ja 11 (55 %) pysyi oireettomana ilman lääkitystä. 15-vuotiskäynnillä kliinisessä remissiossa oli 64 % ilman lääkitystä jatkaneista ja 6 % jatkuvaa reumalääkitystä käyttäneistä potilaista, muttei kukaan niistä, joiden reuma aktivoitui lääkitystauon aikana. Radiologisia reumamuutoksia esiintyi eniten jatkuvaa reumalääkitystä tarvinneilla, aktiivia tautia sairastaneilla potilailla. Potilaita, joiden reumalääkitys lopetetaan remissiossa, tulee seurata taudin aktivoitumisen varalta ja lääkitys tulee aloittaa uudelleen viipymättä reuman aktivoituessa. Pienten nivelten radiologisia muutoksia seurattiin vuosina 1, 2, 3, 5, 7, 10 ja 15. Isot nivelet kuvattiin 15-vuotiskäynnillä. Eniten pienten ja isojen nivelten vaurioita oli potilailla, joilla todettiin jatkuvasti etenevät pienten nivelten reumamuutokset 1. ja 2. vuoden röntgenkuvissa. Potilailla, joilla todettiin varhainen radiologinen remissio (ei uusia muutoksia 2 ensimmäisen vuoden aikana), esiintyi yksittäisiä tai ei lainkaan isojen nivelten muutoksia ja käsien ja jalkaterien muutokset olivat vähäisemmät. Pienissä nivelissä todettavien radiologisten reumamuutosten varhainen pysäyttäminen on keskeistä pysyvien nivelvaurioiden estämiseksi. Liitännäissairauksia todettiin diagnoosivaiheessa 20 %:lla potilaista ja 60 %:lla loppuvaiheessa (15-vuotiskäynnillä tai kuolinhetkellä). Tavallisimmat liitännäissairaudet olivat verenpainetauti (30 %), sydän- ja verisuonisairaudet (14 %), osteoporoosi (11 %) ja syöpäsairaudet (11 %). Potilaiden, jotka olivat iäkkäämpiä (> 50 vuotta) ja joilla oli alkuvaiheessa liitännäissairauksia, keskimääräinen taudinaktiivisuus oli korkeampi sekä ensimmäisen vuoden aikana että 15-vuotiskäynnillä. Tutkimuksen 86 potilasta 42 (49 %) jäi työkyvyttömyyseläkkeelle tai varhaiseläkkeelle 15 vuoden aikana tai ennen kuolemaansa. Valtaosalla nivelreuma oli pääasiallisin työkyvyttömyyden aiheuttaja. Mikäli nivelreuman kliininen tautiaktiivisuus oli alhainen ensimmäisten 12 kuukauden ajan, pysyivät potilaat pidempään työkykyisinä. Varhaisen radiologisen remission saavuttamisella oli vastaava suotuisa vaikutus työkyvyn säilymiseen. Valtaosa nivelreumapotilaista tarvitsee jatkuvaa antireumaattista lääkitystä. Nivelreuman hoidossa tulee pyrkiä varhaiseen kliiniseen remissioon (vähintään matalaan taudin aktiivisuuteen) ja radiologisten muutosten pysäyttämiseen suotuisan pitkäaikaisennusteen turvaamiseksi

Effects of technology-based interventions on dietary intake or anthropometrics among adolescents and adults in South Asia-A systematic review of intervention studies

Introduction: Mobile technology has been increasingly used as part of dietary interventions, but the effects of such interventions have not been systematically evaluated in the South Asian context. The systematic review aimed to determine the effects of technology-based interventions on dietary intake or anthropometrics among adolescents and adults in South Asia. Methods: Five electronic databases were searched (PubMed, Scopus, Web of Science, Global Health Library and Health Technology Assessment). Studies published in English between 1st January 2011 and 31st December 2021were included. Interventions that evaluated the effects of dietary interventions using technology on dietary outcomes and anthropometrics in adolescents or adults in the age group of 13-44 years (or a broader age group) from South Asia were eligible for inclusion. The risk of bias was assessed using the Cochrane Risk-of-bias 2 tool and ROBINS-I tool. A narrative synthesis was conducted. Results: Twenty-one studies met the inclusion criteria (20,667 participants). Eleven of the 17 randomised controlled trials (RCTs) had a high overall risk of bias. The four non-randomised intervention studies had a serious or critical overall risk of bias. When including studies with low risk or some concern for bias, the interventions had a beneficial effect on at least one dietary outcome in four of the six RCTs that measured changes in diet, and no effect on the anthropometric outcomes in the six RCTs that measured changes in anthropometric outcomes.Discussion: Technology-based dietary interventions have had some positive effects on dietary intake, but no effects on anthropometry in South Asia. More evidence is needed as the overall risk of bias was high in a majority of the studies.Peer reviewe

Overweight and Obesity among Russian, Somali, and Kurdish Origin Populations in Finland

Peer reviewe

Tulevaisuuden ennakointia – opintojen nivelvaiheita kehittämässä: Opiskelijoiden kokemuksia ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakouluopiskelun nivelvaiheen yhteistyöstä

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) nostaa esiin korkeakoulutuksen kehittämisessä yhteistyön korkea-asteen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen välillä. Ministeriön tavoite on, että korkeakoulut hyödyntävät toisen asteen tutkintoja opiskelijavalinnassa nykyistä enemmän. Lisäksi niiden odotetaan lisäävän yhteistyötä toisen asteen koulutuksen järjestäjien kanssa korkeakouluopintoihin siirtymisen nopeuttamiseksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan Savon ammattiopiston (Sakky) ja Savonia-ammattikorkeakoulun toteuttamaa nivelvaiheeseen liittyvää kokeilua Sujuvasti korkeakouluun–NIVA-hanketta. Pilottiin osallistui viisi lähihoitajaopiskelijaa, jotka suorittivat lähihoitajatutkinnon valinnaisen tutkinnon osan ammattikorkeakoulun fysioterapeutin tutkinto-ohjelman opiskelijoiden mukana. Lähihoitajaopiskelijat opiskelivat korkeakoulussa avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijoina. Pilotin arviointia tehtiin lukemalla opiskelijoiden lähtötasokuvauksia, blogikirjoituksia sekä haastattelemalla. Tulosten mukaan sekä ammattikorkeakoulu että toisen asteen ammatillinen koulutus hyötyivät tällaisesta yhteistyöstä. Tärkeintä on kuitenkin opiskelijoiden saama hyöty nivelvaiheesta, mikä näkyi opintojen kokonaisajan lyhenemisenä. Tämä mahdollistaa nopeamman siirtymisen työelämään. NIVA-pilotin kokemukset kaikilta osapuolilta ovat olleet pääosin myönteisiä, ja yhteistyötä lähdetään jatkamaan. Tulevaisuudessa nivelvaiheen kehittämiskohteena on soveltuvuuskokeiden aikaistaminen, mikä mahdollistaa sujuvan siirtymisen tutkinto-opiskelijaksi. Kehittämisen kohteena on myös nivelvaiheen opiskelijoiden ohjauksen tehostaminen

C. elegans Kallmann syndrome protein KAL-1 interacts with syndecan and glypican to regulate neuronal cell migrations

AbstractThe anosmin-1 protein family regulates cell migration, axon guidance, and branching, by mechanisms that are not well understood. We show that the C. elegans anosmin-1 ortholog KAL-1 promotes migrations of ventral neuroblasts prior to epidermal enclosure. KAL-1 does not modulate FGF signaling in neuroblast migration and acts in parallel to other neuroblast migration pathways. Defects in heparan sulfate (HS) synthesis or in specific HS modifications disrupt neuroblast migrations and affect the KAL-1 pathway. KAL-1 binds the cell surface HS proteoglycans syndecan/SDN-1 and glypican/GPN-1. This interaction is mediated via HS side chains and requires specific HS modifications. SDN-1 and GPN-1 are expressed in ventral neuroblasts and have redundant roles in KAL-1-dependent neuroblast migrations. Our findings suggest that KAL-1 interacts with multiple HSPGs to promote cell migration

Change in level of physical activity during pregnancy in obese women: findings from the UPBEAT pilot trial

Background: Maternal obesity is associated with an increased risk of pregnancy complications, including gestational diabetes. Physical activity (PA) might improve glucose metabolism and reduce the incidence of gestational diabetes. The purpose of this study was to explore patterns of PA and factors associated with change in PA in obese pregnant women. Methods: PA was assessed objectively by accelerometer at 16 – 18 weeks’ (T0), 27 – 28 weeks’ (T1) and 35 – 36 weeks’ gestation (T2) in 183 obese pregnant women recruited to a pilot randomised trial of a combined diet and PA intervention (the UPBEAT study). Results: Valid PA data were available for 140 (77%), 76 (42%) and 54 (30%) women at T0, T1 and T2 respectively. Moderate and vigorous physical activity as a proportion of accelerometer wear time declined with gestation from a median of 4.8% at T0 to 3% at T2 (p < 0.05). Total activity as a proportion of accelerometer wear time did not change. Being more active in early pregnancy was associated with a higher level of PA later in pregnancy. The intervention had no effect on PA. Conclusions: PA in early pregnancy was the factor most strongly associated with PA at later gestations. Women should be encouraged to participate in PA before becoming pregnant and to maintain their activity levels during pregnancy. There is a need for effective interventions, tailored to the needs of individuals and delivered early in pregnancy to support obese women to be sufficiently active during pregnancy. Trial registration: Current Controlled Trials ISRCTN89971375 (Registered 28/11/2008)