Mittausvirheen vaikutus ravintotutkimusten energiakorjausmenetelmiin

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Esittelen työssäni neljä energiakorjausmenetelmää, jotka ovat absoluuttisen saannin menetelmä (SMM), residuaalimenetelmä (EAM), ositetun energian menetelmä (EDM) sekä ravintoainetiheyden menetelmä (MNDM). Menetelmät ovat kahden jatkuvan selittäjän regressiomalleja, joissa selittäjinä ovat ravinnosta saatavan energian ja jonkin energiaravintoaineen saannit eri muodoissa. Vaste oletetaan myös jatkuvaksi muuttujaksi, ja työssäni esimerkkivasteena on seerumin kolesteroli. Energiaravintoaineita ovat proteiini, hiilihydraatit ja rasva. Myös alkoholi kuuluu energiaravintoaineisiin. Kokonaisenergian saanti lasketaan summaamalla eri energiaravintoaineiden tuottamat energiamäärät. Laskennallisesta yhteydestä johtuen energiaravintoaineiden saannit korreloivat voimakkaasti energian saannin kanssa. Energiakorjausmenetelmien avulla selittäjien suuri korrelaatio pyritään eliminoimaan. Lisäksi menetelmillä pyritään vähentämään energiasta johtuvaa vaihtelua energiaravintoaineiden saannissa. Vertailen työssäni eri menetelmiä ja tutkin mitä menetelmää eri tilanteissa kannattaa käyttää. Ravintotutkimuksessa mittausvirhettä aiheuttavat esimerkiksi epätarkat mittausmenetelmät, tutkittavien muistamisvirheet ja ravintotietokannoista aiheutuvat virheet. Työssäni tutkin, mitä mittausvirhe mallin selittäjissä vaikuttaa eri energiakorjausmenetelmiin. Tutkin mittausvirheen vaikutusta sekä teoreettisesti että simuloidun aineiston avulla. Erityisesti yritän selvittää miten selittäjien mittausvirheiden välisen korrelaation suuruus vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Mittausvirheteorian pohjalla on oletus klassisesta mittausvirhemallista, jossa mittausvirhe on additiivinen. Simuloitujen aineistojen avulla tutkin, kuinka paljon oikean ja mittausvirheellisen mallin regressiokertoimet eroavat toisistaan ja mikä eroihin vaikuttaa. Yleensä mittausvirhe pudottaa regressiokertoimia lähemmäs nollaa. Lisäksi tutkin regressiomallien testien voimien eroja mittausvirheellisessä ja oikeiden arvojen tilanteissa. Regressiomallien testauksessa nollahypoteesina on, että selittäjällä ei ole vaikutusta vasteeseen. Energiakorjausmenetelmien avulla voidaan tutkia neljänlaisia vaikutuksia. Tutkimuksessa käytettävä malli valitaan kiinnostavan vaikutuksen perusteella. Aineiston mittausvirhe muuntaa eri vaikutuksista saatavia tuloksia, mutta se ei vaikuta siihen, mikä malli tulisi kulloisessakin tutkimustilanteessa valita. Mallin selittäjien mittausvirheiden välisen korrelaation kasvu paransi naiivin mallin antamia regressioestimaatteja eli attenuaatio oli tällöin pienempää. Mallin selittäjien vaikutus vasteeseen oli simulointien perusteella vaikea todistaa. Vain tilanne, jossa kummallakaan selittäjällä ei ole vaikutusta vasteeseen, havaittiin luotettavasti. Muiden vaikutusten kohdalla havaittiin hylkäämis- ja hyväksymisvirheitä, eli todet nollahypoteesit saatettiin hylätä ja oikeat vaikutukset jäivät joissakin tapauksissa havaitsematta. Tärkeimmät lähteet: Willett, W. (1990). Nutritional epidemiology. Oxford University Press, New York. Carroll, R. J. ym. (1995). Measurement error in nonlinear models. Chapman & Hall, London. Kipnis, V. ym. (1997). Effect of measurement error on energy-adjustment models in nutritional epidemiology. American Journal of Epidemiology 146, 842 - 855

Ruokavaliomuutosten vaikutukset ravitsemukseen

Ruokavaliolla on keskeinen merkitys terveyden edistämisessä ja ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ruokavaliomuutoksilla on useita seurannaisvaikutuksia ruokaturvaan, joka sisältää myös hyvän ravitsemuksen. Oikeudenmukaisuuden kannalta olennainen kysymys on, säilyykö ruokamurroksessa kaikilla ihmisillä mahdollisuus hyvään ravitsemukseen ja missä määrin murrosta tulee tukea eri ohjauskeinoilla tai edistämällä väestön ruokailukäytäntöihin ja ravitsemukseen liittyviä kyvykkyyksiä. Elintarvike-valinnoilla vaikutetaan samaan aikaan niin päästövähennyksiin, ravintoaineiden saantiin, ravintoaineiden hyväksikäytettävyyteen kuin ruokavalioperäiseen haitta-aine-altistukseen. Jo ruokavalion muuttaminen ravitsemussuositusten mukaiseksi tekisi sen selvästi ilmastoystävällisemmäksi. Jos lihaa ja maitovalmisteita korvataan ruoka-suositusten mukaisesti muilla elintarvikkeilla, ruokavalion ravitsemuksellinen kokonais-laatu paranee kaikissa väestöryhmissä ja kasvihuonekaasupäästöt vähenevät mutta haitta-ainealtistus voi kasvaa riippuen elintarvikevalinnoista. Tiettyjen ravintoaineiden saannin riittävyys vaatii edelleen tilannekohtaista arviointia ja seurantaa.Non peer reviewe