KINOSTE - kirjastojen informaatioteknologian osaaminen Pilottihankkeen loppuraportti

Tampereen yliopiston TRIM-tutkimuskeskus toteutti 1.1.2014–30.6.2014 välisenä aikana Kinoste-verkkopalvelun, jossa kirjastojen työntekijät voivat arvioida omaa tieto- ja viestintätekniikan osaamistaan ja kirjastonsa laiteympäristöä. Verkkopalvelun rungon muodostaa alan asiantuntijoiden kanssa muotoiltu kysymyssarja. Verkkopalvelun tekninen toteutus perustui TRIM:n aiemmin toteuttamaan Opekaverkkopalveluun. Kinoste-palvelua kokeiltiin ensin pienemmissä käytettävyyden keskittyvissä piloteissa ja lopuksi laajemmassa pilotissa, jossa oli mukana yhteensä 313 vastaajaa. Pilotoinnin tuloksena voidaan todeta, että Kinosteesta muodostui hyvin toimiva palvelu. Palveluun vastanneista noin 76 % katsoo, että palvelussa kysyttiin oleellisista asioista ja noin 67 % katsoo, että palveluun kannatti vastata. Esimerkiksi yli 11 000 vastausta keränneeseen Opekaan verrattuna Kinosteen vastaajat ovat varsin tyytyväisiä

Digiajan peruskoulu II

Selvitys on jatkoa Digiajan peruskoulu -hankkeelle 2016–2018. Sen tavoitteena oli luoda perustaa opetusalan ajantasaisen tutkimustiedon hyödyntämiselle valtionhallinnon päätöksenteossa, tiedolla johtamisessa ja toimintakäytännöissä. Tässä jatkohankkeessa selvitettiin, miten koulun digitalisaatio on edennyt koulun kehittämisen ja arjen toimintojen eri osa-alueilla. Koska kyseessä on koko opetussektoria ja sen kaikkia toimijoita koskeva laadullinen prosessi, täydensimme kvantitatiivista aineistoamme myös kvalitatiivisella haastatteluaineistolla. Tulokset osoittavat digitalisaation edenneen kouluissa eri tahtiin. Toimintakäytännöissä ja niiden strategisessa edistämisessä on seurantavuosien aikana tapahtunut positiivista kehitystä. Opettajien tieto- viestintätekniikan osaamistason kehitys on ollut maltillista. Tutortoiminta hyvin järjestetyn täydennyskoulutuksen lisäksi on parantanut opettajien luottamusta omiin digitaitoihin. Oppilaiden jo alkujaan heikossa osaamistasossa ei nähty merkittäviä muutoksia tarkastelujakson aikana. Koulujen mahdollisuudet hyödyntää digitaalisia opetus- ja oppimismahdollisuuksia on hyvin erilaiset. Tämä yhdessä erilaisten toimintakulttuurien ja asenneympäristön kanssa asettaa lapset ja nuoret eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa, jatko-opinnoissa ja työelämässä tarvittavien digitaitojen ja niiden soveltamisen oppimiseen koulussa.</p

Digiajan peruskoulu II

Selvitys on jatkoa Digiajan peruskoulu -hankkeelle 2016–2018. Sen tavoitteena oli luoda perustaa opetusalan ajantasaisen tutkimustiedon hyödyntämiselle valtionhallinnon päätöksenteossa, tiedolla johtamisessa ja toimintakäytännöissä. Tässä jatkohankkeessa selvitettiin, miten koulun digitalisaatio on edennyt koulun kehittämisen ja arjen toimintojen eri osa-alueilla. Koska kyseessä on koko opetussektoria ja sen kaikkia toimijoita koskeva laadullinen prosessi, täydensimme kvantitatiivista aineistoamme myös kvalitatiivisella haastatteluaineistolla. Tulokset osoittavat digitalisaation edenneen kouluissa eri tahtiin. Toimintakäytännöissä ja niiden strategisessa edistämisessä on seurantavuosien aikana tapahtunut positiivista kehitystä. Opettajien tieto- viestintätekniikan osaamistason kehitys on ollut maltillista. Tutortoiminta hyvin järjestetyn täydennyskoulutuksen lisäksi on parantanut opettajien luottamusta omiin digitaitoihin. Oppilaiden jo alkujaan heikossa osaamistasossa ei nähty merkittäviä muutoksia tarkastelujakson aikana. Koulujen mahdollisuudet hyödyntää digitaalisia opetus- ja oppimismahdollisuuksia on hyvin erilaiset. Tämä yhdessä erilaisten toimintakulttuurien ja asenneympäristön kanssa asettaa lapset ja nuoret eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa, jatko-opinnoissa ja työelämässä tarvittavien digitaitojen ja niiden soveltamisen oppimiseen koulussa

Perusopetuksen oppimisympäristöjen digitalisaation nykytilanne ja opettajien valmiudet hyödyntää digitaalisia oppimisympäristöjä

Tällä selvityksellä esitetään yleiskuva siitä, millainen on oppimisympäristöjen digitalisaation nykytilanne ja minkälaiset ovat opettajien valmiudet niiden hyödyntämiseen perusasteella. Selvitys toteutettiin verkkopohjaista Opeka-työkalua käyttäen ja saatua aineistoa täydennettiin kohderyhmien haastatteluilla. Kohdennettu haastattelu suoritettiin valituille sivistystoimenjohtajille, rehtoreille ja opettajille. Koulujen digitaalisuudessa ei ole suuria alueellisia eroja eri puolilla Suomea ja opettajat suhtautuvat pääosin (75 %) myönteisesti tieto- ja viestintäteknologian (TVT) käytön lisäämiseen omassa työssään. Opettajista noin puolet arvioi omaavansa perustason TVT:n käyttötaidot, viidenneksen kokiessa taitojensa olevan perustasoa paremmat. Selvityksen mukaan omien taitojen kehittämistäkin tarvitaan, noin 20 % vastaajista kokee osaamisessaan merkittäviä puutteita. Käytössä olevien laitteistojen tai välineistön määrä koetaan riittämättömäksi ja käytössä olevien laitteistojen laadussa nähdään olevan puutteita (60 %). Puolet vastaajista koki käytössään olevan internetyhteyden riittäväksi. Joka kolmannes vastaajista koki tyytymättömyyttä käytössään olevaan langattomaan verkkoon, osasta kouluja langaton verkko puuttuu edelleen. Uusi teknologia aiheuttaa myös stressiä lähes puolelle opettajista. Joustavat, innovatiiviset täydennyskoulutusratkaisut sekä teknisen ja pedagogisen tuen kehittäminen nousevat esiin tässäkin selvityksessä. Digitaalisuus ei ole itseisarvo, vaan väline kehittää koulutusta ja tarjota lapsille ja nuorille taitoja hyödyntää digitaalisuuden suomia mahdollisuuksia niin opiskelussa, työssä kuin vapaa-ajalla. Tätä raporttia täydentävät liite 1 haastatteluraportti sekä liite 2 raporttiin liittyviä taulukoita ja kuvioita

Digiajan peruskoulu

Tässä loppuraportissa esitellään Digiajan peruskoulu -hankkeen aineistonkeruun (2017–2018) keskeisiä tuloksia perusopetuksen digitalisaation tilasta strategian, toimintaympäristön, opettajien ja oppilaiden digitaalisen osaamisen, digiresurssien hyödyntämisen sekä kehittymisen ja tuen näkökulmista. Samalla arvioidaan koulujen digitalisaatioprosessin tasa-arvoista toteutumista. Kohderyhminä ovat olleet perusopetuksen koulujen rehtorit, opettajat ja oppilaat. Koulujen strategiatyössä on tapahtunut seurantavuosien aikana positiivista, mutta hidasta kehitystä. Kouluilla on yhä useammin yhteinen visio digitalisaatiosta, ja sen toteutumista tuetaan työyhteisöissä. Digitalisaatio otetaan aiempaa tavoitteellisemmin huomioon opetuksen kokonaissuunnittelussa. Tavoitteita arvioidaan kouluissa hieman useammin kuin aiemmin, ja otetaan huomioon myös opettajan henkilökohtaiset kehitystavoitteet. Kehitettävää löytyy vielä etenkin digitaalisten verkko- ja oppimisympäristöjen laadun säännöllisessä arvioinnissa. Opettajien digitaaliset taidot ovat tarkasteluvuosien aikana parantuneet merkitsevästi, ja erityisesti niiden opettajien kohdalla, jotka osallistuivat molempien tarkasteluvuosien mittauksiin. Osaaminen on yhteydessä digipalvelujen ja ohjelmistojen käyttöaktiivisuuteen arjessa, saatuun digiaiheiseen täydennyskoulutukseen sekä koettuun luottamukseen omia taitojaan kohtaan. Opettajien digitaalisten taitojen hallinta painottuu edelleen nuorimpiin ikäluokkiin ja miesopettajiin. Oppilaiden digitaalisessa osaamisessa ei ole tapahtunut muutoksia tarkasteluvuosien välillä. Tilannetta on syytä seurata ja mittaustuloksia kerätä pidemmältä ajalta. Oppimismenetelmät painottuvat edelleen perinteisiin kirjoihin, vihkoihin ja monisteisiin, jolloin digitaalisen osaamisen karttuminen jää ohueksi. Opetussuunnitelman perusteiden laaja-alaisissa osaamistavoitteissa korostettu oppilaiden oma aktiivisuus teknologian käytössä ei vielä toteudu. Digitalisaatioprosessissa on nähtävissä eroja kuntien välillä ja niiden sisällä. Näiden erojen kehityksestä on jatkossa syytä hankkia ajantasaista tietoa, jotta korjaavat toimenpiteet osataan kohdistaa oikein. Tulevaisuuden kansalaisuuden näkökulmasta on tärkeää tarjota lapsille ja nuorille tasavertaiset mahdollisuudet kartuttaa digiosaamistaan osana perusopetusta.</p

Digiajan peruskoulu

Tässä loppuraportissa esitellään Digiajan peruskoulu -hankkeen aineistonkeruun (2017–2018) keskeisiä tuloksia perusopetuksen digitalisaation tilasta strategian, toimintaympäristön, opettajien ja oppilaiden digitaalisen osaamisen, digiresurssien hyödyntämisen sekä kehittymisen ja tuen näkökulmista. Samalla arvioidaan koulujen digitalisaatioprosessin tasa-arvoista toteutumista. Kohderyhminä ovat olleet perusopetuksen koulujen rehtorit, opettajat ja oppilaat. Koulujen strategiatyössä on tapahtunut seurantavuosien aikana positiivista, mutta hidasta kehitystä. Kouluilla on yhä useammin yhteinen visio digitalisaatiosta, ja sen toteutumista tuetaan työyhteisöissä. Digitalisaatio otetaan aiempaa tavoitteellisemmin huomioon opetuksen kokonaissuunnittelussa. Tavoitteita arvioidaan kouluissa hieman useammin kuin aiemmin, ja otetaan huomioon myös opettajan henkilökohtaiset kehitystavoitteet. Kehitettävää löytyy vielä etenkin digitaalisten verkko- ja oppimisympäristöjen laadun säännöllisessä arvioinnissa. Opettajien digitaaliset taidot ovat tarkasteluvuosien aikana parantuneet merkitsevästi, ja erityisesti niiden opettajien kohdalla, jotka osallistuivat molempien tarkasteluvuosien mittauksiin. Osaaminen on yhteydessä digipalvelujen ja ohjelmistojen käyttöaktiivisuuteen arjessa, saatuun digiaiheiseen täydennyskoulutukseen sekä koettuun luottamukseen omia taitojaan kohtaan. Opettajien digitaalisten taitojen hallinta painottuu edelleen nuorimpiin ikäluokkiin ja miesopettajiin. Oppilaiden digitaalisessa osaamisessa ei ole tapahtunut muutoksia tarkasteluvuosien välillä. Tilannetta on syytä seurata ja mittaustuloksia kerätä pidemmältä ajalta. Oppimismenetelmät painottuvat edelleen perinteisiin kirjoihin, vihkoihin ja monisteisiin, jolloin digitaalisen osaamisen karttuminen jää ohueksi. Opetussuunnitelman perusteiden laaja-alaisissa osaamistavoitteissa korostettu oppilaiden oma aktiivisuus teknologian käytössä ei vielä toteudu. Digitalisaatioprosessissa on nähtävissä eroja kuntien välillä ja niiden sisällä. Näiden erojen kehityksestä on jatkossa syytä hankkia ajantasaista tietoa, jotta korjaavat toimenpiteet osataan kohdistaa oikein. Tulevaisuuden kansalaisuuden näkökulmasta on tärkeää tarjota lapsille ja nuorille tasavertaiset mahdollisuudet kartuttaa digiosaamistaan osana perusopetusta

Tuntopalaute tiheyden ja tasapainon tutkimisessa - Tapaustutkimus tuntopalauteteknologian käyttöönottamisesta peruskoulun fysiikan oppimisympäristössä

Tuntoaistiin perustuvia tietokoneohjelmia on tutkittu erilaisissa virtuaalisissa oppimisympäristöissä, kuten näkövammaisten oppilaiden oppimisen tukena sekä lääketieteen opiskelussa. Kouluympäristössä ja tavallisessa luokkahuoneopetuksessa niiden käyttäminen on toistaiseksi kuitenkin ollut vähäistä. Tässä pro gradu -tutkimuksessa tutkittiin peruskoulun 8. luokan oppilaiden ja heidän opettajansa kokemuksia tuntoaistia hyödyntävistä tietokonesovelluksista, jotka suunniteltiin ja toteutettiin fysiikan oppisisältöihin ”tiheys” sekä ”vipu ja tasapaino”. Miten tuntopalautesovellusten käyttäminen koettiin, toivatko ne ilmiöiden oppimiseen lisäarvoa, ja koettiinko niistä saatavan hyötyä oppimiseen? Vai oliko niistä kenties jotain haittaa? Tutkimus toteutettiin designtutkimusta soveltaen tapaustutkimuksena, jossa oppiminen määriteltiin sosiokulttuurisesta näkökulmasta oppilaiden aktiivisena tutkivana toimintana. Tutkimusaineistona käytettiin opettajan ja oppilaiden haastatteluja, oppilaiden kirjallisia vastauksia tutkijan esittämiin kysymyksiin, opettajan kirjoittamia kuvauksia kokemuksistaan ja ajatuksistaan sekä tutkijan havaintoja oppitunneilta. Sekä oppilaat että opettaja ottivat ohjelmat innostuneesti käyttöön ja heidän arvionsa niiden toiminnasta olivat pääasiassa myönteisiä. Vaikka sovellukset olivat toiminnoiltaan yksinkertaisia ja niistä puuttuivat esimerkiksi pelilliset elementit, toivat ne sekä oppilaiden että opettajan mukaan oppimiseen jotain, mitä perinteisillä fysiikan luokan välineillä ei saavuteta. Vipu-ohjelman avulla oppilaille havainnollistui vivun liikuttamiseen tarvittavan voiman määrä tasapainotilan saavuttamiseksi, ja ilmiö ymmärrettiin ohjelmalla paremmin kuin perinteisillä välineillä. Myös opettaja havaitsi, että vasta tuntopalauteohjelman avulla ilmiö ymmärrettiin, vaikka oppilaat aikaisempina vuosinakin olivat oppineet tasapainoyhtälöön liittyviä tehtäviä mekaanisesti ratkaisemaan. Tiheys-ohjelman selkeä lisäarvo oli sellaisten alkuaineiden tiheyden ja massan tutkiminen, joita ei voi tuoda luokkaan esimerkiksi niiden vaarallisuuden tai kalleuden vuoksi. Myös alkuaineiden massojen vertailu konkretisoitui ohjelman avulla. Uusi teknologia toi mukanaan tietysti myös haasteita. Opettajan oli muun muassa muutettava aiemmin käyttämiään tuntisuunnitelmia ja oltava valmis sietämään epävarmuutta uudessa tilanteessa. Avainsanat: fysiikan opiskelu, tuntopalaute, tutkiva oppiminen, tapaustutkimus

Tuntopalaute tiheyden ja tasapainon tutkimisessa - Tapaustutkimus tuntopalauteteknologian käyttöönottamisesta peruskoulun fysiikan oppimisympäristössä

Tuntoaistiin perustuvia tietokoneohjelmia on tutkittu erilaisissa virtuaalisissa oppimisympäristöissä, kuten näkövammaisten oppilaiden oppimisen tukena sekä lääketieteen opiskelussa. Kouluympäristössä ja tavallisessa luokkahuoneopetuksessa niiden käyttäminen on toistaiseksi kuitenkin ollut vähäistä. Tässä pro gradu -tutkimuksessa tutkittiin peruskoulun 8. luokan oppilaiden ja heidän opettajansa kokemuksia tuntoaistia hyödyntävistä tietokonesovelluksista, jotka suunniteltiin ja toteutettiin fysiikan oppisisältöihin ”tiheys” sekä ”vipu ja tasapaino”. Miten tuntopalautesovellusten käyttäminen koettiin, toivatko ne ilmiöiden oppimiseen lisäarvoa, ja koettiinko niistä saatavan hyötyä oppimiseen? Vai oliko niistä kenties jotain haittaa? Tutkimus toteutettiin designtutkimusta soveltaen tapaustutkimuksena, jossa oppiminen määriteltiin sosiokulttuurisesta näkökulmasta oppilaiden aktiivisena tutkivana toimintana. Tutkimusaineistona käytettiin opettajan ja oppilaiden haastatteluja, oppilaiden kirjallisia vastauksia tutkijan esittämiin kysymyksiin, opettajan kirjoittamia kuvauksia kokemuksistaan ja ajatuksistaan sekä tutkijan havaintoja oppitunneilta. Sekä oppilaat että opettaja ottivat ohjelmat innostuneesti käyttöön ja heidän arvionsa niiden toiminnasta olivat pääasiassa myönteisiä. Vaikka sovellukset olivat toiminnoiltaan yksinkertaisia ja niistä puuttuivat esimerkiksi pelilliset elementit, toivat ne sekä oppilaiden että opettajan mukaan oppimiseen jotain, mitä perinteisillä fysiikan luokan välineillä ei saavuteta. Vipu-ohjelman avulla oppilaille havainnollistui vivun liikuttamiseen tarvittavan voiman määrä tasapainotilan saavuttamiseksi, ja ilmiö ymmärrettiin ohjelmalla paremmin kuin perinteisillä välineillä. Myös opettaja havaitsi, että vasta tuntopalauteohjelman avulla ilmiö ymmärrettiin, vaikka oppilaat aikaisempina vuosinakin olivat oppineet tasapainoyhtälöön liittyviä tehtäviä mekaanisesti ratkaisemaan. Tiheys-ohjelman selkeä lisäarvo oli sellaisten alkuaineiden tiheyden ja massan tutkiminen, joita ei voi tuoda luokkaan esimerkiksi niiden vaarallisuuden tai kalleuden vuoksi. Myös alkuaineiden massojen vertailu konkretisoitui ohjelman avulla. Uusi teknologia toi mukanaan tietysti myös haasteita. Opettajan oli muun muassa muutettava aiemmin käyttämiään tuntisuunnitelmia ja oltava valmis sietämään epävarmuutta uudessa tilanteessa. Avainsanat: fysiikan opiskelu, tuntopalaute, tutkiva oppiminen, tapaustutkimus

Knowledge Sharing Cultures in Finance and Insurance Companies – Needs for Improving Informal Collaborative e-Learning

Working life requires employees to continuously update their competences, making lifelong learning an important but challenging part of professional development. This study aims to look for solutions to uncover the tacit and implicit knowledge within the enterprise by the means of social media. Our interest is specially focused on challenges on informal learning and refining and sharing of the tacit knowledge among these expert companies. We have so far collected data from two enterprises about their current knowledge sharing habits and procedures and found out the pitfalls they have experienced in their working culture concerning finding and sharing knowledge. The main challenges (apart from lack of time, which is quite obvious result today) are defects in storing information in a way that enables its easy rediscovery and the huge amount of information from which to filter the relevant pieces of knowledge. Particularly the centralized experts in an insurance company find the lack of regular vertical interaction between the decentralized claim handlers a drawback. There exists a lot of overlapping effort as they need to tell the same issues many times to various claim handlers. Taking these challenges into account new working models will be put into practice utilizing collaborative tools, like wikis and chat forums